Avoliitto ahdistaa ja tuntuu koko ajan pahalta.

unhappy2 kirjoitti:

Eli olemme olleet yhdessä 10v. alussa kaikki oli ihanaa ja ihastuin enempi mieheni luonteeseen, kun hän ei komea ollut ja tapasimme netissä. Olimme puhelimessa yhteydessä 1v koska mies ei halunnut tavata minua. Varmaan pelkäsi että mitä mieltä olen. Olin ihastunut häneen ja kun tapasimme niin minä vähän petyin, kun ei vastannut sitä todellisuutta minkä olin luonut. Noh kuitenkin sitten otimme alkoholia niinkuin suomalaiset tekee näissä tilanteissa ja ajauduimme sänkyyn. Oli ensimmäinen mieheni ja minä hänen naisensa varmaan. Siitä sitten alkoi seurustelu, jatkuva ikävä kun olimme eri paikkakunnilla koulussa. Kun näimme niin oli vaan seksiä melkein, koskaan ei käyty missään. Kun mies tuli niin kävin kaupassa ja laitoin ruokaa jne. Sitten rupesi tulemaan riitoja ja mies uhkasi että ei tule enään, mökötti aina kauan eikä puhunut, jouduin itse lepyttelemään riidat. Rupesin voimaan huonosti ja ajauduin suhteeseen varattuun mieheen. Ihastuin häneen mutta sitten suhde kuivui, koska muutin pois paikkakunnalta ja mies tuskin olisi kanssani ollut, ei puhunut sellaisesta. Olin vain seksiseuraa. Taas oltiin miehen kanssa yhdessä ja mies oli laiska ja työtön eikä hoitanut koulua loppuun, voin taas huonosti ja ajauduin suhteeseen. Mies sai selville ja suuttui ja uhkasi erolla. Suostuttelin hänen jäämään ja lupasin etten tee koskaan sitä enään. Sitten kuitenkin taas suhde jatkui samaan mieheen. Hän oli vapaa mutta minusta tuntui että ei ihastunut niinkuin minä, olin liian helppo hänelle. Sitten tulin raskaaksi "oikealle" miehelleni, ja olin tekemässä abortin, koska olin ihastunut tähän toiseen. Toista ei kiinnostanut, ei suoraan sanonut, mutta rohkaisi pitämään lapsen. Mies sanoi että muuttuu ja rupeaa hoitamaan lasta ja auttaa, kunhan en tee aborttia.
Noh pidin lapsen, mutta jo synnytyssairaalassa tuli riitaa miehen kanssa. En olisi saanut pyytää apua kätilöltä. Itse olin väsynyt kun vauva vaan itki ja mies oli hermostunut, sitten aika kului ja halusin toisen lapsen ja saimme sen. Olin koko ajan väsynyt ja olin paljon lasten kanssa yksin kotona, koska ei ollut kavereita ja mies nukkui myöhään ja tuli töistä myöhään. Oli riitoja jne. Sitten rupesimme rakentamaan taloa, minun isäni piti vain auttaa ja miehen tehdä töiden jälkeen taloa. Lopulta isäni teki melkein koko talon ja mieheni vain avusti välillä, hän ei kaiken lisäksi hyväksynyt isäni käden jälkeä vaan valitti kaikesta. Ei kuitenkaan itse ollut halukas tekemään tai jos teki niin siihen meni 10kertaa enempi aikaa ja rakentaminen olisi kestänyt 10v. Itse en viitsinyt mennä miehen kanssa rakennnukselle, koska aina eka puoli tuntia hän näytti minulle isäni tekemät virheet. Asuimme vanhempieni luona ilmaiseksi rakennusajan ja vanhempani auttoivat paljon. Mieheni riitaantui kuitenkin vanhempieni kanssa ja asui lopulta eri huoneessa eikä tullut samaan aikaan vanhempieni kanssa mihinkään. Olin uupunut ja sairastuin masennukseen. Sitten talo tuli valmiiksi ja mies muutti aluksi sinne yksinään ja minä jäin lasten kanssa vanhemmilleni miettimään..
Tapasin baarissa miehen ja ihastuin, tai alussa mies ihastui minuun, minä vaan olin innokkaampi ja hän ehkä piti liian helppona. Pidin häneen yhteyttä s-postilla ja kehitin hänestä unelma prinssin mielikuvissa. Hän näki heti että ihastuin häneen. Kerroinkin sen hänelle. Sitten tapasimme ja söimme hyvin ja juhlimme ja jatkoille hotelliin, minä tein aloitteen mutta miehellä ei seissyt. Hän ei vaan ihastunut minuun...olin aivan rikki, nyt olemme kuitenkin pitäneet yhteyttä ja mieheni tietää ihastuksesta.
Hän on sanonut että haluaa muuttua ja rupeaa kuntoilemaan ja hoitaa lapsia jne ja auttaa kotitöissä. Nyt minä olen se paha kun haikailen vaan ihastuksen perään ja oma mies ärsyttää koska tuntuu etten luota häneen. Rakkaus on mennyt ja en tiedä saako sitä takaisin enään. Itse en ole tyypillinen pettäjä seksin vuoksi vaan tarvitsen ihastuksen. Mies sanonut että jos lähden niin minä olen se joka kantaa vastuun perheen rikkomisesta ja jos hän löytää uuden joka ei pidä lapsista niin hän ei välttämättä näe niitä sitten. Tai että haluaa tavata poikaa mutta ei tyttöä, koska muistuttaa niin paljon minua. Olen väsynyt ja masentunut, asumme uudessa talossa enkä jaksa laittaa sitä mitenkään, tuntuu että millään ei väliä. Joskus saan tarmo puuskan mutta sitten taas uuvun. Meidän suhde ollut koko ajan vaikea. Olen käynyt juttelemassa terapeutille mutta en tiedä saanko apua siitä koska itse pitää päätös tehdä. Jos lähden niin tavallaan petän myös isäni, koska hän teki talon minulle, en vain tiennyt että mieheni rupeaa käyttäytymään huonosti heitä kohtaan. Minulle tulee vaivaantunut olo kun mieheni ja vanhempani tapaavat pikaisesti. Tuntuu että kärsin kaikkien takia. En halua olla se paha ihminen ja tuntuu että olen, koska olen pettänyt ja nykyään mieheni vain ärsyttää olemassaolollaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä