Olemme olleet naimisissa 3 kuukautta. Alkaa tuntua jo siltä, että ei tämä pitkälle jatku? Vaimoni moittii ja mököttää ja syyttää kaikesta. Jos yritän hillitä itseni ja keskustella rauhallisesti, on ainut keskustelun aihe sinä, sinä sinä... eli viimein sitten minäkin suutun ja latelen totuuksia hänestä. Sitten on tosi paskamainen olo.
Eukko kouluttaa minua. Omassa kodissani jos jätän kahvipussin keittimeen, heittää hän sen lattialle. Viimeksi tarjosin kaapista suklaata vieraalle, lensi nekin lattialle kun en olisi saanut koskea niihin. Olinhan ne hänelle joskus aiemmin ostanut. Liekö kyse viiden kympin vaihdevuosista, mutta elämä on niin vihan ja syyttelyn kyllästämää, että tuntuu tosi kenkulta. Elämässä ei todellakaan ole enää yhteisiä ilonaiheita, ei kannustusta, ei positiivisia ehdotuksia joihin suostuisin kyllä. Aamulla painuu töihin sanaakaan sanomatta, illalla syyttää jos en ole kotona odottamassa kun tulee töistä. Painuu mitään puhumatta lenkille.
En todellakaan käy kapakassa enkä vieraissa. Työssä kyllä, ja joskus lapsiani tapaamassa, tai naapurissa, joista kyllä aina saan haukut ja viikkojen muistuttelut. Kun muut menee hänen edelleen. Sairasta.
Ja tämä 3 kk avioliiton jälkeen. Huh.
Eukko kouluttaa minua. Omassa kodissani jos jätän kahvipussin keittimeen, heittää hän sen lattialle. Viimeksi tarjosin kaapista suklaata vieraalle, lensi nekin lattialle kun en olisi saanut koskea niihin. Olinhan ne hänelle joskus aiemmin ostanut. Liekö kyse viiden kympin vaihdevuosista, mutta elämä on niin vihan ja syyttelyn kyllästämää, että tuntuu tosi kenkulta. Elämässä ei todellakaan ole enää yhteisiä ilonaiheita, ei kannustusta, ei positiivisia ehdotuksia joihin suostuisin kyllä. Aamulla painuu töihin sanaakaan sanomatta, illalla syyttää jos en ole kotona odottamassa kun tulee töistä. Painuu mitään puhumatta lenkille.
En todellakaan käy kapakassa enkä vieraissa. Työssä kyllä, ja joskus lapsiani tapaamassa, tai naapurissa, joista kyllä aina saan haukut ja viikkojen muistuttelut. Kun muut menee hänen edelleen. Sairasta.
Ja tämä 3 kk avioliiton jälkeen. Huh.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voin kuvitella, miltä tuntuu. On syytä laittaa eropaperit heti alkuun vetämään. Itse kestin tätä paskaa melkein30.v.
Välillä sai hakea muijaa anopilta, välillä siskoltaan tai veljeltään. Muuttuja hänen takiaan on ollut 21 eli tuli ventti täyteen. Nyt!
Ei se siitä parane, päin vastoin.
Ne riidat veivät hyvätuottoisen firmanikin, kun riitojen jälkeen ei jaksanut enää yksi mies pyörittää ja toimittaa tilauksia.
Nyt on lapset isoja ja ne kai meidät yhdessä pitikin, mutta firma meni ajat sitten, nukahdin rattiin ja olen invalidi. Kaikkea se pillu teettää. Nyt olen yksin, yksiössä eikä muu häiritse kuin välillä yöksi auki jäänyt radio, mutta siinäkin on On-Off nappi. Akassa sitä ei ollut.
Oletko varma? Jos sä et vaan älynnyt löytää sitä.
3 kk:tta naimisissa.....eikö etukäteen "nähnyt", vai alkoiko koulutus vasta häiden jälkeen ?
Hyvin mielenkiintoista......kamalia naisia on todella olemassa.
Hei, tahtoisitko kuulla tarinan. Siitä tulisi vaan niin pitkä, että ehkä en nyt sitten kokonaan. Mutta: kuulostaa ihan omalta itseltäni joskus kauan aikaa sitten, liiton alkuaikoina, kun oma minuus hukkui johonkin, pallo oli hukassa, kukaan ei sanonut eikä kertonut miten avioliitossa pitää olla. Onko lupa olla oma itsensä vai täytyykö olla niin kuin toinen haluaa; muuttua hänen äitinsä tai yleensä kaikkien hyvien äitien ja naisihmisten kaltaisiksi. Minä en ollut sellainen kuin muutoksen kautta. Kului kauan aikaa, vuosia, ennen kuin päätin, että minusta tulee minä. Kaikesta arvostelusta ja alistamisesta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia ...
Ja kun en ollut niin kuin toisen mielestä olisi ollut hyvä, niin multa evättiin syli, hellyys, hyväilyt, hellittelyt, hyvänä pitäminen, huomioiminen, kehut ... Ma en ollut / ole mitään, kun en toimi avion ajatusten mukaan. Nyt ei tavarat ja sanat enää lennä kun elämäntilanteet ovat muuttuneet, mutta kyllä ne ovat sitä tehneet. Miten muuten paha olo, riittämättömyys, ikävä, tietämättömyys ja ymmärtämättömyyskin puretaan ?
Oletko varma, että osoitat hyväksyntää, annat hellyyttä, otat syliin ja ymmärrät tarpeeksi ? Huomaat, huomioit, vai joko hän on itsestäänselvyys ?
Tuo kuullostaa niin paljon omalta suhteelta, joka (onneksi) päättyi hetki sitten.
Itse sain kuulla jatkuvasti, etten keskity häneen tarpeeksi ja anna tukea. Mielestäni annoin ja keskityin. Mutta kun kysymyksiä tuli varmaan noin sata päivässä, joka päviä. Minkä puseron pistän? Miksi juuri tämän, perustele. Mitä mieltä olet tästä asiasta? Laitanko hiukset näin? Vastailin, mutta monesti meni hermot ja sanoin että päätä ite, en jaksa keskittyä ja tee mitä lystäät, toisinaan rumemminkin. Ja silloin pääsi helvetti irti. Ja tottakai minun syyni oli kaikki, ja hänen ja hänen ystävien mielestä olen täysin empatiakyvytön itsekäs ääliö.
No, ero tuli. Ei sitä kumpikaan jaksanut loputtomiin. Ja nyt tuntuu että hyvä niin. Meillä se kesti vajaa 10 vuotta. Inhottava maalailla pirjua seinille, mutta ei kannata jatkaa. Ihan oman mielenrauhan vuoksi.
Olen aina haaveilut herttaisesta vaimosta,vaan miten on käynyt!
Kolme liittoa takana ja jokaisessa tullut samat ongelmat esiin,akka syyllistää ja nalkuttaa.
Varmaan vikaa on minussakin ollut,mutta suurin virhe on väärä valinta ja sekin on omaa syytäni,ilmeisesti sitä aina lankeaa tietyn tyylin naisiin kun pitäisi kiinnostua aivan erilaisista persoonista.
Jonkin tason konkarina voisin sanoa että naisten luonteeseen kuuluu henkisen yliotteen saavuttaminen siinä vaiheessa kun he tuntevat suhteen olevan stabiili.
Miehenä sitä ei osaa unohtaa ja olla taas kun mitään ei olisi tapahtunut kauhean syyttelyn jälkeen,kun koko ajan tuntee olevansa väärässä paikassa tai sitten tehneensä väärin.
Viimeisessä suhteessani mietin jopa äänittämistä,olisin sitten antanut vaimoni kuunnella edellisen viikon puheen aiheemme,varmaan olisi huomannut itsekkin että kuka on on äänessä koko ajan sättivään sävyyn,mutta riidanhan siitäkin olisi saanut aikaan ja tuskinpa hän olisi siitä mitään eriskummallista edes huomannut vaan todennut kuinka paljosta hän joutuu huomauttelemaan.
Sen minkä olen myös havainnut on että miehet jotka pitävät naisiaan nyrkin ja hellan välissä eivät joudu uhrin asemaan,näin nainen ei turhaannu eikä jouda miettimään liikoja.
Itselläni on aina ollut lempeät arvot,asioista pitää voida huomauttaa mutta sen voi tehdä myös hienotunteiseen sävyynkin rakastamalleen henkilölle.
Riivinrauta on oikea nimitys naiselle joka pitää miestään sylkykuppinaan ja turhautumisensa kohteena.
Parempi on elää yksin rauhassa kun tuntea syyllisyyttä jokaisesta hetkestä kotona,kuinka sitä voi osoittaa edes tunteitaan ihmiselle jonka mielestä kaikki mitä teet, tai et tee, on väärin.
Kun katsotte anoppianne,samanlainen tulee tyttärestäkin ajan myötä.
Naiset vaan haluaa kiistakumppanin,heidän luonteensa kaipaa nahjusta jolle voi kaataa kaiken paskan.
Missä on ne ymmärtäväiset,herttaiset ja suvaitsevat naiset?
Ne sellaiset naiset on miesten mielikuvitusten luomia illuusioaatteita. Sullakin jo kolmas ja yrität saada siitä sen oman mieleisesi, taitaa olla jotain vikaa sinussakin. Pysy sinkkuna ja naurata naisia, niin sinä velipuolikuu pärjäät parhaiten.
Onneksi itsekin tiesit että "vika on minussa". Sinä et ikinä löydä "herttaista ja suvaitsevaista naista" jos et sinä ala arvostamaan naissukukuntaa. Sinä ylennät itsesi ja alennat naisesi, "henkisen yliotteen pelko" kertoo lähes kaiken. Nainen ei ikinä yritä ottaa yliotetta tasavertaisesta kumppanista, nainen 'rakastaa' sillä viisiin ... - Ja toi nm. 'kuuro' kertoo kans kaiken ...
Sillä ehdolla että mies tekee juuri kuten määrätään. Joillakin vaan ei ole pienintäkään kykyä hyväksyä, että myös toinen on arvostettava yksilö, joka saa päättää omista asioistaan kohtuuden rajoissa. Jos haluan tavata omia lapsiani, on se sallittu vain jos se tapahtuu hänen osoittamanaan ajankohtana. Jos hän haluaa olla rauhassa aaton aattona, tarkoittaa se, että mies on myös hänen kanssaan. Eli myös minun tulee haluta olla rauhassa hänen kanssaan. Jos siis arvostan häntä, teen kaiken kuten hän haluaa. Jos en suostu, niin se on osoitus että en rakasta häntä ja siis minulle pitää osoittaa vihaa sen vuoksi. Varsin yksinkertaista.
En ymmärrä. Miksi moinen yksisilmäisyys? Miksi ei voi keskustella asioista, tai antaa oikeus toiselle omaankin elämään? Jos teen kaiken hänen tahtonsa mukaan, meillä on kivaa. Jos pienimmässäkin määrin poikkean hänen tahdostaan, on se syy helvetin irtipääsyyn. Ja vika on tietysti aina minun. Yksinkertaista.
Naiset, miettikää toimitteko näin? Väitän vielä, että on aivan mahdotonta saada tällaista naista näkemään omaa vikaansa missään. Aina on vika miehessä, ja hänen käytöksessään. Ja se oikeuttaa kiroiluun, haistatteluun, tavaroiden paiskimiseen....
Nyt pitäis lähteä kahden viikon matkoille yhdessä joulun jälkeen. Mitähän siitäkin tullee???
Menkää eri suuntiin jos samaan suuntaan meno pelottaa tai ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Niin ma teen ...
Ne herttaiset naiset on siellä hellan ääressä kuuntelemassa, kuinka tekevät kaiken TAAS pieleen. Yrittävät olla provosoitumatta ja toistelevat itselleen hiljaa mielessään: sinä olet ihan hyvä ihminen, vaikkei tuo mies sitä tajuakaan..
...kun vain miehet kuuntelisivat hetken myös muita, eivätkä vaan omaa miinäänsä tujottaisi.
*** oli esittänyt hyvin asian ytimen.