Lähes 6 vuotta parisuhteessa ja nyt olen lopen kyllästynyt koko suhteeseen. Ei siksi, että olisin vain kyllästynyt, vaan asiaan liittyy muutakin. Olen kyllästynyt siihen, että päivät on huutoa, tinkaamista, vänkäämistä ja tiuskimista. Asioista ei keskustella, ne vaan on. Olen kyllästynyt pyykkäämään ja tiskaamaan. Tympääntynyt siihen, että asioiden hoito venyy jos tapahtuu ollenkaan.
Minua enemmän tästä tilanteesta kärsii lapsi, joka on jo (kotoa) oppinut huutoa ja raivoamista. Kun käymme kaupassa koko perhe (siis lähes joka kauppareissu) niin usein saa hävetä, kun mies ei voi asioista nätisti sanoa, kun pitää tiuskia tai raivota. Mies ei kestä yhtään lapsen kiukkua. Heti pitää tiuskia lapselle.
Sitten vielä syksyn myötä olen huomannut, että minulla on herännyt tunteita toista miestä kohtaan. Minulla ei ole hajuakaan mitä hän ajattelee minusta eikä todellakaan pokkaa kysyä sitä. Nykyään en pysty muuta ajattelemaan kuin häntä.
Minua enemmän tästä tilanteesta kärsii lapsi, joka on jo (kotoa) oppinut huutoa ja raivoamista. Kun käymme kaupassa koko perhe (siis lähes joka kauppareissu) niin usein saa hävetä, kun mies ei voi asioista nätisti sanoa, kun pitää tiuskia tai raivota. Mies ei kestä yhtään lapsen kiukkua. Heti pitää tiuskia lapselle.
Sitten vielä syksyn myötä olen huomannut, että minulla on herännyt tunteita toista miestä kohtaan. Minulla ei ole hajuakaan mitä hän ajattelee minusta eikä todellakaan pokkaa kysyä sitä. Nykyään en pysty muuta ajattelemaan kuin häntä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
koska olet kyllästynyt elämääsi, olet hankkinut itsellesi pakotien ihastumalla toiseen mieheen. Se on todella yleistä ja todella inhimillistä.
Tosin elämäsi ei muutu paremmaksi ihastusta miettimällä, mutta saat siitä voimaa jatkaa sitä elämää, johon olet kyllästynyt.
Toki olisi sellainenkin mahdollisuus, että tekisit jotain elämällesi. Esimerkiksi lähtisit keskustelemaan miehesi kanssa siitä, mitä tehdä yhteiselollenne, jotta se tyydyttäisi sinua.
Miten kauan teillä on jo "huudettu ja raivottu"? Tuskinpa ihan alusta asti sentään.
Miks säkin vastaat aina provosoitumalla, siis tiuskimalla ja raivoomalla, vaikka muitakin vaihtareita toki on olemassa? Kuulostat jo kantavan kovasti huonoo omaatuntoo siitä, että huudat ja raivoot, jopa lapsenkin kuullen sen siippas kanssa.
Miten sellanen sun itsekin käyttämä toimintamalli vois muka jotenkin muuttua ukkoa vaihtamalla?
Ei parisuhteessa voi syyttää vain toista osapuolta. Parisuhteessa on aina kaks syyllistä myös siihen että alkaa mennä päin mettiä.
Kandeis kattoa peiliin ennen kuin rupeaa syyttämään vain sitä toista osapuolta.
Ja sen lapsen tulevaisuudesta olette vastuussa te aikuiset, joten passais jo käyttäytyä kuin aikuset, ennen kuin se lapsikin alkaa oireilla oikein kunnolla.