Tuleeko täällä mitään ajatuksia asian tiimoilta?:
HS:
"Helsingin hovioikeus linjasi kokonaan uudella tavalla lapsen oikeutta saada tuomioistuimen päätös siitä, kuka on hänen isänsä, riippumatta voimassa olevasta viiden vuoden määräajasta.
Hovioikeus vahvisti, että vuonna 1961 syntyneen miehen isä oli vuonna 1936 syntynyt mies tapauksessa, jossa poika oli saanut tietää isänsä henkilöllisyyden vasta kaksi vuotta sitten.
Ratkaisu oli vastoin korkeimman oikeuden (KKO) omaksumaa linjaa. Sen sijaan se noudatti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua, jonka mukaan tiukat kannemääräajat ovat joissakin tilanteissa vastoin ihmisoikeussopimusta.
Siviilioikeuden professori Urpo Kangas kiittelee hovioikeutta hyvistä perusteluista: se ei tuijottanut pelkästään lain sanamuotoja, vaan "katsoi, miten asiat ovat".
"Tämä viestii siitä, että suomalaisessa perhelainsäädännössä eurooppalainen tulkintakäytäntö alkaa tulla peräkamariin saakka", Kangas sanoo.
"Tämä voi avata Tonavan padot eli mahdollisuuden ajaa kanteita."
Kankaan mukaan asia ei ole yksittäistapaus, koska noin joka kymmenennellä suomalaisista ei ole isää väestötietojärjestelmässä. Lisäksi on viiden prosentin mahdollisuus, että isä on rekisterissä väärä.
Tapauksen juridinen ongelma kiteytyi siihen, että lokakuussa 1976 Suomessa tuli voimaan isyyslaki, johon sisältyi viiden vuoden määräaika isyyden vahvistamiseksi.
Tässä tapauksessa miehen olisi siten pitänyt nostaa isyyskanne vuonna 1981, mutta hän sai tietää isän henkilöllisyyden sukulaisensa kautta vasta vuonna 2007. Hänen äitinsä ei siitä puhunut.
Kun mies sai tietää isästään, hän otti tähän yhteyttä ja he viettivät aikaa yhdessä. He teettivät myös dna-testit, joiden tulos oli 99,9-prosenttinen varmuus isyydestä.
Isä vastusti isyyden vahvistamista, mutta oikeus totesi hänet isäksi. "
HS:
"Helsingin hovioikeus linjasi kokonaan uudella tavalla lapsen oikeutta saada tuomioistuimen päätös siitä, kuka on hänen isänsä, riippumatta voimassa olevasta viiden vuoden määräajasta.
Hovioikeus vahvisti, että vuonna 1961 syntyneen miehen isä oli vuonna 1936 syntynyt mies tapauksessa, jossa poika oli saanut tietää isänsä henkilöllisyyden vasta kaksi vuotta sitten.
Ratkaisu oli vastoin korkeimman oikeuden (KKO) omaksumaa linjaa. Sen sijaan se noudatti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua, jonka mukaan tiukat kannemääräajat ovat joissakin tilanteissa vastoin ihmisoikeussopimusta.
Siviilioikeuden professori Urpo Kangas kiittelee hovioikeutta hyvistä perusteluista: se ei tuijottanut pelkästään lain sanamuotoja, vaan "katsoi, miten asiat ovat".
"Tämä viestii siitä, että suomalaisessa perhelainsäädännössä eurooppalainen tulkintakäytäntö alkaa tulla peräkamariin saakka", Kangas sanoo.
"Tämä voi avata Tonavan padot eli mahdollisuuden ajaa kanteita."
Kankaan mukaan asia ei ole yksittäistapaus, koska noin joka kymmenennellä suomalaisista ei ole isää väestötietojärjestelmässä. Lisäksi on viiden prosentin mahdollisuus, että isä on rekisterissä väärä.
Tapauksen juridinen ongelma kiteytyi siihen, että lokakuussa 1976 Suomessa tuli voimaan isyyslaki, johon sisältyi viiden vuoden määräaika isyyden vahvistamiseksi.
Tässä tapauksessa miehen olisi siten pitänyt nostaa isyyskanne vuonna 1981, mutta hän sai tietää isän henkilöllisyyden sukulaisensa kautta vasta vuonna 2007. Hänen äitinsä ei siitä puhunut.
Kun mies sai tietää isästään, hän otti tähän yhteyttä ja he viettivät aikaa yhdessä. He teettivät myös dna-testit, joiden tulos oli 99,9-prosenttinen varmuus isyydestä.
Isä vastusti isyyden vahvistamista, mutta oikeus totesi hänet isäksi. "
Vastaukset 51
Vanhimmat
että olen tyhmä, koska en oikein ymmärrä uutista. Kyse on siis tavallaan määräaikaisesta laista? Että isyyden voi vahvistaa ajalla 1976-1981? Ei se tuota voi tarkoittaa.
Sinä varmaan ymmärsit tämän uutisen kun sen tänne nostit. Selitä mulle mitä siinä sanotaan :-)
että sille on ollut viisi vuotta aikaa. Sama se, vaikka ne vuodet olisivat olleet 2002 ja 2007.
kai ajateltava, vaikka en minä silti ymmärrä, kuinka kanneaika asiasta voi edes periaatteessa alkaa ennen kuin asia on edes kantajan tiedossa. Uutisen ydinhän oli mielestäni tuossa, että hovioikeus oli tuossa kohdassa tehnyt jotenkin poikkeuksellisen päätöksen. Uutinen ei käsitellyt kantajan motiiveija.
Mutta väliäkös tuolla, jos kaikki muut ymmrtävät asian.
on se, joka isyystestejä ja isyydentunnustamista vaatii. Siksi kai asia oli poikkeustapaus, kun lapsen äiti ei liittynyt siihen mitenkään. Näin mä sen ainakin ymmärsin.
(eli ennen nykyisen lain voimaantuloa) syntyneiden lasten suhteen on 5 vuoden kanne-aika (jona aikana isyyskanne oli miestä vastaan nostettava), joka nyt tuolla päätöksellä kumottiin (ja minusta aivan oikein vallitsevat olosuhteet huomioonottaen). Kannetta ei voi myöskään nostaa noissa tapauksissa, jos isä on jo kuollut.
Aiemmin isyys vahvistettiin vain isän tunnustamalla. Uusi isyyslaki tuli siis voimaan 1976. Tämän lain mukaan au-lapsen isyys voidaan aina todisteiden ollessa riittäviä vahvistaa isyyden tunnustamisella tai tuollalailla kannetein.
Tuon vuoden 1976 jälkeen syntyneitä kohtaanhan toimiikin tuo uusi isyyslaki eri tavalla.
Minusta nykyisessäkin isyyslaissa on paljon puutteita ja tarkennuksen varaa.
isien oikeuksista huolta? Aina puhutaan vaan lapsen oikeuksista. Tämä, jos mikä ois asia, jossa musta kuuluisi vähän ottaa sitä isääkin huomioon.
*Kiva saada ventovieras lapsi perijäkseen varoittamatta*
selkeemmin: kanneaika oli tuolla lapsella 1976-1981. Sen jälkeen ei lain mukaan kannetta olisi voinut nostaa. Mutta koska mies oli saanut tietää bio-isästään vasta pari vuotta sitten, niin ei hänellä ollut mahdollisuutta nostaa kannetta aiemmin ja sen vuoksi lakia tulkittiin kantajan hyväksi erilailla kuin se itseasiassa on lakiin kirjattu. Mutta lakihan onkin kaikkineen melko muotopuoli...
erinäiset miesasiamiehet pitänee miehien puolta, mahtuu joukkoon muutama nainenkin.
Miksi oletusarvoisesti raha lasketaan kaiken syyksi ja seuraamukseksi?
olla syynä aikuisiällä haluttavaan isyydenvahvistukseen, joka koskee siis tähän asti toisilleen täysin ventovieraita ihmisiä, kuin raha?
Mä nyt sanon kuitenkin, että oikeesti tunnen miehiä joille isättömyys on ollut tosi kova paikka. Samalla kylälläkin ovat jotkut asuneet ja miehille jäänyt joillekin pahakin trauma kokemuksesta ettei kelpaa. Tollanen on 2-kertainen hylkäämiskokemus.
Mä uskon, että monelle toi on oikeudenhakemista, ei rahan.
Mun mielestä tollanen rahanahneeksi syyttely on melko julmaa.
se jo avautui, uutinen :-)
Mun mielestä se on ok, että "lapsella" on oikeus itse hakea isyyden tunnustamista. Mutta tokihan tuotakin lakia ja oikeutta voidaan käyttää yhtä hyvin oikein ja väärin.
En tunne tämän alan lainsäädäntöä. Nykyään vallitsee sellainen käsitys, että naisella on yksinoikeus päättää raskaudestaan. Jos lähtee liikkeelle vahinkoraskaus, tai jos nainen vaikka hankkiutuu raskaaksi miehen tietämättä, niin naisella olisi oikeus päättää raskauden keskeyttämisestä ja synnyttämisestä miestä kuulematta. En tiedä miten tuo on laissa.
On myös tapauksia, että tuollaisissa ttilanteissa sovitaan, että äiti ei kohdista mieheen, isään, mitään vaateita.
Ja sitten 30, 40, 50 vuoden kuluttua piltti seisoo ovella: "ISI!! Lähdetäänpäs testiin!"
Mun mielestä jupakan eettinen ja moraalinen arviointi kiertyy alkutilanteeseen: onko vai eikö miehellä juridisesti oikeus olla päättämässä alkaneen raskauden jatkumisesta, ja jos on, niin missä tapauksissa?
miehille riittävän se tieto, kuka isä on. Tarviiko se paperille oikein saada, sitä tässä ihmettelen.
Sekin joku suomalainen mies, joka on lehdissä ja eduskunnan rappusia myöten vaatinut oikeutta isyytensä vahvistamiseen. lehtijuttujen mukaan oli tehnyt lapsen naimisissaolevan naisen kanssa ja aviomiehestä tuli lapsen juridinen isä, bio-isällä ei siis mtn oikeuksia asiassa!
Tämä päätös oli hyvä siksi, että siinä kerrankin lähestyttiin asiaa ihmisoikeuksista lähtöisin. Se on hyvä alku, jolle toiv tulee jatkoa monin tavoin ja kaikkia osapuolia ajatellen jatkossa.
Minun mielestä on oiken, että oikeus on aina lapsen puolella. lapsi on syytön vanhempiensa toilailuihin. Ja siksi minusta lapsella on oikeus sanoa se isiii nyt testiin, jos tuntee sellaiseen tarvetta.
isyyslain tarkistaminen olisi tärkeää kaikkien edun nimissä. On isiä joita kohdellaan väärin (kuten tuo esimerkki lehtien palstoilta kaltaisineen), on lapsia ja naisia joita myös kohdellaan väärin.
oikeus. Minusta aika hienoa, että isyys koetaan nykyajan nuorten ja vähän vanhempienkin miesten keskuudessa niin tärkeäksi. Ja koetaan se vielä vanhempienkin.
se on hienoa ja tärkeää, mutta oikeesti joskus lapsen äiti voi ajatella vain lapsensa parasta kun jättää kertomatta isästään. Eikö se silloin olisi parempikin olla sitä selvittämättä.? Siihen varmasti on joku pätevä syy. (Enkä nyt itseäni tarkoita sitten, mun lasten isä on kyllä heidän tiedossaan=) )
Mutta kyllä mun mielestä aikuisen lapsen olisi oikeus saada tietää se (jos vaan isä tiedossa) ja äidin perusteet miksi on tehnyt niin ja näin.
niin pirusti nää asiat, niin Amaly taas kommentoi miksi hemmetissä ihmiset on niin tyhmiä että kuvittelevat aina sen isän, joka ei syystä tai toisesta ole tunnustanut isyyttään, niin olevansa vielä rikaskin ja jättävänsä suurenkin perinnön (voihan se niinkin olla joissakin tapauksissa) mutta koskaan näiden idareiden päähän ei pälkähdä lapsen oikeus samaisessa asiassa: "ON KIVA SAADA VENTOVIERAS IHMINEN PÄÄTTÄMÄÄN OMASTA PERINNÖSTÄ VAROITTAMATTA" tai aikuisen lapsen kannalta on niin kiva kun ventovieras ihminen tulee kärkkymään perinnöstä osinkoja.
Näinkin tapahtuu enemissä määrin mitä isättömyys lisääntyy, miehelle tuleekin kiire hakea sitä virallista isyyttä ja yhteishuoltajuutta, tai aikuisen lapsen kohdalla myös isä on perillinen lapsen kuoltua ellei ole olemassa biologisia lapsia, ja niin päin poispäin.
Mutta kyllä nää isät ja miehet pitävät ihan itse niistä oikeuksistaan kiinni kynsin ja hampain ilman naispuolisiakin (joita kyllä on).
Surullista jos kaikessa on aina ensimmäisenä ajatuksena raha ja raha, siksi lähdin kommentoimaan ylipäätänsä tähän asiaa. Sitä kun on olemassa muutakin kuin raha.
Jos olisin mies niin pokaisin sut heti siltä ukoltasi parempiin käsiin. :)
Kun lääkäri kysyy, onko isän suvussa perinnöllisistä sairauksia, ei ole kiva sanoa, ettei tiedä, kuka isä on. Muutenkin monella on halu saada tietää, millaisen ihmisen geenejä kantaa.
niin linkitänkö sulle kuvan mun uusista saappaistani? On muuten sikamakeet mut ne ei oo nää jotka mulla on jalassani juuri nyt, koska niissä uusissa on niin korkeet ja ohkaset korot, niin mun täytyy harjoitella vielä näillä lyhkäsimmällä 7,5cm koroilla kävelemistä
*hymy, kun aivot valahtaa korkoihin*
ettei tiedä onko tällaisia sairauksia. Ei tarvi alkaa koko elämäntarinaansa kertomaan :)
Mäkin sanon aina etten tiedä, vaikka isäni tiedänkin, mutta en tosiaan mistään suvun sairauksista ole varmuudella tietoinen. En kummaltakaan puolelta oikeastaan.
Ehdin jo kirjautua pois.
että se saattaa olla kovakin pettymys jos toisen etsii suurin odotuksin ja lopputuloksena saa ämpärillisen kylmää vettä niskaansa. Joten olen oikeastaan sitä mieltä, että parempi antaa asioiden olla. Mitä sellaisella ihmisellä tekee, joka pystyy oman lapsensa jättämään ja unohtamaan?
Jutussahan sanottiin, että 10% tapauksista isää ei tiedetä ja 5%:lla on eri biologinen isä, kuin papereissa. Juttuhan käsitteli isiä, jotka eivät edes välttämättä ole tietoisia lapsensa olemassaolosta.
ajattelin tota kohtaa, jossa sanotaan:
"Isä vastusti isyyden vahvistamista, mutta oikeus totesi hänet isäksi. "
Herkempi ihminen saattaisi tuossa tilanteessa loukkaantua.
v.-36 syntynyt isähän on jo yli seitenkymppinen, näin poika pääsi prosentteihin kiinni. Isä olis ehkä halunnut jättää perintönsä niille joiden kanssa on elämänsä elänyt jne. Ja vaikka geenit on samat, niin ympäristötekijät ovat saattaneet vaikuttaa niin, ettei isä edes pojastaan pidä, vaikka on samaa lihaa ja verta.
miksi se kurppa suostui testeihin. Mutta yhtä kaikki, parempi jättää vanhat asiat sikseen, ei se löydetty vanhempi välttämättä ilahdu asiasta ja se saattaa olla aika taraumaattinen kokemus lapsellekkin, jolla on saattanut olla sellainen hölmö ajatus, että se biologinen vanhempi olisi joku oikea isä, tai äiti.
Mulla itelläkin on sellainen fiilis, että tyyppi on vetäny herneen nekkuun siitä, että löydetty ei olekkaan ollut isukki ja siitä kostona on päätetty, että osa perintöö lähtee ainakin. Luulen vaan, että se raha ei korvaa sitä pettymystä.
Ei siitä varmaan ole kiva "ventovieraalle" lapselleen syytää rahojaan, kun sillä voi olla vaikka oikeakin perhe jo ja uusia lapsia siihen kuuluvina.
näin tunneihmisenä. Toisaalta siltä samalta kantilta katsottuna voisin kuvitella, että tuolle MIESkantajalle oli kovinkin tärkeää saada isä merkityksi papereihinsa. Tiedän useampiakin miehiä, joille tuollainen isättömyys/hylkäämiskokemus on ollut kova paikka (henkisesti).
Oikeestaan aika järkyttävän iso. Panee hiljaiseksi jo aamutuimasta kun ajatteleekin.
Isä ja poika kuitenkin vietti aikaa keskenään, tutustui jne. Varmaan melkoinen kokemus, ettei isä kuitenkaan halunnut tunnustaa sittenkään - kun ei niitä ruokkojakaan enää olis tarve maksaa. Toisaalta rehellisyys maan perii - kenties jopa taivaspaikan:)
Siihenkin voi olla oikeuden päätös, kun kerran tälle tielle on menty, eli oikeus on voinut testin määrätä, kuten se tekee muulloinkin kun dna-testejä isyyden varmistamiseksi tai selvittämiseksi tehdään ja joku osapuoli ei siihen vapaaehtoisesti suostu.
isä voi tehdä vielä jotain perintönsä eteen ("hukata" sitä ja tehdä testamentin, että pojalle jää vain max.perintöosuus).
miksi se olisi nimenomaan miehille jotenkin tärkeämpi asia, mutta voi asioita penkoessa käydä ikävästikin:
http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2009112410647511_hu.shtml
Varmaan aika moni äiti jättääkin isän kertomatta lapselle; suojellakseen lastaan.
Mutta en kyllä oikein voi ymmärtää, miksi ei kerro edes aikuiselle lapselle - oli isä vaikka mikä monsteri.
sen olevan naisillekin tärkeää. Mutta mitä mä näitä ihmisiä tiedän, niin miehille se on vaan ollut jotenkin kovempi pala. Ehkä se johtuu siitä, että ne on itsekin miehiä.
osais sanoa..kinkkii jutska...laps haluu tietää isänsä ja isä ei halua tietää lastansa...nii helppoo ko oisiki sanoo jotta pitäkää vehkeistänne huolta..ja sähläkkää vähempi nii ei tulis semmosia katumuslapsia..mutta eihää se koskaa mene niin...
ihmiset on halujensa orjia..joten vastakin tulee lapsia joita ei oikeesti kukaan tahtonutkaan..lapsekseen...perseestä se on..mutta totta..
sit taas en tiiä onko oikein saada penkomalla isästä selvyys vaiko väärin..joteki kauhean hankala kysymys..ei tulis noita jos kaikki miettis enneko tekee ne lapset....taikka nii voihaa ne iskät lähtee sitteki, vaikka olis ensin halunnu perheen..samoin äiskätki..mut sattuneest syyst iseille se lähtemii on fyysisesti helpompaa...
=o7
mut siis jos kaikki miettis ennen ko tekee lapset...
"..mut sattuneest syyst iseille se lähtemii on fyysisesti helpompaa..."
Lähtemisen helppoudesta en tiedä, mutta esim. avioeroissa lapsia harvemmin isälle oikeus jättää, vaikka tämä kuinka haluaisi. Se joka näkee lapsiaan vähemmän, tottakai useammin etääntyy niistä kuin se, joka elää niiden kanssa yhdessä.
on outoa, että niinkin luonnollisesta asiasta kuin lapsen "teko" ja sitäkautta maailmaan tulo - on tehty niin kauheen ongelmallista. Ennen homman vielä ymmärsi kun kaikilla oli leivästä pulaa, vaikka toisaalta sanottiin silloinkin että laps tuo leivän tullessaan.
Jotenkin sellainen Amatzonien alkuasukkaiden yms luonnonkansojen luonteva suhtautuminen syntymään ja kuolemaan on aika kadehdittavan vapauttavan oloista.
Onko raha tehnyt meistä näin vaikeita, sillä asiathan (syntymät ja miten niihin päädytään) ovat itseasiassa ikiaikaisia.
mä nyt lähinnä viittasin siihin...vastahankaisuuteen ollakkaan perheen isi...=o)
naiset on äitejä sidoksis normisti lapseen visummin kun mies mutta..ei ole outoa et äitikin häippäsee lapsen ollessa ihan pieni..mutta yleisempää on et isä häippäsee..koska ei haluakkaan olla perheenjäsen...
siis yleisempää...on et isät häippäsee...
kyllä mä käsitän tuonki mitä kirjotit....mä en vaa sitä tarkottanu niin..vaan juurikin sitä et mies aika monesti ottaa hatkat ihan omatsa halustaan..eikä tahdokkaan pitää yhteyttä muksuihinsa..
et sivistys on tuonnu mukanaan nää ongelmat..ei ois mitään ongelmaa, jos me asuttas edelleen bambumajoissa taikka oltas apinoina puussa..=o)
nykyisin ihmisellä on kauhea tarve kontrolloida kaikkea..ja laatia yhteiskunta kontrollioivien sääntöjen varaan...tottakai koska muuten tää systeemi leviäis...jossainpäi maailmaa systeemit on levinny ja on sota..
siis siihinhän se johtaa kun normit kaatuu...ja normiuskollisuus murenee...
=o7
mut nii tää on tämmöstä..yks yhest toine toisest...ja silleen..
kaiken pahan alku ja juuri on raha ja valta. Ajatellaan talollisten ja kuninkaiden lehtolapsia. Ja ajatellaan rahan merkityksen esilletuomista aina näissä asioissa. Rahan keksijää ei tiedetä, mutta ensimmäinen tunnettu fyrkka on Lyydian kuningaskunnasta noin 650 eaa. Voi Lyydia minkä teki!
varmaan onkin se pahin piru....mikä ajaa ihmiset toisiaan vastaan..valta ja raha..=o/
siks joskus tuntuuki et mun olis pitänny elää jo kivikaudella..kun rahaa ei ollu...mä en millää jaksa käsittää et ihmisen ainoa motiivi on kaikessa raha..ymmärrän et elantonsa tähen on pakko jostain sitä valuutta kassan kehrätä..mutta että ihan eletään rahaa varten..=o/
...joutas ehvon kuuseen koko raha..ja oravannahkat vaa kehiin..sitte kuolee ne jotka ei osaa metsästää..tulee tilaa pallolle ja loppuu kukkoileminen helpolla rahalla..kun aamusin vetää vilttitossut jalkaan ja lähtee nuolen kanssa oravia kytistääs.. xo)
sitte tapellaan niistä metsästyalueista ja oravista..xo)
ihminen ..tartteeko enempää ees sanoakkaan...
Eiköhän tuossa ollut kaikki oleellinen ihmisestä. :)
hienoo olla ihminen..;o)
vaiks joskus hävettääki..koirakki nauraa kun ne kattelee ihmistä...
=o)
mä mee suihkuu..moiks..=o)
"niin helppoo olla onnellinen".
Mä lähden kohta maate. "See" ya:)
Tää biisi kokoo musta koko tän aloituksen, keskustelun ja finaalin - eli lopputuleman :)
Tätähän tää on: helppoo:)
http://www.youtube.com/watch?v=7kwM_AXWnNw
tätä on helppoo kompata..=o)
läpi niin joudun vain toteamaan surullista kuinka joillakin on päällimmäisenä ajatuksena vain raha. On kuitenkin ihmisiä (yllätys myös miehiä) joille merkitsee paljon se virallinen puoli, useasti vielä isättömät ja äidittömät lapset, myös adoptoidut ja niinpoispäin ihmiset voimakkaimmin etsivät sitä puuttuvaa osaansa siinä vaiheessa kun alkavat itse lisääntymään, ja koska haluavat itse olla virallisesti myös siellä paperilla biologinen vanhempi kaipaavat tätä puuttuvaa paperia itselleen. Se mikä on vuosia puuttunut koetaan lopullisesti todeksi vasta kun sen näkee mustaa valkoisella todistettavasti.
(toki jossain tapauksissa saattaa se raha ollakin se perimmäinen syy, ainakin heille joilla joka ajatukseen ja syy-seuraukseen muutenkin alkaa eurot kilisee silimissä)