Voisitko sitoutua uudelleen kumppanin kuoleman tai eron jälkeen? Mitä tekisit toisin?
Varatuille ja vapaille kysymys
D-79
17220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En muuttaisi yhteen.
..varmastikkin sitoutua kumppanin kuoleman tai eron jälkeen. Mikäs sen estäis?!
En nyt mitään sen suurempia lähtis tekeen toisin...
sitä on tullut harrastettua sitten aivan riittämiin, mutta taidankin edustaa sitä vanhempaa kaartia täällä...
kuolisi vaikka sairauden tms johdosta, niin en usko että kokisin tarvetta sitoutua uudelleen, ellei se nimenomaan olisi mieheni viimeinen toive että löytäisin mahdolliselle yhteiselle lapsellemme uuden isän ja itselleni uuden puolison.
Seurustelusuhteesta/avoliitosta tms eron jälkeen uskoisin voivani, mutta vain jos rakastan miestä jonka kanssa suhteen aloitan. Mikään ihastuminen ei vielä saisi mua suhdetta aloittamaan, eikä pelkkä seksuaalinen himo, eikä mikään parisuhteessaolemisen pakonomainen tarve..
Jälkimmäiseen kysymykseen vastaisin, että yrittäisin ainakin enemmän ottaa toista osapuolta huomioon ja ajatella asioita enemmän hänenkin kannaltaan, kuin sokeasti vain oman itseni kannalta.
"(Jos aviopuolisoni) kuolisi vaikka sairauden tms johdosta, niin en usko että kokisin tarvetta sitoutua uudelleen, ellei se nimenomaan olisi mieheni viimeinen toive että löytäisin mahdolliselle yhteiselle lapsellemme uuden isän ja itselleni uuden puolison."
Eli tekisit vastoin omaa tahtoasi ja sotkisit siihen vieraan ihmisen vain jotta voisit elää niinkuin kuollut ihminen on toivonut? Huom. kuollut on kuollut ja sille asia on samantekevä. Tuo olisi väärin tehty paitsi kuolevalta sinua kohtaan, niin myös sinulta sekä itseäsi että sitä tulevaa puolisoa kohtaan. Tuskin kukaan haluaisi ruveta kenenkään aviomieheksi ja lapsen sijaisisäksi sen takia, että naisen kuollut mies on toivonut. Tuo on täysin ajattelematonta, mutta ehkä sinulle ihmiset ovat pelinappuloita.
puolisolleen elämän jatkumista ja monille siihen nyt se uusi puolisokin saattaa kuulua. Se olisi tavallaan vain puolison hyväksyntä asialle. Silloin pystyisi paljon paremmalla omatunnolla aloittamaan uutta suhdetta.
vaikka se eläessä tuntuu ehkäpä vähän itellä kylmää...et ite kuolis ja mies ottaski uuen naisen ja mä unohtuisin sen mielestä kuoltuani...se vähän kylmää..mutta mä kans aattelen kummiskin niin..et mä haluan sen olevan onnellinen nytkin..miksen kuoltuanikin...ja jos uus kumppani hänet onnelliseksi tekee niin go for it..=o)
mikä vaan hänet onnelliseksi tekee...omien ajatustensa mukaan..
nyt menettäisin rakastettuni ja parhaan ystäväni en toipuisi siitä ikinä. Vannomatta paras, mutta tuskin koskaan enää sitoutuisin.
Vaikea ennustaa tulevaisuutta. En edes yritä.
Kaiken toisin...
Uusi tilanne, uusi ihminen, mikään ei voisi kuitenkaan olla kuin ennen...
..tiedä häntä.. rakastuisiko uudelleen...
sanoo..miten sitä reagoi tossa tilanteessa...=oI
eron jälkeen tuntus joteki..et voisikin koittaa päätyä sen jonkun muksan muikeen miehen kans yksiin..hmm mikäli semmosia sitte osus kohalle...mä vaa vähän luulen ettei mulle kovinkaa helpolla löytys miestä jonka kans palaset loksahtas niiku ittekseen paikoilleen..ja mä oon kauheen nihkee yrittämää mitää väkisin..=o(
kuoleman jälkee..voiski sitte olla nii ja näi ..saattasin jäähä ikisinkuksi leskeksi sitte..se on joteki nii erilainen eroominen, kun puhtaasti yhessä päättää ettei me jatketa enää.. ='o(
nii pakosti jotain muuttus jollain muotoo...kun aina eri ihmisen kanssa on erilaista...mutta tietoisesti en osaa sanoa mitä mä nyt lähtisin muuttamaan..=o)
ehkäpä sen etten välttis enäi menis naimisiin, vaikka lopun elämääni jonku kans eläisinki..en mitekään voi totakaan ennustaa..
mä oon kummiskin omaitteni..joten en mä ihan hirveesti voi itteänikää muutella..siks just se et pitäs palat loksahtaa kohilleen..taaski se esimerkki samanvärisistä energiapalloista, jotka sulautuu yhteen..ja yhessä on voima mikä vie eteepäi molempia..=o)
karmeet traumat tulis varmaan. veikkaus kun ei voi tietää olis et ei pystyis. vois olla liian hapokasta.
Saisko vähän tarkemmin?
no mua nyt on ylipäätään muutenki niin vaikea saaha suhteeseen että mikäli sinne asti on jo päästy ja kauan jatkettu ja sitte yhtäkkiä toinen kupsahtaaki niin jaa-a.. taas pitäis kaikki alusta MIKÄLI sattuis sellanen sopiva. vaan emmää kuole vaikkei sattuiskaan.
eron jälkeen tietty voisin.
Kumppanin kuoleman jälkeen varmaan menisi pidempi aika henkiseen toipumiseen, mutta todennäköisesti ennen pitkää löytäisin ja sitoutuisin uuteen parisuhteeseen. Minä en ole ennenkään elänyt menneissä. Eron jälkeen pariutuisin taatusti. Enkä kummassakaan tapauksessa tekisi mitään toisin.