En ole enää mikään nuorukainen, mittari raksuttaa 40 ja sitä haluaisi jo löytää oman paikkansa oman kullan kainalosta. Tässä tapauksessa oma "kulta" sattuu vain olemaan sairas, siis alkoholistihan on nykyään hienosti sairaus. Hän alkoi juomaan noin vuosi tapaamisemme jälkeen, se riistäytyi jossakin vaiheessa käsistä ja tilanne on edelleen hallitsematon. Hän ei ole ennen ollut väkivaltainen mutta sekin astui suhteemme möröksi kuin varkain. Kännissä hän saattaa keksiä tekosyyn jonka varjolla muuttuu agressiiviseksi eikä säästele itseään, myöhemmin katuu ja anoo anteeksi.
En voi kutsua kotiin ketään, en halua kenenkään työtoverin tai muun tapaavan miestäni. Häpeän häntä nykyään.
Olen yrittänyt auttaa ja tukea ja etsiä apua. Minusta tuntuu, että olen jonkinlainen omaishoitaja. Hän jäi viinan takia työttömäksi vuosi takaperin, sen jälkeen ei ole selvää päivää nähty kuin ihan jokunen. Eroa, joo se on helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa. Missä se ihana mies on, jonka nain? Mitä sille tapahtui?
Tässä iässä missä itse olen, ei ole enää helppo tehdä em.ratkaisuja, minun olisi pitänyt nuorempana, jo heti alkuun katkaista suhde. Meillä oli haaveita, tai ainakin minulla oli, perheestä ja omasta talosta. Jos jossakin asiassa olen ollut fiksu niin siinä etten ole lähtenyt lapsia hänen kanssaan yrittämään. Minua surettaa menetetty äitiyskin, välillä sitä masentuu ja miettii tälläisiä.
Haluaisin niin alkaa elämään omaa elämääni, nauttia siitä, tulla huomioiduksi naisena ja tulla rakastetuksi, tuntea itseni halutuksi. Antaisin melkein mitä vain saadakseni kokea nuo asiat. Mutta olen jumissa tässä, en ole luovuttaja tyyppiä, haluaisin kaikilla olevan kaikki hyvin, itsellänikin. Olen aina huolehtinut ulkonäöstäni ja minulla on vielä tässäkin iässä ihailijoita, minua pidetään mukavana ja kivana ja hauskanakin, tuntuu että elämä kulkee ohitseni minun seisoessa paikallani.
En voi kutsua kotiin ketään, en halua kenenkään työtoverin tai muun tapaavan miestäni. Häpeän häntä nykyään.
Olen yrittänyt auttaa ja tukea ja etsiä apua. Minusta tuntuu, että olen jonkinlainen omaishoitaja. Hän jäi viinan takia työttömäksi vuosi takaperin, sen jälkeen ei ole selvää päivää nähty kuin ihan jokunen. Eroa, joo se on helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa. Missä se ihana mies on, jonka nain? Mitä sille tapahtui?
Tässä iässä missä itse olen, ei ole enää helppo tehdä em.ratkaisuja, minun olisi pitänyt nuorempana, jo heti alkuun katkaista suhde. Meillä oli haaveita, tai ainakin minulla oli, perheestä ja omasta talosta. Jos jossakin asiassa olen ollut fiksu niin siinä etten ole lähtenyt lapsia hänen kanssaan yrittämään. Minua surettaa menetetty äitiyskin, välillä sitä masentuu ja miettii tälläisiä.
Haluaisin niin alkaa elämään omaa elämääni, nauttia siitä, tulla huomioiduksi naisena ja tulla rakastetuksi, tuntea itseni halutuksi. Antaisin melkein mitä vain saadakseni kokea nuo asiat. Mutta olen jumissa tässä, en ole luovuttaja tyyppiä, haluaisin kaikilla olevan kaikki hyvin, itsellänikin. Olen aina huolehtinut ulkonäöstäni ja minulla on vielä tässäkin iässä ihailijoita, minua pidetään mukavana ja kivana ja hauskanakin, tuntuu että elämä kulkee ohitseni minun seisoessa paikallani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
et millään voi saada takas senluonteista miestä johka rakastuit...Älä viitti alkaa muuttaa miestä joka on pulloon altistunut .Nostappa hiukka omaa itsetuntoasi iän suhteen ja muuteskin.Puhun muuten omasta kokemuksesta mul meinas käyä noin mut aattelin et kertahan tääll ollaan olemas ..ei mun tartte alistuu mihkään kun olen aikani yrittänä parantaa toista vaan EI AUTTANUT mikään..joten otinpa se ratkaisevan ensiaskelen ja lähin poies.Nyt olen yksin ,,,viis vuotta yksin ajatuksieni kanssa ..mut ihanaa aikaa sain tehä mitä halusin ...ihanaa...tee samoin jos et haluu vaipuu itsesääliisi,,elä elämääsi ei sitä kukaan sun puolesta elä....
valitettavasti elämäsi meneekin hukkaan alkoholistimiehen kanssa. TUlet aina olemaan kakkonen suhteessa viinaan. Miehesi on se aggressiivinen yms. mies, jollainen hän on humalassa, piirteet vain korostuvat silloin.
Olen aina ihmetellyt naisia, joilla on kova halu ymmärtää päihderiippuvaisia miehia ja valittaa omaa elämäänsä. Mitä ihmettä he yrittävät ymmärtää ja miksi ihmeessa he valittavat, eivätkä kuitenkaan ole valmiita tekemään mitään muutosta. No, kyseessä on tietyy syndrooma ja ellei itse arvosta itseään ja elämäänsä, on oikein sopiva kynnysmatto alkoholistille tallattavaksi.
se on lähteä tästä suhteesta. Ei se ole helppo päätös, otan tämän iän tässä kuitenkin esiin koska minulle taitaa olla tulossa varmaan jokin ikäkriisikin..menetettyä aikaa ei takaisin saa. Kai minä olen sitten sellainen huolehtija luonne, tosin nyt en haluaisi olla.
En ole pystynyt puhumaan tästä kenellekään, niin että saisin tukea tähän, päätökseen lähteä. Toisaalta pelottaa ajatuskin, miten mieheni sitten käy? En kehtaa puhua tästä. Likkakaverini tietää jotain, muttei väkivaltaa eikä asian laajuutta. Myös eräs mies tietää jotain, vähän olen hänellekin puhunut. Meillä on jonkilainen ihastus-suhde päällä, pidämme toisistamme. En ole eläissäni tavannut niin kohteliasta ja hurmaavaa miestä. Niin, sitä elämää olisi elettävänä paitsi että me olemme molemmat varattuja. En voi enkä aio ripustautua kehenkään, en tiedä miten uskaltaisin enää luottaakaan kehenkään mieheen.
sinua alkamaan elää omaa elämääsi kuin sinä itse. Joten on ihan turha voivotella.
Sinä olet itse kuvitteellisen vankilasi rakentanut, etkä edes huomaa että sen vankilan ovi on auki. Kökit siellä häkissäsi ja voivottelet "ei tässä mitään voi tehdä kun on jo yli 40 vuotias. Ei voi tehdä mitään muuta kuin kökkiä tässä ja surkutella ja odotella kuolemaa seuraavat 30 ja risat vuotta. Hyhyy, päästäkää mut vapaaks, hyhyy."
Suurin osa maailman väestöstä vaihtaisi mielellään ongelmansa sinun ongelmiisi.
-jos miehes jäi työttömäksi eikä ole pahemmin selviä päiviä nähnyt, ni mistä hän saa rahaa ryyppäämiseen?!
Tämä on ehkä aiheen vierestä, mutta aina askaruttanut mieltäni: miten työttömällä alkilla voi olla varaa ryypätä joka pirun päivä ja monta vuotta putkeen?! Jokin tossa yhtälössä mättää...
Alan miehillä on omat konstit.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8688861
saahan hän työttömyysrahaa. Ei se tarkoita että hän juo päivittäin monen sadan euron edestä, tissuttelee ja välillä ihan taju kankaalle, en huomaa hänessä mitää muutosta vaikka olisi kossupullon vetänyt, niin kovaksi on tullut viinapää.Ja kun juo kotona ei mene rahaa baariin tai taksiin tms. Meillä oli ennen yhteinen käyttötili mutta se purettiin koska hän laittoi rahamme viinaan.