Olen lueskellut erinäisiä tämän keskustelupalstan (ja muidenkin) juttuja suuren hämmennyksen vallassa. Siis onko todellakin niin, että on miehiä, jotka eivät suunnilleen edes uskalla puhua naisille tai olla missään tekeisissä naisten kanssa.
Olen ihmeissäni. Mikä meissä naisissa on niin pelottavaa ? Me olemme ihan tavallisia ihmisiä virheinemme ja vikoinemme siinä kuin miehetkin, emme mitään pelottavia yliolentoja. (Siis ainahan on tietysti olemassa molemmissa sukupuolissa niitä moukkia ja ääliöitä, jotka eivät hallitse normaaleja käytöstapoja, ja kohtelevat muita ihmisiä töykeästi, mutta nuo tapaukset on syytä jättää omaan arvoonsa).
lisäksi olen lukenut väitettävän, että kunnollinen "kiltti" mies ei kelpaa. Ilmeisesti minun määritelmäni kunnollisesta miehestä on jotenkin erilainen kuin muiden, mutta minun mielestäni kunnollisuus on hyvä asia. Eli mies, joka on luotettava, reilu, hoitaa asiansa ja muuta sellaista, ehkä tietyllä tavalla voisi sanoa herrasmiesmäinen. Ja kiltteyskin on hyvä asia, ainakin tiettyyn rajaan asti. Eli että kohtelee muita hyvin ja ystävällisesti ja ottaa toistenkin mielipiteet huomioon ja muuta sellaista, mutta osaa kuitenkin pitää kiinni omista rajoistaan, eikä anna muiden ihmisten "kävellä ylitseen".
Jotkut lisäksi ovat väittäneet naisten vaativan liikoja, ja tämä pitääkin paikkansa joidenkin naisten suhteen. Mutta pitäneekö kaikkien, vai ovatko väitteet naisten kohtuuttomuudesta kuinka paljon tosia, ja kuinka paljon miesten oman mielikuvituksen tuotetta. Eli naisten "vaatimuksia" liioitellaan ja ne nähdään ja kuvitellaan todellisuutta paljon pahempina.
Olen ihmeissäni. Mikä meissä naisissa on niin pelottavaa ? Me olemme ihan tavallisia ihmisiä virheinemme ja vikoinemme siinä kuin miehetkin, emme mitään pelottavia yliolentoja. (Siis ainahan on tietysti olemassa molemmissa sukupuolissa niitä moukkia ja ääliöitä, jotka eivät hallitse normaaleja käytöstapoja, ja kohtelevat muita ihmisiä töykeästi, mutta nuo tapaukset on syytä jättää omaan arvoonsa).
lisäksi olen lukenut väitettävän, että kunnollinen "kiltti" mies ei kelpaa. Ilmeisesti minun määritelmäni kunnollisesta miehestä on jotenkin erilainen kuin muiden, mutta minun mielestäni kunnollisuus on hyvä asia. Eli mies, joka on luotettava, reilu, hoitaa asiansa ja muuta sellaista, ehkä tietyllä tavalla voisi sanoa herrasmiesmäinen. Ja kiltteyskin on hyvä asia, ainakin tiettyyn rajaan asti. Eli että kohtelee muita hyvin ja ystävällisesti ja ottaa toistenkin mielipiteet huomioon ja muuta sellaista, mutta osaa kuitenkin pitää kiinni omista rajoistaan, eikä anna muiden ihmisten "kävellä ylitseen".
Jotkut lisäksi ovat väittäneet naisten vaativan liikoja, ja tämä pitääkin paikkansa joidenkin naisten suhteen. Mutta pitäneekö kaikkien, vai ovatko väitteet naisten kohtuuttomuudesta kuinka paljon tosia, ja kuinka paljon miesten oman mielikuvituksen tuotetta. Eli naisten "vaatimuksia" liioitellaan ja ne nähdään ja kuvitellaan todellisuutta paljon pahempina.
Vastaukset 70
Vanhimmat
"len lueskellut erinäisiä tämän keskustelupalstan (ja muidenkin) juttuja suuren hämmennyksen vallassa. Siis onko todellakin niin, että on miehiä, jotka eivät suunnilleen edes uskalla puhua naisille tai olla missään tekeisissä naisten kanssa."
No kyllä niitä tällaisia miehiä varmasti on ja heitä nykyoloissakin aina joitakin syntyy.Tuskin heitä kuitenkaan enää niin syntyy kuin joskus silloin ennen,kun ei ollut edes niin soveliasta seurustelua aloittaa ihan nuoresta jo koulussakin. Siis vähän päinvastainen oli tilanne näissä asioissa käyttäytymisien arvostuksen suhteen ennen kuin miten se näiden asioiden kanssa jo ihan nuorten keskuudessa nykyään on.
Sikäli kun olen oikein tulkinnut niin näissä tämän ajan n.s. ATM tapuksissa nämä miehet ovat kyllä ihan jo kouluajoistakin yrittäneet naisia iskeä, ja jotkut nimenomaan harrastavat tällaista edelleenkin hyvin aktiivisesi mutta ovat vaan turhautuneet siksi kun eivät ole jostain syystä yrityksistään huolimatta naista onnistuneet saamaan. Tällainen tilanne sitten jos on vuosia päällä niin siitäkin voi kyllä hyvinkin kehittyä sellainen estoinen tilanne, että ei enää lainkaan uskalla naista edes lähestyä.
Joka tapauksessa siinä vaiheessa kun näiltä parisuhdemarkkinoilta syrjään on joutunut(on se sitten
tapahtunut mistä syystä hyvänsä) niin elinikäisenkin naisasialooserin ura voi tällaisesta helposti seurata.
Tämä johtuu siitä että parisuhdemarkkinoilta ulosajautunut jää jälkeen tai pysyy epätietoisena näillä markkinoilla vallitsevista käyttäytymistavoista ja trendeistä ja vielä sitä enemmän mitä enemmän mitä kauemman hän syrjässä on. Myöskin sillä tavoin näin syrjäytynyt sosiaalisesti eristyy että hänellä ei oikeasti ole edes mitään paaikkaa enää mihin hän voisi mennä naisia tapaamaan. Tähän sitten vielä päälle tulee se tosiasia että naisista on aina joka puolella pulaa, koska heitä ja varsinkin näitä vähänkin siedettävämmän näköisiä heistä on niin paljon vähemmän kuin heitä jahtaavia miehiä.
Ei se pitäisi olla niin vaikea ymmärtää miksi tällaisesesta voi seurata tilanne jossa ei enää uskalla naisia edes lähestyä,tai sitten ei koe sellaisessa olevan enää mitään mieltä. Kaiken päällä voi vielä olla sekin että erityisesti jonkun sellaisen naisen josta oikeasti kiinnostunut olisi lähestyminen alkaa olla jo ajatuksenakin mahdoton asia, siksi kun mahdollinen torjutuksi tuleminen tuntuu jo ennekkoon niin vastenmieliseltä. Siis samasta asiasta joka parisuhdemarkkinoilla aktiivisesti pyörivien osalta on pikkujuttu tai rutiinia muodostuu näiltä markkinoilta syrjäytyneen osalta aivan mahdottoman luokan asia, ja jo siksikin häntä luonnollisesti näillä markkinoilla aktiiviseti pyörivät alkavat katsoa kieroon.
Tähän kun sitten ihan virallisestikkin aletaan vielä joka puolelta paasata tätä uuttaa nussimakulttuuria ja sen välttämättömyyttä ihan jokaiselle, niin kyllä se vähän turhauttavalta tuntuun ja se varmasti myös päätyy entistään syrjäyttämään tällaista parisuhdemarkkinoilta jo syrjäytynyttä miestä.
Naisten kohdalla tilanne on aivan erilainen. Jos nainen on vaikka syrjäytynyt parisuhdemarkkinoilta (tosin nainen ei oikeastaan edes voi tulla syrjäytyneeksi ellei hän ole ihan ruma) niin hän voi näille markkinoille
helposti palata,kunhan vaan saa itsensä siedettävän näköiseksi niin hänen ei tarvitse muuta kuin viedä itsensä esille baareihin y.m.s. paikkoihin ja alkaa valita miehistä jotka häntä iskemään tulevat.
Baareihin? Parisuhdetta etsimaan? Ei kylla kovinkaan monelle naiselle nuo baari-iskutilanteet ole mitaan herkkua tai tae onnesta. Siellahan miehet ankyrakannissa ovat vain vonkaamassa... Kun itse taas en ole yhtaan yhden illan jutuista kiinnostunut, en voisi kuvitellakaan paastavani ventovierasta niin aarimmaisen lahelle itseani. Mutta minkas teet kun baarissa tunnutaan aina olevan vain sen perassa... Ja muualla eivat suomalaiset miehet lahesty. En tarkoita etta pitaisi olla sellainen kuin arabit, etelaamerikkalaiset tai afrikkalaiset (oman kokemukseni mukaan kaikkein torkeimpia ja naista kunnioimattomampia) mutta sellainen mannereurooppalainen "voidaan alkaa jutella ja vaihtaa numeroita myohempia treffeja varten vaikka kadulla" -tyyli olisi tervetullut tannekin, kiitos.
Ja ei, en ole edes lihava mutten siita huolimatta ole koskaan seurustellut. (Painoindeksi 19 joten pitaisi kylla olla viela normaalin puolella?) Eika ole kiva olla yksinainen nainen tahtomattaan. Kun tosiaan vain yhta iltaa ollaan ehdottelemassa.
alkunsa baarista. Revi siitä.
Mikset itse tee aloitetta? Ai niin, kun se on "miehelle kuuluva tehtävä". Lopeta valittaminen ja tee niitä aloitteita. Miksi et esimerkiksi tekisi kadulla olevalle miehelle aloitteen tyyliin "voidaan alkaa jutella ja vaihtaa numeroita myohempia treffeja varten"? Eikö rohkeus riitä?
Eikohan syy ole se sama kuin talla palstalla aloitteiden teon pelkoa valittavilla miehillakin: olen kylla aiemmin jaksanut tehda aloitteita, mutta 3 kertaa aikanaan riitti, kun jokaisella tuli vastauksena rakanaurua... Tosin nuo aloitteet olivat joskus teini-iassa eika yksikaan niista baarissa, vaan yksi tekstarilla koulukaverille, toinen kaverin kautta kysytty aloite sen tuntemalle pojalle ja kolmas mesessa tekemani aloite eraalle kanssani samassa lukiossa olleelle tyypille (ja huom: tama ko. mies oli vielapa huomattavasti lyhempi kuin mina, eika lainkaan naisten suosiossa, taysin kokematon ja ns. 'ujohko', silti ihan samalla lailla tuli pakit ja olenpa kuullut ko miehen haukkuvan mua aika torkeastikin kavereilleen tuosta selkeasta 'atm'-asemastaan huolimatta...)
Olen siis koittanut aikanaan lukiossa tehda aloitteen jopa kokemattomalle ja lyhyelle atm:lle, jonkahan ei teidan palstan miesten mielesta pitaisi saada minkaanlaisia aloitteita. Mutteipa herralle kelvannut, ja todellakin kuten jo sanoin en ole ylipainoinenkaan vaan pidan parhaani mukaan kunnostani huolta mm. pilatesta harrastamalla. Samalla katselen kateellisena kun moni varattu kaverini vetaa aina aterioiden peraan paalle jalkiruuan, eika liiku laheskaan yhta paljon kuin mina...
Kieltamatta en noiden kolmen kerran jalkeen ole tehnyt juuri aloitteita, mutta nuo kolme kertaa riittivat kylla kertomaan miesten reaktioista aloitteisiin joten ei kylla tee mieli enaa saada naurua niskaansa.
No, kaipa sitten olen jotenkin epakelpo suhteeseen kun ainoastaan kaksi kertaa koko baarihistoriani aikana olisi mies ollut kiinnostunut muutenkin kuin vain yhden illan suhde mielessaan... Ensimmaisen ko. tyypeista kanssa kavinkin treffeilla, muttei sitten hanen mielestaan kuulemma natsannut. Toinen taas ei kiinnostanut minua, ja oli vielapa ulkomaalainen (unkarilainen)... En toki ole rasisti, viihdyn monissa Euroopan maissa eika minulla eurooppalaista miesta vastaan sinansa olisi mitaan (eri asia sitten sielta koyhemmilta alueilta tulevat, joiden osalta tosiaan on ollut karmeita kokemuksia ihan siis kadulla kulkiessakin, kahdesti olen sellaisten toimesta ollut tulla raiskatuksi mutta onneksi vastaan tappelu on auttanut), mutta eikohan toisen suomalaisen kanssa olisi kuitenkin helpointa sita suhdetta yrittaa...
Ja muutenkin, kun taalla usein sanotaan etta keskivertonainen saa 10 aloitetta illan aikana niin olen kai sitten keskivertoa kirkkaasti huonompi ihminen, Suomessa aloitteita tulee 0-1 illan aikana. Etela-Euroopassa toisinaan juuri ja juuri saattaa tuo 10 vasta tayteen tulla, ja siellakin luku pyorii yleensa siina 3-6 paikkeilla... No, ehkapa minun sitten kannattaa keskittya muihin asioihin kun ei miesten kanssa nayttaisi tulevan mitaan. Toisaalta mulla on kylla todettu lieva sosiaalisten tilanteiden pelko, joka on seurausta helvetillisesta teini-iasta, sen myota saaduista kamalista kokemuksista poikien suhteen ja se pelko on jaanyt sitten automaattisesti paalle... Ihmiset esimerkiksi luulevat etten halua tutustua heihin silla vaikutan valttelevalta, mutta oikeasti se on juuri tuon luonnottoman pelon aikaan saannosta joka on jo niin osa minua etten itse sita valttelevyytta kaytoksessani huomaa...
"Ja muutenkin, kun taalla usein sanotaan etta keskivertonainen saa 10 aloitetta illan aikana niin olen kai sitten keskivertoa kirkkaasti huonompi ihminen, Suomessa aloitteita tulee 0-1 illan aikana."
... joka on miljoona kertaa enemmän kuin miehen saamat aloitteet naisilta.
"Etela-Euroopassa toisinaan juuri ja juuri saattaa tuo 10 vasta tayteen tulla, ja siellakin luku pyorii yleensa siina 3-6 paikkeilla..."
... joka on 100 miljoonaa kertaa enemmän kuin miehen saamat aloitteet naisilta.
Nainen: "Voi kamalaa, ei ole tullut kuin noin 2-3 aloitetta miehiltä per päivä."
Mies: "Jesh! On tullut jopa yksi aloite naiselta vain puolessa vuodessa!"
...OK, vähän kärjistetty esimerkki, mutta pointti on selvä, ihan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
No, sehan siina vaan mattaa etta nuo aloitteet ovat kaikki niita kahta poikkeusta lukuunottamatta olleet vain vonkausta. Periaatteessa sellaisia tuskin voisi laskea aloitteiksi, koska silloin kun ollaan tuolla mielella liikkeessa ihan kuka tahansa kelpaisi niille.
No itse en ainakaan ryhtyisi heti ensimmäisenä naiselta vonkaamaan seksiä. Ensi alkuun riittäisi että pääsen ylipäätään juttelemaan naiselle ilman, että joudun saman tien torjutuksi, ja sitten voisivat kummatkin lähteä omaa tietään omaan kotiinsa. Sitten kun tästä itseluottamus kasvaisi, voisi myöhemmin pyytää naista vaikka treffeille, ja sitten kun suhde on jo valmiiksi muodostunut, siirtyä siihen seksiinkin. Kokemuksia naisten lähestymisestä on vain sen verran vähän, etten tiedä miten sitä pitäisi edes kokeilla. Vähän kärjistetysti, pelkään että käytännössä pelkkä tervehtiminen saa naisen torjumaan minut vihaisesti saman tien.
Mitä tuohon "kuka tahansa kelpaisi" -kommenttiin tulee, niin ei kai mies voi ennen kuin lähestyy ketään naista mitenkään tietää, kenelle naiselle hän kelpaa ja kuka kelpaa hänelle? Ennen sitä ovat kaikki naiset hänelle samanlaisessa asemassa. Ei sitä voi valmiiksi olettaa olevansa ainoa joka miestä voisi edes potentiaalisesti kiinnostaa. Se vaatii tutustumista.
Et ryhtyisi ehka sina, mutta nuo tyypit joista itse puhun... Olen satavarma mita olivat vailla, koska jos heille on ehdottanut numeronvaihtoa, ei olekaan kaynyt painsa. Ne kaksi poikkeusta olivat erilaisia jo lahestymistaktiikassaan - yrittivat tosin nekin suudella jo baarissa, mutta erona se etta eivat jaaneet muuta vonkaamaan vaan vaihtoivat ihan omasta ehdotuksestaan mesen ja numeron.
Eras esimerkki noista muista 99 % tapauksista oli viime vuonna, aivan raivostuttava suorastaan. Tein heti alkuun selvaksi etta "Ma en sitten halua ryhtya mihkaan kun en tunne sua, etta jutellaan vaan. Ei sitten edes suudella." Niin tietysti sita siina vaiheessa baarissa oltiin kauniisti vannomassa: "Ei ei." No, kun lahdon hetki sitten koitti mies seurasi itsepintaisesti perassa hotellille, vaikka moneen otteeseen kaskin lahtemaan kotiinsa. Ajattelin, etta pelastus koittaisi viimeistaan siina vaiheessa kun paasisin hotellihuoneen luo ja kaveri avaisi oven.
No, kaveri kuitenkin kasitti vaarin nahdessaan miehen seuraavan kintereillani ja koska luuli etta aioin tuoda tyypin kanssani hotellihuoneeseen, huudahti vain nopeasti: "Tanne ette tule!" En edes ehtinyt selittaa, silla kaveri paiskasi oven kiinni saman tien. Siksi toiseksi kasitin vahingossa niin, ettei kaveri halunnut paastaa minuakaan sinne, arvelin nimittain oven sulkemisen johtuneen siita etta kaveri itse oli vienyt huoneeseen eraan tuntemansa miehen ja etta olisi halunnut pysytella siella kahden taman kanssa...
No, piti sitten kadulla alkaa jankkaamaan miehelle vastaan, ja lopulta tokaisin: "Eiko voitas vaihtaa mesea ja tavata myohemmin selvin pain?" No, kuten arvata saattaa, herralle tulikin ihan hiljaista eika tullut mitaan vastausta. On se kumma, jos ei voi uskoa silloinkaan kun nainen on jo alussa sanonut etta 'et sitten saa mitaan' ja kun viela baarista lahdettyakin pistaa hanttiin ja yrittaa haataa pois... Lopulta tilanne raukesi siihen etta soitin kaverilleni, ja silloin tuo vaarinkasitys siis selvisi ettei ollut suinkaan tarkoittanut haluavansa pysytella hotellissa kahden sen miehensa kanssa vaan etten vain toisi tuota hairikkomiesta mukanani huoneeseen... Paasin sitten tuon puhelun jalkeen huoneeseen turvaan, mutta ei tosiaan voi kuin vain ihmetella joidenkin miesten lahes pakonomaista taivuttelua sellaiseen josta tietavat jo ettei nainen ole kiinnostunut...
Naiset tekee koko ajan tota että esittävät ettei mies kiinnosta vaikka oikeasti kiinnostaa. Miehen täytyisi olla näissä tilanteissa ajatustenlukija ja harva mies sitä osaa. Eli kun nainen esittää kunnollista ja siveellistä hän oikeasti toivoo että mies roikkuu perässä koko illan. Jos mies tulkitsee naisen puheen niinkuin se suomeksi on ja lähtee baarista eri suuntaan, nainen ajattelee jaa se olikin vain seksin perässä kun ei halunnu vaihtaa numeroita.
No olipas aikamoinen kertomus ja aika typerältä vaikuttava mies.
Onko sitten niin, että tuollaisten miesten tapaaminen voi saada jotkut naiset jo valmiiksi kuvittelemaan, että kaikki miehet ovat tuollaisia, joten varmuuden vuoksi he torjuvat miehet saman tien, vaikkei heillä oikeasti olisi aikomusta muuta kuin ihan vain jutella?
Minä itse taas haluaisin alkuun päästä ylipäätään edes juttelemaan naisille, kuten jo yllä kerroin. Olisin pikemminkin liian varovainen kuin liian päällekäyvä, ja uskoisin heti kun nainen sanoo ei. Mutta olisiko tämä sitten täällä käydyn keskustelun mukaan liian nössömäistä, mistä naiset eivät sitten pidä?
Tuossa juuri alla on maininta naisten puheiden tulkinnasta. Kyllä minä tulkitsisin naisten puheet melko pitkälle kirjaimellisesti enkä tajuaisi mitään hienovaraisia vinkkejä. Siinä se nainen sitten miettisi että on se kyllä toivottaman typerä mies kun sanoin ei mutta mielestäni toin silmiinpistävästi esille että kyllä. Käyttäytyvätkö kaikki tai edes useimmat naiset muka näin?
Mun mielestä kannattaa enemmän katsoa naisen ilmeitä ja eleitä kuin sitä, mitä nainen sanoo. Jos nainen sanoo jotain torjuvaa, mutta esim. hymyilee samalla, niin ei sitä kannata koskaan ottaa totaalitorjuntana. Naiset tykkäävät pitkittää jännitteitä ja samalla tietysti tutustuvat mieheen enemmän, miehiä ei yleensä kiinnosta jännitteen ylläpito niin paljon, vaan tavoitteet ovat suoraviivasemmat. :D
Naisten kanssa kannattaa olla mieluummin liian röyhkeä kuin liian varovainen. Enkä tarkoita että pitää hyökätä kopeloimaan, vaan lähinnä puheita.
"Naisten kanssa kannattaa olla mieluummin liian röyhkeä kuin liian varovainen. Enkä tarkoita että pitää hyökätä kopeloimaan, vaan lähinnä puheita."
mutta silloinhan nainen pitää sua seksiä hakevana miehenä ja antaa pakit.
En ole ihan vakuuttunut siitä, että miehet, edes me, joita ei seurustelukumppaneiksi haluta suurin surminkaan, varsinaisesti pelkäisivät naisia. Ongelma koskee pikemminkin tilanteita, joissa pitäisi mennä esittäytymään jollekin vieraalle naiselle, tai etenkin jos on ihastunut johonkuhun, miksei tuttuunkin, ja pitäisi jotenkin ilmaista ihastuminen. Ei onnistu. Ajatus torjunnasta on etukäteen sietämätön - kukapa mies haluaisi ystävällisen esittäytymisen jälkeen kuulla olevansa neiti, katkarapumunainen runkkari ja säälittävä nössö tai vastenmielinen ATM-nahjus. Vain parkkiintunut pelimies pystyy kuittaamaan moiset syytökset olankohautuksella, kun taas me muut joudumme miettimään sanojen todenmukaisuutta. Pitääkö esimerkiksi olettaa, että kun nainen vastaa "Hei, minä olen Lord, mikä sinun nimesi on?"-repliikkiin em. tavalla, niin siinä on mukana rahtunen totuutta? Ei kai ole syytä olettaa muutoinkaan, ja se jo riittääkin lamauttamaan, ja ajamaan herkemmän miehen itsemurhaan.
No joo, tietysti vähän kärjistän tuossa. Oleellista on se, että monelle miehelle, etenkin kokemattomammalle, naisten lähestyminen vaatii uskoteltua suuremman emotionaalisen panostuksen. Ajatellaan, että miehillä on "luontaisesti hyvä itsetunto" (ja jos ei ole, niin onko kyseessä lainkaan mies, vaan joku neutri), ja ettei meillä ole samanlaista herkkää tunne-elämää kuin naisilla, joka voisi haavoittua edes väliaikaisesti. Ei pidä paikkansa. Tietysti miehet tyypillisesti ilmaisevat näitä asioita eri tavalla, tai hillitymmin, mutta se on vain pintaa se.
Normaali elämässä, kaupassa, maalikaupassa, parturissa, hammaslääkärillä tjs tilanteissa- jos vain on joku "asia" missä voin puhumiseni pitää fokusoituna niin mitään varsinaista estoa naisille puhumiselle ei ole mulla. Lisäksi neutraalin huumorisella vitsi/kommentilla jopa naurahduksenkin saan aikaises, ilman sitä kökköyden tunnetta.
Mutta. Jos mun pitäisi oma naama alkaa markkinoimaan, niin sitten alkaa tökkiä. Lisäksi allekirjoitan täysin tuon emotionaalisen panoksen, se tunne "en mä oo varma kiinnostaisko sua" tulee pintaan niin eipä siinä paljoa muuta voi jos ei naiselle mitään kiinnostavaa osaa sanoa. Mulla onkin pelastusrenkaana iki-vanhoja omia käyntikortteja: tuosta edesmenneestä liittymä yo:stä saa hyvän alku vitsinkin, sitten jos vaikka sen saisi sen kortin tytölle tarjottua joku kerta...(ja taas kerran aluekoodina ei olis baarissa.)
"kukapa mies haluaisi ystävällisen esittäytymisen jälkeen kuulla olevansa neiti, katkarapumunainen runkkari ja säälittävä nössö tai vastenmielinen ATM-nahjus. Vain parkkiintunut pelimies pystyy kuittaamaan moiset syytökset olankohautuksella, kun taas me muut joudumme miettimään sanojen todenmukaisuutta."
No, tuollaiset kommentit kertovat aika paljon kyseisestä naisesta/naisista, ja siitä kannattaako hänen kanssaan olla tekemisissä. (Et maininnut nimittelikö joku nainen sinua itseäsi tuolla tavoin, mutta jos näin kävi, niin toivottavasti annoit kyseisen naikkosen kuulla kuulla kunniansa).
Nuo suorituspaineet taitavat olla se suurin ongelma, ja pitäisikin löytää keino, että miten niitä saisi vähennettyä. Ettei siitä vatakkaiseen sukupuoleen tutustumisesta tulisi niin suurta mörköä. (Joskus kyllä ihmettelen, että kuinka joillain miehillä ja naisilla voi olla aina niin huono onni elämässään, että heidän kohdalleen osuvat aina nämä kaikkein v-mäisimmät miehet ja naiset)
"Joskus kyllä ihmettelen, että kuinka joillain miehillä ja naisilla voi olla aina niin huono onni elämässään, että heidän kohdalleen osuvat aina nämä kaikkein v-mäisimmät miehet ja naiset"
Eiv'ät ne naiset välttämättä näytäkään vittumaisilta tai ilkeiltä. Ei kai se yksinäinen mies heitä lähestyisikään, jos etukäteen tietäisi heidän olevan vittumaisia narttuja.
Ongelma piileekin siinä, että naisten käytös muuttuu ihan tilanteen mukaan. Sivusta seuratessa nainen voi näyttää kovinkin ystävälliseltä ja mukavalta, kun hän juttelee muiden ihmisten, varsinkin komeiden miehien kanssa. Silloinhan nainen on yhtä hymyä ja täynnä ystävällisyyttä.
Tilanne muuttuu sillä sekunnilla, kun itse yrität lähestyä sitä mukavan tuntuista naista. Silloin siitä mukavasta ja ystävällisen oloisesta naisesta kuoriutuukin se ilkeä narttu, joka antaa surkean luuserin kuulla kunniansa. Eivät naiset kohtele niitä "luuserimiehiä" hyvin tai ystävällisesti, eivätkä välitä pätkän vertaa siitä että sillä luuserillakin on tunteet ja hän vain yritti tutustua toiseen ihmiseen. Naiset tuntuvat ottavan sen henkilökahtaisena loukkauksena, jos heitä lähestyy mies, joka ei ole naisen mielestä hänen tasoisensa.
Lisäksi täytyy muistaa se, että lähestyminen on helpompaa, jos välillä kokee onnistumisen hetkiä. Mies joka on joskus onnistunut naisia lähestyessään ja saanut hyvää kohtelua osakseen on täysin eri asemassa kuin mies jota kohtaan naiset ovat aina olleet ilkeitä tai välinpitämättömiä.
"Naiset tuntuvat ottavan sen henkilökahtaisena loukkauksena, jos heitä lähestyy mies, joka ei ole naisen mielestä hänen tasoisensa."
Ja useimmiten se lähestyvä mies josta nainen loukkaantuu on ihan samantasoinen naisen kanssa. Naiset vain luulee itsestään liikoja kun ovat lukeneet liikaa Cosmopolitania ja kattoneet Sinkkuelämää.
Naisia en pelkää. Olen vain turhautunut, kun en kelpaa kellekään. Olen kyllä todella kunnollinen ja en käy koskaan baareissa, vaan hoidan hommani ja opiskelen. Olen vain turhautunut, kun monet jotkut sanoneet, että kyllä mun kanssa voisi olla, jos en olisi liikuntavammainen.
Taidat olla tavallista ajattelevaisempi, tutustumiskuvioihin nöyrästi suhtautuva nainen. Olisi kiva, jos kaltaisiasi olisi enemmänkin.
Fakta on, että jos menet kilttinä ja kunnollisena miehenä ihmisten ilmoille, olet naisille ilmaa. Tyypillistä naista ei voisi vähempää kiinnostaa hieroa kanssasi tuttavuutta tasavertaisena ihmisenä. Onnistumisen elämys on suurinpiirtein se, kun bongaat jonkun, jonka elekieli ei ole täysin torjuvaa ja saat pari sanaa vaihdettua ennen kuin naisen mielenkiinto lopahtaa ja keskustelu kuivuu kokoon. Kun miestarjontaa on tarpeeksi niin harvan naisen tarvitsee tehdä itsestään mukavaa lähestyttävää.
Jos olet eri mieltä, kerropa paikka, jossa muutkin naiset kuin sinä ovat avoimia tekemään tuttavuutta ja antavat kilteille miehille mahdollisuuden? Lisähaaste: onko se pääkaupunkiseudulla, onko siellä alle 30-vuotiaita?
Kuten joku tuossa ylempänä totesi, niin ongelma ei välttämättä tule ollenkaan näkyviin arkisissa "iskuneutraaleissa" tilanteissa, kuten työssä, kaupoissa tai muissa tilanteissa, joissa naiset eivät ole valmistautuneita torjumaan oletettuja iskuyrityksiä, vaan mies on vain asiakas/työtoveri tms. vaaratonta.
Silloin heidän suhtautumisensa mieheen on usein normaalia ja mukavaa.
Minuakin ovat työpaikan naiset kehuneet tosi mukavaksi ja välillä tulee kommentteja "olisin luullut, että sinulla on jo perhettäkin, olet ihan sitä tyyppiä" tai "miten noin kiva mies on vielä sinkku". Nämä naiset ovat tietysti yleensä jo varattuja, mutta muutama on aikojen saatossa omasta aloitteestaan pussaillut ja kerran seurasi seksiäkin (se juttu oli sitten muuten vain jatkon osalta toivoton).
Vaan annapa olla, kun sama mies menee baariin tms, ja naiset ovat virittäytyneet siihen tilaan, että ei-välittömästi-kiinnostavat miehet paiskataan välittömästi jäätävillä kommenteilta pois näköpiiristä naisen parempia mahdollisuuksia pilaamasta. Tämä johtaa siihen, että ujonpuoleinen, omasta "laadustaan" epätietoinen tai naiseniskutaidoiltaan kömpelö mies toteaa riman olevan todella korkealla, ja pelkkä baarissa olo ja sopivien naisten havainnointi alkaa tuntua todella vaivaannuttavalta. Joskus vaikuttaa siltä, että naiset bongaavat meidät tunarit hyvin tarkasti katseellaan, ja epävarmana pälyilevälle kaverille nauretaan makeasti tyttöporukalla.
Jos kontakti joskus onnistaisikin, niin heikon naiskokemuksen omaavan miehen taidot käsitellä naista siten, että tämä pitää miestä jatkotutustumisen arvoisena vielä seuraavina päivinä ja viikkoinakin, on seuraava suuri haaste. Epäilen että yksi syy tähän on se, että kokematon mies ei osaa ottaa niin vahvaa roolia kuin mitä naiset tottumuksen ja omien odotustensa vuoksi hakevat. Mies olettaa, että kaksin ollessa toimitaan kuten muutenkin elämässä opetetaan, eli kumpikaan ei ole toista ylempänä tai alempana tai johda tilannetta, ideat ja aloitteellisuus kaikenlaiseen tekemiseen tulee yhtä lailla mieheltä kuin naiselta, mutta naisilla taitaa kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta silti olla tarve siihen, että mies vie, järjestää ja suunnittelee. Tämän asian olen oppinut vasta ihan äskettäin näitä palstoja luettuani.
"Vaan annapa olla, kun sama mies menee baariin tms, ja naiset ovat virittäytyneet siihen tilaan, että ei-välittömästi-kiinnostavat miehet paiskataan välittömästi jäätävillä kommenteilta pois näköpiiristä naisen parempia mahdollisuuksia pilaamasta."
Toisaalta taas, toimii tuo toisinkinpäin. Miehet osaavat kyllä myös olla todella tarkkoja siitä, minkä näköinen nainen heidän seuraansa kelpaa. (Ainakin oman kokemukseni mukaan). Ja ne ei-kiinnostavat naiset ovat miehille pelkkää ilmaa.
"Mies olettaa, että kaksin ollessa toimitaan kuten muutenkin elämässä opetetaan, eli kumpikaan ei ole toista ylempänä tai alempana tai johda tilannetta, ideat ja aloitteellisuus kaikenlaiseen tekemiseen tulee yhtä lailla mieheltä kuin naiselta, mutta naisilla taitaa kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta silti olla tarve siihen, että mies vie, järjestää ja suunnittelee. Tämän asian olen oppinut vasta ihan äskettäin näitä palstoja luettuani."
Tuo pitänee paikkansa, että parisuhde- ja tutustumiskuvioissa nämä perinteiset sukupuoliroolit ovat vielä varsin vahvoja (vaikka ne monissa muissa asioissa ovatkin kadonneet). Minä olen näin naisena välillä todella epävarma itsekin näissä parisuhdekuvioissa, kun ei tiedä pitäisikö sitä käyttäytyä tällaisen perinteisen naisen tavoin, olla tasa-arvoinen, vaiko kenties ottaa itse se johtajan rooli.
Viimeinen rooli on minulle ainakin varsin vaikea. Muistan eräänkin kerran. kun yritin hieroa tuttavuutta erään miehen kanssa. Tilanne meni mahdottomaksi, kun mies tuntui odottavan minun tekevän ihan kaiken. Minun olisi aina pitänyt keksiä puheenaiheita, keksiä jotain tekemistä, päättää asioista, ja mies vain oli kaikesta sitä mieltä että "ihan sama, päätä sä". Ei sellaista kukaan jaksa. Joten siltä pohjalta ymmärrän hyvin, että joitain miehiä ärsyttää, kun nainen on täysin passiivinen
olla paremmin muotoiltuna:
"Jos kontakti joskus onnistaisikin, niin heikon naiskokemuksen omaavan miehen taidot käsitellä naista siten, että tämä pitää miestä jatkotutustumisen arvoisena vielä seuraavina päivinä ja viikkoinakin, on seuraava suuri haaste. Epäilen että yksi syy tähän on se, että kokematon mies ei osaa ottaa niin vahvaa roolia kuin mitä naiset tottumuksen ja omien odotustensa vuoksi hakevat. Mies olettaa, että kaksin ollessa toimitaan kuten muutenkin elämässä opetetaan, eli kumpikaan ei ole toista ylempänä tai alempana tai johda tilannetta, ideat ja aloitteellisuus kaikenlaiseen tekemiseen tulee yhtä lailla mieheltä kuin naiselta, mutta naisilla taitaa kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta silti olla tarve siihen, että mies vie, järjestää ja suunnittelee. Tämän asian olen oppinut vasta ihan äskettäin näitä palstoja luettuani."
Normaalit kohteliaisuus/käyttäytymissäännöt ei pidäkään enää paikkaansa parisuhdejutuissa vaan se on kuin melkein sotaa, jossa kovin tyyppi voittaa. Keinolla millä hyvänsä.
Sekin on että jotkut naiset ovat myös varattuja. On aika kova tämä maailma, kun pitää vaan suoriutua ja suoriutua. Parisuhdekäytännöissä on vielä tämä perinteinen nainen vikisee ja mies vie mentaliteetti.
Kirjoitit paljon ja asiaa.
"Epäilen että yksi syy tähän on se, että kokematon mies ei osaa ottaa niin vahvaa roolia kuin mitä naiset tottumuksen ja omien odotustensa vuoksi hakevat. Mies olettaa, että kaksin ollessa toimitaan kuten muutenkin elämässä opetetaan, eli kumpikaan ei ole toista ylempänä tai alempana tai johda tilannetta, ideat ja aloitteellisuus kaikenlaiseen tekemiseen tulee yhtä lailla mieheltä kuin naiselta, mutta naisilla taitaa kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta silti olla tarve siihen, että mies vie, järjestää ja suunnittelee. Tämän asian olen oppinut vasta ihan äskettäin näitä palstoja luettuani."
100 % totta.
"Toisaalta taas, toimii tuo toisinkinpäin. Miehet osaavat kyllä myös olla todella tarkkoja siitä, minkä näköinen nainen heidän seuraansa kelpaa. (Ainakin oman kokemukseni mukaan). Ja ne ei-kiinnostavat naiset ovat miehille pelkkää ilmaa."
Ero onkin siinä että naiset torjuu miehet mahdollisimman törkeästi ja loukkaavasti kun taas miehet antaa pakit naiselle silkkihansikkain. Joskus miehet ei edes uskalla antaa pakkeja naiselle suoralta kädeltä, vaan jäävät naisen mieliksi tämän seuraan joksikin aikaa jonka jälkeen kumpikin voi lähteä tilanteesta eri suuntiin.
Ryhdyin tässä omalta osaltani miettimään sitä utopistista tilannetta, että joku nainen joskus tekisi aloitteen suuntaani. Olisin varmasti saman tien erittäin otettu ja ilahtunut. Mutta kun jo pelkästään huomion saaminen naiselta olisi minulle verrattain uusi kokemus, en välttämättä uskaltaisi lähteä siitä minnekään jatkoille heti samana iltana. Yrittäisin kuitenkin tuoda tämän ilmi kohteliaasti ja hienovaraisesti.
"Olen lueskellut erinäisiä tämän keskustelupalstan (ja muidenkin) juttuja suuren hämmennyksen vallassa. Siis onko todellakin niin, että on miehiä, jotka eivät suunnilleen edes uskalla puhua naisille tai olla missään tekeisissä naisten kanssa."
Tähän ollaan tultu. Ulkomailla miehet kuulema kilpaa iskevät naisia ja yrittävät tehdä vaikutuksen. Suomessa tuota kutsutaan seksuaaliseksi ahdisteluksi. Näin meillä.
Vähän vaikuttaa siltä, että jos joku tuntematon mies, joka ei ennestään kuulu naisen läheiseen kaveripiiriin, kiinnittää naisen koko olemassaoloon mitään huomiota, on se saman tien seksuaalista ahdistelua. Onko oikeasti näin?
Kaikki naiset ajattelevat lähtökohtaisesti että mitähän tuokin mies tuossa oikein hymyilee tai vilkuilee. Haluaa varmaan pillua. Se ruoja.
mutta se on aika turhaa.
Arkisten rutiinien hoitamisessa ei ole mitään ongelmaa. Jos olen liikkeen asiakkaana, reittiä kyselevänä eksyneenä tai jossakin muussa selkeästi määritellyssä roolissa, pystyn helpostikin tarinoimaan naisten kanssa.
Kyse on siitä, ettei noiden arkisten roolimaskien takana ole oikeasti ihmistä: "omana itsenäni" minulla ei vain ole yhtikäs mitään annettavaa vastakkaiselle sukupuolelle, joten en näe mitään syytä lähestyä naisia.
mitään annettavaa omana itsenään vastakkaiselle sukupuolelle, mutta ei heillä tarvitsekaan olla koska miehille kelpaa naisten seura siitä huolimatta. Naisilla kun on kiihottavat muodot perseessä ja rinnoissa ja se riittää miehille. Miehellä on penis mutta senkin nainen voi korvata helposti moottoroidulla dildolla joka antaa 10 000 kertaa parempaa stimulaatiota ja voimakkaampia orgasmeja kuin mitä yhdenkään miehen penis.
Itseäni ainakin pelottaa se kaikki valta mikä naisilla on ihmissuhdeasioissa. He saavat yleensä valita kelpuuttavatko vai hylkäävätkö miehen, joten kyllähän siinä aavistuksen verran "alamainen" olo tulee pitemmän päälle.
News flash: kuka tahansa voi valita pitääkö jostakusta toisesta ihmisestä vai eikö pidä.
Kellä tahansa on varaa valita, ei yksinäisyyteen kuole.
Toki suoraselkäisemmällä asenteella sitten häviää kisan lammasmaiselle vässykälle jonkun sellaisen ihmisen saamisessa, joka hakee nimenomaan alistuvaa kumppania. Vaan minkäs teet!
Nuorien naismyyjien ja naisvirkailijoiden kanssa asiointi sujuu, kun tietää sen, että nainen tietää, ettei tuolla tyypillä ole tarkoitus iskeä häntä. Lisäksi, ei tarvitse tehdä muuta kuin olla asiakas, kakaista asiansa ja lopun puhumisen/kysymykset hoitaa toinen osapuoli. Pyrin tietenkin olemaan mahdollisimman kohtelias, mutta en oikein uskalla katsoa silmiin, jos koen naisen viehättäväksi (yleensä lähes kaikkien nuorten naisten tapauksessa). Pelkään sitä, että pidemmässä katsekontaktissa reagoin jotenkin (punastuminen, änkytys), mikä paljastaa naiselle, että olen alitajuisesti kiinnostunut hänestä (vaikkei tarkoitus olekaan iskeä), jolloin nainen vaivautuisi, eikä kenelläkään olisi kivaa sen jälkeen. Lisäksi puhutaan, että asiakaspalveluammateissa joutuu sietämään kaikenlaista, minkä vuoksi en todellakaan tahdo aiheuttaa omalla käytökselläni asiakaspalveluammateissa toimiville naisille enempää harmaita hiuksia.
Mitä tulee sitten spontaaniin jalkakäytävä-jutteluun, entuudestaan tuntemattomille naisille, niin se on kohdaltani melko utopistinen ajatus, poislukien ne kerrat kun alkoholiannoksia on tullut nautittua kymmenkunta. Silloinkin keskusteluyritykset ovat olleet kapakassa, kadulla tai nakkikopin jonossa hieman epämääräisiä.
Hienoa, että kiltissä miehessä ei ole vikaa, mutta kiltin miehen pitää pystyä osoittamaan kiinnostus naiseen jo heti tuttavuuden alussa...muuten jämähdetään herkästi kaveriasteelle, jonka jälkeen suoritettu kiinnostuksen osoitus voi tuhota sen "ollaan kavereita" -suhteenkin. Näin kävi itselleni erään tuntemani naisen kanssa, kun en itse kehdannut tehdä heti aloitetta ja luulin myöhemmin saavani naiselta selviä signaaleja kiinnostuksesta...eivätkä ne signaalit tietenkään "merkinneet mitään", minkä sain myöhemmin kuulla naisilta täällä palstalla.
Naisten vaatimuksiin miehistä en osaa juurikaan sanoa, mutta joskus tuntuu, kun sinkkunaisten kirjoituksia täällä lukee, että ne vaatimukset on omaksuttu sieltä kuuluisasta Cosmopolitanista. Mutta näin perstuntumalta vois sanoa, että jokaisen naisen perusvaatimuksena on ainakin se, että mies osaa olla kutakuinkin normaalisti naisen seurassa...siinäpä olisi itsellänikin kehitettävää ;)
"Näin kävi itselleni erään tuntemani naisen kanssa, kun en itse kehdannut tehdä heti aloitetta ja luulin myöhemmin saavani naiselta selviä signaaleja kiinnostuksesta...eivätkä ne signaalit tietenkään "merkinneet mitään", minkä sain myöhemmin kuulla naisilta täällä palstalla."
Poskelle pussaamista ja tekstiviestejä keskellä yötä tyyliin "oot ihana". En osannut arvatakaan, että ne ovat vain normaalia "small talkia" kaveritytöltä.
miehelle: kiehtova, tunteita nostattava, maaginen, kuin "toisesta maailmasta". Sen sijaan mies on naiselle yhtä erikoinen ja hohdokas asia kuin lähikaupasta ostettu jauhelihapaketti.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa.
Naiselle se "oikea" mies on juuri tuollainen mitä ensiksi kuvasit mutta niitä on vain harvassa.
Ensiksi sen jauhelihapaketin täytyy osoittaa olevansa sellainen. Siinäpä sitä sitten läpinäkyvässä muovikääreessä pyörit.
ja superkomeista ja lihaksikkaista alfauroksista joilla on akateeminen loppututkinto, rahakas työ, iso penis ja punainen Ferrari.
vaan ilkeitä naisia. Bitcheja jotka nauttivat miesten tylyttämisestä ja naurettavaksi tekemisestä kavereidensa edessä mahdollisimman törkeillä pakeilla. Miten joku sellainen miehen kuvatus kehtaakin tulla iskemään jonka olisi pitänyt tajuta ettei sillä oo mitään mahkuja. Vaan mistäpä sitä varmaksi tietää ennen kuin kokeilee millainen nainen on kyseessä.
"vaan ilkeitä naisia. Bitcheja jotka nauttivat miesten tylyttämisestä ja naurettavaksi tekemisestä kavereidensa edessä mahdollisimman törkeillä pakeilla. Miten joku sellainen miehen kuvatus kehtaakin tulla iskemään jonka olisi pitänyt tajuta ettei sillä oo mitään mahkuja. Vaan mistäpä sitä varmaksi tietää ennen kuin kokeilee millainen nainen on kyseessä."
Tässä on eräs vakava ilmiö jonka olen huomannut myös. Miehet laittavat aivan liikaa painoarvoa täysin tuntemattomien ihmisten mielipiteille. Miksi sinun pitäisi välittää sellaisen henkilön mielipiteestä joka EI EDES TUNNE SINUA? Ainoa joka oikeasti tietää sinut olet sinä itse, ja se on tärkeintä.
että kun on ihastunut tai kiinnostunut jostakin ja alkanut elättelemään toiveita siitä, että toinenkin tuntee samoin, niin sen ottaa kertaluokkaa raskaammin kun ammutaan julmasti alas. Sehän tekee siitä vaan entistä julmempaa, kun tuomitaan noin vaikkei edes vielä tunneta kunnolla. Iskeminen on paljon helpompaa silloin kun haluaa toiselta pelkkää seksiä, eikä ole tunteita pelissä. Silloin pakit on helpompi kuitata olankohautuksella ja siirtyä seuraavaan naiseen, joka voi periaatteessa tarjota ihan samaa kuin edellinenkin nainen. Jos iskemiseen olisi noin helppoa asennoitua kuin annat ymmärtää ja kuolettaa henkinen puoli hommasta, niin silloinhan naisillakaan ei olisi mitään ongelmia tehdä aloitteita miehille. Ihmiset on kuitenkin tuntevia olentoja ja se nyt vaan sattuu kun torjutaan vaikka kyseessä on kuinka tuntematon henkilö. Toki jotkut hanskaa torjunnan aika kivuttomasti, mutta suurimmalla osalla se tuntuu kyllä jossakin ja voi viiltää syvältäkin.
"Jos iskemiseen olisi noin helppoa asennoitua kuin annat ymmärtää ja kuolettaa henkinen puoli hommasta, niin silloinhan naisillakaan ei olisi mitään ongelmia tehdä aloitteita miehille."
Siihen voi asennoitua noin, ja minä olen hyvin pitkälle elävä esimerkki aiheesta. Se ei kuitenkaan ole helppoa, eikä se ei myöskään tarkoita että olen tunteeton paskiainen. Minä elin suurimman osan elämästäni siten, että syytin itseäni jokaisesta tappiosta. Vaikka itsetarkastelu onkin hyvästä, tämä johti siihen, että itsetuntoni romahti. En uskaltanut ottaa mitään riskejä, koska uskoin epäonnistuvani. Ja kun yritin, epäonnistuin koska en uskonut itseeni. Me todellakin rakennamme itse häkkimme.
Nykyään suhtaudun asiaan siten, että he eivät tunne sinua. He eivät voi tietää mikä minulle on tärkeää ja millainen minä oikeasti olen. Ja koska tiedän tämän, minun on helppo antaa mielessäni heille anteeksi heidän virhearviointinsa. Virhearviointi, joka on syntynyt heidän omien kokemustensa, ajatustensa ja maailmankuvansa ansiosta. Kun opit suhtautumaan asioihin niin, että ihmiset eivät hylkää sinua, vaan esittämäsi ideat, tulet paljon onnellisemmaksi.
En mä sitä sanonutkaan etteikö se olisi mahdollista ja jotkut tosiaan onnistuu siinä. Elämässä on kuitenkin paljon asioita joita ihmisten kannattaisi tehdä ja he itsekin tietävät että niiden toteuttaminen olisi hyväksi heille, mutta se on vaan ton henkisen puolen takia ylivoimaista. Esimerkiksi laihduttaminen on hyvin helppoa ja samoin tupakoinnin lopettaminen. Siis ainakin teoriassa, aivan kuten iskeminenkin. Sen kun alkaa laihduttamaan tai lopettaa polttamisen, mutta homman vaikeus on juuri sen henkisen puolen voittamisessa, eikä se auta vaikka kuinka tietäisi mitä pitäisi tehdä päästäkseen tavoitteeseensa.
Joillakin on vaan enemmän henkistä kanttia ja sillä he onnistuvat muita paremmin tavoitteissaan. Parhaimmillaan se on juuri sitä, että päätetään tehdä jotain ja sitten vaan tehdään niin. Silti jotkut ei onnistu koskaan samassa asiassa vaikka "ovat kokeilleet kaikkea". Ei vaan henkinen kantti riitä. Voihan henkistä kanttiaan harjoittaa, mutta se vaatii juuri uskallusta ja sitä että altistaa itseään jonkun aikaa pettymyksille tai muuten vaan rasittaa henkistä puoltaan. Jotkut murtuvat rasituksessa ja sitten palataan takaisin lähtöruutuun entistä haluttomampana yrittää uudestaan sitä minkä kuitenkin tiedetään olevan itselle hyväksi. Kyllä se siitä sitten aikaa myöten helpottaa jos vaan kantti kestää, mutta alku on monessa asiassa kaikkein vaikein osuus ja siihen se monilla sitten usein jääkin. Hyvänä esimerkkinä juuri liikunnan ottaminen säännölliseksi osaksi elämää. Vähän aikaa riehutaan ja ollaan intoa täynnä, mutta kun ei unelmien kroppaa tulekaan tarpeeksi nopeasti, niin kuntopyörä jääkin pölyttymään nurkkaan.
Oon huomannu sellasen asian, että kaikilla töykeillä ja pomottelevilla ja muita haukkuvilla ja arvostelevilla naisilla on AINA mies. Siis jos ja kun nämä naiset ovat hyvännäköisiä. Eli kun miehet iskevät mieluiten mahdollisimman hyvännäköisiä naisia, niin on todella suuri todennäköisyys, että saa juuri tuollaista epäkunnioittavaa käytöstä naisilta! Kannattaisi jututtaa niitä vähemmän kauniita naisia, jos haluaa saada osakseen hyvää kohtelua, eikä vain mahdollisimman törkeitä ja varmoja pakkeja.
tosiaankin niin, että kauniit ja komeat ihmiset on tottuneet pärjäämään enemmän ulkonäöllään. Se tekee heistä ehkä helpommin töykeitä, kun tavallaan on enemmän varaa olla töykeä koska ihmisiä pyörii niin paljon ympärillä ettei tarvi ehkä ihan niin paljoa välittää yksittäisen ihmisen tunteista. Siitä huolimatta ei mun mielestä pidä tuomita ketään pelkän kauniin ulkokuoren perusteella. Moni tosi kaunis nainen on paljastunut lähempää tuttavuutta tehdessä myös erittäin mukavaksi ja kohteliaaksi, että ei toi ulkonäkö kuitenkaan kaikilla nouse päähän.
Itse olen saanut useimmiten melko ystävällisiä pakkeja naisilta, mutta jossain vaiheessa minulla tuli jonkinlainen stoppi että itsetuntoni ei oikein enää kestä edes niitä ystävällisiä torjumisia. Joku tietysti muistuttaa että itsetunto ei saa olla muista riippuvainen, mutta teoria on teoriaa ja käytännölle ei voi aina mitään vaikka kuinka yrittäisi.
Olen silti käynyt baareissa periaatteella "aina se kotiolot voittaa" ja surkuhupaisaa tässä on se että monesti naisten silmäpeli on suoraan vihjannut että pitäisi mennä juttelemaan, mutta jokin ihme lukko estää toimimasta. Kuulostaa typerältä, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin olisin jo tehnyt osani ja nyt olisi jonkun naisen vuoro tulla hieman vastaan. Mitä ei tietenkään tapahdu...
Tämä nyt ei ihan liity aiheeseen, mutta en kehdannut uutta ketjuakaan asiasta vääntää.
Olen havainnoinut itsessäni jonkinlaista, hieman huolestuttavaa muutosta suhtautumisessani naisiin. Sitä ei voi sanoa pelkäämiseksi, en minä naisia pelkää edelleenkään, paitsi tietysti niitä, jotka ovat minusta erittäin söpöjä, ja joita kohtaan onnistun kehittämään jonkinlaisen alkeellisen ihastumisen. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta olen alkanut pelkäämään sitä, että ihastun, ja että ihastun jotenkin liian helposti, kuten nuorena teinkin. Minulle tulee todella ristiriitainen olo, jos olen seurassa, johon kuuluu minun ja mahdollisesti muiden lisäksi myös yksi omiin silmiini kaunis, mukavanoloinen ja ei ainakaan tietääkseni varattu nainen. Toisaalta minuun iskee tällainen jotenkin sairaalta vaikuttava paniikki, että pitäisikö tässä yrittää tutustua toiseen jotenkin lähemmin ja yrittää tehdä vaikutusta, kun kerrankin on sopivanikäinen, sopivanlainen mahdollisesti vapaa nainen - ja tässä iässä vapaat naiset ovat todella harvassa, ellei sitten olla jossain Aseksuaalit ja Lesbot Ry:n vuosikokouksessa.
Toisaalta juuri pakonomainen kiinnostus saa minussa aikaan voimakkaan jarrutusreaktion: kiellän itseltäni oikeuden leikkiä paitsi omilla, myös toisen tunteilla, joten minun pidättäydyttävä, ja kotiinpäästyäni vakuutettava itseni siitä että on parempi unohtaa koko ihminen, ei siitä kuitenkaan tulisi mitään, enkä ainakaan voi näin vähäisin perustein leikkiä jotain kiinnostunutta. Samana iltana ahdistun siitä, että kuitenkin häntä kävelee vastaan joku mies, jonka kanssa syntyy sitten rakkautta ensisilmäyksellä, ja maailmassa on jälleen 0 vapaata naista.
"Olen lueskellut erinäisiä tämän keskustelupalstan (ja muidenkin) juttuja suuren hämmennyksen vallassa. Siis onko todellakin niin, että on miehiä, jotka eivät suunnilleen edes uskalla puhua naisille tai olla missään tekeisissä naisten kanssa."
Yksi suurimpia psykologisia ongelmia joka miehillä on pelko tulla hylätyksi. Lähes kaikki miehet kärsivät tästä, ainakin johonkin asteeseen saakka. Kun mies näkee naisen, hän alkaa miettiä mielessään että mitä nainen ajattelee hänestä, ja miten nainen tulee reagoimaan lähestymiseen.
"Ei hän kuitenkaan pidä minusta."
"Hän on tilannut juoman"
"Ei ole sopivaa häiritä toista"
Tuntuuko tutulta? Lopputulos on se, että mies alkaa uskoa omia kuvitelmiaan, eikä koskaan lähesty. Mutta oletetaanpa että samainen mies onnistuu kokoamaan itsensä ja tervehtii naista. Nainen tervehtii häntä, ja jatkaa keskustelua ystävänsä kanssa. Nyt samainen mies ajattelee että hänet hylättiin, ja että hänessä on jotakin vialla. Tämä taas ruokkii uskoa, ja tekee lähestymisestä yhä vaikeampaa. Tästä kauheasta oravanpyörästä on todella vaikea päästä pakoon, mutta se on mahdollista.
"Yksi suurimpia psykologisia ongelmia joka miehillä on pelko tulla hylätyksi. Lähes kaikki miehet kärsivät tästä, ainakin johonkin asteeseen saakka."
En ole aivan varma tuosta onko se pelko "hylkääminen".
Jokainen niin mies kuin nainenkin etsii hyväksyntää. Yleensä heteroseksuaali etsii omalle sukupuolelleen hyväksyntää omasta sukupuolestaan mutta myös toisesta jolloin myös etsitään seksuaalista hyväksymistä.
Jokainen tarvitsee myös eri asteista läheisyyttä ja läsnäoloa.
Loppuosasta viestissä olet ihan oikeassa mutta se mikä ongelma miehille tulee on se syyllisyys jota he kokevat ollessaan seksuaalisesti aktiivisa ja etsiessään hyväksyntää sekä läheisyyttä. Tämä johtaa tunteiden eristämiseen. Toisaalta tunteiden eristäminen tietoisuudesta helpotaa iskemistä kun miestä ei jännitä niin paljon ja hän kykenee toimimaan paremmin tunteitaan halliten.
Se mikä tuossa mättää on se nainen. Nainen kun kaiken järjen mukaisesti ei etsikään sitä joka tuntee niitä tunteita ja on jännittynyt vaan se on merkki naiselle jota ylitulkitaan "peloksi" (miehet pelkäävät kauniita naisia blah). Samalla naiset valitsevat mieluummin niitä miehiä jotka jopa teeskentelevät ulospäin niitä tuntemuksia samalla tietysti halliten itsensä koska eivät välttämättä oikeasti tunne yhtään mitään. Koska miehen tulee "voittaa" pelkonsa, olla prinssi rohkea ja samalla intohimoisesti osoittaa halunsa naista kohtaan että nainen kiihottuisi miehestä.
Tätä ilmiötä sitten täällä arvotaan edestakaisin.
Toki ajan myötä tuo varsinainen jännitys yms. voi lopulta johtaa pelkotilaan naisia kohtaan. Itselläni on vähän se tilanne että en tunne enää jännitystä hirvittävästi (ellen erityisesti vaivaudu tilanteesta) koska on tullut koettua naisten kohtaamisia sen verran. Mutta samalla huomaan että minusta on tullut varsin tunteeton ja toisaalta en luota ihmisiin huonojen kokemusten myötä. Sinällään helpottaa naisten "iskemistä" mutta se tuntuu vähän samalta kuin söisi kuivaa ruisleipää ilman voita.
"Loppuosasta viestissä olet ihan oikeassa mutta se mikä ongelma miehille tulee on se syyllisyys jota he kokevat ollessaan seksuaalisesti aktiivisa ja etsiessään hyväksyntää sekä läheisyyttä."
Niin tämä "syyllisyys" josta puhun johtuu kun mies saa torjuntoja ja miehestä tehdään se "seksuaalisesti liiankin aktiivinen naisia lähestyvä olento". Joka yleensä on ristiriidassa sen kanssa mitä monille miehille opetetaan naisten kunnioittamisesta.
Ne miehet jotka eivät syyllistä itseään vaan työntävät itseään vähän joka paikkaan naisten kanssa lopulta alkavat onnistua aggressiivisuudessaan ja sitä kautta alkaa löytyä niitä onnistumisia. Tämän jälkeen mies voi omaksua sitten rauhallisemman taktiikan.
Mutta ilman tuota seksuaalista aggressiivisuutta naista on vaikea miellyttää ellei häntä kohtaa "herkkänä hetkenä" jolloin sillä hiljaisemmalla ja ujommalla miehellä on mahdollisuutensa.
"Se mikä tuossa mättää on se nainen. Nainen kun kaiken järjen mukaisesti ei etsikään sitä joka tuntee niitä tunteita ja on jännittynyt vaan se on merkki naiselle jota ylitulkitaan "peloksi" (miehet pelkäävät kauniita naisia blah)"
Naisten psykologiaa lukeneena voin sanoa, että nainen ei voi tälle mitään. Häneen on ohjelmoitu evoluutiotasolla alitajuinen kyky karsia pois henkilöt, joilla ei ole selviytymisen kannalta sopivia ominaisuuksia. Nämä viestit vaikuttavat hänen käytökseensä paljon ilman että hän edes käsittää mitä tapahtuu. Tämä voi jopa johtaa tilanteisiin jossa hän oikeasti ihailee sinua, ja antaa sinulle silti pakit. Hän saattaa olla harmissaan tapahtuneesta, mutta ei pysty selittämään miksi näin tapahtui.
"Naisten psykologiaa lukeneena voin sanoa, että nainen ei voi tälle mitään. Häneen on ohjelmoitu evoluutiotasolla alitajuinen kyky karsia pois henkilöt, joilla ei ole selviytymisen kannalta sopivia ominaisuuksia. Nämä viestit vaikuttavat hänen käytökseensä paljon ilman että hän edes käsittää mitä tapahtuu. Tämä voi jopa johtaa tilanteisiin jossa hän oikeasti ihailee sinua, ja antaa sinulle silti pakit. Hän saattaa olla harmissaan tapahtuneesta, mutta ei pysty selittämään miksi näin tapahtui."
Roskaa.
Ihmiselle on evoluution myötä kehittynyt myös tietoisuus joilla se sama käytösmalli voidaan ohjelmoida pois.
Se miksi hän ei pysty selittämään johtuu siitä että hän saa aivan samanlaisia vaikutelmia kuin mieskin että "tämä nainen ei oikein sovi" mutta silti mies ylittää tuon esteen. Joskus tietysti tästä on haittaa miehelle koska se esteen ylittäminen tuntuu helpommalta koska A) miehen on vaikea löytää muita hänestä kiinnostuneita B) miehen seksuaalinen vietti on voimakkaampi joten lähes kuka tahansa nainen kelpaa C) mies omaksuu alitajuisesti aktiivisen "kaikkea täytyy yrittää" linjan.
Mikään naisen aivoissa ei viittaa siihen ettei hän kykenisi samaan kuin mies. Eri asiaa haluaako nainen tehdä niin. Päätelmieni mukaan moni nainen ei halua antaa miehelle mahdollisuutta ja sitten selittää itselleen että "musta nyt vain tuntu tältä vaikken ymmärrä oikein miksi".
"Häneen on ohjelmoitu evoluutiotasolla alitajuinen kyky karsia pois henkilöt, joilla ei ole selviytymisen kannalta sopivia ominaisuuksia."
Tämä nyt vain ei ole totta. Me saamme vain toisista osapuolista "vihjeitä" onko hänellä ehkä noita ominaisuuksia vai ei joita värittävät vielä omat kokemuksemme ja sosiaaliset mallit siitä millainen kumppani on hyvä ja selviytyjä.
Ihminen ei ole robotti joka toimii tiedostamattomasti, muuten emme olisi tässä tätä tietoisesti kirjoittamassa.
Piti vielä lisätä että naisen arviointeihin jotka perustavat vaistoon ja intuitioon sekä väitetään nousevan "alitajuisesta" on sanalla sanoen aikamoista tuubaa.
Tokihan sieltä erilaisia haluja ja viettejä nousee mutta se on ihan naisen oman älyn/tietoisuuden varassa mitä sieltä poimitaan.
Meidän parinvalintaprosessimme aivoissa on todella epämääräinen ja ihminen joka laittaa luottonsa siihen tai uskoo että evoluutiota ohjaa sitä sokeasti kuin kanan etsimään jyvää on yksinkertaisesti väärässä.
Naisen käyttäytymistä valintatilanteissa sekä valintojen perustaa on varmaankin tulkittu hieman puutteellisesti.
"Meidän parinvalintaprosessimme aivoissa on todella epämääräinen ja ihminen joka laittaa luottonsa siihen tai uskoo että evoluutiota ohjaa sitä sokeasti kuin kanan etsimään jyvää on yksinkertaisesti väärässä."
Hyvin se on minua palvellut, vaikka kyynikot eivät näihin teorioihin usko. :)
"Hyvin se on minua palvellut, vaikka kyynikot eivät näihin teorioihin usko. :) "
Teoria vai se että uskot että asiat tapahtuvat niin kuin itsellesi uskottelet?
Se mikä on tärkeää on tiedostaa että nainen reagoi tunteella moniin asioihin "suoraan" ja odottaa noita tunteita sekä elää niiden kautta.
Helpoin tapa taas aiheuttaa tunteita on tietysti olla seksuaalisesti aggressiivinen ja esittää "alpha-malea".
Se ei kerro sinällään että tuo valittu mies olisi selviytymisen kannalta paras vaihtoehto tai nainen osaisi tehdä "oikean valinnan tiedostamatta evoluution ohjaamana" vaan siitä että helpoin vaikutuskeino on puhdas seksuaalisuus sekä voimakas kontrasti sukupuolten välillä. Siten meidän yksinkertaiset aivomme ja havainnoit ohjaavat evoluutiota eikä toisinpäin. Kysymys on sitten yksilöstä haluaako (tässä tapauksessa nainen muutakin kuin tunnepuskuria) hän käyttää sitä loppua aivokapasiteettia pähkäilläkseen onko se valinta ihan oikeasti sillä hetkellä paras kumppani selviytymisen kannalta ja missä mielessä. Lisäksi nykyään ei enää mietitä selviytymistä joten siltä osin enemmän ollaan sillä "tämä tuntuu mukavalta ja ihanalta" osastolla. Kun paineet ympäristöstä vähenevät (siis selviytymispaineet ei moraaliset esteet) niin se myös vaikuttaa valintakriteereihin.
On aika selvä että joku hiljainen ujo tylsältä ulospäin vaikuttava nörtti olmi ei ole hirvittävän seksuaalinen naisten mielestä jos nainen on se passiivinen ja mieheltä odotetaan aktiivisuutta ja seksuaalista karismaa sekä toimintavalmiutta.
Ei siihen sen syvällisempiä evoluutiopähkäilyjä tarvita "parhaista geeneistä" tai mistään muustakaan.
"Eri asiaa haluaako nainen tehdä niin. "
Tuntuu vähän siltä, että suhdeasioissa naiset eivät halua sekoittaa liikaa järkeä mukaan, vaan "tärkeintä on se tunne". Ja se tunne tulee mistä tulee. Evoluution tuottamista vaistoista tai jostain muualta. Ehkä kulttuurisesta muokkauksesta osittain: "tuo mies on just sellainen, että mua arvostettaisiin, jos esittelisin sitä kavereille". Ja tietysti tunne voi lähteä ihan puhtaasti arvostuksesta mahtavalle jampalle. Naiset varmaan mielellään kertovat lisää (ja kiistävät näistä osan).
On naisia, jotka tietoisesti miettivät omia preferenssejään tai tunteiden syntymekanismeja, mutta paljonko?
Aivan totta.
Ja noita "evoluution vaistoja" kun ei koskaan voi erottaa ympäristön vaatimuksista koska ne muokkautuvat sitä mukaa kun ihminen elää.
Katsos kun evoluutio muokkautuu ympäristön mukaan ja kulttuuri on ihmisen ympäristö.
Hommahan menee niin että tietysti miehiinkiin vetoaa tietyn kokoiset ja muotoiset tissit mutta sekin on pitkälle kulttuurin tuottamaa, toisaalta on aika selviä parittelusignaaleja kuten takapuolen esittely.
Erona on se että miehelle nämä ovat vain havaintoja naisesta (joita vähätellään vielä usein naisten taholta että "mies etsii vain pantavaa ja on pinnallinen") joita mies usein käsittelee tietoisesti mutta nainen jättää sen tietoisen puolen vähemmälle ja keskittyy siihen mitä tunteita se havainto tuottaa. Sitten naiset sanovat ettei se ole se "ulkonäkö vaan olemus ja käytös" vaikka puhutaan samoista asioista.
Sitten on vielä kaikenlainen lässytys jossa "rakkaus voittaa" tai "valitse mitä sydämesi sinulle kertoo".
Vähän kuin jos mies valitsisi aina että mihin suuntaan muna osoittaa ilman järjen häivääkään. Tietäähän siinä kuinka miten kävisi. Miesten valintaa yritetään rajoittaa ja kehoittaa miestä harkitsemaan sekä sopeutumaan. Samaa ei saisi naisille tehdä nykykulttuurissa koska nyt naiset ovat "vapautuneet".
Naisella on helpompaa koska vähänkin nätti nainen voi mennä baariin seisomaan ja jossain vaiheessa tarpeeksi monta rohkaisu ryyppyä ottanut mies tulee juttelemaan kun taas mies ottaa kaikki paineet ja riskit.
Tuo "kiltti mies ei kelpaa" ilmiö saattaisi mielestäni johtua ainakin osittain myös siitä että he todennäköisesti houkuttelevat narsistisia ilkimysnaisia kuin paska kärpäsiä.
Tarpeeksi kun on egoa pumppailtu miehen kustannuksella naisten toimesta voi miehen naiskuva järkkyä sen verran pahasti että naisten lähestyminen on käytännössä mahdotonta.
Kyseessä voisi siis olla eräänlainen PTSD oireyhtymä jonka lähestymistilanne miehessä laukaisee. Nainenhan ei siinä tilanteessa voi asiaa ymmärtää ja mies näyttää hänen silmissään vain eri väreissä vilkkuvalta, tärisevältä ja änkyttävältä kummajaiselta.
Tämä oli mutua omien kokemuksieni pohjalta mutta näin olen asian nähnyt.
Syy on oikeasti siinä, että "kiltit miehet" eivät ole kilttejä. Kiltteys on sana, joka heidän kielenkäytössään sisältää kaiken saamattomuudesta ja katkeruudesta tylsyyteen ja harmauteen.
Olet kai huomannut, että kiltin ja kunnollisen vastakohdaksi he itsekin nostavat jännää, juhlivaa, jyystävää, sosiaalista ym. mikä ei varsinaisesti määritä mitenkään sijaintia hyvä-paha akselilla.
Opiskeluaikoinani tunsin yhden miehen, joka oli mielestäni kaikin puolin todella kiltti. Ystävällinen kaikille, ei vetänyt tai pyörinyt minkään komeimpien tai kauniimpien eliittiporukoissa, otti muut huomioon. Kaveri oli myös ilmeisen hyvännäköinen sillä vetosi naisiin ja kohteliaalla käytöksellään sai käytännössä aina seuraa, ainakin meidän muiden mielestä. Olihan siitä toki kavereillekin etua ;)
Mun nähdäkseni tuo tyyppi oli komea, juhliva, jyystävä, kiltti ja kunnollinen. Ei se mikään siveyden sipuli mieheksi ollut mutta toisaalta ei se naisia vedättänytkään millään lupauksilla parisuhteesta. Ei seksi tee pahaksi tai epäkunnolliseksi.
Ugh.
Olen myös epäillyt että täällä kirjoittelevat ovat täysin kuuroja ja sokeita jos heille ei muka naiset tee aloitteita. Itse olen ulkonäöltäni lähes täydellinen anti-ihannemies mutta kyllä mua muutama nainen illassa yleensä lähestyy.
Oman kieroutuneen ihmiskuvan ja vanhojen traumojen ohjaamana sitten pilaan yleensä mahdollisuuteni kuitenkin. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin paranee. Ei kannata olla kärsimätön, suuret muutokset eivät yleensä tapahdu pienessä hetkessä.
No ei ne naiset koskaan ole minulle aloitteita tehneet ja kyllä se vain on mahdollista ettei uskalla lähestyä naisia.
Sosiaaliset taidot ovat miehillä ja naisilla liian eri luokkaa keskimäärin, suunnilleen mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei löydy ja kanssakäyminen on kuin tervanjuontia.. silti joku äiti-kompleksi tikittää kovaa takaraivossa ja sitä pilluakin on jostain syystä ihan pakko saada.. toivoton yhtälö.
Lisäksi suomimies ei ole enää mies vaan joku omituinen testosteroniton nyssykkä, joka ei ymmärrä kunniansa päälle mitään, paitsi epätoivoissaan, jolloin tekee jotain ylilyötyä.
Nykyinen trendikäs sinkkuhuoraus-kulttuurikaan ei vajaamielisine pelisääntöineen juuri kannusta juoksemaan miehenä naisen vaatteissa.
Mahdolliseen pelkäämiseen vaikuttaa suoraan naisen ulkonäkö, joskus naiset on pelottavan kauniita, tästä seuraa sitten änkytystä ja punastelua. Joskus vähän noloa työpaikalla kun työkaveri on niin täydellisen nätti että en uskalla mennä pyytämään apua työasiassa.
Pelkäänkö naisia? En.
Pelkäänkö hyvännäköisiä/minusta mahdollisesti kiinnostuneita naisia? Ehdottomasti.
Tässähän tämä dilemma kaikessa yksinkertaisuudessaan on. Osaan keskustella, en osaa flirttailla. En osaa suhtautua viehättäviin naisiin normaalisti. Jännitän, paljastan itseni, enkä pääse asiassa mihinkään muiden korjatessa hedelmät. Kohtaloni on sinetöity.