Tapasin muutama kk sitten miehen, jonka kanssa tuntui synkkaavan alusta asti todella hyvin. Puhuttavaa riitti, olemme samassa elämäntilanteessa, samalla alalla, samanlainen huumorintaju.. Puhuimme tuntikausia puhelimessa. Välillämme oli myös kipinää ja intohimoa, tunsimme vetoa toisiamme kohtaan.
Muutama viikko meni hyvin, mutta sitten miehen puolelta yhteydenpito väheni, ei enää vastannut viesteihin ja jos vastasi, viestit olivat hyvin asiallisia. Puhelimessa ei ollut enää aikaa puhua. Aikani tilannetta katseltuani ja annettuani tilaa miehelle, tilanne tietysti vaivasi minua ja kysyin useammin kuin kerran epäsuorasti ja lopulta suoraankin, että missä mättää, eikö mies ollutkaan enää kiinnostunut? Hän vetosi aina työkiireisiin ja elämäntilanteeseensa, ja vannotti ettei kyse ollut kiinnostuksen vähenemisestä tai siitä ettei hän haluaisi jatkaa tutustumista.
No, tilanne kärjistyi siihen että päätin itse antaa kaiken olla koska tunsin etten saanut asioihin selvyyttä ja tilanne vaivasi minua liikaa. Muutama viikko meni, itse en enää pitänyt mieheen yhteyttä mutta hän edelleen lähetteli asiallisia viestejään. Kunnes hän alkoi taas soittelemaan ja viestitkin alkoivat olemaan saman sävyisiä kuin tutustumisen alussa. Sitten eräässä puhelinjuttutuokiossamme hän kertoi suoraan, että hänellä oli ollut puoli vuotta sitten muutaman kk:n suhde juuri eronneen työkaverinsa kanssa. Jutussa oli kuitenkin käynyt niin, että nainen oli palannut takaisin miehensä luokse, ja tämä minun tapaamani mies oli tuntenut itsensä hyväksikäytetyksi. Nyt he olivat sitten kohdanneet töissä (ovat edelleen samassa työpaikassa) ja ilmeisesti on sitten ollut jotain välienselvittelyjä, tai sitten tapaamani mies on edelleen toivonut jutusta jotain..? Jonkinnäköinen "closure" asiassa on kuitenkin tapahtunut, ja nyt mies olisi (jälleen) kiinnostunut tutustumaan minuun.. Hän ei pidä "välijuttua" minään, ymmärtää tosin että olen ollut loukkaantunut ja pahoilla mielin. Kovasti hän nyt haluaisi hyvittää kaiken ja yrittää suhdetta kanssani.
Tiedän kuitenkin arvoni, enkä ole ennenkään suostunut olemaan "second best", mutta en tiedä onko tässä nyt kyse siitä? Vai ylireagoinko koko asiasta. Mies muuten vaikuttaa hyvinkin kunnolliselta ja herttaiselta. Ja toisaalta olen aina ajatellut, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden... Mutta viestitänkö myöntymällä sitä, että suostun mihin vain ja minua saa kohdella miten tykkää...
Anna toinen mahdollisuus vai jätä se?
Muutama viikko meni hyvin, mutta sitten miehen puolelta yhteydenpito väheni, ei enää vastannut viesteihin ja jos vastasi, viestit olivat hyvin asiallisia. Puhelimessa ei ollut enää aikaa puhua. Aikani tilannetta katseltuani ja annettuani tilaa miehelle, tilanne tietysti vaivasi minua ja kysyin useammin kuin kerran epäsuorasti ja lopulta suoraankin, että missä mättää, eikö mies ollutkaan enää kiinnostunut? Hän vetosi aina työkiireisiin ja elämäntilanteeseensa, ja vannotti ettei kyse ollut kiinnostuksen vähenemisestä tai siitä ettei hän haluaisi jatkaa tutustumista.
No, tilanne kärjistyi siihen että päätin itse antaa kaiken olla koska tunsin etten saanut asioihin selvyyttä ja tilanne vaivasi minua liikaa. Muutama viikko meni, itse en enää pitänyt mieheen yhteyttä mutta hän edelleen lähetteli asiallisia viestejään. Kunnes hän alkoi taas soittelemaan ja viestitkin alkoivat olemaan saman sävyisiä kuin tutustumisen alussa. Sitten eräässä puhelinjuttutuokiossamme hän kertoi suoraan, että hänellä oli ollut puoli vuotta sitten muutaman kk:n suhde juuri eronneen työkaverinsa kanssa. Jutussa oli kuitenkin käynyt niin, että nainen oli palannut takaisin miehensä luokse, ja tämä minun tapaamani mies oli tuntenut itsensä hyväksikäytetyksi. Nyt he olivat sitten kohdanneet töissä (ovat edelleen samassa työpaikassa) ja ilmeisesti on sitten ollut jotain välienselvittelyjä, tai sitten tapaamani mies on edelleen toivonut jutusta jotain..? Jonkinnäköinen "closure" asiassa on kuitenkin tapahtunut, ja nyt mies olisi (jälleen) kiinnostunut tutustumaan minuun.. Hän ei pidä "välijuttua" minään, ymmärtää tosin että olen ollut loukkaantunut ja pahoilla mielin. Kovasti hän nyt haluaisi hyvittää kaiken ja yrittää suhdetta kanssani.
Tiedän kuitenkin arvoni, enkä ole ennenkään suostunut olemaan "second best", mutta en tiedä onko tässä nyt kyse siitä? Vai ylireagoinko koko asiasta. Mies muuten vaikuttaa hyvinkin kunnolliselta ja herttaiselta. Ja toisaalta olen aina ajatellut, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden... Mutta viestitänkö myöntymällä sitä, että suostun mihin vain ja minua saa kohdella miten tykkää...
Anna toinen mahdollisuus vai jätä se?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei kannata
Jokainen voi tehdä arviointivirheen. Katso nämä kortit.
Antaisin vielä toisen mahdollisuuden. Ei tuossa tapauksessa voi ajatella, että mies pitää sinua varsinaisesti 2- vaihtoehtona. Tokihan hän asetti sen toisen sun edelle, koska tunsi hänet paremmin kuin sinut.