Sellainen kummallinen juttu on tullut mieleeni näitä lukiessani, että petetyt eivät koskaan kerro avioliitostaan mitään negatiivista (varsinkaan omasta käytöksestään puolisoaan kohtaan) ennen tätä pettämisen paljastumista. Lähes jokaisessa avioliitossa petturin kanssa arki on yhtä juhlaa ja välit ovat niin hienot että. On ihanaa arkea ja hyvää seksiä jne jne jne. Ihan kummallista tämä, kun mielestäni niissäkin avioliitoissa joissa ei petetä, riidellään ja on välillä hyvinkin kalseaa tunnelmaa puolisoa kohtaan. Olisiko sitten näin että vain ihania vaimoja petetään ihanissa avioliitoissa vai johtuuko se että mies on niin ihana kotona siitä että jaksaa paremmin ja on onnellisempi kautta linjan kun sillä on se kakkosnainen? Eikös pitäisi päinvastoin sitten olla iloinen siitä kakkosesta eikä suinkaan huoritella tätä?
Kummallinen juttu
ymmyrkäinen
48941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kakkosten perusselitys on aina "ettei hyvässä parisuhteessa petetä", mutta kun oikeasti hei! Minkälaisessa parisuhteessa tanssitaan kokoajan vain ruusuilla? Kyllä ainakin minun parisuhteisiini on aina liittynyt ylä- ja alamäkiä ja jos jokaisessa aallonpohjassa olisi pettämään lähtenyt, niin kyllähän sitä olisi aika monessa paikassa kerennyt jo vehjettään huiluttaa!
Mielestäni pettäjä joka vetoaa huonoon suhteeseen on heikko ja huonosti pettymyksiä kestävä ihminen.
Pettymyksiä ja mielipahaa on varmasti jokaisessa liitossa. Vahvat kestää ja heikommat sortuu niissä avioliiton vastoinkäymisissä. En koskaan voisi enään kunnioittaa ja katsella ihaillen puolisoani jos paljastuisi hänen olevankin tuollainen ressukka jolla ei sitten ollutkaan minkäänlaisia edellytyksiä olla perheenpää. Mitäs helvettiä tollasella surkimuksella kukaan tekis?
sitä stooria, että kotona niin ja kotona näin, jotta saisi kakkosen sympatiat ja piparia. Ihan selvä homma. Kotona voi mennä ihan mukavastikin ja olla arkea, mutta jollakin keinolla hönöltä on piparia saatava.
jos kerran kotona ei ole seksiä ja vaimo on muutenkin aivan hirviö, miksi mies elää vaimon kanssa ja pelkää kärähtämistä yli kaiken ! Melkoisia satusetiä ovat.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Mikähän kumma siinäkin on, että pettäjät aina haukkuvat puolisoaan kakkoselle, mutta harvempi kuitenkaan haluaa erota siitä ykkösestään ja halutaan vielä salata kaikin tavoin se syrjähyppy. Ja jos sitten kärähdetään, niin usein kuitenkin jäädä sen ykkösen luokse tosipaikan tullen. Ja on sitten vielä niitä, jotka häipyvät ensin kakkosen matkaan, mutta tulevat myöhemmin häntä koipien välissä pyrkimään takaisin ykkösen luokse. Miksi ihmeessä, jos se ykkönen kerran on niin ikävä tyyppi ja avioliitto muka niin huono ? Ristiriitaista.
sitä piparia sitten on saatava muualta kuin kotoa, jos kaikki on hyvin?
Jaa että miksikö petetään, vaikka oma parisuhde olisi ok. Usein ihan silkasta uutudenviehätyksestä. Ei siihen välttämättä sen kummempaa tarvita. Vaikka oma puoliso olisi ihan mukava ja hänestä tykätään, niin silti uusi partneri voi kiehtoa, koska tuo elämään uutta jännitystä. Haittapuolena on tietysti se, että jossain vaiheessahan uutudenhohde katoaa tästä uudestakin suhteesta ja sitten haetaan lisää uusia kohteita. Tämä myös selittää sen, miksi tietynlaiset ihmiset pettävät vuorotellen jokaista kumppaniaan. Eihän se vaihtamalla parane, paitsi tilapäisesti.
Lapset esim.......
ei pidä paikkansa. Lapset kärsivät eniten. Vai oletko uskonut selityksen lasten takia plaah
pointtia, jos pystyisit vaikka linkkaamaan edes yhden esimerkin, jossa petetty on kertonut, että "arki on yhtä juhlaa ja välit ovat niin hienot että". Ei taida löytyä ei?
Mikä sinun tarkoituksesi on - ettet vain taas olisi yksi hylätty kakkonen joka yrittää löytää petetystä vikaa?
Mistä kummasta näitä tulee? Eikö joku voisi jo sulkea sen tehtaan, jossa näitä surkeita katkeria kakkosia sarjassa kyhätään?
"
noussut. Eronneet naiset ovat halukkaita kakkosia hyvinkin useasti. En tiedä mistä on kysymys. Itseä on petetty ja ero tullut. Sitten vain aloitetaan suhde varattuun ihmiseen. Onko niin, että ei haluta sitoutumista ja halutaan miestä vai onko halu nostaa itsetuntoa kuinka kelpaa toisen omalle vai onko niinkin alhaista ( alitajunnassa ), että vahinko kiertämään. Sen olen puheissa huomannut, että entinen uskollinen vaimo alkaa puhua asioista kuin se olisi vaimon vika, kun mies menee vieraisiin ja sen, että naimisissa oloa mitätöidään puheissa. Tiedä häntä?
Olen eronnut, mutta minua ei ole petetty, minä petin, en halua sitoutua, mutta seksiä tekee mieli joskus. Siispä varattu on siihen paras vaihtoehto. Turha varatun on kuitenkaan tulla minulle vinkumaan, että kotona menee huonosti eikä saa seksiä. En usko ikinä. Eiköhän se ongelma ole suurimmaksi osaksi pettäjän oman pään sisällä. Toisaalta tiedän, että välttämättä pettäjä ei koe oloaan onnelliseksi liitossaan, jota taas petetty voi pitää hyvinkin onnellisena. Pettäjä kuitenkin osaa puolisoaan huiputtaa, esittää muuta mitä on, samoin kuin huiputtaa sitä kakkosta.
juuri niinkuin eronnut nainen, joka jatkaa kakkosena, ajattelee.
että se on vähän noita kaikkia mainitsemiasi, eli kun ei enää uskalleta sitoutua, (josta kuitenkin ollaan alitajuisesti katkeria) halutaan satuttaa niitä jotka uskaltavat sitoutua.
Ja sitten (varsinkin jos on naisparka itse aikoinaan uskonut siihen, että vaimon haluttavuudessa on vika eroon ollut) halutaan nostaa itsetuntoa sillä ainoalla tavalla, jonka osaa - eli seksillä.
Tätä seksillä itsetunnon nostamisen logiikkaahan minä en ymmärrä lainkaan.
Suurimmalla osalla miehiä kynnys panemiseen on sikäli matala, ettei se seksi mitään naisen haluttavuudesta ja/tai seksikkyydestä (saati paremmuudesta!) todista, että joku häntä suostuu panemaan.
Tehkää vaikka testi, naiset. Menkää minkä tahansa kapakan ovelle ja huutakaa: Ilmaista pillua ilman sitoutumista tarjolla! niin jo on jono edessänne. Takaan että toimii, jos ette ole aivan kauhistuttavan epämuodostunut tai syöpäläisten peitossa.
en nyt jaksanut lähteä kahlaamaan näitä ketjuja vaan ihan ensimmäisestä avaamastani ketjusta poimin tämän:
"hahahaaa ja taas hahaaa5.12.2009 20:24
kakkosella ei ole mitään kostoa. Korvat luimussa olkoon, kun suhde on päättynyt. Mieshän ei ole mihinkään vankilaan päätynyt, kun on oivaltanut jatkaa laatuaikaa perheensä kanssa. Pyyhkikää vain kyyneleitä ja lähiökapakkaan uutta varattua etsimään."
Tämän kaltaisia viestejä tarkoitan, sitä "laatuaikaa" ja perhe-elämän ja parisuhteen ihanuutta...
Odotahan kun nyt päästään tuohon jouluviikolle, niin saat kyllä lukea useammankin viestin aiheesta miten sitä kakkosta varmaan nyppii kun mies viettää onnen täyteistä perhe-elämää kotona ja kakkonen istuu yksin kotonaan...huoh...
Ihan hutiksi ammuit tuon katkera kakkonen laukauksesi, olen kyllä ollut kakkonenkin mutta nykyään ihan onnellinen ykkönen.
on kirjoittanut sen joko provotakseen tai siksi, että on vähintäänkin epätasapainossa. Verkosta löytyy noita paljon. Niitä ei pidä ottaa tosissaan.
Jos ei ole tarkoitushakuinen, erottaa kyllä provon.
aivan sama.
Aloitukseni pointti oli tämä:
Aina vedotaan siihen että vaikka avioliitossa tai parisuhteessa olisikin ongelmia, se ei oikeuta pettämiseen.
Totta, mutta jos liitossa on ongelmia, eikö ongelmien selvittäminen ole kahden kauppa?
Eli miksi syyllistetään se pettäjä siitä ettei ole selvittänyt ongelmia, yksikään petetty ei kuitenkaan kerro mitään siitä miten itse on yrittänyt selvittää niitä ongelmia?
Tai sitten sanotaan että kaikki on ihan ok, eli onko sitten kyse siitä ettei petetty näe tai halua nähdä niitä ongelmia?
Kaikki myötätuntoni olisi petetyn puolella jos petetty olisi omalta osaltaan yrittänyt jotain selvittääkseen solmun, mutta kun tuntuu että petetty vaan siirtää vastuun toiselle ja sitten vetoaa siihen ettei avioliiton ongelmia selvitetä pettämällä.
Jos avioliitossa on ongelmia, jommankumman on aina oltava se joka aloittaa vyyhdin purkamisen, miksi petetyt aina sälyttävät vastuun siitä aloituksesta sille toiselle? Miksi kukaan ei kerro miten itse on yrittänyt selvittää vyyhtiä? Ongelmahan on varmasti ollut jo ennen tätä pettämistä (nyt puhun siis vakituisen kakkossuhteen ylläpitämisestä, en yhden illan jutusta), miksi se tuleva petetty ei ole ottanut vastuuta asioiden selvittämisestä?
on täysin mahdollista, että kahden ihmisen suhteessa toinen ei ole tyytyväinen ja toinen on.
Jos se, joka ei ole tyytyväinen, ei kerro sille tyytyväiselle tyytymättömyydestään, miten se tyytyväinen tietäisi tästä tyytymättömyydestä?
Vai onko sekin nyt sitten sen tyytyväisen vika, ettei omaa yliaistillisia kykyjä tulkita toista ihmistä? Kuinka pitkälle ajattelit edetä tässä yrityksessäsi todistaa, että kyllä se vika siinä petetyssä täytyy olla?
no täytyy sitten sanoa että on hataralla pohjalla suomalaiset avioliitot jos omasta puolisostaan ei ilman sanoja huomaa mitään, vaikka kuinka toisella olisi huono olla :).
Tai sitten vaan on niin että Suomi on täynnä loistavia näyttelijöitä joista ei pysty sanomaan että ahdistaa...
Itse sitten varmasti omaan niitä yliluonnollisia kykyjä, sillä huomaan heti miehestäni jos joku asia painaa häntä, ja ihan ilman että sanoisi sanaakaan asiasta.
Mutta ehkä sitten onkin kyse siitä että minä välitän hänen hyvinvoinnistaan jopa enemmän kuin omastani enkä tunne omaa oloanikaan kovin hyväksi jos hänellä ei ole hyvä olla.
No jos sinusta on ok tuo" minä, minä, minä ja minun tyytyväisyyteni" ja se ettei omasta puolisosta tarvitsekaan olla kiinnostunut sen vertaa että huomaisi jos on ongelmia, niin olkoon sitten niin...
sinä oletkin poikkeuksellisen hyvä ihminen, jonka avioliitto on ihanteellinen.
Mutta tässä meidän muiden virheellisten ja puutteellisten ihmisten Suomessa ihmisten avioliitot ja parisuhteet ovat tunnetusti hataralla pohjalla. Tuskin niitä avioeroja ja pettämisiä olisi lainkaan, jos kaikki olisivat yhtä huomaavaisia, tarkkanäköisiä ja fiksuja kuin sinä.
Me muut yritetään ymmärtää tätä elämää näiden vajavaisten kykyjemme avulla, joten sinun täytyy antaa meille anteeksi, ettemme yllä yhtä harmooniseen elämään kuin sinä.
Olen kyllä todellakin pahoillani jos itse olet ajautunut avioliittoon ihmisen kanssa joka ei näytä tunteitaan varsinkaan sinulle. Ja vielä enemmän olen pahoillani jos et sinä osaa lukea puolisostasi yhtään mitään tunteita kuten suru, ilo, suuttumus, masentuneisuus, ärtymys jne
Eli puolisosi on kuin "maailman paras luonnenäyttelijä" Steven Siegal, jolla ilme aina sama esittää hän sitten surullista tai riehakasta :).
Mahtaa olla hankalaa elämää kun on aina pakko kysyä oletko iloinen vai surullinen.
harkita lyhyttä kurssia mediakriittisyydestä? Tai edes kirjaa loogisesta päättelystä?
Oletat näet kovin paljon pelkkien kirjoitusten perusteella. Suret jo sitä, että avioliittoni on surkea, vaikka et tiedä olenko edes parisuhteessa. Mutta ehkä se on vain yksi ilmaus sinun ylivertaisesta herkkyydestäsi, joka mahdollistaa toisten ihmisten tunnetilojen tarkan tulkinnan.
Ei ihme, että provot menee sinuun täydestä.
En todellakaan ymmärrä sinun logiikkaasi ihmissuhteista, joten saattaapa olla hyvinkin että et ole parisuhteessa...oletuksillehan tämä nettikirjoittelu kuitenkin perustuu mitä suurimmassa määrin. Olen siis pahoillani jos oletin sinullakin olevan jonkinlainen parisuhde ja jonkunlainen muukin kuin mututuntuma aiheeseen.
En vain kertakaikkiaan pysty käsittämään mielipidettäsi siitä miten vähän mukamas aviopuolisot tuntevat toisiaan. Ja miten puhdistat toisen puolison vastuusta täysin verukkeella että "ei tiedä että on ongelmia".
Kun huomaa puolisostaan että hän on esim surullinen, jos vähänkään välittää hänestä, kysyy miksi hän on surullinen.
Jos hän kertoo syyn, puolisot voivat yhdessä selvitellä ongelmaa eteenpäin...
Jos taas hän kieltäytyy kertomasta syytä, mikäs meillä silloin tässä onkaan...hups...taitaa olla parisuhteen ongelma kun puoliso ei halua jakaa ongelmiaan toisen kanssa eikä halua puhua puolisolleen yksityisasioistaan...no jokuhan ohittaa tämän, onhan itsellä ihan tyytyväinen olo...toinen taas sanoo ettei huomaa että puoliso on surullinen...mitä ihmettä, sokeitako ihmiset ovat vai välinpitämättömiä?
sitä, että totean sinun olevan varsin erinomainen ihmistuntija ja kerrassaan ihanteellinen, herkkä ja huomaavainen kumppani. Eiköhän kerta nyt saa kuitenkin riittää per ketju :D
Miten muuten noin ihmissuhdeasiantunteva ihminen päätyi kakkoseksi aikanaan?
(Hups?)
Olisiko sinullakin ehkä ollut heikot hetkesi, kun et vielä ollut niin pätevöitynyt ihmisten välisissä suhteissa ja omannut aivan täydellistä kykyä ymmärtää toisten ihmisten tunnetiloja? Luulisi, että muistat vielä, miltä tuntui olla epätäydellinen, eikä sinun tarvitsisi tankata sitä, miten kyvyttömiä muut ovatkaan.
Vai ihanko oikein pyrit kakkoseksi, koska sivusuhde edustaa mielestäsi kypsää ja tasapainoista ihmissuhdetta parhaimmillaan?
kun argumentit loppuu, alkaa vyön alle lyöminen :).
Et sitten pystynyt vastaamaan mistä johtuu tuo ettei ongelmaa (puolison surullisuutta) aleta selvittämään sen tyytyväisen osapuolen taholta, joten ajattelit vetää tuon menneisyyteni kakkosena tähän?
Ei voi kuin nauraa...minä sentään pystyin rehellisesti selittämään statukseni eli entinen kakkonen, nykyinen ykkönen...säälittävää kerrassaan nuo kommenttisi.
aivan relevantteihin kysymyksiin.
Että on jotenkin vyön alle lyömistä peräänkuuluttaa sinulta sitä omaa kokemusta epätäydellisyydestä, jonka pitäisi antaa sinulle näkemystä siihen, miksi ihmiset eivät toimi täydellisesti.
Jahas. Että näin.
Voin vastata sinun kysymykseesi "mistä johtuu tuo ettei ongelmaa (puolison surullisuutta) aleta selvittämään sen tyytyväisen osapuolen taholta".
En tiedä. En ole ollut sellaisessa tilanteessa. En yleensä vastaa kysymyksiin, joihin minulla ei ole vastausta. Vastaatko sinä?
ja minä en muuten tankkaa toisten kyvyttömyyttä tunnistaa muiden, edes sen oman puolison tunteita, vaan tankkaan VÄITETTÄ siitä että puoliso ei muka huomaa jos toisella on huono olla.
Sinähän tässä väität että vain minä (hehheh) olen niin ylivertainen ihminen että jopa huomaan jos miehelläni ei ole kaikki hyvin.
Minä taas väitän että toisen ongelmien ja huonon olon huomaamattomuus on vain tekosyy sille ettei itsekään ole halunnut selvittää niitä ongelmia.
ihmiset on erilaisia. Ihmissuhteet on erilaisia.
On ihan mahdollista, että ihmiset tekevät virheitä kyvyttömyyttään, eivät välinpitämättömyyttään. Vaikka sinä tekisit virheitä vain tahallasi, moni tekee niitä vahingossa, kun ei osaa toimia oikein.
eli voin ihan vastata kysymyksiisi, no problems.
En ole missään väittänyt olevani täydellinen ihminen, olen eronnut avioliitosta ja suurin syy eroomme oli se että me kyllä molemmat huomasimme toistemme huonon olon, mutta emme pystyneet/halunneet/välittäneet yrittää selvittää niitä ongelmiamme. Siis ei ollut vaikea havaita ilman sanojakin että toisella ei ole kaikki hyvin, kiinnostus ei vaan riittänyt itse aloittaa sitä selvittelyä.
Kakkosena olen ollut tasan yhden kuukauden elämästäni, kunnes nykyinen mieheni muutti silloisen vaimonsa kanssa erilleen.
Tässä liitossani olen nämä vuodet ollut ja halunnut olla viisaampi, enkä ole työntänyt vastuuta ongelmien selvittämisestä mieheni vastuulle yksistään. Todellakin välitän hänen hyvinvoinnistaan ja kun huomaan että joku asia on pielessä, kysyn ja siitä lähtee sen ongelman selvittely...samoin toimii mieheni.
Jos taas toinen ei haluaisi kertoa mikä on pielessä, sekin olisi ongelma joka pitäisi selvittää. So simple.
Eli väität tuolla aikaisemmin että toinen voi olla tyytyväinen ja täysin tietämätön oman puolisonsa tyytymättömyydestä, mutta silti et pysty selittämään miksi on tietämätön? Eli väität asioita joista sinulla ei kuitenkaan ole tietoa? Miksi yleensä ajauduimme tähän keskusteluun?
Kirjoitat: "väität tuolla aikaisemmin että toinen voi olla tyytyväinen ja täysin tietämätön oman puolisonsa tyytymättömyydestä, mutta silti et pysty selittämään miksi on tietämätön?"
Olen vastannut lukuisia kertoja, että ihmiset eivät välttämättä kykene huomaamaan toisen tyytymättömyydestä. Kirjoitin, että kyse voi olla kyvyttömyydestä. Sinä väität, että tietämättömyys on tahallista itsepetosta.
Pitäiskö lukea nuo kommentit?
Ajauduimme tähän "keskusteluun", koska sinä halusit tuoda esiin sen, miten "petetyt eivät koskaan kerro avioliitostaan mitään negatiivista (varsinkaan omasta käytöksestään puolisoaan kohtaan) ennen tätä pettämisen paljastumista. Lähes jokaisessa avioliitossa petturin kanssa arki on yhtä juhlaa ja välit ovat niin hienot että. "
ja minä kutale kehtasin olla eri mieltä. Olen edelleen kanssasi eri mieltä. Ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä. Eivät pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään, vaan kyvyttömyttään.
Olisiko tämä nyt tässä?
Nyt kun olet ihan itse sanonut sen että kyseessä saattaa olla, ei välinpitämättömyys, vaan kykenemättömyys nähdä toisen tyytymättömyyttä avioliittoon, olemme tulleet asian ytimeen.
Siis kysehän on tällöin, ei onnellisesta avioliitosta, vaan ainoastaan siitä että petetty ei vaan pysty näkemään omassa avioliitossaan niitä vaaran merkkejä, onhan itsellä kaikki hyvin niin pakko on olla sillä toisellakin.
Eli sekä pettäjä ja petetty ovat ihan yhtä avuttomia kohtaamaan parisuhteensa ongelmat, mutta vain pettäjää syytetään tästä. Molemmat kuitenkin tekevät ihan yhtä väärin, pettäjä ei omasta tyytymättömyydestään huolimatta selvitä asiaa ja petetty taas kulkee omaa latuaan ympärilleen vilkuilematta ja usein ei halua myöntää ongelmaa vaikka se hänelle suoraan sanottaisiin.
Luin tuolta aikaisemmista kirjoituksista yhden miehen tilityksen omasta jo päättyneestä avioliitostaan muistaakseni otsikolla "aikansa kutakin" tai jotain sinnepäin. Kannattaa lukea, sillä siinä puhuttiin juuri tuosta mainitsemastasi kyvyttömyydestä nähdä ongelmia kun omasta mielestä on kaikki niin ok.
Olemme selkeästi erimieltä asioista, mutta ehkä se ei aina ole niin paha asia...
Hyvää jatkoa sinulle.
mutta on pakko kyllä kysyä, mitä olen ymmärtänyt väärin?
Kirjoitat: "Nyt kun olet ihan itse sanonut sen että kyseessä saattaa olla, ei välinpitämättömyys, vaan kykenemättömyys ".
Johan pomppasi. Olen koko ajan kirjoittanut kyvyttömyydestä. Ensimmäinen kommenttini, jossa käytin ilmaisua "puuttuva kyky", "puutteellisuus" tai "kyvyttömyys" oli klo 8.27. Edellisessä viestissäni käytin ilmaisua jo kuudetta (!) kertaa.
Oletko ollenkaan lukenut viestejäni vai kävitkö keskustelua omien ennakkokäsitystesi kanssa?
nyt tilanne on se että käyttämämme sanamuodot eivät vain avaudu toisillemme...
Viittaat tuohon 8.27 kirjoittamaasi viestiin, no tässä kopio lauseesta jossa käytät sanaa kyky
"Vai onko sekin nyt sitten sen tyytyväisen vika, ettei omaa yliaistillisia kykyjä tulkita toista ihmistä? "
Eli toisinsanoen jos käytän sanaa kyky erimuodoissa tässä yhteydessä tarkoitan
kykenemätön, ei kykene = ei pysty tunnistamaan läheisen ihmisen tunnetiloja ilman että hänelle suoraan asia sanotaan (olen surullinen, olen vihainen jne). Ei pysty lukemaan ihmisen kehonkieltä tai kasvojen ilmeitä.
Yliaistillinen kyky taas tarkoittaa mielestäni jotain sellaista johon ei pysty normaaleilla aisteilla varustettu ihminen. Eli normaali ihminen ei ilmeisesti sitten pysty vaistoamaan oman puolisonsa pahaa mieltä, suuttumusta, masennusta tai vaikkapa surua muuten kuin niin että omaa yliaistilliset kyvyt?
Käytät sanaa kyllä ahkerasti
"Me muut yritetään ymmärtää tätä elämää näiden vajavaisten kykyjemme avulla"
"Luulisi, että muistat vielä, miltä tuntui olla epätäydellinen, eikä sinun tarvitsisi tankata sitä, miten kyvyttömiä muut ovatkaan."
ja sitten tuo jossa todellakin sanoit että petetty ei varmaankaan kykene huomaamaan toisen tyytymättömyyttä, että kyseessä ei ole välinpitämättömyys vaan kykenemättömyys.
En vain oikein ymmärrä missä on ne lukemattomat kerrat jolloin olet tämän asian tuonut julki?
Luetko itse ollenkaan mitä kirjoitat, vai oletatko todellakin että muilla on niitä yliaistillisia kykyjä.
Kyllä täällä niitäkin on ollut, joilla suhteessa on jokin mättänyt ja kumppani on pettänyt. Ero tai pettäminen harvoin tulee ihan puun takaa kellekään. Eikö kyse ole enemmänkin siitä, että ei olla pystytty toisen merkkejä lukemaan, että suhteessa ei toisella ole hyvä olla, tai jos on tapapettäjä niin ei se ihan sattumaa ole, että itsekin tuli petetyksi jne.
Meillä pettämiseen johti kommunikaatio-ongelmat, miehen narsistinen häiriö, jatkuva ihailun tarve siis ja sen kokeminen, että hän on maailman ihanin. Seksin puute, sopivan nuoren naisen saatavilla olo, hänen ihailunsa ja heidän yhteiset kemiat. No mitäpä siinä voi muuta todeta kuin että eipä ollut onnellinen liitto, mutta vaikka en itse kaikkia tarpeitani saanut tyydytettyä niin ei olisi tullut mieleenkään pettää. Kyllä liitossa pitää pystyä asiat setvimään ihan keskenään, eikä niin että tarpeen tullen sitä parempaa etsitään liiton ulkopuolelta.
Muita syitä pettämiseen on kostaminen jostain vääryydestä jonka petturi on kokenut petetyn taholta, uutuudenviehätys, jännitys,usein ihmiset pysyy väärässä ja huonossa liitossa kun eivät halua olla yksin, ja kun parempi sattuu kohdalle niin vaihdetaan lennossa. Että eiköhän meilläkin kyse ollut myös tästä, tarpeeksi hyvään ei tartte tyytyä jos parempikin on olemassa.
Kyllä hyvin voi olla joskus niinkin, että pettämisen takana voi olla ongelmia parisuhteessa. Se ei silti ole mikään puolustus pettämiselle, koska ongelmat pitää kyetä ratkaisemaan muulla tavalla kuin pettämällä. Ja toisaalta onko sellaista parisuhdetta olemassakaan, jossa ei olisi joskus ongelmia. Pettäminenhän ei niitä paranna, vaan vaikeuttaa tilannetta entisestään.
Osan ihmisistä juuri parisuhteen ongelmat ajavat pettämään (vaikka se ei oikein olekaan), mutta se ei kiistä sitä kylmää tosiasiaa, että jotkut ihmiset ovat kroonisia pettäjiä, riippumatta millainen parisuhde heillä on. Ja nämä krooniset pettäjät pettävät useinmiten sekä vanhaa että uutta kumppania.
Elämäni on ollut viime aikoina todella stressaavaa ja se on heijastunut suhteeseemme, läheisyyttä on ollut vaimon kanssa vähemmän ja huomionosoitukset ovat jääneet todella vähiin. Ikäkriisiä ja sellaistakin on ollut. Kuitenkin meillä on ollut seksiäkin vähintään viikottain, ei tosin kovin tyydyttävää. Sitten kun tuntui, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, nin tulee sellainen pommi. Miksi naisten pitää selvittää parisuhdeongelmia pettämällä? Siksikö että varmistetaan oma kelpaavuus JOS tulee ero? Avioliitto ei sinänsä merkitse minulle juuri mitään eikä muuta arvojani. Kuitenkin vaikeuksia tulee ja niistä on selviydyttävä. Ensin erotaan ja vasta sitten kokeillaan kelpaako se oma pillu muille.
On todella raskasta elää tällä tavalla epätäydellistä elämää, joulukin tulossa ja kaikkea. Joulumieli on tiessään. Lapsenkin takia apea mieli. Pakko se on pitää itsensä kasassa varsinkin jouluna.
Pettämisestä aikaa puoli vuotta.
On vaikea myöntää, että että on epäonnistunut suhteessa. Niin monen vuoden jälkeen.
Ihminen valehtelee ennen kaikkea itselleen että kaikki on hyvin tai sitten ihminen tyytyy vähempään kuin toinen. Esim osa vaimoista kokee seksin olevan ihan ok kun mies tuntee elävänsä puutteessa.
Oras naapurin silmässä on ainan helpompi huomata kuin halko omassa. Tarkoitan toisen virheet löytää helposti mutta omia ei edes haluta nähdä.
Huom valtaosa kun sotkee käsitteen parisuhde ja avioliitto keskenään. Avioliitto ( arki ) voi sujua kitkattomasti ( osasta siis kaikki on loistavasti ) vaikka käytännössä parisuhde olisi henkihieverissä.
Eräskin tuttava totesi heidän välien olevan loistavat, ei koskaan riitaa, koska eiväthän he juuri edes nähneet ja silloinkaan ei tullu puhuttua ( korkeintaan käytännön asioista ) eikä kumpaakaan edes toisen asiat kiinostaneet. Kun mies haki eron, tuli tämä täytenä yllätyksenä vaimolle, koska kaikkihan oli heillä ollut hienosti. Seksiäkään ei ollut pitään aikaan, mutta koska se ei vaivanut vaimoa, ei edes tässä hän nähnyt mitään ongelmaa.
Avioliitossa ongelma on sillä puolisolla joka kärsii ( riittävästi ) jostakin tilanteesta. Käsitettävä on että se minkä toinen kokee ongelmaksi ei edes vaikuta toiseen ( asia on yhdentekevä)
Ja kyllä vain meitä vaimoja on jotka tiedämme miehen syrjähypyistä, näyttelemme tietämätöntä ja olemme onnellisia tilanteesta. Avioliitto on kuin kulissi ja hyväksymme sen. Tämä on sitä parisuhde peliä parhaimillaan. Nämä syrjähypyt kun pitävät miehen riittävän tyytyväisenä jotta jaksaa ylläpitää kulissiavioliiton yllä.
että kun siitä liitosta ja sen sujumisesta on aina kaksi tulkintaa. Olen joskus miettinyt että onko aina kyse edes samasta avioliitosta kun on kuullut kumpaakin osapuolta.
On siis kaksi tulkintaa, kaksi tapaa ymmärtää ja kaksi joilla kummallakin on omat oletuksensa ja ymmärryksensä. Käytännössä on siis kaksi ihmistä jotka eivät todellisuudessa kohtaa toisiaan. Juuri se käytännön arki voi olla, ettei ole tilaisuutta, aikaa, tai voimia enää näihin kohtaamisiin. Arki rullaa sillä omalla painollaan.
Vasta kun tulee joku särö, ikään kuin havahdutaan hereille. Tuo särö voi olla mikä tahansa vaikka uskottomuus.
Olen tehnyt saman havainnon että todella toinen voi olla tyytyväinen siihen mitä on ja toinen tyytymätön. Kyllä se tyytymätön on voinut ilmaista itseään, vaan kun se ei ole mennyt perille, syystä tai toisesta. Näitä syitä on monia, ei yhtä! Monet kerrat on kuultu lause: ”…kun meillä oli kaikki niin hyvin.”
Omasta puolestani väitän että uskottomuus on usein ratkaisu elämän tyhjyyteen ja tylsyyteen, ei niinkään mihinkään seksuaaliseen puoleen tai siihen että parisuhde voisi erityisen huonosti.
Mutta edelleen yksinäisenä ja "yksinäisenä" leskenä en malta olla kirjoittamatta.
Pettämistä tapahtuu paljon, en muista nyt prosenttilukuja. Mutta paljon sitä on myös minun arkikokemusten pohjalta. Silmät ja korvat avoinna kuljen. Naisia kuuntelen.
Ensin, kun petetyksi nainen joutuu, on se valtava suru ja kriisi. Siiinä puidaan miehen huonot puolet ja sen kolmannen osapuolen, sen huonon naisen osuus. Aikaa menee noin vuosi. Ja usein itse päädytään hurjan vapaudentunteen siivittämänä johonkin ystävyyteen, joka on tavattu kapakassa tai Lapissa. Ja se on varattu. Menee jonkin aikaa ja alkaa se petetyn vaimon huonojen puolien ruotiminen.
Joku täällä kommentoi naista, joka sanoi , että kakkonen olkoon korvat luimussa. Minä olen tuon kuullut monta kertaa ja aivan tasapainoisten, järkevien ihmisten, huulilta, juuri siinä vihavaiheessa. Minusta se on luonnollista. Luonnotonta on pitää vihaa sisällään, niin ja kärsiä jälkeenpäin erillaisista oireista. On selkää ja mahaa ja sydämen tykytystä jne. ja jäädään sairaslomalle.
Kaikella on aikansa, myös vihalla.
Olen kirjoittanut tänne aikaisemminkin. Olen leski, joka työskentelen aika suuressa työyhteisössä. Lähes kaikki naisia. Lapset ovat aikuisia ja perjantai-illat olen yksin. Niin ja seurustele, leskimiehen kanssa. Tavattiin kaksi joulua sitten, olimme viemässä kynttilöitä puolisoidemme haudoille.
Asiat ei todellakaan ole mustavalkoisia kumpaankaan suuntaan. Joskus voi nimittäin käydä myös niin, että vaikka parisuhde olisi molempien mielestä hyvä, niin silti toinen voi rakastua kiihkeästi johonkin kolmanteen osapuoleen ja siinä vaiheessa tämä pettävä osapuoli alkaa tieten tahtoen haastamaan riitaa ja etsimään puolisostaan virheitä, koska itse asiassa potee syyllisyyttä ja puolisoa syyllistämällä rauhoittaa omaa omatuntoaan. Näitä tapauksia on lukuisia.
Uusi rakkaus voi sokaista ihmisen niin, että hän näkee uudessa ihmissuhteessaan pelkkää hyvää ja vanhassa suhteessa pelkkiä huonoja puolia. Mutta kun uudesta suhteesta huuma hiipuu, niin asiat alkaakin nähdä realistisemmassa valossa. Tämä ehkä selittää sitä, miksi jotkut lähtevät ensin kiihkeästi uuden rakkauden perään, mutta katuvat myöhemmin ja haluaisivat palata vanhaan suhteeseen.
Naiset ovat yleensä vahvoja, he huomaavat ja ovat rakentamassa ja korjaamassa suhdettaan, ainakin useimmissa tapauksissa. Naiset toimivat näin myös käsittääkseni muissakin kriisitilanteissa. Ovat auttamassa ja yrittävät pitää perhettä koossa esim. sotatilanteissa.
Tälle petetylle miehelle ketjussa. Ota aikalisää. Kaikki voi kääntyä hyväksi. Älä liity noin vain tähän eronneiden laumaan. Voimia.
Meillä on niin, nimittäin salarakkaani kanssa. Hän on vanhempi mies. Itseasiassa 30v vanhempi. Kotona ei toimi. Viagrat on ostettu ja ovat minun kotonani. Upeaa seksiä. Kotona sairaanhoitaja vaimo , joka ymmärtää ikääntyvää miestään. Kotona ei seksiä. HAhhhaaaa!
No hellanlettas ! Siellä joku teinipissis taas yrittää ärsyttää aikuisia ja on niin hauskaa. Menes vaikka välillä lukemaan läksyjä.
Miehen tyttö on minua nuorempi. Ei hän perheestään luopuisi, on hienot lapset, ja miniät ja vävyt. Ja hänen mielestään upeat lastenlapset, vaikka minun mielestäni tavallisia räkänokkapentuja.
No sitten asiat ovat todella huonosti, jos yli kolmekymppinen on jämähtänyt teinin tasolle. Voisit alkaa chattailemaan noiden yläaste-ikäisten kanssa, kun ovat niin kun enemmän sinun tasoasi. Tämä palsta on tarkoitettu aikuisille. Ja ikähän ei välttämättä tarkoita aikuisuutta, kuten huomaamme.
palstalle. Todella tämä on uskottomuuspalsta. Olen suhteessa , itseasiassa todella vanhempaan mieheen, jonka tytär on vanhempi kuin minä.
Ovat todella hyvin esillä oleva ja varakas perhe. Totta olen nuori, mutta en todellakaan teinin tasolla. Osaan jotakin, jota tämä asemassa oleva nainen ei osaa.
Pennut perheineen eivät tiedä, mitä isä ja ukki tekee rakastaen minua. On mm. maksanut mm. asuntolainojani.
huorille tehdään... elikkä maksusta...