Kyseessä oleva mies ei ole enää mikään pikkupoika muuten kuin ehkä henkisesti :) Tämä mies on useamman vuoden leikitellyt ja kiusoitellut kanssani saaden kiinnostukseni heräämään. Sellaista verbaalista sanailua ja naurattamista ja mitä nyt pilke silmäkulmassa onkaan keksinyt..Tottakai olin imarreltu, ihmettelin miten monta vuotta mies jaksaakaan hyöriä ympärilläni saamatta muuta kuin hymyilyä palkkioksi. Pikku hiljaa aloin ihastumaan häneen, aloin odottamaan milloin taas näkisimme jne. Näiden vuosien aikana olemme tutustuneet toisiimme ja oppineet tuntemaan toisiamme paremmin. Ja mitä paremmin häntä tunnen, sitä syvemmälle häneen vajoan.
Hän on nyt hiljattain sanonut ääneen sen minkä me molemmat olemme tienneet jo pitkään, eli meillä on keskinäistä vetovoimaa ja se on todella käsinkosketeltavissa. Olemme tunnustaneet tunteemme toisiamme kohtaan, tein siinä aloitteen, ja tuon jälkeen mies on muuttunut. Hänen katseensa muuttui, se on vaikeasti selitettävissä mutta vain minä näen sen. Katse on syvä, pitkä, täynnä tunteita, vakava. Entinen ilkikurinen katse ei ole poissa mutta tähän katseeseen minä pysähdyn, tämä on uutta. Hän muuttui myös hyvin lempeäksi minua kohtaan. Ja ottaa minut huomioon jotenkin eritavalla kuin ennen. Vaikea selittää.
Olemme molemmat tahoillamme suhteissa (oma suhteeni on enää vain kämppissuhde- tasolla, kipinä hiipunut aikaa sitten) emmekä ennen kuin nyt vasta ole varovasti puhuneet tästä, mitä tästä voisi seurata, Olin totaalisesti pettämistä vastaan (en ole ikänä puolisoani pettänyt eikä yksikään mies ole saanut sellaista mahdollisuutta edes ajatuksissa aikaiseksi, ennen tätä..) ehdoton sanoissani mutta ajan kuluessa huomaan ja pelkään moraalini murtuvan. Mies varmaan olisi valmis koska vannotti ettei jättäisi omaansa vaikka tapahtuisi mitä. Hän myös sanoi mm. toivoneensa että olisi tavannut minut ennen kuin tapasi nykyisensä. Hän on kertonut minulle että vain muutama nainen hänen elämässään on tehnyt häneen vaikutuksen, ja häntä pelottaa koska minä alan kuulua siihen vip joukkoon.
Olen pohtinut, miten syvästi mies todella minua kohtaan tuntee? Miten paljon miehen on tunnettava, että hän uskaltautuu avautumaan näin ja toimii näin?
Pelkään tekeväni itsestäni jonkinlaisen käyttötavaran, leikkikalun.
Hän on nyt hiljattain sanonut ääneen sen minkä me molemmat olemme tienneet jo pitkään, eli meillä on keskinäistä vetovoimaa ja se on todella käsinkosketeltavissa. Olemme tunnustaneet tunteemme toisiamme kohtaan, tein siinä aloitteen, ja tuon jälkeen mies on muuttunut. Hänen katseensa muuttui, se on vaikeasti selitettävissä mutta vain minä näen sen. Katse on syvä, pitkä, täynnä tunteita, vakava. Entinen ilkikurinen katse ei ole poissa mutta tähän katseeseen minä pysähdyn, tämä on uutta. Hän muuttui myös hyvin lempeäksi minua kohtaan. Ja ottaa minut huomioon jotenkin eritavalla kuin ennen. Vaikea selittää.
Olemme molemmat tahoillamme suhteissa (oma suhteeni on enää vain kämppissuhde- tasolla, kipinä hiipunut aikaa sitten) emmekä ennen kuin nyt vasta ole varovasti puhuneet tästä, mitä tästä voisi seurata, Olin totaalisesti pettämistä vastaan (en ole ikänä puolisoani pettänyt eikä yksikään mies ole saanut sellaista mahdollisuutta edes ajatuksissa aikaiseksi, ennen tätä..) ehdoton sanoissani mutta ajan kuluessa huomaan ja pelkään moraalini murtuvan. Mies varmaan olisi valmis koska vannotti ettei jättäisi omaansa vaikka tapahtuisi mitä. Hän myös sanoi mm. toivoneensa että olisi tavannut minut ennen kuin tapasi nykyisensä. Hän on kertonut minulle että vain muutama nainen hänen elämässään on tehnyt häneen vaikutuksen, ja häntä pelottaa koska minä alan kuulua siihen vip joukkoon.
Olen pohtinut, miten syvästi mies todella minua kohtaan tuntee? Miten paljon miehen on tunnettava, että hän uskaltautuu avautumaan näin ja toimii näin?
Pelkään tekeväni itsestäni jonkinlaisen käyttötavaran, leikkikalun.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Odota jos voit. Itse olin samassa tilanteessa mutta suhteessa eli tuon miehen asemassa. Jätin oman pitkäaikaisen suhteeni tämän työkaverin vuoksi eikä uusi suhde kestänyt vain siksi että olin aloittanut sen liian pian vaikka olimme tunteneet täämn työkaverini kanssa jo monta vuotta. Ystävyys on tietysti nyt kadonnut myös.
Et voin tietää miten sekaisin mies menee jos irrottautuu nykyisestä suhteestaan, siinä voi käydä aivan mitä tahansa. Toisaalta voit myös voittaa ja mies voi olla sinun.
Mieti tarkasti. Voitko olla vähän aikaa poiss tämän miehen läheisyydestä?
Olen vältellytkin ja ollaan loppujen lopuksi tosi vähän oltu nyt tekemisissä. Kautta rantain olen saanut hänestä kuulla ja siitä tiedän hänenkin ajatelleen minua.
Mutta ei vältteleminen auta mitään, tuo vaan ikävää. Tämä on ihan kokemuksen syvä rintaääni joka nyt puhuu.
jotain kommenttia miehistä näkökantaa olisi mukava saada.
Noh, tässä miehen mietteitä, mutta vastaavasa tilanteessa en ole ollut. Vähän arkaluontoista lähteä tällaista pohtimaan.
"Olen pohtinut, miten syvästi mies todella minua kohtaan tuntee? Miten paljon miehen on tunnettava, että hän uskaltautuu avautumaan näin ja toimii näin?"
Tuota voi kysyä itseltäänkin. Eli miten syvästi sinä itse tunnet häntä kohtaan? Mitä sinä häneltä oikeastaan haluat ja miten pitkälle olet valmis menemään? Oletko ihastunut pelkästään siihen huomioon, jota et mistään muualta ole kenties saanut? (oma suhteesi ollut samaan aikaan hiipumassa)
Jos nyt ajaudut pettämään hänen kanssaan, niin ketä sinä silloin oikeastaan petät ja kuka siitä mahdollisesti kärsii? Sinulla ja kumppanillasi ei ilmeisesti ole mitään menetettävää? Saan vähän sellaisen käsityksen, että olet tavallaan jo vapailla markkinoilla. Ihastuksen kohteellasi saattaa olla hyvinkin paljon menetetävää, siksi hän varmasti haluaakin olla aivan varma itsestään ja sinusta (mistä hän ei oikeasti saa mitään varmuutta koskaan).
"Mies varmaan olisi valmis koska vannotti ettei jättäisi omaansa vaikka tapahtuisi mitä." Haluaako hän oikeasti pelkästään seksiä, mitä itse luulet?
Toisen ajatuksia ei voi tarkkaan tietää, selvitä rauhassa omasi. Jos hänestä oikeasti välität, toimi sen mukaan.
olen suhteessa, hyvin kiinni mutta itse en ole suhteessani niin onnellinen kuin ehkä ihmisen pitäisi olla. En tässä sen tarkemmin lähde erittelemään ongelmia. Mutta niitä on siinä määrin etten ole enää ollut pitkään aikaan onnellinen vaimo, nainen.
Tunnen häntä kohtaan paljon, olen syvästi ihastunut häneen. Tykkään hänestä, pidän hänestä, kaipaan häntä, arvostan häntä miehenä ja ihmisenä paljon. Olen analysoinut itseäni ja juuri nimenomaan tätä asiaa, olenko ihastunut ihastumisen tunteeseen, huomioon yms. Mutta ei siitä ole kyse. Saan paljon miehiltä huomiota, mutta ikinä ei ole näin käynyt.
En tiedä mitä halua itsekään. Tiedän vain että haluaisin olla hänen kanssaan, enemmän, lähemmin. Haluaisin tutustua häneen vielä paremmin.
Mutta jos tämä mies ei halua/uskalla -oikeasti- muuttaa elämäänsä, miksi hän sitten käyttäytyy näin minua kohtaan? Miksi kertoa tunteista?
En ole mies, en tiedä jaksaako mies metsästää näin monta vuotta pelkästään yhden yön takia?
"En ole mies, en tiedä jaksaako mies metsästää näin monta vuotta pelkästään yhden yön takia?"
Ei varmastikaan. Ei hän luultavasti ole varsinaisesti sinua metsästänytkään, varsinkin kun oli jo suhteessakin. Siitä yhteisestä flirttailusta ja vitsailustahan se käsittääkseni on lähtenyt, jos nyt oikein ymmärsin. Myöhemmin hän on huomannut, ettei siinä olekaan kaikki.
Mutta jos tämä mies ei halua/uskalla -oikeasti- muuttaa elämäänsä, miksi hän sitten käyttäytyy näin minua kohtaan? Miksi kertoa tunteista?
Tuohon tuskin kukaan muu voi vastata hänen puolestaan. Hän on yhtä epävarma kuin sinäkin?
"En tiedä mitä halua itsekään. Tiedän vain että haluaisin olla hänen kanssaan, enemmän, lähemmin. Haluaisin tutustua häneen vielä paremmin."
Pätee varmaan häneenkin.
Kiitos sulle, minulle on avautunut monta solmua nyt. Kun itse on niin lähellä tätä tilannetta, ei näe metsää puilta.
Jäin vain miettimään sitä hänen sanomaansa, ettei hän jätä puolisoaan vaikka mitä tapahtuisi. Miksi hän haluaa toistaa tätä minulle? Näin naisena ensin tuli mieleen, että hänellä on huonoja kokemuksia takana. Ehkäpä jokin samanlainen tilanne ollut joskus ja silloin se nainen on ripustautunut häneen?
Pelkääkö hän, että ripustaudun? Vaadin jättämään oman?
Tuohon olen vastannut etten aio rikkoa mitään enkä kenenkään suhdetta. Tässähän ollaan molemmat mukana, molemmilla on oma lehmä ojassa. Mahtaako hän nyt sitten pelätä että olenkin vain leikkimielellä mukana? Mahtaako hän perääntyä nyt minun suhteeni, pelästytinkö hänet? -JOS hänellä on aidosti tunteita
Toisaalta en uskalla kertoa hänelle miten paljon hänestä välitän. Pelkään pelästyttäväni hänet. En tiedä mahtaisiko hän haluta kuulla sen..
Nämä:
"en tiedä jaksaako mies metsästää näin monta vuotta pelkästään yhden yön takia?"
Pätee etenkin vapaisiin miehiin (naisten suulla vähän vaikea puhua, mutta luulen tämän jollain tapaa pätevän naisiinkin), niin eihän siinä mitään kirjaimellisesti otettavaa metsästystä välttämättä ole lainkaan takana. Joidenkin kanssa tulee paremmin juttuun, ainakin joidenkin tiettyjen asioiden osalta, ja juuri se tekee heidän välilleen sen "heidän välisen juttunsa". Eikä siinä tarvitse muuta olla.
Toki luulen myös, että kun ihmiset sitten huomaavat tulevansa joiltain osin paremminkin juttuun, niin mahdollisuudet "johonkin muuhun enempään" lisääntyvät huolestuttavastikin. Luonto vetää tikanlapsia puuhun. Eli niin, nainen voi luulla miehen piirittävän/metsästävän häntä, vaikka todellisuudessa mies ei laita oikeastaan tikkua ristiin tilanteen suhteen, kunhan vain on oma itsensä.
Jos olis tarkempia tietoja - kuten miehen tähtimerkki ja kummalla kädellä se rapsuttaa niskaansa, niin mä pystyn lisäämään desimaaleja.
tarjoa johonkin harlekiiniin. Tyylisi sopii naislukijoille.
...käyttytyykö tämä mies teidän mielestänne jotenkin miehelle sopimattomasti, liian tunteikkaasti (??) kun pitää epäillä asian totuudenmukaisuutta?
Ei tämä ole keksitty juttu.
siinä pitäis kuitenkin olla seksikohtaus. "Miehen intensiivisesti katsellessa kohoavia kumpujani säpsähtäen huomasin, ettei se ollutkaan miehen reisi, jolle olin ajatuksissani laskenut käteni..." Juu nou, enemmän äksöniä.
Miksiköhän tuo kuulostaa niin tutulta...
"en ole ikänä puolisoani pettänyt eikä yksikään mies ole saanut sellaista mahdollisuutta edes ajatuksissa aikaiseksi, ennen tätä.."
Varmasti.
Onpa sattunut kivasti taas yhden kerran, että ihminen, joka sinnittelee tunteettomassa tyytymissuhteessa, jota joskus kämppissuhteeksikin kutsutaan, löytääkin ihan noin vaan yllättäen, täysin sattumalta ihmisen, joka niitä tunteita herättää. Mikähän tässä on... hmm. Onko teillä muuten koira? Melkein voisin luulla, että on. Siis jos lapsia ei ole, ainakaan kovin pieniä.
"Mies varmaan olisi valmis koska vannotti ettei jättäisi omaansa vaikka tapahtuisi mitä."
Voi hyvänen aika sentään. No ei sillä miehen nykyisellä ole lainkaan sanavaltaa tuossa asiassa jos te käytte nussimassa ja se hänelle paljastuu? Eipä tietenkään ole, niin.
"Hän myös sanoi mm. toivoneensa että olisi tavannut minut ennen kuin tapasi nykyisensä. Hän on kertonut minulle että vain muutama nainen hänen elämässään on tehnyt häneen vaikutuksen"
Niih, ainahan sitä voi puhua kauniista, mutta mitä hän oikein tekee nykyisensä kanssa? Kunhan on vakipano kotosalla vai?
"Olen pohtinut"
On varmasti syytäkin.
"Miten paljon miehen on tunnettava"
No ihan siitä perinteisestä ei mitään:stä alkaen.
"Pelkään tekeväni itsestäni jonkinlaisen käyttötavaran, leikkikalun."
Etkös sinä jo tavallaan sitä ole.
siunaantunut lapsia tähän suhteeseen! Onhan se ymmärrettävää luulla vaikka mitä minusta ja tuomita kun ette itse elä tässä suhteessa jossa minä elän. Jos saisin mieheni hoitoon, voisi tämäkin liitto olla ehkä taas onnellinen. Ehkä on hyvä vähän valottaa tässä suhteemme arkea. Olen koittanut kohta 9 vuoden ajan (lähes koko yhdessä olo aikamme siis, tämä alkoi vuosi tapaamisemme jälkeen ) saada miehen jonnekin hoitoon ja raitistumaan mutta jos ei itse tunnista onglemaansa...alan olla tosi masentunut hänen suhteensa. Ja meidän suhteen. Jossakin vaiheessa riittävästi juoneena hän muuttuu agressiiviseksi eikä "säästele itseään". Tästä on kuules keskinäiset kipinät aika kaukana, en pysty arvostamaan häntä miehenä enää. En sano ettenkö rakastaisi häntä, rakastan varmaan ikuisesti sitä miestä jonka joskus nain, mutta en tätä juoppoa minää. En tiedä keräänkö sitten näitä väkivaltasia juoppoja kun exänikin oli sellainen, vai teenkö minä miehestä sellaisen..
Mielestäni olen antanut hänelle todella monta tilaisuutta korjata itsensä, olen jaksanut ymmärtää, tukea, kuunnella...antaa anteeksi jokainen rikottu lupaus, jokainen isku kasvoihin, jokainen tukistus. Miten pitkään vielä pitäisi jaksaa? Suokaa anteeksi kaikki miehet kirjoitukseni, ehkä kohtaloni on kirjoitettu näin, tukemaan miestäni tässä asiassa itseni unohtaen. Ei kai tässä iässä enää tarvitsekaan itsään ajatella.
Minusta ihmisen pitää osata ja uskaltaa lähteä siitä paskasta suhteestaan eikä jäädä nyhjöttömään. Selityksiä sille, miksi siihen jää, on varmasti helppo(?) keksiä, mutta eihän ne tosiaankaan muuta ole.
Voisin kirjoittaa ja jaaritella jotain muutakin näkemyksistäni, mutta mitäpä tuota. Oleellisin on tuossa yllä.
Ei mikään ole syy jäädä epätyydyttävään suhteeseen,ei edes lapset. Itseään vaan huijaa, jos koittaa niin itselleen uskotella, et muka lasten takia ja bla bla blaa...
Nii, maha pullottaa niin paljon, ettei sitä selkärankaa löydy enää vaikka kuinka etsisi. Napa ei ole samalla puolella kuin selkäranka jne. Näin kuvaannollisesti.
Oli kiva lukea sinun ajatuksia! Haluan kertoa ajatuksistani ja uskon että itse teet päätöksiä elämmässäsi! Meitä ihmisis-luontoja on niin monenlaisia, toiset ovat eläneet lapsuutensa turvatusti, joillekin on jo lapsuudessa tullut säröjä ja suuriakin! (ihminen pitää luonnollisena asioita joita on oppinut pienestä pitäen kohtaamaan, vaikka ne ovat väärin) Minäkin ihmettelin asiaa kun tuli riitaa mieheni kanssa, en ymmärtänyt "kylmää" asiallista otetta, että asia on näin tai ei ole...minulle se oli katastrofi, koska en uskonut puhetta...uskon että oikeasti hyviä miehiä vielä on.
Ota selvää asioista, elämässä täytyy mennä eteenpäin:)
Ystävällisesti: