Ekaa kertaa tällaisella sivulla. Vaikeaa tietää minkä otsikon alle sitä kirjottaisi. Tuntuu, että vieraille ihmisille kirjoittaminen vois auttaa. Hassua.
Minulla on unelmaelämä ollut jo monta vuotta. Niin hyvä, että en voisi parempaa juuri kuvitella. Salamarakastuimme mieheni kanssa ja yhteiselo on monta vuotta ollut ainutlaatuista ja erityistä. Molemmilla pitkät suhteet takana, joissa ei ollut hyvä olla. Ja nyt tunne on molemmilla ollut, että elämän rakkaus on löytynyt. Se on näkynyt ja tuntunut aina. Kymmenet ihmiset ovat meille, yhdessä ja erikseen sanoneet, että hienoa kun tuollaisia suhteita on olemassa ja teillä on jotain todella erityistä. Kosketus, hellyys ja keskustelu on koko ajan ollut läsnä. Toinen on otettu aina huomioon ja arkipäivän riidat on selvitetty. Unelma-asunto löytyi ja yhdessä sisustettu. Vapaa-aika on ollut juhlaa ja töistä on aina ollut niin hyvä tulla kotiin. Molemmilla on harrastuksia, raha-asiat kunnossa ja kaikki niin hyvin. Rakkaus on käsinkosketeltavaa.
Kunnes se pommi sitten tippui. Mieheni ystävystyi uuden ihmisen kanssa työkuvioissa. Ja ihastui.
Niin kai voi käydä. Niin meillekin kävi, kun tapasimme.
Naisena sitä vastosi toisesta jotain. Ei ollut mitään selviä merkkejä, en löytänyt, nähnyt, enkä kuullut mitään asiasta. Joku hienoinen käytös muuttui. Ja tiesin, että toinen salaa jotain. Ehkä pari viikkoa. Kysyin kaksi kertaa, ensin että salaatko jotain. Ei mitään. Myöhemmin kysyin onko sinulla toinen nainen. ei ole.
Ja kun olimme yhdessä matkalla, näin hänen yöllä kirjoittavan tekstiviestiä. Ja taas kysyin. Ja silloin hän kertoi.
Hän sanoo, että on rakastunut. Ettei ole sitä etsinyt, eikä halunnut.
Minä sanoin antavani anteeksi. Tämän ihmeellisen elämän, mikä minulla on ollut, vuoksi. Hän haluaa yrittää. Olemme puhuneet rehellisesti asioiden oikeilla nimillä. Hän sanoo, että hänen tunteensa eivät kuole hetkessä ja minun on vaikeaa luottaa uudestaan. Asiaa ei yhtään helpota, että sitä ihastusta on tavattava työn vuoksi. Hän on luvannut , ettei jatka suhdetta, mutta jos ne tunteet eivät haalistu, hän kertoo minulle, eikä salaa enää.
Voiko tällaisesta päästä yli? Tulevaisuus pelottaa niin hurjasti. Jos teen töitä anteeksiannon eteen tosissani ja kaavin itseni kokoon ja matto vedetään uudestaan jalkojen alta? Jos kuukauden tai vuoden päästä toisella on edelleen rakkaus muualla?
Minulla on unelmaelämä ollut jo monta vuotta. Niin hyvä, että en voisi parempaa juuri kuvitella. Salamarakastuimme mieheni kanssa ja yhteiselo on monta vuotta ollut ainutlaatuista ja erityistä. Molemmilla pitkät suhteet takana, joissa ei ollut hyvä olla. Ja nyt tunne on molemmilla ollut, että elämän rakkaus on löytynyt. Se on näkynyt ja tuntunut aina. Kymmenet ihmiset ovat meille, yhdessä ja erikseen sanoneet, että hienoa kun tuollaisia suhteita on olemassa ja teillä on jotain todella erityistä. Kosketus, hellyys ja keskustelu on koko ajan ollut läsnä. Toinen on otettu aina huomioon ja arkipäivän riidat on selvitetty. Unelma-asunto löytyi ja yhdessä sisustettu. Vapaa-aika on ollut juhlaa ja töistä on aina ollut niin hyvä tulla kotiin. Molemmilla on harrastuksia, raha-asiat kunnossa ja kaikki niin hyvin. Rakkaus on käsinkosketeltavaa.
Kunnes se pommi sitten tippui. Mieheni ystävystyi uuden ihmisen kanssa työkuvioissa. Ja ihastui.
Niin kai voi käydä. Niin meillekin kävi, kun tapasimme.
Naisena sitä vastosi toisesta jotain. Ei ollut mitään selviä merkkejä, en löytänyt, nähnyt, enkä kuullut mitään asiasta. Joku hienoinen käytös muuttui. Ja tiesin, että toinen salaa jotain. Ehkä pari viikkoa. Kysyin kaksi kertaa, ensin että salaatko jotain. Ei mitään. Myöhemmin kysyin onko sinulla toinen nainen. ei ole.
Ja kun olimme yhdessä matkalla, näin hänen yöllä kirjoittavan tekstiviestiä. Ja taas kysyin. Ja silloin hän kertoi.
Hän sanoo, että on rakastunut. Ettei ole sitä etsinyt, eikä halunnut.
Minä sanoin antavani anteeksi. Tämän ihmeellisen elämän, mikä minulla on ollut, vuoksi. Hän haluaa yrittää. Olemme puhuneet rehellisesti asioiden oikeilla nimillä. Hän sanoo, että hänen tunteensa eivät kuole hetkessä ja minun on vaikeaa luottaa uudestaan. Asiaa ei yhtään helpota, että sitä ihastusta on tavattava työn vuoksi. Hän on luvannut , ettei jatka suhdetta, mutta jos ne tunteet eivät haalistu, hän kertoo minulle, eikä salaa enää.
Voiko tällaisesta päästä yli? Tulevaisuus pelottaa niin hurjasti. Jos teen töitä anteeksiannon eteen tosissani ja kaavin itseni kokoon ja matto vedetään uudestaan jalkojen alta? Jos kuukauden tai vuoden päästä toisella on edelleen rakkaus muualla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miehesi on niitä ihmisiä,jotka rakastuvat herkästi ja rakastavat vain sitä rakastumisen tunnetta,mikä on suhteessa alkuvuosina..Kyllä se sitten taas aloillaan pysyy sen aikaa, kun rakastuu taas uuteen..joksikin aikaa..
Joillakin naisillahan on näitä " Auervaaroja",joita ei saa kuriin..ne vaan lentelee kukasta kukkaan ja on naisen oma asia,alkaako katteleen tuommosta miestä pitemmän päälle.
Tämmösiltä ukoilta puuttuu se selkäranka kokonaan..uskollisuus on vieras käsite..mennään vaan halujen mukaan..valitettavasti.
voi aktiivisesti vaihtaa, jos oikeasti priorisoi. Jos ei siihen kykene, valitset toistuvan saman tilanteen mahdollisuuden. Onko koti "unelmakoti", jos siellä ei asu rakkaus (ja kunnioitus)?
uskoa, että elämänne on ollut niin täydellistä teille molemmille kuin miltä sinusta on tuntunut. Kodin kauneus ja se mitä muut ihmiset sanovat eivät kerro tunteiden aitoudesta, syvyydestä ja molemminpuolisuudesta mitään.
Tällä en tarkoita loukata sinua enkä vähätellä vaikeaa tilannettasi, haluaisin vain, että hyväksyt sen, että elämänne on voinut tuntua unelmalta ja täydelliseltä sinulle olematta sitä hänelle.
Ihminen rakastuu vain kun on sille tunteelle otollisessa tilassa. Ihastukset ja panetukset ovat erikseen, niitä tulee ja menee. Mutta rakastuminen on mahdollista vain kun sille on tilaa ihmisen tunne-elämässä. Suomeksi sanottuna - kun jotain puuttuu.
Joko mies ei ole nyt rakastunut tai sitten hän ei ollut sinuun rakastunut. Tai sitten hän käyttää sanaa rakkaus kaikista kivoista ja miellyttävistä naisista, jotihin ihastuu.
Jos mies on todella rakastunut toiseen, hän lähtee vaikka yrittäisikin jäädä.
suhteeseen jäämistä. Kyllä se kuulostaa jo sen verran kiihkeältä ja vievältä tunteelta, että vaikka mies kuin taistelisi vastaan niin ei onnistu. On jo antanut pikkusormen tälle ihastukselle, se on menoa se. Omakohtaisesti mieti, että haluatko hänet tosiaan takaisin enää. Ihan takuulla tulee uusi ihastus aikanaan. Ei se tule tähän jäämään..valitettavasti..
Minulla on sama tilanne. Jäin odottamaan että josko se siitä, pahemmaksi meni. Meillä on nyt erokeskustelut menossa, tästä kolmannesta pyörästä yhä vaietaan, koska hänelle ei haluta pahaa. Mieshän se tietysti on lupauksensa rikkonut, että tyttöparka on vain nuori ja kokematon eikä tiedä mihin päänsä laittoi..
Kiitos teille.
Kun luen itsekin kirjoittamaani tekstiä, tuntuu se jotenkin siirappiselta, varsinkin kun ajattelen sitä vieraan näkökulmasta. Mutta minä se tässä elämääni olen elänyt ja tuntenut. Ja kun jotakin pahaa nyt tuli, tunsin sen heti. Mietin pitkään, mikä sitten on puuttunut meiltä? En tiedä. En ole aikaisemmin voinut ajatellakaan, ettei toisen olisi ollut hyvä. Ja nyt kun jotain tapahtui, tunsin, että toisen ei ollut hyvä.
Haluan uskoa, että se on ihastus. Mieheni on hyvin tunteellinen ja sosiaalinen, häneen on helppo ihastua ja hän antaa tunteen viedä.
Olen saanut kuulla vastaavasta tilanteesta erilaisia lopputuloksia. Joku on jäänyt ja pitkän taistelun jälkeen asian yli on päästy. Joku on jäänyt, eikä ole päässyt yli ja ero on tullut. Joku on lähtenyt heti.
Minä valitsin taistelun.
Ota "taistelussa" kumminkin huomioon, että olet enintään puolet suhdettanne. Vaikka miten päättäisit taistella, et voi taistella kuin omasta puolestasi - ja puolisosi omastaan.
Minulla oli monivuotinen suhde, joka katkesi kahdesti miehen rakastuttua kolmanteen. Toinen katkeaminen oli sitten se lopullinen niitti. Ensimmäisestä kerrasta selvittiin, mutta jälkiviisaudella väitän, etten päässyt kunnolla yli siitä ensimmäisestä erosta. Vaikka jatkoimme yhdessä, niin puoliksi tiedostamattani epäilin liiton kestävyyttä. Käytännössä en esim. kyennyt oikein ilmaisemaan erimielisyyksiä, kun toinen oli jo kerran lähtenyt kävelemään suhteesta, jossa päällisin puolin oli kaikki hyvin, ei riitoja tai isoja erimielisyyksiä. Minusta tuli suhteen aikana entistä enemmän miellyttäjä ja mukautuja - yritin siis omalla käytökselläni kaikin voimin saada liittoamme pysymään kasassa. Vaan eihän se pysynyt. Ex-mieheni on tunteellinen, mutta aika kehno ilmaisemaan tunteitaan. Tunteitten ilmaisun sijaan hän etsii isoja tunnekokemuksia - ja jos niitä ei tavallisessa arjessa synny, niin rakastuminen on hänellä tie avata omia tunteitaan.
Suorastaan koomisen samanlaisia juttuja löydän tekstistä. Pari viikkoa ennen varsinaista eroa mies avautui ihastumisestaan minulle - aikaisemmin olin vain aistinut epämääräisen muutoksen hänen käytöksessään. Miehen ihastus oli hänen työparinaan töissä ja ensimmäisellä kerralla aiheesta puhuessaan mies oli sitä mieltä, ettei anna asian vaikuttaa meidän suhteeseen. Viikkoja myöhemmin hän oli päinvastaista mieltä. Tilanteessa olisi voinut reagoida toisinkin - mies olisi voinut esim. ottaa etäisyyttä minusta ja ihastuksestaan, hankkia vaikka väliaikaisen asunnon ja pyytää työmaalla siirtoa toisaalle... Mutta mies oli jo mielessään päättänyt, että hänen pitää katsoa, mitä rakastumisesta seuraa, hän ei vain voinut olla ja odottaa, että tunnetila menisi ohi.
Minulle vaikeinta on ollut hyväksyä se, että kaikesta omasta yrittämisestä huolimatta kävi niin kuin kävi. Ei meidän yhteinen oleminen täysin hukkaan heitettyä aikaa kai ollut, mutta hirvittävän koville ottaa selvitä siitä, että on tullut kahdesti jätetyksi.