Yksi asia ei jotenkin vaan mahdu päähäni. Miksi pettäjät usein leuhkivat syrjähypyillään ja nauravat selän takana kumppanilleen ja tämän hyväuskoisuudelle tyyliin: "Hah hah, se on niin tyhmä että uskoo kaiken mitä mä sanon" tai "Sitä on tosi helppo kusta linssiin". Ja sitten on myös niitä kakkosia, jotka pröystäilevät sillä, kuinka sekstaavat varatun kanssa ja mollaavat sitä varatun kumppania, kun se on niin tyhmä ja hyväuskoinen ja vielä niin läskikin ja huono sängyssä, jne. Eli tästä saa sellaisen kuvan, että jotkut suorastaan nauttivat tilanteesta, kun saavat olla pettäjän tai kakkosen roolissa ja naureskella sille tyhmälle petetylle. Ihan aikuisten oikeasti, siinä on jotain sairasta.
Näkeehän tälläkin palstalla jatkuvasti viestejä, joissa joku pettäjä tai kakkonen leuhkii omilla tekemisillään ja pyrkii tekemään petetyn naurunalaiseksi. Tajuan kyllä, että monet noista viesteistä ovat vain provoja ja tarkoitettu ärsyttämään, mutta kyllä ne kuitenkin jotain kertovat nykypäivän ajattelumaailmasta. Ja kyllähän näihin leuhkijoihin törmää ihan tosielämässäkin. Niin käsittämätöntä kuin se onkin, että aikuiset ihmiset käyttäytyvät niin lapsellisesti. Eikä se katso edes ikää. Näitä tyyppejä löytyy niin 20-vuotiaista kuin 40-vuotiaistakin.
Ymmärrän kyllä sen, että ihminen voi erehtyä ja langeta pettämiseen, mutta sitä en jaksa ymmärtää että jotkut viitsivät näillä pettämisjutuilla kehuskella ja leuhkia. Jos joku sortuu pettämiseen, niin luulisi hänen pikemmin häpeävän tilannetta, mutta ei. Tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että ei se tee väärin joka pettää, vaan se joka on niin hyväuskoinen hölmö, että luottaa puolisoonsa. Se, että luotat kumppaniisi ja haluat uskoa hänestä hyvää, on ilmeisesti suurinta tyhmyyttä maan päällä.
Näkeehän tälläkin palstalla jatkuvasti viestejä, joissa joku pettäjä tai kakkonen leuhkii omilla tekemisillään ja pyrkii tekemään petetyn naurunalaiseksi. Tajuan kyllä, että monet noista viesteistä ovat vain provoja ja tarkoitettu ärsyttämään, mutta kyllä ne kuitenkin jotain kertovat nykypäivän ajattelumaailmasta. Ja kyllähän näihin leuhkijoihin törmää ihan tosielämässäkin. Niin käsittämätöntä kuin se onkin, että aikuiset ihmiset käyttäytyvät niin lapsellisesti. Eikä se katso edes ikää. Näitä tyyppejä löytyy niin 20-vuotiaista kuin 40-vuotiaistakin.
Ymmärrän kyllä sen, että ihminen voi erehtyä ja langeta pettämiseen, mutta sitä en jaksa ymmärtää että jotkut viitsivät näillä pettämisjutuilla kehuskella ja leuhkia. Jos joku sortuu pettämiseen, niin luulisi hänen pikemmin häpeävän tilannetta, mutta ei. Tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että ei se tee väärin joka pettää, vaan se joka on niin hyväuskoinen hölmö, että luottaa puolisoonsa. Se, että luotat kumppaniisi ja haluat uskoa hänestä hyvää, on ilmeisesti suurinta tyhmyyttä maan päällä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Antoi ajattelemisen aihetta varmasti aika monelle.
Jos katsotte tai luette pelkästään vaikka herkku.netin juttuja niin siinähän pettäjät leuhkivat toinen toistaan härskimmillä jutuilla. Mikäli ne tarinat sitten ovat totta.
Miehen joka leuhkii moisella, voisin kuvitella halveksivan naisia noin ylipäätään. Hänelle se vaimo on ikään kuin äiti / aikuinen jota täytyy uhmata. Hänen selän takana kapinointinsa antaa ehkä sitä vallan tunnetta ja ”vapauden” tunnetta, joka on jäänyt muuten saavuttamatta.
Tuo vallan tunne tuntuu olevan monella se päällimmäisin. Minulla on joku joka on alapuolella itseäni, huonompi ja kaikin puolin kehnompi ihmisenä kuin minä. Tämä koskee siis joitakin pettäjiä että niitä ”kakkosia”. Oman arvon tunne ja kyvykkyyden tunne tulee siis siitä, että on joku joka on huonompi kuin itse on. Se ei tule oman itsensä arvostamisesta, että tuntee olevansa ihan ”hyvä ihmiseksi” muutoinkin.
Itselläni o kokemus jossa tuo ns. toinen nainen oli sosiaalisesti nöyryytetty ja saanut erittäin syyllistävän kasvatuksen. Hän kävi rajua kapinaa ilmeisesti vanhempiaan (auktoriteetit) vastaan ja melkein kaikki muut olivat tavallaan heidän vastineitaan. Vallanhaluisuus ja nöyryyttäminen (etenkin toisten naisten) olivat jo äärimmäistä.
Joskus voi se häpeä tuottaa juuri päinvastaisia tilanteita kuin luulisi. Oma häpeä kätketään kerskumiseen ja toisten nöyryyttämiseen. Häpeä ja syyllisyys ovat niin vahvoja, ettei niitä kestä muutoin.
Nuo kerskujat ja provoilijat toisaalta tietävät kuinka kipeään kohtaan se sattuu tuo kerskuminen. Eiköhän jokainen nainen ole epävarma ainakin joskus omasta haluttavuudestaan? Ja etenkin tämä meidän naisten halu saada päteä miesten kautta, on hyvin herkkää aluetta.
Sille jolle mies sanoo ”olet ihana, olet unelmani”, se on joidenkin naisten unelmien täyttymys. Se on Totuus että hän on hyvä ja onnistunut naisena! Jotkut miehet käyttävät tätä surutta hyväkseen – ehkä saadakseen vastaavaa takasin?
Niin eikö se ole hullunkurista että rakkauden keskeisistä ilmiöistä tehdään pahinta pilkkaa? Että se on hölmö joka vilpittömästi rakastaa ja se ”viisas” joka pelaa ja etsii vain omaa hyvää ihmissuhteissaan. Kuvastaako se tätä arvojen konkurssia jota muutoinkin elämme?
Olen tästä kanssasi aivan samaa mieltä:
"Tuo vallan tunne tuntuu olevan monella se päällimmäisin. Minulla on joku joka on alapuolella itseäni, huonompi ja kaikin puolin kehnompi ihmisenä kuin minä. Tämä koskee siis joitakin pettäjiä että niitä ”kakkosia”. Oman arvon tunne ja kyvykkyyden tunne tulee siis siitä, että on joku joka on huonompi kuin itse on. Se ei tule oman itsensä arvostamisesta, että tuntee olevansa ihan ”hyvä ihmiseksi” muutoinkin. "
Tosin sillä lisäyksellä, että moni petetty (varsinkin tämän palstan kirjoittajista) syyllistyy samaan ajatellessaan olevansa "hyvä ihminen" vain siksi, että joku on tehnyt väärin kohtaan, eli on olemassa joku joka on hänen alapuolellaan. Esimerkiksi kakkonen tai pettäjä.
Voisikohan kyvyttömyys antaa anteeksi johtua siitä, että on niin vaikea hyväksyä, että me kaikki olemme virheellisiä ja siten samankaltaisia. Kukin yrittää omalla tavallaan toimia itselleen edullisesti.
Kyllä sitä joskus kuulee niin outoja juttuja, ettei niitä oikein todeksi uskoisi. Yksikin tapaus oli sellainen, että eräs nuori äiti, joka oli hiljattain saanut vauvan, sai soiton toiselta naiselta, joka kertoi olleensa sängyssä hänen miehensä kanssa ja leuhki siitä tälle äidille ja vielä päätteeksi kertoi, kuinka mies oli valittanut vaimonsa rupsahtaneen synnytyksen jälkeen. Eli täysin tahallista henkistä julmuutta, jota ei voi oikein järjellä käsittää. Mies kyllä jyrkästi kielsi sellaista tapahtuneen ja väitti tätä toista naista sekopääksi, mutta luonnollisesti epäilys jäi kalvamaan vaimon mieltä. Voi vain kuvitella, millainen parisuhde vaimolla ja miehellä on ollut tämän jälkeen. Vaimo tuskin koskaan unohtaa tuota puhelinsoittoa, vaikka kuluisi 20 vuotta.
Kuvittelenko vain, mutta minusta tällainen käytös on vain lisääntynyt ja raaistunut. Ihmiset osaavat olla uskomattoman epäempaattisia.
että epäempaattisuus johtuu kykenemättömyydestä. Toiselle pahan olon tuottaminen tuottaa nautintoa vain ihmiselle, joka on kehittymätön ja jolla on paha olla.
Ehkä ihmisillä on nykyään enenevässä määrin paha olo?
tökkään pahaan paikkaan…
mutta todellakin on huomattavissa että se petettykin voi nostaa moraalin ylimmälle portaalle itsensä. Hän pitää itseään kasassa ajattelemalla että ne muut – pettäjä ja ”kakkonen”, ovat häntä alempana.
Oikeasti tiedän tapauksia joissa on se pettäjä ottanut ihan kiltisti tämän pahan leiman, ja antaa toisen hehkutella ja kieriskellä ”omahyveessä”. Vain saadakseen itselleen aseen tuota henkilöä kohtaan, sillä ei kukaan voi olla virheetön. Kun ”petetty” tekee itse virheen, otetaan tuo ase käyttöön. Ikävää valtataistelua, mutta tätä tapahtuu. Etenkin huoltajuus riidoissa.
Omien virheiden myöntäminen on vaikea paikka. Etenkin kun on tyyppejä jotka lyövät sinua kahta kauheammin sen jälkeen. Syyllistämisen synti on suuri. En aina jaksa ymmärtää sitä, että kun esim. täällä joku ihan vilpittömästi käy läpi niin omia virheitään kuin toisenkin virheitä, niin aina löytyy joka aloittaa sen syyllistämisen konsertin?
Ajattelematta yhtään ettei kukaan joka aletaan nurkkaan tai jota haukutaan myönnä yhtään mitään. Miksi myöntäisi kun tuomio on jo jaettu?
Mitä hyvää tai edes itselle lisää tietoa tai ymmärrystä siitä koituu? Jos vaikka se petetty kysyy, miksi joku suostuu toiseksi naiseksi, niin ei vastauksia kuunnella. Päinvastoin aloitetaan hillitön parjaus.
Joten myös tuollaiset aloitukset ovat provoja, ei niihin mitään vastauksia halutakaan!
ihmetyttää, että mitä leuhkimista siinä on et mies pettää jatkuvasti ja vaimoke leuhkii sillä, että mies palaa aina hänen luo...
kilpailua uroksesta. Tavoiteltu uros on saalis, ja se joka saaliin saa, on voittaja! Siksi vaimot saattavat ylpeillä, että ei ne toiset naiset ole mikään uhka, koska mies palaa aina vaimon luo ja toinen nainen jää nuolemaan näppejään.
kun pikkuvaimo viimein tajuaa, että nyt tais miehen kohdalle osua nainen joka on täysin eri luokkaa, ja mies ei haluakaan luopua hänestä.... Mites sitten suu pannaan? Sitten aletaan kiristämään ja uhkailemaan miestä lapsilla ja rahalla....
ottaa koville kun on uskonut kaikki miehen jutut, esim. miksi mies ei eronutkaan vaikka lupasi.Odottele vaan, voi tulla aika pitkäksi.
eiks toi oo just sitä leuhkimista ?
oli vaan realielämää.
en tarkottanut sua vaan tota edellistä viestiä. oli mun mielestä leuhmimista että on jotain erikoista sille ukkomiehelle
samoilla linjoilla;)
En oikein käsitä, miksi pitäisi sitten olla niin 'tyhmän' kanssa ollenkaan?
Eikö pilkka kohdistu silloin omaan nilkkaan, minähän olen ihan itse valinnut
sen 'tyhmän'? Kumpiko silloin onkaan se tyhmä?
Mitähän tavoittelemista pettäjässä on?Täytyy vaan ihmetellä, omasta mielestäni ei kyllä mitään
hylkää pettäjän. Sitten vasta pettäjä osaa arvostaa petettyä kun hän on jo mennyt.
leuhkimisella?
Mä kun oon vapaa nainen, niin en mä en petä ketään sellaista, jonka kanssa mä olen seksisuhteessa. Olkoonkin, että ne miehet, joiden kanssa mulla on ollut seksisäpinää, ovat monesti olleet varattuja. Mutta silti. En mä heitä petä. Enkä mä ole petänyt heidän vaimojaankaan, koska pettää voi vain sellaista, jonka kanssa on suhteessa. Ja mä en ole ollut kenenkään varatun miehen vaimon tai avovaimon kanssa suhteessa. Näin mä sen näen. Eli mä olen ihan puhdas pulmunen koko asiassa. ;)
pulmunen kirjoittelee uskottomuuspalstalle? Ihan vaan ajan kulukseen, kun meni taas suunnitelmat uusiksi kun miehelle tuli perheessä tärkeämpää tekemistä.
Samaa mieltä!
Minä en petä ketään (sinkku) vaikka olen seurustellut varatun miehen kanssa vuosia.
Mies se pettää,eikä asia kuulu minulle.
Kun mä kyllästyn yhteen, niin mä otan toisen miehen "kiertoon". ;)
Pettäjä on tietysti pääasiassa syyllinen ja se, joka ratkaisevasti toimii väärin, mutta ei kakkonenkaan mikään puhdas pulmunen ole. Se, että tieten tahtoen alkaa kakkoseksi, on valinta. Kakkoset tietävät sen itsekin ja juuri siksi kovaan ääneen vakuuttavat syyttömyyttään. Ehkä siellä syvällä sisimmässä on se pieni ääni, joka sanoo, ettei ehkä toimikaan ihan oikein.
Harva pettäjä kuitenkaan itse haluaisi tulla petetyksi ja harva kakkonenkaan haluaisi joutua petetyn puolison rooliin. Ihmiset sallivat itselleen kaikenlaista, mutta eivät halua maistaa omaa lääkettään. Tilanne tuntuukin sitten ihan erilaiselta, kun itse joutuu petoksen kohteeksi. Huijaritkaan ei pidä siitä, että heitä huijataan.
En tiedä mikä ihmisiä nykyään vaivaa, että sitä omaa itsetuntoa pitää kohottaa polkemalla joku muu jalkoihinsa. Tietysti se kertoo monesti siitä, että sisimmässä itsellä on paha olla. Mutta onko liikaa vaadittu, että ihmiset olisivat reiluja ja oikeudenmukaisia muita ihmisiä kohtaan ja osoittaisivat kunnioitusta toisia kohtaan kaikella tasolla ? Ihan huolestuttaa, mihin tämä äärimmäinen hedoinismi meidät vielä johtaa.
ettei tuon pulmusen kolo ole kovinkaan puhdas. Säpinä ja kutina kun tuppaa tarttumaan.
ovat sairaita ihmisiä, jotka omassa syvässä ja tiedostamattomassa alemmuudentunteessaan pyrkivät mitätöimään toisen arvon panettemalla ja haukkumalla. Syyllisyydenkin kestää paljon paremmin kun välillä muistaa kovaan ääneen mainita kuinka tyhmä se petetty onkaan. Vastaus on siis, että tuollaiset ihmiset ovat sairaita ja vähäisillä järjenlahjoilla siunattuja.
Luottavakin voi aavistaa ja ymmärtää mitä tapahtuu mutta haluaa silti luottaa. Luottava ei ole yhtä kuin tyhmä. Tyhmä on ilkkuja, kehittymättömän lapsen tasoon jäänyt pilkkaaja joka kehuskelee ja uhoaa omilla valloituksillaan. Jos ei kehuskele niin nauttii valloituksistaan joita hänen heikko egonsa saa hänet tekemään.
Kukaan ihmistä arvostava ei pidä näitä tekoja minkään arvoisena vaikka he itse voivat niin luulla. Samanmieliset leuhkivat toisilleen mutta todellisuudessa hekin ovat vain pahasti harhaantuneita ja eksyksissä eivätkä itsekään sitä tyhmyydessään tajua.
Onneksi on vielä joitakin terveen itsetunnon omaavia ihmisiä tässä sairaassa maailmassa, he ovat helmiä sikojen keskellä.
Minusta tämä Teija-tontun leuhkiminen ketjussa "Pyhät ilman rakasta" on juuri malliesimerkki tästä. Olkoon provo tai ei, niin ihan sairasta.
paras kirjoitus täällä varmaan ikinä. Ei mitään lisättävää.
Jokainen ihminen, suurinkin rikollinen, koettaa selittää omaa elämäänsä oikeaksi ja hyväksi.
Pelko vääristää ihmisen, kun sille on antanut kerran vallan. Koska pelko tuntuu niin ikävältä, on paljon helpompi käsitellä vihaa ja muita agressiivisia pelon johdannaisia.
Alkuperäinen pelko pettäjällä on siinä toisen kohtaamisessa. Ehkä pettäjä ei ole koskaan oppinut olemaan uskollinen, joten kun se kokemus puuttuu, voi uskotella helpommin itselleen, että se pettämisestä irtoava on jotenkin riittävän hyvää. Moni, joka ei edes petä, ei myöskään ole riittävän uskollinen, puhu syvästi tunteistaan, ja siksi uskollisuus jää kokematta heiltäkin. Silloin voi olla vaikea käsittää, miksi ei menisi mukaan pettämiseen. Kaikenlainen rellestäminen ja siitä metelöinti houkuttelee näitä mukaan pettämiseen. Kun toiset tekevät mukana niin siinä hetkellisesti oma kuva siitä oikeasta vahvistuu.
Hyvä juttu on, että vaikka ihminen olisi pettänyt, jos uskollisuutta löytyy myöhemmin kuitenkin, ei pettämiseen enää palata, koska nähdään, ettei sille koskaan ollut mitään tarvetta ja mitä uskollisuudesta saadaan on niin paljon parempaa. Uskollisuuden myötä kun mikään ei ole poissuljettua.
Vain pelko tuossa saa väistämään pois itsestä ja sitten se on joku muu sen henkilön ratissa. Ei se ihminen itse sitä halua mutta sen jälkeen kun pelolle on kerran annettu periksi muodostuu uusi pelko, missä se pitäisi se kauheus itsessä myöntää ja kohdata toisten kasvoilta. Tuon toisen pelon väistäminen sekin on sitten helpompaa. Kerroksia lisää vaan. Sillä sipuli.