Mikä on pettämistä?

Eiköhän tuo ole aika lailla jokaisen pariskunnan itse määriteltävissä, missä menee pettämisen raja. Toisille koko käsitettä "pettäminen" ei ole edes olemassa, jolloin on kyseessä ns. vapaa suhde. Toisille suudelma on pettämistä, toisille pornon katsominen luetaan pettämiseksi. Joku ei koe edes seksiä pettämisenä, mutta jos mukana on tunteita, on se pettämistä.

Ihmisten kirjo on moninainen ja jokaisella pariskunnalla on oma määritelmänsä sille mikä on sallittua ja mikä ei. Ulkopuolisten on paha mennä siihen sanomaan yhtään mitään. Yleensä kai pettämisen raja vedetään "katsoa saa mutta ei koskea"-linjalle.

niin monenlaista, että kukin pari sopinee omat rajansa. Kullakin on sitten vielä ne omat moraalirajansa, joita joko ei ylitä tai ylittää. Mistä sen voi tietää. Jokaisen omassa harkinnassa on, pitääkö lupauksensa toiselle.

Minun mielestäni kaikki sellainen on pettämistä, mitä salaa puolisoltaan ja siihen liittyy toinen henkilö. Kuten lounaillakäynti, soittelu, flirtti jos se ei ole sopivuuden rajoissa, salatapailut, toiseen rakastuminen ja niin kova ihastuminen, että se haittaa nykysuhdetta jne jne. No saatan olla tiukkapipoinen, mutta pääsääntö siinä mitä tahansa tekee on se, että jos puoliso tulisi selän taakse niin ei tuntuisi pahalta eikä siitä tulisi riitaa. Jos siis soittelet toiselle ja et toivoisi puolisosi kuulevan, niin luultavasti ylität sopivuuden rajat. Kuitenkin sanoisin, että kukin testannee omat rajansa. Itse en halua saattaa itseäni kiusaukseen, joten minulla ei ole tarvetta haalia "ystäviä", joita mieheni ei tiedä tai tunne. Ei edes sen varjolla, että jos joskus erotaan niin on seuraava katsottuna.

Itse yritän pyrkiä siihen, että en joudu vaivautuneeseen tunnelmaan kenenkään seurassa tarkoittaen sitä, että toivon mieheni kunnioittavan suhdettamme niin paljon ettei minulle tulla kertomaan että "siellä se sitä ja tätä, tiesitkö että se pettää". Toki jos se on totuus, niin haluan sen kuulla mutta toivon toisen olevan niin fiksu, ettei aseta minua inhottavaan asemaan toisten silmissä. On erityisen ikävää se, että kaikki muut huomaavat mutta asianosainen itse ei. On siis koko työyhteisössä selvää, ketkä ovat pari sen sijaan että kotona odottaa vaimo tai aviomies.

Kysymykseesi palatakseni niin ajatuksia tai tunteita ei voi omistaa, teot kai ne on jotka ratkaisee. Jos toista todella rakastaa ja kunnioittaa niin ei tee mitään mikä toista loukkaisi, eli ei petä. Jos sanat ja teot on ristiriidassa niin teot ne on kun ratkaisee.

Useimmat ihmiset eivät osaa vastata kysymykseesi, kuten yltä huomataan. "Jokaisessa parisuhteessa omat säännöt", "ei tarvitse kaikkea kertoa - pitää olla yksityisyyttä", "teot ne ratkaisevat" ja sen sellaista.

Ehdotan tätä:
Kumppanin pettämistä on se, jos et kerro hänelle sellaisia tunteitasi, ajatuksiasi, tekojasi, jotka kumppanisi toivoisi tietävänsä (vaikka hän ei niistä välttämättä ilostuisi).

Pettämisen välttämiseksi olisi siis tiedettävä, mitä kumppani toivoisi tietävänsä.
Sellainen kumppani, joka haluaa tietää kaiken kaikesta on vaikea olla pettämättä, koska yksityiskohtiaa vaan on liian paljon, jotta ne kaikki voisi kertoa.

Btw, pettäminen ja uskottomuus ovat tietenkin aivan eri asioita.

Sanoin kai jo, että saatan olla tiukkapipoinen tässä asiassa.

Jos mieheni soittelee toiselle naiselle, ja minun ei ole sopivaa tulla huoneeseen tai saati tietää tästä soittelusta, silloin kyseessä on jotain muuta kuin pelkkä ystävyys enkä salli sellaista. En sanonut käsittääkseni, etteikö omia ystäviä voisi olla. Kyse on kuitenkin siitä rajasta, mitä ystävyys on ja että se on kummallekin sama asia. Jos minä soittelisin vieraalle miehelle johon olisin ihastunut, niin voin sanoa että mieheni ei siitä kovin ilahtuisi, ottaisi luultavasti jopa eron. Eiköhän kyse ole siitä, mitä on yhdessä sovittu parisuhteen rajoista. Jos sinun mielestäsi yksityisyyden suojeluun kuuluu myös sellaiset ihmissuhteet, jotka selvästi voivat olla haitaksi omalle suhteelle niin siitä vaan, minun mielestäni sellaiset eivät kuulu suhteeseen.

En tottapuhuen usko, että nainen ja mies voivat olla vain ystäviä ja sen olen elämässäni aika monesti nähnyt. Vain tietyin edellytyksin aito ystävyys ilman toiveita enemmästä on mahdollinen naisen ja miehen välillä.

ei se pettäminen ole pelkkää seksiä.

Ystävyyteen ei kuulu romanttiset tunteet ja ajatukset "ystävästä". Jos todella voit sanoa omakohtaisesti, että kumpikaan teistä ystävistä ei ole toisesta enempää tahtonut niin hyvä niin. Totuus on kuitenkin usein jotain ihan muuta. Ainoa aito ystävä miehissä, joka minulla on ollut on kyllä miehiin menevä, että ihan jokaisesta muusta on ennen pitkää selvinnyt, että he halusivat suhteeseen kanssani.

Toisekseen, minun mieheni ei ole pitänyt lupauksiaan eikä ole kertonut asioita jotka minä haluaisin tietää, joten tässä erityisessä tapauksessa on syytä epäillä, että ei tule kertomaan jatkossakaan. Suhteen alussa kun pelisäännöistä puhuttiin niin miehelle oli kaikki hyvin suurpiirteisesti samaa, eli ei sitä ei tätä ole sopivaa tehdä, mutta kuinkas se mieli sitten muuttuu kun kohdalle sattuukin sellainen kiinnostava "ystävä", joka kiinnostaa ihan niin paljon että alkaa salasoitot ja yhteydenpidot, henkisen suhteen virittely josta sitten edetään pikkuhiljaa vaivihkaa siihen että kas ei se oma suhde enää annakaan sitä mitä haluaa. No kyllähän sitä voi sallia paljonkin vapautta toiselle, mutta ei kaikki tunne itseään niin hyvin, että tietäisivät miten käyttäytyvät tai pitävätkö lupauksensa, saati osaavat jotain sillä vapaudellaan tehdä.

Entä jos siitä aviopuolisosta kuoriutuukin ihan toinen ihminen sitten kun tilaus tekee varkaan? En ole vielä yhtään miestä myöskään tavannut, joka olisi nämä uskollisuuslupauksensa pitänyt.

Miten parisuhdetta voi elää niin, että ei välitä siitä pitääkö toinen lupauksensa olla uskollinen tai ettei petä, ja välittää vain siitä miten itse pitää lupauksestaan kiinni? Juu ei voi meillä ainakaan luottaa siihen, että toinen ihan oma-aloitteisesti kunnioittaisi niin paljon että kertoisi tärkeistä asioista jotka koskettavat myös minun elämääni ja ratkaisujani, kuten toiseen päättömästi ihastuminen tai rakastuminen.

...se, että suhteen alussa ollaan niin villiä naista, niin villiä ja sitten avioliiton solmimisen jälkeen jalat pistetään ristiin.