Voiko naisella koskaan olla tarpeeksi vaatteita, kenkiä, meikkejä, laukkuja jne. Siis niin paljon, että nainen kokisi, että hän on tyytyväinen: Kiitos, minulla on tarpeeksi. En tarvitse enempää. Näin on hyvä.
Ja jos voi, mikä se määrä on ? Paljonko pitää olla kenkiä, että voi kävellä kenkäkaupan ohi, nähdä kivat kengät ja todeta: Ihan kivat kengät, mutta minulla on riittävästi kenkiä.
Vai onko niin (kuten minusta tuntuu), että ainakin monien naisten tarve tällaiseen tavaraan on loputon ja rajaton: Mikään ei ole tarpeeksi. Mä tarvitsen koko ajan lisää ja uutta !
Ja jos voi, mikä se määrä on ? Paljonko pitää olla kenkiä, että voi kävellä kenkäkaupan ohi, nähdä kivat kengät ja todeta: Ihan kivat kengät, mutta minulla on riittävästi kenkiä.
Vai onko niin (kuten minusta tuntuu), että ainakin monien naisten tarve tällaiseen tavaraan on loputon ja rajaton: Mikään ei ole tarpeeksi. Mä tarvitsen koko ajan lisää ja uutta !
Vastaukset 63
Vanhimmat
asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Vaikka minulla olisi sata paria vanhanaikaisia kenkiä, tahtoisin silti uudet. Uskon, että sinäkin haluaisit uudet (nykyaikaista mallia olevat) farkut, vaikka kaapissassi roikkuisi sadat ns. "matti-nykäs-farkut" (lahkeittensuusta kapeat, persuksista leveät, korkealla vyötäröllä varustetut) jotka olivat muotia myös miehillä 80-luvulla.
...mutta kahdet-kolmet kohtuullisen hyvät farkut riittää. Käytän ne loppuun ja ostan uusia. Sitä paitsi pidän enemmän mukavista mattinykäs-farkuista, kuin lantiolla roikkuvista leveälahkeisista...
Minäkin olen nähnyt noita mattinykäs-farkkuja ja siihen vielä yhdistettynä 80-luvulla ostettu farkkurotsi. Laitapuolen kulkijoita yleensä, tai muuten vain omituisia.
Kyllä se vaan niin on, että jo työpaikan saaminenkin vaatii, ainakin naiselta, oikeanlaista pukeutumista, ei riitä että on-ihan-käytännöllistä.
Eikä aloittajakaan oikeasti käyttäisi niitä "mattinykäs-farkkuja", koska hän vaikuttaisi silloin laitapuolen kulkijalta. Kyllä hänkin mielummin pistää ne viimepennosensa epämukaviin trendifarkkuihin, saadakseen edes jonkinlaista sosiaalista hyväksyntää.
Haisi vähän koko aloitus.
Naisten muoti ainakin vaihtuu niin nopeaan, että kaikki ostokset näyttävät jo heti kaupasta pois tultaessa vanhoilta. Niiden hinta onneksi pitää kokoelman aika hyvin aisoissa. Mitään määrää ei voi sanoa, se on jokaisen rahapussin sisällöstä ehkä kiinni. Nainen kuitenkin kyllästyy helposti. Vaikeaa on pitää itseään tyytyväisenä samoihin vaatteisiin, laukkuihin tai kenkiin montaa aikaa. Mikään ei hillitse naisten turhamaisuutta, ei edes lama.
...paljonko rahaa nainen tarvitsee. Eli että paljostako rahasta nainen sitten saa (tai pitäisi saada) jotain säästöönkin ?
säästää, hautaanko?
Itse pidän säästössä vain sen verran rahaa, että selviän äkillisesta rahanmenosta jos esimerkiksi lemmikki sairastuu tai jotain tärkeää menee rikki.
Esimerkiksi asuntoon, lapsiin - vaikkapa näiden opiskelujen tai asunnonhankinnan tukemiseen, sijoituksiin, että niistä voisi saada tuloja ollakseen taloudellisesti riippumaton vaikkapa työpaikasta. Noin esimerkiksi...
sijoitukset on jo, asunto on jo, lapsia en halua.
Nuorena ostin aika paljon vaatteita ja muuta roinaa, mutta eipä vaan kannata heittää pois, koska pian ne samat vaatteet on taas muotia..tai pian ja pian, mutta kuitenkin..ja tietysti yksi syy on joutua ostamaan uutta on se, että paino nousee/laskee, yleensä vanhemmiten nousee.
Mielenkiintoinen näkökulma tarkastella pakkoa saada koko ajan lisää, on miettiä mitä se tavara sinulle merkitsee.
Kengillä on ydintarkoitus, joka on suojata jalkaterää.
Mutta jos hankkisit kenkiä tuohon ydintarpeeseen, sinulle riittäisi muutama pari erilaisiin sääolosuhteisiin. Koska tarvitset koko ajan lisää kenkiä, ostat niitä johonkin muuhun kuin ydintarkoitukseen.
Mainonta, jonka päätarkoitus on luoda ihmiselle tarpeita ostaa, tähtää juuri siihen, että alkaisit hankkia kenkiä erilaisiin tarpeisiin ja ennen kaikkea sellaisiin, joita kenkien ostaminen ei koskaan voi tyydyttää.
Sinulla - kuten kaikilla ihmisillä - on tarve tulla hyväksytyksi ryhmään. Sinulla on myös tarve tulla ihailluksi ja rakastetuksi - aivan kuten muillakin ihmisillä.
Päässäsi on tapahtunut prosessi, joka vakuuttaa sinulle, että ostamalla mm. kenkiä tulet koko ajan viehättävämmäksi, ihaillummaksi ja halutummaksi. Näin ei tietenkään oikeasti ole.
Päässäsi, ajattelematta asiaa koskaan kunnolla, olet vakuuttunut siitä, että lisäilemällä erilaisia vaatekappaleita kehosi päälle muutut ihmisenä yhtä halutuksi kuin se kulloinenkin muoti tai tuotemerkki näennäisesti on.
Tähän assosiaatioon perustuu esimerkiksi brändien haluttavuus. Olet valmis maksamaan jostakin brändistä 10 tai jopa 100 kertaisen hinnan tuotteet valmistuskustannuksiin nähden, koska siinä on jokin tietty tuotemerkki, joka edustaa sinulle sellaisia ominaisuuksia, joita haluaisit itseesi liittää.
Tunne siitä, että on lisännyt viehättävyyttään ja haluttavuuttaan häviää pikkuhiljaa ostoksen teon jälkeen. Mutta ei hätää, siinä vaiheessa on tullut jo uusia, erilaisia kenkiä, jotka ovat muodikkaampia ja haluttavampia kuin ne mitä ostit. Joten sinun on taas pakko ostaa uudet kengät, jotta olisit - hetken - tyytyväinen.
Tämä sitten toistuu loputtomiin tai ainakin niin kauan kuin elät ja sinulla on rahaa ostaa kenkiä. Paitsi jos pysähdyt miettimään, onko kenkien ostaminen ainoa tai paras keino tyydyttää tarvetta olla hyväksytty ja rakastettu.
Kaikki ylläoleva pätee tietysti aivan kaikkiin tuotteisiin ja aivan kaikkiin ihmisiin, jos he eivät ole tietoisia niistä tarpeista, joihin he oikeasti tavaraa ostavat.
Tarpeeksi on sitten, kun on viidet kengät, 2 laukkua, 15 hametta, 27 paitaa, puoli kaappia alusvaatteita ja varastossa kaikenlaista, kuten ripsareita, kajaleita, meikkivoide, kynsiviila, parit pinsetit, puuteri. Eikä sovi unohtaa paria pipoa, tuoksuja, hanskoja ja kaulaliinaa.
Minä olen poikkeus. Minulla on kaikkea tarpeeksi. Uutta ostetaan kun on pakko, eikä aina silloinkaan. Viimeksi ostin uudet housut koska oli menoa, ja ei ollut yksiäkään parempia housuja. Meikkejä ostan enemmän kuin tarvisin, myönnän, mutta en osta hienoja, kalliita merkkejä, lisäksi saan niitä siskoltani joka saa niitä työnsä vuoksi ilmaiseksi. Moneen verrattuna olen pirun köyhä, mutta kyse onkin arvovalinnoista. Köyhyys = enemmän omaa aikaa ja vapautta. En seuraa muotia, vaan minulla on oma tyyli, sekin takaa sen että ei tarvi uusia karteroopia joka vuosi, vaan vaatteet käytetään loppuun.
Ylipäätään vastustan ylenpalttista kulutusta.
Niinäkin aikoina, kun rahaa on väljemmälti käytössä, ostan vain tarpeeseen, usein kirpputorilta. Alusvaatteet, sukat ja kengät ostan kyllä aina uusina. Joitain vaatteita teen itse. Ja koska en meikkaa, ei tarvitse ostella meikkejäkään.
Tästä huolimatta pystyn pukeutumaan ja laittautumaan niin, ettei ihmisten ilmoilla tarvitse hävetä. Puhtaat, ehjät ja omantyyliset vaatteet, ystävällinen hymy. Kyllä niillä pärjää.
Mä taas tunnen vaikka kuinka ja paljon ihmisiä, jotka nimenomaan eivät tykkää suurkulutuksesta ja toteavat useinkin, että ihan kiva, mutta en tarvitse tai jättävät ostamatta eettisistä syistä: alkuperää ei tunneta eikä tiedetä tai on kyseenalainen. Mä tiedän vaikka kuinka paljon ihmisiä, -ja siis joo, se sisältää naiset, joille riittää tarpeellinen. Joskus on kivaa saada pientä extraakin, mutta liika on liikaa ja pinnallisuus on perseestä: se on typerien laji, joilla ei ole muuta täyttää elämänsä kun mahdoton tavaramäärä: kaikella hyvällä, mutta tottahan se on.
Mun mielestä näillä palstoilla liikkuu ihmisiä, joitten piirit koostuu aika pitkälle todella pinnallisista ja aika typeristä ihmisistä?! Siis kun mäkin olen täällä lukenut kirjoituksia, millaisiin ihmisiin ihmiset törmää ja mitä ne koko ajan näkee, niin ihmetyttää vaan, että mistä ihmeestä te kaivatte sellaisen lauman esiin pinnallisia idiootteja? Kun osa on ihan ääripuheita, mihin muka törmää joka päivä, ja toisaalta kengät ja muut, tässäkin, on sellainen juttu, että tosiasiassa jos on normaali- ja pienituloinen ja maksaa itse oman elämänsä, niin tulee usein ja moneenkin asiaan todettua, että on riittävästi, eikä sitä edes voi valita. Kyllähän jotkut kuvittelevat olevansa parishiltoneita äidin ja isän rahoilla vielä tai velkaannuttamalla itsensä loppuelämäkseen, mutta voiko se olla yleistapa? Kyllähän se typerää ja lapsellista on. En mä ole ollut edes alaikäisenä niin harhainen ja olen ihan käynyt töissä yläasteikäisestä ja maksanut suurimman osan hankinnoistani itse: arvostanut myös saamaani (ja siis en ole mikään sota-ajan lapsi-tyyliin vaan ihan nuori aikuinen). Kyllä mä olen halunnutkin elää itse, eikä mulla ole niin heikko itsetunto koskaan ollut, että mun pitäs kuvitella olevani joku ökyrikas perijätär, kun en ole tai että kuvittelisin kenkien ja meikkien määrän kertovat minusta mitään ihmisenä.
Ihan kun täällä on ehkä eniten miesten kertomuksia ihan ihmeellisistä naisista, ja siis, että millaisia piirejä heillä oikein on ja millaisessa maailmassa he oikein elävät?! Kun kuitenkin mäkin tunnen kymmeniä ihmisiä lähellä, ja satoja kaukaa ja ei meidän maailma ole ylipinnallisten pissisten valloittama, missä naiset leikkii baariprinsessoja eikä ole ihmisiä tai miehet on millään tavalla uhattuina: itseasiassa miehetkin kannattaa tasa-arvoa aika paljon ilman mitään täällä ilmenevää "feministi-itku-potku-raivari-vihaa"..? Joillain on paska säkä ihmissuhteissa ja joillain ei, mutta elämässä nyt kaikki otaa turpiinsa silloin tällöin jne.
Ja yhteys tähänkin on se, että: "Vai onko niin (kuten minusta tuntuu), että ainakin monien naisten tarve tällaiseen tavaraan on loputon ja rajaton: Mikään ei ole tarpeeksi. Mä tarvitsen koko ajan lisää ja uutta !"
Millaisten naisten kanssa sä oikein liikut sitten? Miten helvetissä sä olet onnistunut haalimaankin juurikin ne kaikkein tyytmättömimmät ja loputtoman ahneet ihmiset ympärillesi?
Siis koska mun mielestä piirinsä voi valita, en mäkään huolisi seuraani niitä katkeria sekopäitä tai naisvihaajia enkä todellakaan mitään typeriä miehiä, posliini-porno-pirkon metsästäjiä, siis kenkää tulee niin että heilahtaa eikä sellasilla ihmisillä liiku päässä oikeastaan mitään mikä mua kiinnostaisi.
No, meni myös vähän sivuraiteille, mutta että joo, riittää.
Minä olen miettinyt ihan samaa, siis että minkälaisissa piireissä nämä ihmiset oikein liikkuu. Kaltaiset kaltaistensa kanssa...
vaan kyse on stereotypioista. Naiskuvansa imevät jostain elokuvista, pornosta yms. kun ei ole niitä piirejä.
Naisten "turhat" tavarat eivät ole sen turhempia kuin miesten jatkuvasti ostamat uudet työkalusarjat tai elektroniikkavimpulat. Nainen ihmettelee, eikö mikään määrä kiintolenkkiavaimia ja hylsysarjoja riitä. Vanhat toimivat, niitä on enemmän kuin mihinkään mahtuisi, mutta uutta on ostettava. Aina, kun ollaan marketissa ostamassa vaikka talvitakkia, miehen on saatava vähintään pari meisseliä.
Miehen mielestä yhdet seitsemän vuotta vanhat ilmastointiteipillä korjaillut kengät riittävät joka tilanteesen, niinpä hän ei millään voi käsittää sitä, että nainen haluaa vaatteisiinsa ja käyttötarkoitukseen sopivat kengät.
Mulla on riittävästi kenkiä 2 tennarit, 1 saappaat, 1 juhlakengät ja sandaalit. Kattelen välillä kenkiä, mutta ku en tykkää niistä niin en ostakkaan. Jos on nätit niin on jalassa huonot tai jotn vastaavaa.
Vaatteitaki on ihan riittävästi, 3-4 ihan ok farkut, 6 pitkähihasta paitaa, toppeja ja muutama juhlavampi vaate, mutta ei mitään kunnon juhlapukuja, ne on turhia ku ei niitä voi käyttää ku toosi harvoin.
Myönnän, että on miehiä, joilla on kova tarve shoppailla vaikkapa vempaimia ja työkaluja - tämä on varmasti totta. Ja tiedän, että on miehiä (enemmistö) joilla ei ole. Niin on naisiakin.
Kuitenkin ainakin lähipiirissäni luottokorttilimiitit tuntuvat paukkuvan, kaikki käytettävissä oleva raha menee shoppailuun ja se, ettei säästöön saa mitään, tuntuisi tyypillisempää naisille, kuin miehille. Uusia autoja esittelyssä näkee sen sijaan melko harvoin, samoin vempaimia. Miehet maksaisivat mielellään lainoja pois, hankkivat tuotto-omaisuutta tmv. ylimääräisillä rahoillaan...
Lisäksi - ko.meisselisarjat ovat yleensä koko lailla halvempia ja harvemmin ostettuja, kuin kolme paria kenkiä tai kaksi silkkistä paitapuseroa, jotka "tarttuivat mukaan" ohi mennen viikoittain...
Toitottavathan naisetkin aina miesten naisiin kohdistamaa parisuhdeväkivaltaa (vaikka päinvastaistakin esiintyy)...
miten tiedät lähipiirisi luottokorttilimiitit? Noinko paljon miehet juoruaa, ja vielä naisia kehtaavat syyttää juoruamisesta :D
Yhdessä ihmeteltiin, miksi vaimoillamme ei koskaan ollut käteistä rahaa tilillä, kun alkukuun ekalla viikolla ja kuulemma rahat oli menneet edellisen kuukauden luottokorttilaskuun.
vaimonne valinneet.
Ei kai vain yksi tärkeä valintaperuste ollut "huoliteltu ulkonäkö", ei kai vain?
Miksi et sitten tyytynyt (samoin kaverisi) siihen harmaaseen hiirulaiseen, joka ei satsaa kaikkia rahojaan ulkonäköönsä???
Täällä oli kerran linkki siitä kuinka miehillä on enemmän luottokorttimerkintöjä kuin naisilla, kun joku samanhenkinen yritti esittää jotain vastaavaa.
ne niitä merkintöjä niiden miesten luottotietoihin aiheuttavat? :)
Miehet itse aiheuttavat, tottakai.
Ei niitä kuka tahansa pysty käyttämään. Miehet itse päättävät omista luottokorteistaan.
saada full hd plasmatelevisio ja playstation kun vanhasta telkkaristakin näkee ihan hyvin ja edellinen pleikkarikin on jo? Miks pitää saada jotain blue ray moskaa kun entisetkin leffat näkyy telkkarissa oikein hyvin. Miks pitää saada uus kännykkä kun vanhallakin saa soitettua ihan yhtä hyvin? Miks pitää kuolata uuden auton perään, kun nykyinenkin kulkee kunnolla?
Tuo ei ole kauhean tavallinen asia. Tuttavapiirini miehet maksavat asuntolainaa, ostavat kiinteää tai sijoitusomaisuutta ja ainakin yrittävät panna rahan poikimaan. Sen sijaan heidän (sinänsä hyväpalkkaiset vaimonsa) shoppailevat vaatteita usein luottokortit miinukselle.
En kiistä, etteikö tuollaisia uusi-auto-pleikkari-blue-ray miehiä ole. Kuitenkin - uskaltaisin väittää - että tuo loputon shoppailu on enemmän naisten, kuin miesten juttu...
polttaa kaikki rahat, jos sen ei TARVITSE säästää mihinkään tai käyttää niitä mihinkään järkevään eli elämiseen. Jos mies on niin idiootti että maksaa kaiken, voi syyttää vain itseään ja omaa nössöyttään.
Molemmilla on omat kortit. Omat tilit. Molemmat maksavat asumisen ja sen kulut yhdessä. Molemmat hoitavat kodinhoidon ja lapsen yhdessä TAI jos toinen vain hoitaa kodin ja lapset niin toinen sitten maksaa kaiken.
Minä maksan puolet meidän laskuista ja asumisesta, käytän omaa autoa ja maksan sen kulut, hoidan omat lemmikkini ja maksan niiden kulut, käyn useimmiten ruokakaupassa ja kokkaan joten maksan suurimman osan ruokakuluista. Se, miten paljon loppurahoilla shoppailen kenkiä, vaatteita ja laukkuja tai mihin ylipäätään milloinkin rahani käytän ei kuulu miehelleni. Eikä sitä kyllä paljoa kiinnostakaan, koska hoidan suurimman osan asioista tässä taloudessa.
Haluaisin vain ymmärtää sen logiikan, että miksi ne rahat PITÄÄ polttaa ? Ja kuinka suuriksi tulojen pitää kasvaa, ettei niitä rahoja TARVITSISI polttaa ? Vai onko ne kaikki poltettava, jos EI OLE JÄRJELLISTÄ SYYTÄ OLLA POLTTAMATTA ?
Lisäksi väitän, että monilta naisilta puuttuu tietynlaista REILUUTTA parisuhteen sisällä. Tarkoitan tilanteita "jos mies on niin idiootti, että maksaa kaiken, voi syyttää VAIN itseään ja omaa nössöyttään." Eli että onko se VAIN miehen vika, että hän maksaa ? Eikö naiselta voisi odottaa tiettyä reiluutta ? Eli "en ota, mitä minulle ei kuulu, eli käytä toista hyväkseni." Vai onko naisen logiikka psykopaatin tai narsistin logiikkaa: "otan kaiken, mitä toisista irti saan ja oma on syynsä, jos eivät osaa pitää puoliaan..."
Jos vaikkapa juoppo mies elää naisen kustannuksella ja juo rahansa sekä elättää itsensä naisen kustannuksella, ymmärtäjiä ja säälijöitä kyllä tuntuu löytyvän ja miestä pidetään hyväksikäyttäjänä, vaikka nainen antaisikin tehdä näin.
Mä seurustelin 7v hyväpalkkaisen inssin kanssa. Sillä oli aina uusin auto ja fillari, läppäri ja puhelin tuli jo työn puolesta. Kun tavattiin oltiin molemmat persaukisia vastavalmistuneita, itse en ole korkeasti koulutettu ja muutenkin suht pienipalkkainen. Asuttiin yhdessä ja vuokra maksettiin puokkiin, samoin sähkö ja vesi jne. Molemmat hoiti omat lainansa jne.
Mies ei ostanut ikinä mitään kotiin, mä hommasin kaiken ruoasta huonekaluihin ja astioihin. Maksoin ravintolassa molemmat kun halusin ravintolaan syömään, mies tarjosi pari kertaa vuodessa vuorostaan. En tänä päivänäkään tiedä mihin mies pupelsi rahansa, luultavasti autoonsa ja fillareihinsa. Nimittäin kun lopulta kyllästyin olemaan elätysvastuussa miehestä niin lähdin ja säästöilläni pääsin kiinni omistusasuntoon. Mies asuu edelleen vuokralla ja vaihtelee autoa, ehkä uusi nainen on ostellut kotiin huonekalut, vein omani kun lähdin. Mä väitän että tuhlaaminen ei ole sukupuolisidonnaista, se riippuu ihmisestä. Se että missä se kulutettu raha sitten näkyy on taas eri asia. Naisilla varmaan just kaikessa mitä ne ostaa sinne neljän seinän sisään itselleen ja kumppanilleen, miehellä ne katoaa just johonkin harrastusvälineisiin ja autoon.
Ja mä lähdin just sen vuoksi, että kyllästyin siihen, ettei mieheni ollut REILU. Mun mielestä se oli yksi siipiveikko koko äijä, mutta se ei ikinä sitä suostunut tajuamaan kun aikanani yritin puhua sille arjen pyörittämisestä ja sen rahoittamisesta. Itse säästin, hän ei. Eikä tosiaan ollut juoppo tai renttu, mutta ihan huithapeli rahan suhteen. Mun mielestä täytyy todeta, että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Ei ole mulla Audia alla, mutta onpahan oma kämppä. Eikä sillä ollut säästöjä silloin enkä usko että on nytkään...Kaikki menee mitä tulee... Ihan turha on morkata ketään sukupuolen mukaan.
niitä "uusi-auto-pleikkari-blue-ray miehiä"?
Jospa yrittäisit sitä kautta. Kykenetkö ymmärtämään, miksi joidenkin miesten on saatava se uusin versio jostain teknisestä vempaimesta, vaikka vanha toimii ihan hyvin?
Naisten tuhlailun syyt nimittäin ovat ihan samat, mielenkiinnon kohteet vain ovat erilaiset kuin miehillä.
Sen kummemmin tuhlaavaisuus, kuin reiluuskaan eivät ole sukupuolisidonnaisia asioita.
Meidän kylällä on eräs lottovoittaja-mies. Niin kauan kuin rahaa piisasi, se pistettiin menemään. Nykyään hän tekee jotain tavisduunia pienellä palkalla. Muutamassa vuodessa koko lottovoitto oli tuhlattu taivaan tuuliin. Joidenkin ihmisten (sukupuolesta riippumatta)on näköjään "ne kaikki poltettava, jos EI OLE JÄRJELLISTÄ SYYTÄ OLLA POLTTAMATTA".
Kysymys kuuluukin: miksi olet valinnut juuri sen tyyppisen naisen? Meitä järkevästi rahaa käyttäviä, on nimittäin isot laumat mistä valita.
Ps. Miesten epäreiluuteen en tässä puutu, mutta sitä esiintyy hyvin paljon eri muodoissaan. On kuitenkin olemassa paljon myös reiluja miehiä.
m-i-k-s-i s-i-n-ä e-t k-y-s-y a-s-i-a-a v-a-i-m-o-l-t-a-s-i?
Kun selkeästi kyse on teidän välisestä ongelmasta (tai keksitystä, jotta pääsee yleistämään.) Kun kerran tutkimusten mukaan nimenomaan miehillä on enemmän luottotietomerkintöjä. On se vaan hyvä että asioita tutkitaan, ettei pääse nämä "minun tuttavapiirini" yleistykset tämän enempää leviämään.
Myös kurkusta alas ja peleihin, sinne lorahtaa.
Asiaa olisikin hyvä tutkia. Luottotietohäiriöpuolella voin uskoa väitteeseesi. Tosin olisi kiinnostava tietää, minkälaiset asiat aiheuttavat nämä häiriöt. Miehillä vaikkapa päihteet lienee todennäköisempi syy. Sen sijaan naisilla epäilen shopholismin olevan tavallisempaa. Asiaa on tutkittu melko vähän - ja todettu vaikkapa että shopholismin vuoksi hoitoon hakeutuneista miehiä on vain yksi kymmenesosa. Sama pätee vaikkapa syömishäiriöihin. Sen sijaan vaikkapa alkoholiongelman takia hoitoon hakeutuneista n. 3/4 tai 4/5 on miehiä. Ja alkoholiongelman takia hoitoon hakeutujia on paljon enemmän.
Aikaisemmin perheväkivaltaa pidettiin lähes yksinomaan miesten syynä. Kuitenkin lievää, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käyttävät naiset jopa hieman enemmän kuin miehet. Alaikäisen lapsen tappaja on useimmiten äiti (n. 60 %) ja uusien tutkimusten mukaan nuoret naiset lyövät miesystäviään huomattavasti useammin, kuin päinvastoin...
Miten ihmeessä perheväkivalta liittyy tähän keskusteluun? Tarkoituksesi on vain päästää jollain keinoin tuomitsemaan ja halventamaan naisia, kun edellinen väitteesi kumottiin. Ja mitä merkitystä silläkään on minkä holismin, tai addiktion takia luottotietonsa pilaa?
...en valitettavasti ymmärrä heitäkään... Laitefriikkimiehiä tunnen kovin vähän. Shoppailufriikkejä naisia sen sijaan ympäristössäni tuntuu riittävän...
Jos TV toimii, en vaihda sitä. Kun se menee rikki ja korjauskelvottomaksi, ostan uuden (hyvän) sitten minulla on telkkari. Kun tietokoneesta jättää tehot ja ohjelmat muuttuu takkuisiksi tai tulee niin paha mekaaninen vika, niin sitten ostan uuden tietokoneen... Vempaimia minulle tyrkyttävät lähinnä muut.
Vaatteitakin tarvitsen - totta kai - ja ostan perusvaatteita varastoon, jos edullisesti saan.
Luulen selviäväni keskimäärin noin satasella kuussa vaatemenoistani, eikä minulla ole juuri intressiä käyttää enempää. Kännykästä ja autosta riittää, että ne toimivat. Tietokoneen täytyy kyetä pyörittämään tarvitsemiani ohjelmia, mutta senkin suhteen pärjään melko vanhalla, edullisella koneella.
...shopholismin olevan naisilla yleisempää, kuin miehillä - mutta - voin olla väärässäkin.
...ja epäilen, että monet naiset eivät vaikkapa omaa shopholismiaan halua myöntää (kuten eivät enemmistö alkoholisteistakaan)...
Osa osaa lopettaa alkoholin juomisen ja tavaroiden ostamisen.
...mutta toiset jatkavat holismiaan siihen asti aina, kun siihen tulee rahasta tai terveydestä ulkoinen raja...
Mutta jos uskot naisten tuomitsemiseen ja halventamiseen, usko sitten...
Mietin tässä että milloin olen viimeksi ostanut vaatteita, ja se oli lokakuussa kun ostin ulkoilupuvun. (maksoi 35 euroa)
No sinähän sitten tuhlaavainen olet minuun verrattuna!
Miksi sä kyselet täällä syitä, kun sulla on kerran vastaus valmiina: shopholismi.
Onhan se nyt päivänselvää, että holismista kärsivälle ei mikään riitä, sehän on sairaus.
Alkuperäinen kysymyksesi oli muotoiltu täysin väärin (ja sorry vaan: aika typerästi) niputtaessasi kaikki naiset näiden holistien kanssa. Holisti siis polttaa kaiken, normaali nainen ei.
Kyselyssäsi oli toinenkin hölmöys: lukumäärät. Mikään määrä vaatteita tai kenkiä ei "riitä" (sen kummemmin miehelle kuin naisellekaan) jos ne ovat sellaista mallia, että näytät pelleltä pukeutuessasi niihin.
Jaa-a. Itse en tunne yhtään sellaista naista, joka shoppailisi luottokortit miinukselle, joten on paha sanoa heidän motiiveistaan mitään. Nykyään tuntuisi muutenkin olevan yleistynyt tietynlainen kierrätysmeininki, vaateharrastajatkin - muotibloggarit yms. - löytävät ehkä suurimman osan vaatevarastostaan kirpparilta ja kyllästyttyään vievät vaatekappaleet taas kirppikselle myyntiin.
Tuo "harrastus"-sana on kyllä mielestäni tässä jutussa tärkeä. Monille etenkin nuorille naisille muoti on nykyisin juuri harrastus, tietynlaista taidetta, kun hyvän asukokonaisuuden voi ikuistaa omaa blogia varten ja jakaa muiden harrastajien kanssa. Tietyllä tavalla se on helppokin harrastus, kun pukeutua täytyy muutenkin. Monilla näistä opiskelijoista tai uraa luovista parikymppisistä naisista tuskin olisi hirveästi aikaakaan aloittaa jotain "vähemmän pinnallista" harrastusta.
Onhan tämä nykykultuurimme lifestyle-pakkomielle aika masentavaa ja ahdistavaa, myönnän sen kyllä. Itse aloin kiinnostua vaatteista yms. vasta jonkin aikaa sitten 26-vuotiaana ja täytyy myöntää, että huomaan jo, miten helposti homma lipsahtaisi pakkomielteen puolelle ja miten järjetön pettymys voi tulla jonkin tietyn vaatekappaleen menettämisestä, jos siihen on iskenyt silmänsä. (Ostan siis kuitenkin omani lähinnä kirpparilta, joten kauheasti rahaa ei pääse kulumaan.) Mutta sitten mietin muita harrastuksiani ja huomaan, että loppujen lopuksi sama PAKKOSAADAJUURITÄMÄTAIMUUTEN-meininki on läsnä kaikkialla elämässä. Mitäköhän minäkin esim. tekisin kolmannella kitaralla, kun kahdesta lähtee ihan tarpeeksi ääntä? Mutta kun se kolmas kitara on kuitenkin pakko saada! Se on juuri sellainen, mistä olen aina haaveillut, eikä hintaakaan ole kuin kolme tonnia! jne.
rattaat pyörivät. Maapallon meno perustuu kulutukseen. Ei ihmisen saa antaa luulla ettei hän trvitse mitään uutta tavaraa.
täällä on paljon kilttejä kuluttajia, jotka eivät halua edes ajatella sitä mahdollisuutta voisiko elämää elää toisin. Hyvä niin.
Yritykset ja niiden omistajat kiittävät.
Pitäs ostaa uudet toppakengät, kun edelliset hajosi, joten vastaus kysymykseesi on yksinkertaisesti; ei. Jo ihan siitä syystä, että tavarat kuluvat. Luulitko että meikkiä kun ostaa niin se säilyy ikuisuuden?
Se, mitä ostan ei välttämättä ole kauaa kaapissani. Tuen uffia aika hyvin.
Esim. kengät. Joka talvi haluan uudet saappaat. Vanhat on jo menneet huonoksi tai ovat jo vanhaa mallia. Kengissä on toki klassikojakin joita tulee käytettyä harvemmin esimerkiksi juhlissa. Käyttäkengät kuluvat nopeasti, kalliitkin. Sitä paitsi samoja kenkiä ei saa käyttää joka päivä. Kengän tulee levätä pari päivää käytön jälkeen. Tällä matematiikalla tarpeeksi kenkiä on noin 5 uutta paria vuodessa.
Vaatteet. On paljon klassikoita, jotka toimivat vuodesta toiseen. Mutta niitä on kiva yhdistellä trendikkäämpään. Nämä trendit tulee ja menee, joten vaihtuvuus on suuri. En ole kova trendien perässä menijä, koska mulla on oma tyyli. Toisaalta kyllästyn nopeasti, joten hamuan uutta sen takia. Tarpeeksi on noin 20 paitaa, 10 housut, 2 takkia ja 2 mekkoa vuodessa. Noin. Alusvaatteet erikseen.
Meikit ostetaan tarpeen mukaan. Nehän kuluu. Laadukas puuteri kestä melkein vuoden. Ripsiväri taas ei säily eli pitää vaihtaa kerran kuussa.
Laukut vaihtelevat vähiten. Ne ovat kesäviä ja hinnakkaitakin. Joten ostan uuden ehkä kerran vuodessa, jos silloinkaan.
Kyllä voin monestikin sanoa itselleni, että minulle on tarpeeksi esim. kenkiä, enkä kenkäkauppaan mene. Yleensäkin menen kauppaan jos jotain tarvitsen. Katselu on ajanhukkaa. Ulkomailla asia on eri. Siellä on laadukkaampaa halvemmalla, joten tulee ostettua myös tulevaisuuden tarpeisiin, niitä klassikkoja.
Se, että miehellä on yhdet kengät, 3 farkut ja 1 takki kertoo, että hänellä ei esimerkiksi ole tilaisuuden mukaiseen pukeutumiseen mahdollisuuksia. Pukua juhliin, siitejä rentoja asuja vierailuille jne. Kyllä miehelläkin pitää jotain tyyliä ja tilannetajua olla.
>Sitä paitsi samoja kenkiä ei saa käyttää joka päivä.
>Kengän tulee levätä pari päivää käytön jälkeen.
Mikä kenkämyyjä tällaista on väittänyt?
Niin tämä nyt on käytännössä koettu. Ja kyllä sitä kaikki valmistajatkin suosittelee. Toinen juttu on pohjalliset. Niitä kannattaa käyttää. Imee liian kosteuden. Kengät kostuu käytössä ja se heikentää niitä. Siksi pohjalliset ja kuivatus joka päivä.
Aikaisemmin puhuit parin päivän levosta kengille, etkä pohjallisten ja/tai kenkien kuivattamisesta.
Kuka perkele ottaa vaellukselle kolmet parit vaelluskenkiä. Yön aikana ehtii kuivua yleensä tarpeeksi, jos kengät on oikein huollettu.
Vai puhuitko vain muotikengistä, joilla kävellään taksista baariin ja takaisin?
Mä sanoin, että mä annan kenkien levätä pari päivää. Vaellus on eri asia. Siinä yleensä vaelletaan se viikko tai pari ja sitten ne kengät saa levätä. Ei ehdi yössä kuivua kengät kovinkaan hyvin. Ei edes ne vaelluskengät, mutta niitä ei käytetäkään jatkuvasti.
Ja mikä on muotia. Puhuin käyttökengistä. Kävelykengistä, korkokengistä, saapikkaista. Päivän aikana hikoaa kaikilla.
Lenkkikengäthän pitää vaihtaa joka vuosi, ne menee juostessa niin huonoksi.
No lenkkikengissä on ihan sama pari kymppiä vuodessa laittaa halpiksiin.
http://www.dailymail.co.uk/home/moslive/article-1170253/The-painful-truth-trainers-Are-expensive-running-shoes-waste-money.html
...se mitä ostan, ei ole kauaa kaapissani...
...joka talvi HALUAN uudet saappaat... (koska vanhat ovat vanhaa mallia)
...on kiva yhdistellä trendikkäämpiin...
...kyllästyn nopeasti...
...menen kauppaan, kun tarvitsen jotain... (et välttämättä odota alennusmyyntiä)
...katselu on ajanhukkaa... (kuten hintojen vertailukin)
Noinhan se tietenkin menee (ja selittääkin asian)...
26 farkut, 112 kenkäparia 12 käsilaukkua....
Sittenhän joudut käyttämään samoja farkkuja kahtena viikkona vuodessa ja käsilaukkua kokonaisen kuukauden. Riittäkö noin vähä todellakin?
Kävelenkin vain joka toisen askeleen, niin kengät kestää kaksi kertaa kauemmin :D
No sä olet tavannut tyhmiä naisia.
Itse joudun olemaan alallani nopea vaihtamaan uuteen toppiin.Pitää lounastauolla juosta Gina Tricottiin ja löytää sopivan juhlavaa edulliseen hintaan.Kyllä niitä lutkatoppeja kerääntyy nurkkiini,mutta käytän myös secondhandiä.Englantilaisen kaverini kanssa käymme aina läpi kierrätettyjä vaatteita.Lontoolainen muoti-alagenre.
Ettekö te hyvät ihmiset käy kirpputoreilla??? Ostin tänään kolmet farkut, yhden todella nätin käyttämättömän neuleen ja yhden erikoisen vanhan käsilaukun. Rahaa paloi kokonaiset 15 euroa. Jäi vielä harmittamaan euron vyö, joka on varmaan jo mennyt kun kipaisen huomenna uudestaan katsomassa. Höh.
Oikeesti, mulla ei ole kaapissa esim. yksiäkään farkkuja, jotka olisi mulle tulleet maksamaan viittä euroa enempää. Kun pitää silmät auki niin löytää melkein mitä tahansa, ja se on hauskaakin. Ihmiset aina kyselee, miten mulla on varaa aina ostaa uusia vaatteita, ja kun kehotan kiertämään kirpputoreja, niin vastaukseksi tulee olkien kohautus ja "mutku se on niin aikaavievää" tai "hyi, en mä ainakaan toisten vanhoja käyttäisi". Ja pöh. Kun vaatteet käy kerran pesukoneessa, niin se on ihan sama kenen päällä ne ovat aiemmin olleet. Kengätkin pystyy desinfioimaan.
Aika moni mieskin keräilee aika turhaa krääsää, kuten turhia teknoleluja, työkaluja, vanhoja lehtiä ynnä muuta sälää, "jos sitä nyt vaan sattuisi tarvitsemaan". Oikeasti tavaran kerääminen ja haaliminen ei ole sukupuoliominaisuus. Elävänä todisteena se, että isälläni on 3-4 varastoa täynnä tavaraa, äidilläni taas ne kaikki kamat ovat kotona. Isänäitini keräsi tavaraa, ja sedälleni ja serkulleni, hänen pojalleen samoin. Minusta tämä vaikuttaa enemmän sukuominaisuudelta kuin sukupuoliominaisuudelta...