Kysymys kuuluu jättääkö mieheni vaiko eikö? Osaisiko kukaan puhua minulle järkeä kun omat aivot eivät ota toimiakseen! En tiedä osaanko ikinä selvittää ongelmaani tällä tavalla palstalla puhumalla mutta yritetään...
Minulla on ollut upeat 1,5 vuotta mieheni kanssa. Siis seurustelemme,ei kihloja,ei lapsia tai muutakaan vastaavaa. Vain ihana parisuhde..
Mut tässä tämän vuoden puolella on tullut yksi asia niin herkäksi mulle etten tiedä enää kestänkö sitä! Kysymyshän on siitä, kun me olemme tunteneet 1,5 vuotta, mutta mieheni ei tahdo lähteä ikinä mukaani ystävieni luo,ei sukulaisteni luo. Nyhjötämme aina yhdessä neljän seinän sisällä. Minä haluan mennä, mutta hän haluaa omistaa kaiken vapaa-aikansa vain meille kahdelle. Kuulostaa ehkä romanttiselta, mutta ei sitä aina jaksa!!
Isovanhempani eivät ole ikinä tavanneet häntä,koska hän ei tahdo ikinä lähteä mukaani.. en halua pakottaakaan häntä.. Olenko sitten liian vanhanaikainen kun mielestäni suhteeseen kuuluu myös se että tutustutaan kumppaninsa sukulaisin,ystäviin jne.? Minua asia loukkaa,koska haluaisin läheisteni tutustuvan häneen. Minusta se kuuluu seurusteluun! Olenko sitten väärässä? Mikä miehelläni on? ei kukaan voi olla niin ujo?!
Tämä asia loukkaa mua kerta toisensa jälkeen enemmän ja sit yks päivä kihahti ihan kunnolla. Riideltyhän me ollaan siitä aiheesta aina, mut nyt tuntuu etten enää jaksa!! Mä rakastan miestäni, en ole ikinä tavannut ketään niin ihanaa, mut mitä mä teen..tuntuu niin pahalta! Onko kellään vastaavaa tapausta?! Muistelen kaikkea ihanaa aikaa hänen kanssaan ja tuntuu et kuinka mä muka voin luopua hänestä? en mä halua antaa häntä kellekään muulle naiselle!!
Onkohan jättäminen sit tätä? Tai se että en osaa päästää irti vaikka pitäs..? Pelkään tavallaan et annan hänelle anteeksi ja jumitun suhteeseen taas vähäksi aikaa. Meillä on ihanaa,mutta sitten tulee taas kurjaa ja mä itken monta päivää putkeen. Pelkään sitäkin--
PS.en tunne edes hänen siskoaan,vaikka asutaan samassa kaupungissa ja 1,5 vuotta yhdessä!!!
Minulla on ollut upeat 1,5 vuotta mieheni kanssa. Siis seurustelemme,ei kihloja,ei lapsia tai muutakaan vastaavaa. Vain ihana parisuhde..
Mut tässä tämän vuoden puolella on tullut yksi asia niin herkäksi mulle etten tiedä enää kestänkö sitä! Kysymyshän on siitä, kun me olemme tunteneet 1,5 vuotta, mutta mieheni ei tahdo lähteä ikinä mukaani ystävieni luo,ei sukulaisteni luo. Nyhjötämme aina yhdessä neljän seinän sisällä. Minä haluan mennä, mutta hän haluaa omistaa kaiken vapaa-aikansa vain meille kahdelle. Kuulostaa ehkä romanttiselta, mutta ei sitä aina jaksa!!
Isovanhempani eivät ole ikinä tavanneet häntä,koska hän ei tahdo ikinä lähteä mukaani.. en halua pakottaakaan häntä.. Olenko sitten liian vanhanaikainen kun mielestäni suhteeseen kuuluu myös se että tutustutaan kumppaninsa sukulaisin,ystäviin jne.? Minua asia loukkaa,koska haluaisin läheisteni tutustuvan häneen. Minusta se kuuluu seurusteluun! Olenko sitten väärässä? Mikä miehelläni on? ei kukaan voi olla niin ujo?!
Tämä asia loukkaa mua kerta toisensa jälkeen enemmän ja sit yks päivä kihahti ihan kunnolla. Riideltyhän me ollaan siitä aiheesta aina, mut nyt tuntuu etten enää jaksa!! Mä rakastan miestäni, en ole ikinä tavannut ketään niin ihanaa, mut mitä mä teen..tuntuu niin pahalta! Onko kellään vastaavaa tapausta?! Muistelen kaikkea ihanaa aikaa hänen kanssaan ja tuntuu et kuinka mä muka voin luopua hänestä? en mä halua antaa häntä kellekään muulle naiselle!!
Onkohan jättäminen sit tätä? Tai se että en osaa päästää irti vaikka pitäs..? Pelkään tavallaan et annan hänelle anteeksi ja jumitun suhteeseen taas vähäksi aikaa. Meillä on ihanaa,mutta sitten tulee taas kurjaa ja mä itken monta päivää putkeen. Pelkään sitäkin--
PS.en tunne edes hänen siskoaan,vaikka asutaan samassa kaupungissa ja 1,5 vuotta yhdessä!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet ihan oikeassa. Jos aiotte olla yhdessä, perustaa jotain pysyvämpää, siihen kuuluvat sukulaiset ja ystävät. Ehdotomasti. Tuo ei kyllä kuulostanut enää edes romanttiselta. Miten kumppanisi selittää haluttomuuttaan tavata sinulle läheisiä ihmisiä? Tulee väkisin mieleen, ettei hänellä ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Mutta sinä olet oikeassa....
Hän sanoo olevansa ujo, ja että hänelle joku tuollainen ei ole helppoa. Hän itsekin kerran sanoi, että täytyisikö hänen lähteä lääkäriin/hoitoon tuon omituisuutensa takia. En sitten tiedä oliko se sellainen heitto vai..
Mutta voiko siis kukaan olla noin ujo? Missä tynnyrissä mun mies on kasvatettu jos hän luulee ettei se ole normaalia?! Mulle se on ollut itsestäänselvyys että suhteeseen kuuluu muutakin.. Pääni hajoaa!
Älä hajoita päätäsi. Olet oikeassa. Ongelma ei ole sinun vaan hänen. Puhu hänen kanssaan ja vaadi ehdotonta rehellisyyttä.
Hmmm, seurusteltu 1,5 vuotta ja vaan omistaudutte toisillenne. Ihana parisuhde....
Taustalla saattaa vaan olla mielenkiintoinen tilanne, mies onkin naimisissa ja elää kulissiavioliitossa. Siksipä ei ehkä tahdokaan tutustuttaa sinua.
T.nimimerkki kokemusta tuollaisestakin on
hän kärsiikin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja itsetunto on niin heikko ettei hän kehtaa näyttäytyä sukulaistesi edessä..itsekkään en aina niin rohkea ole mutta kyllä tuollaiset asiat on hoidettava,kyllä parin sukulaiset on pakko tavat edes kerran..eihän tuossa muuten ole mitään järkeä!