Niin kuin otsikkokin jo kertoo, parisuhteessamme on selkeä asetelma. Minä olen aina se, joka joutuu sovittelemaan riitaa, eikä miesystäväni tule koskaan edes puolitiehen vastaan vaan esittää syvästi loukkaantunutta tilanteen uhria.
Kuitenkin kummallisinta tässä on se, että yleensä riidat alkavat siitä, että mieheni loukkaa minua. Hän saattaa arvostella negatiiviseen sävyyn uutta kampaustani, vaatteitani tai vaikkapa tekemääni ruokaa. Pidän kyllä siitä, että asiat sanotaan suoraan, mutta asian voi ilmaista monella tapaa. Yleensä kommentti onkin muotoiltu jotenkin "Onpa sulla tänään outo kampaus" tai "Miks sä tollasia mummoalkkareita käytät?". Hän laskee siis mummoalkkareiksi mm. hipsterit, joita tykkään kovasti käyttää.
Kun loukkaannun ja kerron hänelle, että loukkaannuin, hän suuttuu. Hyvin harvoin kuulen hänen pyytävän anteeksi, vaikka olisi saanut minut pois tolaltani. Ensin hän alkaa tiuskia minulle, kuinka olen herkkänahkainen ja alkaa sitten mykkäkoulun, jota kestää tasan niin kauan kun jaksan sitä katsella. Lopulta menen lepyttelemään häntä ja sanon jotain tyyliin "Sori, en olis saanut loukkaantua tollasesta pikkuasiasta", vaikka oikeesti arvostelu käy rankasti itsetuntoni päälle. Hieman tiedostamattani olen lopettanut jopa harrastukseni musiikin parissa, koska hänen mielestään soittaminen on aivan humpuukitouhua. Kuitenkin miesystävääni ennen kilpailin ja esiinnyin konserteissa hyvällä menestyksellä. Nyt hän on onnistunut viemään minulta itsevarmuuden sellaisessakin asiassa, joka on monet vuodet ollut se minun juttuni. Hänen rakas harrastuksensa ovat tietokonepelit ja niitä hän osaa sen sijaan arvostaa kovasti.
Vaikka miesystävästäni saattaa saada tyrannimaisen kuvan kuvailuni perusteella, toin hänestä nyt esille vain tuon huonon puolen. Toki hänellä on useita hyviä puolia jotka kompensoivat. Pelkään hänen kuitenkin laskevan itsevarmuuteni todella alas, koska läheisen ihmisen mielipiteillä on yllättävän paljon vaikutusta ainakin minuun. Itse pyrin aina olemaan kannustava ja myös rakentava.
Mieluusti kuulisin, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin tai jos joku kokee tai on kokenut olevansa samassa tilanteessa niin siitäkin lukisin mielelläni.
Kuitenkin kummallisinta tässä on se, että yleensä riidat alkavat siitä, että mieheni loukkaa minua. Hän saattaa arvostella negatiiviseen sävyyn uutta kampaustani, vaatteitani tai vaikkapa tekemääni ruokaa. Pidän kyllä siitä, että asiat sanotaan suoraan, mutta asian voi ilmaista monella tapaa. Yleensä kommentti onkin muotoiltu jotenkin "Onpa sulla tänään outo kampaus" tai "Miks sä tollasia mummoalkkareita käytät?". Hän laskee siis mummoalkkareiksi mm. hipsterit, joita tykkään kovasti käyttää.
Kun loukkaannun ja kerron hänelle, että loukkaannuin, hän suuttuu. Hyvin harvoin kuulen hänen pyytävän anteeksi, vaikka olisi saanut minut pois tolaltani. Ensin hän alkaa tiuskia minulle, kuinka olen herkkänahkainen ja alkaa sitten mykkäkoulun, jota kestää tasan niin kauan kun jaksan sitä katsella. Lopulta menen lepyttelemään häntä ja sanon jotain tyyliin "Sori, en olis saanut loukkaantua tollasesta pikkuasiasta", vaikka oikeesti arvostelu käy rankasti itsetuntoni päälle. Hieman tiedostamattani olen lopettanut jopa harrastukseni musiikin parissa, koska hänen mielestään soittaminen on aivan humpuukitouhua. Kuitenkin miesystävääni ennen kilpailin ja esiinnyin konserteissa hyvällä menestyksellä. Nyt hän on onnistunut viemään minulta itsevarmuuden sellaisessakin asiassa, joka on monet vuodet ollut se minun juttuni. Hänen rakas harrastuksensa ovat tietokonepelit ja niitä hän osaa sen sijaan arvostaa kovasti.
Vaikka miesystävästäni saattaa saada tyrannimaisen kuvan kuvailuni perusteella, toin hänestä nyt esille vain tuon huonon puolen. Toki hänellä on useita hyviä puolia jotka kompensoivat. Pelkään hänen kuitenkin laskevan itsevarmuuteni todella alas, koska läheisen ihmisen mielipiteillä on yllättävän paljon vaikutusta ainakin minuun. Itse pyrin aina olemaan kannustava ja myös rakentava.
Mieluusti kuulisin, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin tai jos joku kokee tai on kokenut olevansa samassa tilanteessa niin siitäkin lukisin mielelläni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei se mies opi kuitenkaan varovaisemmaksi sanomisissaan.
Ulkopuolisen silmin normaalissa suhteessa kumppanit kannustavat toisiaan harrastuksissa, työssä ja yleensäkin elämässä.
Tietääkö miesystäväsi miltä sinusta tuntuu ja miten hänen käytös on sinuun vaikuttanut? Onko hän tyytyväinen että lopetit sinulle tärkeän harrastuksen?
Tulevaisuutta ajatellen, uskotko että hänen kanssaan voi perustaa toimivan perheen tästä ongelmasta huolimatta?
Mielestäni jokaisen on hyvä kehittää itseään mieleisissään asioissa. Kuulostaa siltä että miesystävälläsi on aika huono itsetunto eikä hän pidä siitä että sinä olisit häntä parempi jossain. Hänen tyylinsä loukkaantua sinulle kuulostaa siltä ettei hän kykene tuntemaa empatiaa sinua kohtaan vaan ottaa itseensä kaiken kritiikin ja sillä vierittää oman syynsä sinun harteillesi. Aika kätevää. Tuohon touhuun laittaisin stopin ihan alkuunsa. En antaisi periksi vaikka mykkäkoulu kestäisi kuukaudenkin vaan olisin loukkauksesta vihainen kunnes hän vilpittömästi pyytäisi anteeksi. Nyt kun sinä pyytelet anteeksi ja ikävä tilanne saadaan näin pois kuitatuksi on se kuin palkkio miesystävällesi että näin tämä homma hoituu eikä hänen tarvitse madella eikä miettiä tekemisiään tai sanomisiaan sen kummemmin.
Toi on just sitä samaa, mitä itse kestin kolmisen vuotta, kunnes läksin. Niinkin pitkään siksi, että mies oli muuten vallan ihana. Tosin miehen käytös vaan paheni ja paheni..Ensin otin tuollaset kommentit ihan leikillä, mutta hiljalleen sellanen jatkuva piikittely alkaa nakertaa. Ja tämä mies sai minut kyllä menettämään arvostuksen itseäni kohtaan täysin, ja siitä oli nousemista! Mutta pystyssä ollaan:)
Tän miehen kanssa ollaan nyt, pitkänpitkän ajan jälkeen, vasta yleensä puhuttu erosta ollenkaan, koska en ole halunnut edes nähdä koko ihmistä. Ainakin hänen kohdallaan kyse oli vain omasta keskenkasvuisuudesta ja huomionhakuisuudesta, taustalla myös huono itsetunto. Eli pitää pitää se oma kuori niin kovana kuin mahdollista, ja hyvin se onnistuu piikittämällä toista. Se on sellasta toisen alistamista, et toisesta pitää tehdä selvästi huonompi kun itsestä, oman egon pönkittämistä, pelkoa ettei kelpaa kenelleään sellasena kun on, kun ei kelpaa itelleen.
Turha sun on antaa sen miehen vaikuttaa ittees, vaikka näin jälestäpäin läksynsä oppineena on helppo sellasta sanoo, annoinhan itekin aikanani miehen sanojen vaikuttaa...Vaikee sanoo, miten tuosta tilanteesta pääsis pois, itse kun otin ja jätin. Mutta suosittelisin kovasti ihan suoraan keskustelua, äläkä sinä hetkenä anna miehen piikittelyn satuttaa. Tai eihän ne parisuhdeneuvojatkaan ihan pahin mahdollinen apu oo..? Jokatapauksessa tee jotain ennenkun oot ihan palasina!
Ja tsemppiä! Valitettavasti ihminen ei aina muutu kun vasta kantapään kautta oppiessa, kuten mun tapauksessa kävi.
Nyt tuota...
"Yleensä kommentti onkin muotoiltu jotenkin "Onpa sulla tänään outo kampaus" tai "Miks sä tollasia mummoalkkareita käytät?". Hän laskee siis mummoalkkareiksi mm. hipsterit, joita tykkään kovasti käyttää."
Tämä kuulostaa lähinnä piikittelyltä joka voi olla varsin hellämielistäkin. Osa huomauttelee sarkastisesti toiselle asioita ja voi olla että otat ne liian herkkänahkaisesti. Hän ei välttämättä tiedä miltä sinusta tuntuu.
"Hieman tiedostamattani olen lopettanut jopa harrastukseni musiikin parissa, koska hänen mielestään soittaminen on aivan humpuukitouhua. Kuitenkin miesystävääni ennen kilpailin ja esiinnyin konserteissa hyvällä menestyksellä. Nyt hän on onnistunut viemään minulta itsevarmuuden sellaisessakin asiassa, joka on monet vuodet ollut se minun juttuni."
Onko hän pyytänyt sinua lopettamaan vai olet itse lopettanut kun et kestä hänen kommenttejaan?
Tuo alkaa muistuttaa jo tietyn asteista sairautta jos tuo musiikki on sinulle ollut tärkeä harrastuskin.
Noin yleisesti voisin itse joskus sortua noihin sarkastisiin kommentteihin mutta olisin tuolloin varma että se toinen osapuoli kestää ne. Minusta tuntuu että tuo sinun miehesi ei ehkä tajua joko että ne loukkaavat tai ei välitä eli että ottaa sinut itsestään selvyytenä.
Ensimmäisenä kuitenkin sinun tulisi hoitaa tuo oma puolesi kuntoon eli ettet ota itseesi noista kommenteista. Sen jälkeen alat hoitamaan parisuhdetta kuntoon sillä tavoin että kerrot suoraan ettet arvosta hänen piikittelyään.
Tiedän parisuhteita joissa tuon kaltaista piikittelyä (ilman huumoria) on miehen puolelta sekä sitten naisen puolelta nälvimistä että "etkö sä osaa tollaista miesten hommaa?" jotka molemmat alkavat kyllä syödä kenen tahansa psyykettä kun ne tulevat läheiseltä jonka tulisi arvostaa sinua.
Kuitenkin sinun tulisi arvostaa ja kunnioittaa ensin itseäsi että osaa asettaa niitä rajoja (kuten vanhempi lapselle) aikuinen aikuiselle kuten parisuhteessa tulee tehdä. Toki tuon miehen tulisi jo nyt ymmärtää (ehkei hän osaa lukea sinua tai tunnetilaasi yhtään, on liian keskittynyt tietokonepeleihin) ettei sinulle voi tulla hyvä olo noista jos kiivastut niistä.
että kerronko tuntemuksistani suoraa miesystävälleni niin kyllä todellakin kerron. Mainitsen kyllä heti, jos kommentti mielestäni oli loukkaava. Aluksi osasin ottaa kommentit vaan hauskoina kommentteina ja jätin ne jopa omaan arvoon, mutta nyt kun miehestä on tullut todella rakas, hänen mielipiteensä painavat enemmän. Vaikka kuinka yritän ajatella, että teen niin kuin minusta parhaalta tuntuu ja pukeudun niin kuin tykkään, jostain alitajunnassa kommentit kuitenkin vellovat. Juurikin tässä huomasin, etten ollut käyttänyt moneen kuukautta ennen lempparinani pitämää neuletta, jonka mies sitten myöhemmin tyrmäsi. En tietoisesti ollut siis välttänyt paidan pitämistä vaan olin yksinkertaisesti muka unohtanut puseron, jota ennen tykkäsin käyttää useinkin. Asiat ovat pieniä, mutta pienistä paloista syntyy lopulta melko suuri ongelma... Toivoisin vain, että tästä jotenkin päästäisiin yli.
Itsetuntoon taas liittyen... Miesystäväni on aina sanonut olevansa itsevarma ja kokee asian olevan niin ja myös käyttäytyy mielestäni hyvin itsevarmasti. Toisaalta en kuitenkaan löydä mitään konkreettista syytä sille, että voisin jäädä jotenkin alakynteen suhteessamme. Minulla on yliopistotasoinen koulutus, miesystäväni on käynyt ammattikoulun ja vientiäkin riittäisi, jos lähtisin seuraa etsimään. Moni ystävyyssuhteeni mieheen on kaatunut siihen, että hän on ihastunut minuun. Heikkouteni on kuitenkin ehkä liiallinenkin pehmous. En ole pitkävihainen, enkä jaksa riidellä pitkään... Minulla ei ole sellaista kovaa kuorta kuin joillain.
Joo, siis eihän tuo ole normaali eikä sopivaa jos hän ei todellakaan huumorimielessä noita juttuja sanoisi.
Voisin itse todeta että "onpa sulla outo kampaus" tarkoittaen lähinnä hupaisasti ja rakastettavasti että hänestä löytyy tuollainenkin puoli. Jokainen joka on parisuhteessa ihastuneena ymmärtää varmaan mitä sellainen "pieni vinoilu" tarkoittaa.
Mutta jos hän tosissaan sanoo nuo asiat huomatellessaan niin hän selvästi yrittää sitten laittaa sinua aloilleen sekä ulospäin rehvastella omalla täydellisyydellään.
Toisaalta osalla naisista on tarve siihen puolestaan että miehen pitäisi olla kehumassa aina jokaista neuletta joka on naisen päällä ja miehen tehtävä ei ole pitää yllä naisen heikkoa egoa.
En edes ymmärrä tuota sinun "miksi jäisin alakynteen suhteessa" koska vaikka hän olisi miljoona kertaa sinua menestyneempi ja saisi huomiota jokaiselta naiselta maailmassa niin parisuhteessa ollaan tasa-arvoisia ja toista ei kohdella alistavasti. Piste.
Miksi minulle alkoi tulla tunne että olet ihan väärässä suhteessa ja hän näyttää pitävän samalla sinua itsestäänselvyytenä ja toisaalta alentavan sinua jotta itse pätisi joka asiassa.
Tekisi mieli kysyä millainen tyyppi hän noin muuten on mutta ehkä on parempi ettet kerro niin en anna tuomiotani suhteenne tilasta. Sanoisin että sinun täytyy sitä kuorta oppia kasvattamaan MUTTA edelleen toisella ei ole mitään syytä/aihetta keljuilla ja vähätellä sinua/tekemisiäsi. Se ei vain kuulu parisuhteeseen. Miehen täytyy opetella kommunikoimaan sillä tavoin että ymmärtää huolesi ja arvostamaan sinua.
Annat todennäköisesti todellakin periksi etkä saa kerralla todettua aina että mikä sinua tarkkaan ottaen vaivaa. Tämä ehkä hämmentää miestä myös tai sitten hän on vain niin tyhmä/välinpitämätön ettei tahdo ymmärtää.
Totta se, että sitä kuorta pitäisi ehkä kasvattaa vähäsen. Ja itseasiassa vaikkapa työmaailmassa minulla on melkoisen kova kuori päälläni, mutta sen rakentaminen parisuhteessa tuntuu todella hankalalta. Ja toisaalta ei se onnistuisikaan kovin hyvin, koska meillä on kuitenkin tapana aina jakaa niin ilot kuin surutkin keskenämme.
Loukkaannuttuani jostakin asiasta suutun kyllä ja jankutan, että loukkaannuin, mutta mies kääntää sen kuitenkin jotenkin päälaelleen. Olen herkkänahkainen ja vaikka mitä. Hän onnistuu aina saamaan äitinsäkin loukkaantumaan kommenteillaan... Monta kertaa tämä anoppikokelas purkaa minullekin tuntojaan kun poika on ollut töykeä. Itse en edes tarvitsisi kehuja sellaisista asioista kuin vaatteet, meikki ja kampaukset, mutta joissain isommissa asioissa kiitos tai kannustus on todella mukava juttu.
Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei ole ollenkaan itsevarma vaan päin vastoin epävarma ja huonosta itsetunnosta kärsivä. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, toista ihmistä ei tarvitse koko ajan piikitellä ja vähätellä. Miehelläsi on ehkä syytäkin tuntea rinnallasi alemmuutta: sinä olet korkeasti koulutettu, hän ei, sinulla on (tai on ollut) lahjakkuutta ja kovaa harjoittelua vaativa harrastus, hän taas harrastaa jotain typeriä tietokonepelejä, jotka eivät pahemmin aivoja vaadi. Suo anteeksi suorasukaisuuteni, mutta kuulostaa siltä, että voisit saada tasokkaammankin miehen. Sitä varmaan nykyinen ukkosikin pelkää. Siksi hänen kannattaa yrittää murskata itsetuntosi, jotta et vain alkaisi kuvitella, että voisit ansaita mitään parempaa kuin ilkeän ja huonosti koulutetun piikittelijän kumppaniksesi. Olisi kiva kuulla, mitkä ne miehesi hyvät puolet oikein ovat. Miksi olet tuollaisen tyypin kanssa?
Kiitos! Tuo ainakin nosti omaa itsetuntoani, mutta eipä tietenkään ole kiva kuulla inhottavia kommentteja rakkaastaan.
Miesystäväni hyvät puolet... Hän on hellä, erittäin luotettava, itsenäinen ja rento. Hän ei pelkää näyttää tunteitaan minua kohtaan. Suhteessamme vallitsee molemminpuolinen luottamus ja pidän sitä erittäin tärkeänä. Kumpikaan meistä ei salli pettämistä ja ajatus on, että jos lempi nyt jonkun toisen kanssa alkaa leiskua, niin asiasta kerrotaan saman tien toiselle. Tulevaisuudensuunnitelmien suhteen olemme myös monessa asiassa hyvin samoilla linjoilla. Ensisijainen haave onkin yhteinen lapsi, toivottavasti useampikin. Emme myöskään käytä alkoholia tai muita päihteitä. Alkoholitonta miestä on muuten harvinaisen vaikea löytää!
Rakastan kuitenkin häntä ja tuo biologinen kellokin tässä jo tikittää aika lailla. Uskon, että vaikka jossain mielessä voisinkin löytää paremman miehen, ei hänkään nyt täydellinen voi olla. Maailmahan on täynnä miehiä ja aina jostain voisi löytää paremman. Alunperin nautin suhteessamme erityisesti siitä, että miesystäväni ei aiheuttanut minulle opiskelun suhteen paineita vaan antoi edetä rauhassa ja auttoi vielä raha-asioissa silloin kun oli tiukkaa. Tätä edeltävässä suhteessa minulla oli poikaystäväni kanssa jatkuva kilpailuasetelma, koska hänelle tärkeintä oli loistokas ura, kovapalkkainen työ, nopea opiskelutahti ym. Hän olikin kyllä sitten nykyisestä miesystävästäni aivan toinen ääripää.
Minusta kuulostaa siltä että hän on tosiaan hieman epävarma. Itsetunnosta en sano mitään.
Sitten on sellainen juttu ettei hän vain ole perinyt sitä piikittelijän roolia isältään jos hän on äitiänsäkin kohtaan töykeä?
Vähätteleekö hän yleisesti naissukupuolta?
Teidän pitäisi kyllä ennen kaikkea oppia erilainen kommunikaatiotyyli ja tapa käsitellä asioita jos aiotte hankkia lapsiakin. Tämä on ihan realiteetti joka tulee kohdata. Ainahan niitä riitoja syntyy mutta turhia riitoja siitä että toinen piikittelee.
Minulla on jotenkin sellainen tuntuma että miehesi on vähän liiankin rento suhteessanne ja mukavoitunut ajatukseen että sinä olet siinä häntä tukemassa ilman mitään uhkakuvia. Sinällään ihan hyvä asia jos todellakin niin olisi mutta jos sinä voit noin pahoin suhteessa noista asioista eikä hän halua niitä käsitellä niin sitten se on kulissien ylläpitämistä.
Onko hänen äitinsä muuten myös pehmo joka ei pysty sanomaan vastaan pojalleen?
Hänen äitinsä on erittäin temperamenttinen nainen. Hän on aina joko todella surullinen niin, että melkein itkee tai sitten niin iloinen, että nauraa hersyvästi ja suorastaan kiljuu ja pomppii. Aluksi sopeutuminen häneen oli minulle aivan mahdoton haaste, mutta nyt osaan olla varovainen hänen seurassaan. Kaikki sujuu niin kauan hyvin kun häntä vähän mielistelee. Ihan hyväsydäminen hän kuitenkin omalla tavallaan on, koska huolehtii aina, että vierailla on asiat hyvin ja muistaa onnitella merkkipäivinä, kyselee kuulumisia ym. En tiedä olisiko se, että äiti kovin herkästi lähtee riitelemään nimittelemällä, mököttämällä ja huutamalla, tehnyt sen, että poikakin on omaksunut vähän kummallisen kommunikointitavan joissain tilanteissa.
Isä taas on sellainen möhömahainen mörisevä nallekarhu, joka mieluiten pysyy kaikista riidoista erossa. En tarkemmin tiedä sitten, millainen heidän suhteensa on ollut kun miesystäväni on ollut lapsi tai nuori.
parisuhteen dynamiikkaa voi muuttaa yksinkin. Riittää että toinen muuttaa käytöstään, niin toisenkin on pakko, kun entinen toimintatapa ei toimi.
On tärkeää, ettet mene mukaan miehen (tiedostamattomaan?) mollaukseen ottamalla hänen sanomisiaan vakavasti. Keksi vaikka joku ilmaus hänen käytökselleen - joku vähän huvittava, jotta käytöksen lapsellisuus korostuu.
Esimerkiksi kun hän seuraavan kerran sanoo ""Onpa sulla tänään outo kampaus" naura ja sano, "no voi, onko se meidän mörökölli taas mörkkinä, voi luppanaa! Oliko huono päivä?" (keksi herran nimessa omat sanasi tähän!)
Tärkeintä on että tajuat, että hän pyrkii saamaan sinulta reaktion, joka mahdollistaa riidan, jonka avulla hän voi purkaa pahaa oloaan - hän on silloin valmis sanomaan mitä vain loukkaavaa, mutta sinä et SAA ottaa sitä henkilökohtaisesti. Kyse EI ole sinusta vaan hänestä itsestään. Hänen pahasta olostaan, ei sinun kampauksestasi tai alkkareistasi.