eli olen kyseisen miehen kanssa tuntenut jo useamman vuoden...
kun aikoinaan näimme ensimmäisen kerran, ihastus oli molemminpuolista,
ajauduimme sitten myöhemmin sänkyyn, ja olemme puhuneet paljon, elämästä, parisuhteista, lapsista, kaikesta...
ikävä kyllä, näemme kovin harvoin, niin että voimme olla ihan kahdestaan.
kuitenkin suhteemme on jatkunut sellaisena, että aina kun olemme kahdestaan, päädymme sänkyyn,
intohimo on käsinkosketeltavaa.... juttelemme kaikesta mahdollisesta kuin parhaat ystävät.
kuitenkin elämme kumpikin tahoillamme omaa elämäämme, kunnes taas törmäämme...
nyt olen aikonut laittaa "stopin" (oman itseni vuoksi),
jos hän ei ole tosissaan kanssani, en mene enää sänkyyn ( se on enemmän kuin vaikeaa toteuttaa---lue ylempää intohimosta--mutta näin päätin )
kuitenkin mietin, mitä välillämme on?
tuskin hän "pelkän panon" takia näkisi niin paljon vaivaa --- eikä tunteita voi valehdella/peitellä....?
siksi päädyin tänne kysymään teiltä saman sukupuolen edustajilta, voitteko neuvoa?
rakastan tätä miestä, enkä siis koskaan ole tuntenut samaa intohimoa kenenkään kanssa...
olenko hänelle pelkkä pano ( jos olen, kuinka mies voi sanoa rakastavansa, ellei se pidä paikkaansa...? )
vai onko vain olosuhteet tiellämme?
Kiitos etukäteen, kokemuksia, mielipiteitä, valaisemaan mieltäni ;)
kun aikoinaan näimme ensimmäisen kerran, ihastus oli molemminpuolista,
ajauduimme sitten myöhemmin sänkyyn, ja olemme puhuneet paljon, elämästä, parisuhteista, lapsista, kaikesta...
ikävä kyllä, näemme kovin harvoin, niin että voimme olla ihan kahdestaan.
kuitenkin suhteemme on jatkunut sellaisena, että aina kun olemme kahdestaan, päädymme sänkyyn,
intohimo on käsinkosketeltavaa.... juttelemme kaikesta mahdollisesta kuin parhaat ystävät.
kuitenkin elämme kumpikin tahoillamme omaa elämäämme, kunnes taas törmäämme...
nyt olen aikonut laittaa "stopin" (oman itseni vuoksi),
jos hän ei ole tosissaan kanssani, en mene enää sänkyyn ( se on enemmän kuin vaikeaa toteuttaa---lue ylempää intohimosta--mutta näin päätin )
kuitenkin mietin, mitä välillämme on?
tuskin hän "pelkän panon" takia näkisi niin paljon vaivaa --- eikä tunteita voi valehdella/peitellä....?
siksi päädyin tänne kysymään teiltä saman sukupuolen edustajilta, voitteko neuvoa?
rakastan tätä miestä, enkä siis koskaan ole tuntenut samaa intohimoa kenenkään kanssa...
olenko hänelle pelkkä pano ( jos olen, kuinka mies voi sanoa rakastavansa, ellei se pidä paikkaansa...? )
vai onko vain olosuhteet tiellämme?
Kiitos etukäteen, kokemuksia, mielipiteitä, valaisemaan mieltäni ;)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taas kerran. Miksiköhän, hmm... pitää ihan miettiä.
Tuollaisessa tilanteessa minä en kyllä ymmärrä mitä se tuollainen nössöily oikein on, jos kerran toinen kiinnostaa, ja jos vielä näyttää molempia edes jollain tapaa kiinnostavan, eikä mitään oleellisia esteitä jollekin enemmälle ole olemassa.
Mutta kerron nyt vielä yhden todennäköisen syynkin, ja se on se, ettei kumpaakaan Oikeasti kiinnosta.
ihan omakohtaisesta kokemuksesta, että joskus jutut vaan menee niin, että tuntuu _oikeesti_ kuin joku kohtalon sormi tahallaan puuttuisi peliin ja koittaisi saada kahta ihmistä yhteen keinolla millä hyvänsä, mutta joku muu taho/jotkut muut tahot koittavat laittaa kaikkia mahdollisia esteitä matkan varrelle. Eikä ole pakosti kyse muista ihmisistä, vaikka usein tietysti onkin.
Tolta musta ainakin tuntuu...
en tiennytkään sinun tuntevan samoin.
Hmph.
Mutta eikö tuollainen toivottomuus ole myös tavallaan teennäistä ja selittelyäkin, jos ei nyt ihan Todella Mahdottomista asioista puhuta? Noh, voihan joku velvollisuudentunto yms. kivat jutut pitää toista toisaalla, muttaah... siltikin. Ehkä ajattelen liian yksioikoisesti.
Kun tarpeeksi noita vastoinkäymisiä tulee, niin kyllä ne vaan saa lannistumaan. Kyllä niiden edessä murtuu vahvempikin ihminen. Ja aina tuntuu olevan entistä vaikeampaa nousta ylöspäin, vaikka tunteet olisivatkin vaikka kuinka vahvoja. Kyllä mä olen silti tähän asti aina noussut, enkä ole luopunut toivosta..
Taidan ehkä noin suunnilleen tietää, mitä ajat takaa, en tietenkään just sitä/niitä sinun juttuasi, mutta yleisemmin, ja siksi jääräpäisesti pysyttelen kannassani ja tuumin vielä, että joskus asioille kannattaa tehdä jotain saadakseen ne selkiytymään. Etenkin silloin jos toinen ihminen kiinnostaa.
Dee. Mä en ole oikeesti saanut kovinkaan paljoa aikaiseksi tän asian suhteen, vaikka välillä toisin koitan itsellenikin uskotella.
muistutat ajatusmaailmaltasi kovin paljon häntä. Tarviikin kysyä häneltä, et onkohan sellaista mahdollisuutta olemassa, et hänellä olisi kaksoisveli olemassa hänen tietämättään.;)
En vaan ymmärrä, miten jaksat tällaselle luupäälle aina puhua noin nätisti. Ihan samoin, kuin hänkin jaksaa:) Moni mies ois kyllä totaalisesti menettänyt hermonsa mun kanssani jo tässä vaiheessa.:D
aiemmin epäilit jotta pyrin kuitenkin vain sun pöksyihisi, niin tietty sen täytyy olla sitä. Enhän nyt muutoin!
Niin se vee näyttää olevan, jotta jos on edes noin suunnilleen tyytyväinen nykyiseen tuttuun ja turvalliseen, tai vaikkei olisikaan oikein ollenkaan tyytyväinen niin onhan se silti tuttua ja turvallista, niin niitä muutoksia, vaikka ne periaatetasolla miten helppoja tahansa olisikin toteuttamisen osalta, ei näytä olevan aina niin helppo lähteä tekemään. Sen mahdollisen muutoksen tuomat uudet kuviot voi ns. kaataa ojasta allikkoon. Muita elämän kuvioita voi sinänsä helpohkostikin kenties sumplia, mutta jos nimenomaan vielä tunneasioista puhutaan, niin eihän sitä entistä tilannetta, mikä ennen muutosta vallitsi, enää mitenkään takaisin saa. Mutta tämänhän sinä jo varmaan tiesitkin, tykkään vaan päteä näillä itsestäänselvyyksillä.
Eihän sitä toista pitäisi alkaa neuvomaan näissä asioissa, enkä sitä teekään, mähän vaan jaan aina niin kovin tarkkaavaisia näkemyksiäni *krhm*, mutta minulle ne tunnepuolen jutut aiheuttaa eniten päänvaivaa, ja toisaalta niille on kaikista helpoin jotain tehdä ja olen yrittänyt tehdäkin. Kun minusta ainakaan ei ole elämään epäselvissä tilanteissa haaveillen. Mutta kyllä sinä vee tiedät mitä sinä sisimmässäsi haluat. Ihminen tietää sen aina, ihan aina. Jos muuta väittää, niin narraa ja/tai ei kuuntele itseään. Kyllä se siitä suttaantuu.
No kun mä nyt vaan satun tietämään sen ettei sua kiinnosta jonkun tuntemattoman kasvottoman palstan naisen pöksyihin pääsy, joka kaiken lisäksi asuu jossain kaukana, niin ei mene läpi tuo selityksesi :D
Niin, tää on niin moniulotteinen juttu, että jos tätä alkaa mielessään jatkuvasti puimaan ja analysoimaan, niin takuulla sitä löytää itsensä ennen pitkää jostain hullujenhuoneelta analysoimasta tätä pehmustetussa huoneessa, että ehkä on ihan hyväkin kun ei ihan niin kovalla tarmolla jatkuvasti vaan analysoi.. vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan ja luottaa siihen, että kaikki asiat menee niinkuin niiden on tarkoituskin mennä. Ja tietysti toimia ja tehdä sen mukaan mitä sydän sanoo.
Olette molemmat tahollanne varattuja?
.. lopahtaa nopeasti, jos sinäkään et välitä miehen seksitarpeista. Surprise?
eri asia kuin intohimo.
Muistakaa tämä.
Seksuaalinen veto, hetkellinen on jotain, muttei riitä koko elämäksi.
Noi on kolme erillistä asiaa.Muistakaa se.
Hetki on hetki.
suhteet on suhteet, hetkelliset tai pysyvät.
Rakkaus on jotain mikä vasta syntyy pysyvästä suhteesta ja luottamuksesta toiseen.
...että et ole hänelle pelkkä pano, mutta vaimo ja lapset ovat kuitenkin hänelle sinua tärkeämpiä.