Olen kohta 30 vuotias mies ja olen luonteeltani ollu aina vähän laiska, oli se koulus tai työs ni en ole koskaan jaksanu vetää sata lasissa. Tykkään rauhallisesta olemisesta, vapaa-aika on tärkeintä. Nyt olen tavannu samanikäisen naisen joka on vastakohtani. Opiskelee ja käy myös töissä (ei onnistuis multa!). Naisella on selvät päämäärät mitä haluaa isona tehdä, aikataulut on laadittu tarkkaan mitä minäkin päivänä tekee ja koko ajan on menoa johonki ei tunnu pysyvän paikallaan edes minuuttia. Ja mä oon naiselle täysi vastakohta...
Mul ei ole ollu ikinä haaveammattia tai haavekoulua, aikalailla oon menny minne virta on vieny. Työntekokin on mulle pakollinen paha että saa rahaa ruokaan, ei kiinnosta tahkota rahaa, ei kiinnosta luoda uraa. Hyvä että jaksan edes nousta aamulla töihin. Ja mun duunariammatissa uralla nouseminen tai palkkapussin kasvattaminen ei ees onnistu, tää on tätä samaa hommaa eläkepäiviin asti.
Me ollaan jo tavattu naisen kanssa muutama viikko mutta koko ajan mulla on ollu huono itsetunto, alemmuudentunto naisen kans koska hän on niin ahkera ja varma kaikesta mitä tekee ja suorittaa kaiken nappiin mihin ryhtyykin, oikea työhullu. Nainen ei vielä tunne tarpeeksi mua jotta tietäisi tän laiskuuteni koska hänen seurassa on tullu skarpattua a antanu itestäni pirteän ja aikaansaavan kuvan... Hänen toimekkuutensa ei haittaa mua eikä sekään että tulevaisuudessa hän varmasti tienaa mua enemmän ja voi päästä jopa johtavaan asemaan.
Loppuuko naisen mielenkiinto / jos itse olisit tämän naisen asemassa mitä ajattelisit kun ilmenee että miehelle työnteko ja muu suorittaminen onkin vain pakollinen paha ja että mies tykkää eniten kun ei ole hässäkkää ja kiirettä? Yritätkö opettaa miehelle samanlaista ahkeruutta ja jos mies ei halua muuttua, mielenkiinto loppuu?
Mul ei ole ollu ikinä haaveammattia tai haavekoulua, aikalailla oon menny minne virta on vieny. Työntekokin on mulle pakollinen paha että saa rahaa ruokaan, ei kiinnosta tahkota rahaa, ei kiinnosta luoda uraa. Hyvä että jaksan edes nousta aamulla töihin. Ja mun duunariammatissa uralla nouseminen tai palkkapussin kasvattaminen ei ees onnistu, tää on tätä samaa hommaa eläkepäiviin asti.
Me ollaan jo tavattu naisen kanssa muutama viikko mutta koko ajan mulla on ollu huono itsetunto, alemmuudentunto naisen kans koska hän on niin ahkera ja varma kaikesta mitä tekee ja suorittaa kaiken nappiin mihin ryhtyykin, oikea työhullu. Nainen ei vielä tunne tarpeeksi mua jotta tietäisi tän laiskuuteni koska hänen seurassa on tullu skarpattua a antanu itestäni pirteän ja aikaansaavan kuvan... Hänen toimekkuutensa ei haittaa mua eikä sekään että tulevaisuudessa hän varmasti tienaa mua enemmän ja voi päästä jopa johtavaan asemaan.
Loppuuko naisen mielenkiinto / jos itse olisit tämän naisen asemassa mitä ajattelisit kun ilmenee että miehelle työnteko ja muu suorittaminen onkin vain pakollinen paha ja että mies tykkää eniten kun ei ole hässäkkää ja kiirettä? Yritätkö opettaa miehelle samanlaista ahkeruutta ja jos mies ei halua muuttua, mielenkiinto loppuu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ruma tai tavis ja minkä ikäinen? kaunis ja kunnianhimoinen nainen voi tuntea olonsa liian miesmäiseksi eikä halua katsoa miestä alaspäin pitemmällä aikavälillä ja voi hakea menestyneempää seuraa. ainakin jos et ole fyysisesti häntä selvästi voimakkaampi?
ja ikäiseni, eli vajaa 30 vee. Fyysisesti olen kyllä häntä isompi.
tuossa iässä naisen markkina-arvo tippuu kuin lehmän häntä ja vauvakuume nousee helposti. Kun olet vain "turvallinen" etkä viinaan menevä niin eiköhän se siitä.
Jos nainen on yhtään fiksu tiput pelistä aika nopeasti. Toisaalta voisit tehdä sen itsekin niin ei kirpaisisi niin pahasti. Suhteellanne ei ole mitään mahdollisuuksia koska tullainen laiskuus alkaa varmasti ärsyttämään naista ennemmin tai myöhemmin.
Sinähän pääset tuota menoa helposti koti-isäksi kun naisesi alkaa tienaamaan hyvässä työssä oikein kunnolla, niin sulle jää se lastenhoito - jos ja kun teille niitä lapsia siunaantuu joku päivä. Ei uranainen ehdi kotona enää siivoilla tai hoitaa lapsia - ehkä nukkumassa ehtii käydä.
Minulle henkilökohtaisesti ei ole tärkeää se, että toinen olisi älyttömän kunnianhimoinen tai yliahkera. Sen sijaan sellainen yleinen "Ei nyt vaan jaksa kiinnostaa" -asenne on kyllä turn off. Kyllä elämässä mielestäni pitää edes jotain päämääriä olla, eikä vain lipua sinne tänne siten ettei mikään oikeastaan kiinnosta. Vaikka ei koko ajan olisikaan jotain puuhastelemassa, niin pääasia että jos johonkin ryhtyy, niin hoitaa sen sitten hyvin loppuun asti, eikä kesken kaiken tiputa hanskojaan ja totea että "En mä nyt enää viitsikään...".
Suoraan sanottuna laiskan, huoneitsetuntoisen ihmisen tapaileminen tuntuu lähinnä vaikeuksien kerjäämiseltä, varsinkin jos toinen vielä tuntee alemmuudentuntoa. Ei kovin vahvalta näytä suhteen tulevaisuus.
Se että joku on ahkera ja kunnianhimoinen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita että vaatisi samaa toiselta. Tärkeämpää varmaan on se, että toinen on itse sinut sen "laiskuutensa" kanssa, eikä sitten esim. valita jatkuvasti työstään, jos ei kuitenkaan kiinnosta tehdä mitään asian eteen.
Vähemmän ahkera ei siis automaattisesti ole turn off, mutta totaalisen "hällä väliä, ei jaksa kiinnostaa" -tyyppi on.
jos nainen on 30 niin voit vaihtaa nuorempaa.
Samankaltaista ongelmaa täällä. Itse tosin yritin opiskella itselleni ammatin, mutta itsestäni johtumattomista syistä se ei onnistunut, enkä rupea raahaamaan perässäni mitään ylimääräistä kivirekeä. Eletään sitten tuilla ja paskaduunista saatavalla nälkäpalkalla.
Tällä hetkellä en ole suhteessa, mutta pelkään vähän että pysyvästi heikko yhteiskunnallinen asemani tulee haittaamaan elämääni vielä suuresti, varsinkin kun en ole kovinkaan mieltynyt mihinkään amisämmiin.