Alan olla huolissani itsestäni. Ikää löytyy kohta 30v ja tämä on jo neljäs suhteeni vuoden sisällä eikä tunteita vaan löydy koskaan tarpeeksi. Naisissa ei sinänsä ole mitään suurempaa vikaa ja viihdyn heidän seurassaan mutta silti jatkuvasti tuntuu siltä että jotain puuttuu. Joudun lopulta päättämään suhteeni kun en enää kestä tilannetta jossa nainen on täynnä tunteita ja elää kuin jotain kuherruskuukautta kun itse olen tällainen kivi. Yritän olla kärsivällinen ja toivoa että voimakkaat tunteet heräisivät ja antaa suhteelle mahdollisuuden mutta niin ei vaan koskaan tapahdu. Tunnen kyllä jotain ja jotkut erot on ottaneet aika kovillekin mutta en ole oikein koskaan ollut rakastunut. Onko tää enää ihan normaalia vai pitäiskö hakea jostain apua?
Tunteeton mies?
tunteeton mies
19506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jos yrittäisi nuorempia ja kauniimpia naisia? Rumiin tai edes taviksiin on vaikea ihastua.
Aika tyypillistä nykypäivänä tuollainen.
Ihastutaan ja sitten odotetaan heti että rakastutaan ja kun ensihuuma katoaa, ihastus vähän laantuu ja arki tulee vastaan, rupeaakin ajattelemaan että enhän mä tota rakastakaan. Niin monet erehtyy luulemaan ihastumista rakkaudeksi.
Rakkaus on niin paljon muutakin kuin huumaa, intohimoa ja räiskyviä tunteita, se on kumppanuutta, tasapainoa ja yhdessäolon jakamista arjenkin keskellä, sellainen asia joka kehittyy ajan myötä, siihen voi mennä jopa vuosia.
Mielestäni se "kaava" menee niin että ensin ihastuu, sitten rakastuu ja sitten rakastaa. Ymmärrätkö?
Teini-iässä sitä hullaantui sydänjuuriaan myöten mutta näin kolmekymppisenä sitä osaa jo suhtautua vähän "järkevämmin" asioihin, kuten siihen piten saada parisuhde kestämään.
Minä olen seurustellut nyt n. 4 kuukautta eikä kummallakaan ole syttynyt hirvittävää paloa, intohimoa ja huumaa mikä on minusta parempi, koska kun tunteet kehittyy pikkuhiljaa, se kestääkin todennäköisemmin kauemmin kuin sellainen suhde jossa räiskyy jo heti alusta lähtien.
Olen hyvin ihastunut ja tykästynyt mutta rakkaudesta en voi vielä puhua, se tulee aikanaan ja kasvaa pikkuhiljaa, kiirehtimättä.Näin on todella hyvä olla, kummallakin.
Liian usein ihmiset sanovat turhaan rakkaudeksi sitä alkuhuumaa ja pettyvät kun se huumaa laantuu kun eivät ymmärrä että se huuma ei kestä ikuisuuksia.
Sitten sitä pompitaan suhteesta toiseen, etsien sitä alkuhuumaa.
mutta ei ihan osunut kohdalleen minun tapauksessani. Jotain uutuuden viehätystä on ollut ilmassa muttei mitään hirvittävää intohimoa tai tunteiden paloa. En metsästä mitään uutuuden viehätystä vaan pistän poikki koska mitään järin erityisiä tunteita ei vaan kehity. Olen kärsivällinen luonne enkä odota heti mitään vuosisadan rakkaustarinaa mutta kai sentään puolessa vuodessa pitäisi alkaa jo olla kehittynyt syvempiä tunteita vaikkei vielä ihan rakkautta olisikaan?
tuttavillani siihen on mennyt jopa vuosi, kun voi puhua rakkaudesta, tai syvimmistä tunteista.
Eivät he silti ole luovuttaneet, mutta jotain vikaahan siinä on jos et kykene tuntemaan mitään syvempää puolen vuoden jälkeen kenenkään kanssa, vaan kyllästyt ja pakenet.
Ehkä et sisimmässäsi haluakaan sitoutua mutta haluaisit kuitenkin että sinulla olisi joku?
Joskus kannattaa ihan ottaa aikaa itselleenkin, olla hankkiutumatta suhteeseen, se tekee hyvää kun loppujen lopuksi tietää mitä tahtoo eikä sitten satuta turhaan niitä ihmisiä jotka sinua kohtaan syvästi tuntevat.
mutta osaan olla yksinkin. Olen ollut vuosiakin yksin eikä mitään ongelmaa. Viimeisen kahden vuoden aikana olen kuitenkin alkanut haluamaan oikein tosissani suhdetta ja ollu aktiivinen sen etsinnässä. Niinpä olen jatkuvasti ollut etsimässä tunteita ja jotain merkityksellistä mutta huonolla menestyksellä. Nautin kyllä suhteessa olosta mutta eikö naisen pitäisi tuntua jotenkin erityiseltä eikä vaan joltain naiselta jonka kanssa on ihan kivaa? Olen potenut tilanteestani huonoa omaatuntoa ja siksi varoitellut naisia jo heti alussa mutta he ovat olleet ymmärtäväisiä ja halunneet silti yrittää. Valitettavasti tilanne on aika yksipuolinen ja tunnen olevani jatkuvasti henkisesti niskanpäällä kun nainen pelkää että voin jättää hänet koska tahansa sen takia etten tunne mitään erityistä häntä kohtaan. En haluaisi satuttaa ketään eikä se tunnu hyvältä kun toinen odottaa ja odottaa että saisin pääni selvitettyä ja ilmaistua sanoilla tunteitani mutta en voi sanoa sellaista mitä en oikeasti tunne.
Neljä suhdetta vuoden sisään ei ole ihan tervettä.
Musta kuulostaa lähinnä siltä että etsit pakonomaisesti naista suhteeseen koska et halua olla yksin. Muuten panostaisit laatuun, etkä määrään. Jos tolla liukuhihnahommalla hypit suhteeseen, ei se ihme että ei tunnu missään.
Odota ihmeessä ja katsele naisia rauhassa ja tutustu rauhassa ennenkuin alat suhteeseen, on niin väärin antaa niiden naisten odottaa, koska nainenhan odottaa jos se uskoo ja toivoo että jonain päivänä kerrot hänen olevan se oikea.
Pään selvittelyt kannattaa tehdä sinkkuna ollessa, ei suhteessa. Siitä ei seuraa kuin draamaa, itkua ja sydänsuruja.
reilun vuoden sisällä. Noin vuosi ja 3kk ja kaksi suhdetta ovat olleet 6kk mittaisia. Olen aina käsitellyt edelliset suhteet pois ennen kuin olen lähtenyt uuteen yritykseen. Ehkä en tarvitse niin pitkää toipumisaikaa kuin monet muut ja ehkä siksi ettei suhteet ole olleet niin vakavia vielä. Katselen aina ihan rauhassa mutta jos juttu vaikuttaa lupaavalta niin lähden ennakkoluulottomasti yrittämään. Tiedän ettei odottaminen ole kivaa enkä haluaisi tehdä naisille niin mutta ei sitä muuten tiedä jos ei yritä ja kuten kerroin niin olen puhunut aika avoimesti tästä ongelmastani joten he ovat tienneet mihin ryhtyvät.
Ei silti normaalia. Liikaa naisia!
Hidasta tahtia!
Jos olen henkisesti täysin tasapainossa itseni kanssa enkä ole epätoivoinen vaan nainen vaikuttaa yksinkertaisesti lupaavalta? Miksi ei kannattaisi yrittää?
"Jos olen henkisesti täysin tasapainossa itseni kanssa enkä ole epätoivoinen vaan nainen vaikuttaa yksinkertaisesti lupaavalta? Miksi ei kannattaisi yrittää?"
Sen takia että samalla kun olet siinä suhteessa niin samalla sinulta menee ohi suun moni muu nainen.
Nähtävästi et tunne naismakuasi ja olet ottanut sen kannan mitä moni muu otta nykyaikana: Joko pitää olla tunteiden paloa tai sitten suhdetta "ajetaan sisään" kuukausia kunnes yhtäkkiä todetaan ettei onnistunut.
Mitä jos alat miettimään naiskriteerejäsi, tutustut hiljalleen, deittailet, tapailet, menet sänkyyn myöhemmin ja kattelet että mikä naisessa sytyttää.
Itsellä on vähän samankaltainen tilanne mutta ei noita naisia ole näköpiirisissä hirvittävästi. En vain tunne vetoa moneenkaan kovin nopeasti ja sitten nämä "ihan kivat" taidan sivuuttaa koska tiedän ettei ajan kanssa siitä tulisi mitään. Kuitenkin suurin piirtein tiedän mitä etsin ja se on sitä että toisen ajatusmaailma käy yksiin ja on oikeasti hauskaa yhdessä josta seuraa sellainen lämmin olo. Se ei ole mitään pikku tykkäämistä eikä toisaalta sairasta himoakaan vaan sellaista sopivaa odottavaa rauhallisuutta että toisen tahtoo kovasti tutustua.
Nyt vain itse pitäisi löytää noita naisia mutta sinulla varmaan on sama tilanne sillä erotuksella että naisia näyttää piisaavan ja poimit heistä niitä jotka eivät oikein sovi sinulle lopulta.
et sitä itse huomaakaan. Tunteet jäävät suorituksen alle.
tilanne ole aina se että kun on sitoutunut suhteeseen niin muita naisia menee ohi suun. Ellei sitten halua pettää mutta en ole pettäjä tyyppiä enkä ole koskaan pettänyt naisiani. Eikä noita naisiakaan mitenkään älyttömästi piisaa. Joskus ei ole yhtään ja joskus voi olla kolme tai neljä jotka on osoittaneet kiinnostustaan eli mielestäni aika normaali määrä. Tiedän myös millaisen naisen haluan mutta ketään ei voi oikeasti tuntea lyhyen tuttavuuden perusteella. Silloin näytetään vaan parhaita puoliaan mutta muutama yhteinen yö saman katon alla kertoo jo hieman enemmän. Siinä on eräs syy miksi olen alkanut suhteisiin naisten kanssa joista olen saanut hyvän ensivaikutelman ja joilla on tiettyjä ominaisuuksia joista pidän kuten luotettavuus, kiltteys ja savuttomuus. Sellaiset naiset olen unohtanut suosiolla joista tiedän suoraan syystä tai toisesta ettei pidempi suhde tule onnistumaan.
Mitä taas tulee hitaaseen etenemiseen niin naiset on romuttaneet sen aika tehokkaasti omalla toiminnallaan. Olen yrittänyt pitää yllä sellaista katseluvaihetta jolloin suhteesta olisi kivuttomampaa irtaantua jos huomaa ettei siitä tule mitään. Naiset taas yrittää sitouttaa suhteeseen syventämällä sitä ja vaatimalla kaikenlaisia osoituksia siitä. Kuten vanhempien tapaamisella ja haluamalla seksiä melkein heti. Eräänkin naisen kanssa yritin herrasmiesmäisesti nukkua jolloin nainen alkoi yllättäen itkemään ja mumisemaan itkun sekaisena peiton alta että enkö haluakaan häntä.
noin päättelet? Kerro vähän tarkemmin.
Jos olet jotenkin erikoinen luonne tai keskivertoa huomattavasti fiksumpi, voi ns. erityisen naisen löytäminen olla aikaavievää puuhaa. Itse tunsin viimeksi kunnon tunteita vissiin vuonna 2005, jolloin oli muutaman vuoden seurustelu. Ennen sitä kolisi kunnolla siinä vuosisadan vaihteessa. Välit voi täyttää sitten sekstailulla ja yrittää puhua naisille niin totta kuin voi. Tsemiä.
Huomaan itse päätyväni toistuvasti tilanteeseen, jossa toinen osapuoli on ihastunut ja minusta ei tunnu miltään. Se ero meissä on, että minä en tuolloin edes yritä seurustella. Yritän lopettaa tutustumisen mahdollisimman lyhyeen.
Tähän joku saattaa kommentoida, että eikö kuitenkin kannattaisi antaa toiselle mahdollisuus? No, olen kyllä sitä mieltä, että jos tyyppi on ok, tulee häntä tavata pari-kolmekin kertaa, ennen kuin voi tietää, syttyykö mitään suurempaa. Itse olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että parin tapaamiskerran jälkeen tietää jo, voiko suhde johtaa rakastamiseen. Jotain erityistä toisessa täytyy kuitenkin nähdä, jotta tuo yrittäminen kannattaisi. En ymmärrä, mitä järkeä on ryhtyä suhteeseen "ihan kivan" kanssa. Tuolloin suhde todennäköisesti katkeaisi viimeistään siinä vaiheessa, kun kohtaa jotain erityistä. Luulen, että kohdallani suhde alkaa siitä, että pidän toisesta todella paljon. Valitettavasti en taida pitää todella paljon "ihan kivoista".
Itse ihastuin viimeksi voimakkaasti aika tasan kaksi vuotta sitten. Valitettavasti ihastuminen ei johtanut mihinkään. Edelleenkin kuitenkin lähtisin tuon miehen matkaan, jos siihen tarjoutuisi tilaisuus.
Ainakaan en ole yksin tämän ongelman kanssa. En minäkään ala suhteeseen jossa en tunne oikein mitään mielenkiintoa naista kohtaan. Tyhmäähän sellainen olisi ja suorastaan ilkeää naista kohtaan. Ongelmani on vaan siinä etten oikein osaa tiedostaa millainen määrä on tarpeeksi ja milloin olisi kannattavaa jatkaa. Tapailuvaiheessa odotan tunnetta siitä että olen tyytyväinen suhteeseeni enkä takerru tarpeettomasti muutamiin suhteen epäkohtiin joiden kanssa uskon voivani elää ja ajattele liikaa ruohon vihreyttä aidan toisella puolella. Ehkä odotan liikaa ihmissuhteilta ja huomaankin miettiväni usein että onko se tässä ja odotanko aina vaan jotain mitä ei ole olemassakaan.
Mulla on parhaillani suhde tällaiseen mieheen. Onhan se todella turhauttavaa naisellekin ja minulla on hurjan paha mieli sen miehen puolesta! Itse löydän epäilemättä vielä elämäni rakkauden, se olisi voinut olla tämä mieskin mutta herkkänä naisena ei sitä jaksa paljon yli 6kk katsella, jos toinen on kyllä ihan ihastunut ja haluaa seuraani, muttei oikeasti tunne kovin voimakkaasti.
Itselläni ongelmana on vielä se, että miehen mielestä ei puutu mitään, on jopa pyytäny minua harkitsemaan luokseen muuttoa tulevaisuudessa mutta tämä ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan suhteeni ja tiedän kyllä millaiselta rakkauden edes suunnitelleen pitäisi tuntua eikä tämä mies minusta rakasta minua tai ylipäätään ketään.
voivat herätä pikkuhiljaa, eivätkä kaikki ihmiset sitäpaitsi ole vahvasti tuntevaa/ihastuvaa sorttia.
Kuules, silloin kun löydät itsesi sellaisesta ATM-tilanteesta jossa minä nyt olen, tulet muistamaan nykyisen tilanteesi kun vietät joulua YKSIN lihapullia syöden ja kaljaa vetäen!
Lellikki, herää todellisuuteen! Kaikkea et voi saada!