Minulla on yksi ystävä, joka ei saa. Hän on ikisinkku, vähissä on suhdekokemukset ja siis sillätavalla ystävänä tosiaan harmittaa, mutta on hieman hankala auttaa. Kun hän ei usko, että kyse ei ole siitä, ettei "kukaan haluaisi" vaan siitä, että hän etsii vääristä paikoista ja siellä olevat tyypit ovat täysin väärää seuraa ja heistä ei kukaan halua. Mutta se ei todellakaan tarkoita, ettei kukaan.
No, tietenkin, kyseessä on kiltti mies, siis kaikinpuolin kunnollinen ja kiva mies, hyvä duuni ja asiat kunnossa, mutta hän ei ole mikään baari-poika, joka heittää unohtumatonta läppää ja pelaa: baarit ovat siis täysin väärä osoite olleet aina. Hän on tavallinen kaveri, joka siis pitää oppia tuntemaan. Ihan hyvä kroppainen, tavallinen naamavärkki, ei erotu sinänsä massasta. Mutta! Miksei hän tajua, että baarit eivät ole hänen isku-mestojaan, pärkkele. Ei ne pissis-pirkot nyt ole koskaan olleet kiinnostuneet, eivätkä tule olemaan. Hän olisi kovaa kamaa niitten naapurin tyttöjen keskuudessa, ja he olisivat sopivampia, mutta hän etsii vaan sitkeästi ja aina epäonnistuen omien puutteittensa täydentäjää... Selkeästi. Siis hän on hieman hiljainen, ihan ok sosiaalisesti, tulee toimeen, mutta ei se "luokan pelle", joten hän etsii aivan liian räväköitä naisia: ja tulee jyrätyksi. No, hän on tavallisen näkönen, okei, ne fitness-mimmit etsii ihan jotain muuta, on olemassa ihmisiä, joilla on omat juttunsa ja hän ei kuulu sinne joukkoon. Mutta se tavallinen lenkillä kävijä olisi hänen kanssaan samalla luokalla ja aaltopituudella. Hän on reilu ja kiltti ja huomaavainen: sellainen naisenkin pitäisi olla hänelle, mutta eipä hän niitä juuri huomaa. Että what?! Sitten kuitenkin hän on tietenkin surullinen omasta kokemattomuudestaan ja masentunutkin omasta yksinäisyydestään (vaikka hän on sentään onnekas, koska hänelllä on muutama hyväkin ystävä sekä kohtuu kiva työporukka), mutta mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että väärässä seurassa saa vääriä vastauksia? Onko itsensä niin vaikeaa oppia hyväksymään? Tai jos hän niin sitä räväkkyyttä/väriä ihailee, niin pitäisi sitten hankkia itseensä niitä ominaisuuksia eikä odottaa, että muut tuo ulkopuolelta, mutta ikäänkuin se vaan ei oikein mene ymmärrykseen.
Se on surullista oikeasti, koska hän ei ole mikään katkera tai sairas naisten vihaaja, mitä täälläkin tuntuu olevan, eikä joku näistä sekopäistä, vaan oikeasti kiva ja huomaavainen, eikä katkera vaan surullinen. Hän tajuaa sen, että jotain menee pieleen, mutta ei sitä, että kun hän kääntyisi 90astetta toiseen suuntaan, siellä olisi se mitä hän etsii.
Se mitä minun mielestäni hänen pitäisi tehdä, on hankkia porukka-harrastuksia, hänellä on se lenkkeily ja puntteilu, mutta miesporukassa, ei siellä naisiin tutustu! Hänen työpaikallaan suurinosa on miehiä, helvetti, jos naisia aikoo saada, niihin pitäisi tutustua. Hän etsii vakavaa suhdetta, joten hitto, kävisi tansseissa, siellä on naisia pilvin pimein ja joka tanssikurssilla aina miehistä pulaa. Eikä tarvitse edes yrittää iskeä: mitä enemmän tuntee naisia, tuntee naisten kavereita ja tuntee naisia. Sitä suuremmat mahdollisuudet olisi! Tai joku, missä nyt on naisia ja myös seurustellaan, kuorot ehkä, ja jotkut liikuntaseurat, mitä väliä: kokkikurssit ja muut, pitäisi hauskaa, unohtaisi sen iskemisen ja eläisi, antaisi elämän ja uusien kokeilujen viedä ja hankkisi ystäviä ja elämää: silloin se rakkauskin kävelisi vastaan. Mutta ei... Samaan seinään hakkaa päätään vaan vuodesta toiseen.
MIKSI?
No, tietenkin, kyseessä on kiltti mies, siis kaikinpuolin kunnollinen ja kiva mies, hyvä duuni ja asiat kunnossa, mutta hän ei ole mikään baari-poika, joka heittää unohtumatonta läppää ja pelaa: baarit ovat siis täysin väärä osoite olleet aina. Hän on tavallinen kaveri, joka siis pitää oppia tuntemaan. Ihan hyvä kroppainen, tavallinen naamavärkki, ei erotu sinänsä massasta. Mutta! Miksei hän tajua, että baarit eivät ole hänen isku-mestojaan, pärkkele. Ei ne pissis-pirkot nyt ole koskaan olleet kiinnostuneet, eivätkä tule olemaan. Hän olisi kovaa kamaa niitten naapurin tyttöjen keskuudessa, ja he olisivat sopivampia, mutta hän etsii vaan sitkeästi ja aina epäonnistuen omien puutteittensa täydentäjää... Selkeästi. Siis hän on hieman hiljainen, ihan ok sosiaalisesti, tulee toimeen, mutta ei se "luokan pelle", joten hän etsii aivan liian räväköitä naisia: ja tulee jyrätyksi. No, hän on tavallisen näkönen, okei, ne fitness-mimmit etsii ihan jotain muuta, on olemassa ihmisiä, joilla on omat juttunsa ja hän ei kuulu sinne joukkoon. Mutta se tavallinen lenkillä kävijä olisi hänen kanssaan samalla luokalla ja aaltopituudella. Hän on reilu ja kiltti ja huomaavainen: sellainen naisenkin pitäisi olla hänelle, mutta eipä hän niitä juuri huomaa. Että what?! Sitten kuitenkin hän on tietenkin surullinen omasta kokemattomuudestaan ja masentunutkin omasta yksinäisyydestään (vaikka hän on sentään onnekas, koska hänelllä on muutama hyväkin ystävä sekä kohtuu kiva työporukka), mutta mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että väärässä seurassa saa vääriä vastauksia? Onko itsensä niin vaikeaa oppia hyväksymään? Tai jos hän niin sitä räväkkyyttä/väriä ihailee, niin pitäisi sitten hankkia itseensä niitä ominaisuuksia eikä odottaa, että muut tuo ulkopuolelta, mutta ikäänkuin se vaan ei oikein mene ymmärrykseen.
Se on surullista oikeasti, koska hän ei ole mikään katkera tai sairas naisten vihaaja, mitä täälläkin tuntuu olevan, eikä joku näistä sekopäistä, vaan oikeasti kiva ja huomaavainen, eikä katkera vaan surullinen. Hän tajuaa sen, että jotain menee pieleen, mutta ei sitä, että kun hän kääntyisi 90astetta toiseen suuntaan, siellä olisi se mitä hän etsii.
Se mitä minun mielestäni hänen pitäisi tehdä, on hankkia porukka-harrastuksia, hänellä on se lenkkeily ja puntteilu, mutta miesporukassa, ei siellä naisiin tutustu! Hänen työpaikallaan suurinosa on miehiä, helvetti, jos naisia aikoo saada, niihin pitäisi tutustua. Hän etsii vakavaa suhdetta, joten hitto, kävisi tansseissa, siellä on naisia pilvin pimein ja joka tanssikurssilla aina miehistä pulaa. Eikä tarvitse edes yrittää iskeä: mitä enemmän tuntee naisia, tuntee naisten kavereita ja tuntee naisia. Sitä suuremmat mahdollisuudet olisi! Tai joku, missä nyt on naisia ja myös seurustellaan, kuorot ehkä, ja jotkut liikuntaseurat, mitä väliä: kokkikurssit ja muut, pitäisi hauskaa, unohtaisi sen iskemisen ja eläisi, antaisi elämän ja uusien kokeilujen viedä ja hankkisi ystäviä ja elämää: silloin se rakkauskin kävelisi vastaan. Mutta ei... Samaan seinään hakkaa päätään vaan vuodesta toiseen.
MIKSI?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Minusta surullista on se, että ainoa hyväksytty tapa etsiä seuraa ilman mitään hattutemppuja ovat ne baarit, joissa osa miehistä nyt ei vaan pärjää, vaan siellä pitää olla peluri, suupaltti ja menevä markkinamies. Vaihtoehtoja on kolme. Taisin jo tällä viikolla aiemmin itkeäkin tästä täällä, mutta itketään nyt uudestaan.
1. "Porukka-harrastukset". Hyvä on, minäkin pidän tästä ideasta periaatteessa, mutta käytännössä minusta on vähän onttoa keksiä väkisin itselleen sellaisia porukka-harrastuksia, että niissä tutustuisi myös naisiin. On mahdollista, ettei ystävällesi vain ole tullut mieleen asioita, joita voisi harrastaa ja jotka täyttäisivät tämänkin ehdon, mutta se lenkkeily ja punttisali on kai tullut hänelle ihan luonnostaan mieleen asioina, jotka ovat kivoja ja hyödyllisiä. Pitäisikö hänen tosiaan alkaa tanssimaan, jos se ei häntä kiinnosta? Sitä paitsi, kokemuksen rintakarvaalla äänellä, tanssikursseilla ei käy naisia. Siellä käy pariskuntia ja ehkä joku yksinäinen mies, jolle ei sitten löydy sitä paria. Minä tiedän, minä olen ollut yhdellä tunnilla.
2. Kaverien kaverit. Pitäisin tätä vaihtoehtoa parhaimpana. Jos kaverisi on vasta parikymppinen, niin tämä olisi luultavasti erittäin hyvä vaihtoehto. Hänen kaverit lienevät hänen kanssaan samanhenkisiä, joten myös näiden kavereiden tyttöystävät edustavat sitä sopivaa osastoa, ja siis myös näiden tyttöystävien sinkkuystävättäret. Ainoa vaan, kun aletaan saapumaan vanhan pojan ikään, niin kaverien kaverit ovat kaikki perheellisiä. Minä tiedän jälleen, olen jo 27-vuotias.
3. Netti. Epätoivoisen viimeinen toivo... tai ihan varteenotettava vaihtoehto nykyaikaiselle, ujolle miessinkulle, joka osaa ilmaista itseään paremmin kirjallisesti. Kun on kymmenen vuoden aikana tehtaillut lukuisia ilmoituksia, ja yksi on niihin vastannut kilpailluttakseen poikaystäväkandidaatteja ja valkatakseen sitten parhaan mies-esineen, en voi ihan kuvailla tätäkään vaihtoehtoa toivoa antavana.
Äh, aina pitää tarkentaa jälkeenpäin sanomisiaan...
Siis, uusien harrastuksien keksiminen on erittäin kannatettava ajatus, mutta minusta on huono lähtökohta edellyttää niiltä sitä, että niissä tapaisi naisia.
Mä ymmärrän tavallaan, mutta jos homma menee siihen, että ollaan tosissaan masentuneita ja elämä alkaa tuntua paskalta... Niin en, en todellakaan ymmärrä. Voihan sitä jääräpäisesti pitää kiinni vaan vanhoista tavoistaan, mutta jos se kolmikympppiseksi osoittaa kerta toisensa jälkeen, ettei toimi, niin luulisi, että hänkin ihan älykkäänä ihmisenä ymmärtäisi, että nyt tarttee tehdä muuta.
"1. "Porukka-harrastukset". Hyvä on, minäkin pidän tästä ideasta periaatteessa, mutta käytännössä minusta on vähän onttoa keksiä väkisin itselleen sellaisia porukka-harrastuksia, että niissä tutustuisi myös naisiin."
Joo, mun mielestä on onttoa olla keksimättä uusia keinoja saavuttaa jotain, mitä haluaa, mun mielestä voi aina kokeilla. Tottakai ne pitää keksiä, missä ois ihmisiä, missä ois muitakin, missä vois olla kivaa. Tätä samaa periaatetta sekin noudattaa, että on onttoa ja ettei oikein lähe. No ei lähe sitten muutakaan. Kyllä se vaan niin on, että elämänsä luo itse kuitenkin ja mä ymmärrän, että onhan se tavallaan, mutta se tanssi oli esimerkki ja kyllä helveti**ä, jos toinen vaihtoehto on popsia masennuslääkkeitä ja linnottautua kotiin, niin ensin pitäisi aloittaa vaikka tanssimaan (mikä nyt oli yksi esimerkki vaan), mennä krav magaan ja alkaa harrastamaan laskuvarjohyppyä, mennä spinning-tunneille ja vaikka teatteriryhmään.
Joku osuu kohdalleen, mistä tykkää ja siinä saattaa jopa laajentaa itseään samalla, saada hauskuutta elämäänsä, kuten sanoin, unohtaa sen iskemisen ja katsoa vaan muitakin kortteja ja mahdollisuuksia.
Mun mielestä on helvetin tyhmää se, että jättää kortteja käyttämättä: ei sitä naisystävää kukaan eteen tuo, ja jos ei naisia niissä piireissä liiku, missä on ja baari on täysin väärä paikka, niin mitenkäs sen ongelman sitten ratkaisee? Kun hänkin haaveilee sitten perheestä. No ei se itsestään ilmesty eikä se kiltti ja kiva nainen nyt ole siellä punttiringissä. Se äidiksi haluava, kiltti, pullan tuoksuinen nainen ei käy puntilla, eikö se nyt ole selvääkin selvempää. Tai siis, eihän se tunnu olevan, mutta näin maalaisjärjellä, niin luulisi.
Kaverin kaverit, ei kaikki kolmekymppisetkään ole sitoutuneet, mutta ylipäätään... Mä olen onnekas: aina suosittu. Ehdotuksia tulee, - ja kaikki vääriä. Turpaan on tullut täydeltä laidalta ja voin ihan kokemuksesta sanoa, että jos kymmenen ihmistä on, niistä ei välttämättä yksikään ole sopiva. Joten kannattaisiko sitten sen kaveripiirinkin olla mahdollisimman laaja, noin ihan vaan ajatellen, että muutenkin laaja kaveripiiri on hyvä asia, mutta myös siltä kannalta, että ei voi laskea kortin varaan mitä ei ole.
Ja kolmekymppisenä katsos, kohta alkaa toinen kierros, odotapa vaan. Mulla on edelleen vientiä, ja numerot on jo päälle. Joten se ikä on aivan se ja sama. Mikään ei voi taata onnistumista suhteissa, mutta niitä nyt pitäs edes saada ensin, että vois edes yrittää onnistua. Ja sattuu sen turpiin saaminenkin, mutta...
Mä en ole ikinä yrittänyt iskeä ketään, mä olen vaan elnyt, kokeillut ja liikkunut. Mä olen just myös onttoillut ja vaan huvikseni katsonut juttuja, mitä niillä on tarjottavaa. Joskus se on se juttu, joskus kaverit, joskus jotain enemmän, ja monesti on niinkin käynyt, ettei mitään, mutta tulipahan tehtyä.
Mutta emmä mitään olisi saanut, jos en olisi vaan kokeillut ja elänyt.
Nettideiteistä en tiedä, niihin en itse rupeaisi muutenkaan, kun olen sen verran epäluuloinen. Oikeat ihmissuhteet on livenä, ja tämä on pelkkä bittiavaruus :)
Mutta jos ei elä, ei koe, ja jos ei koe, ei kyllä saa, jos ei uhraa ja anna, ei tipu ja jos ei etsi, ei löydä.
Puolustelen hieman nettideittejä:
"Nettideiteistä en tiedä, niihin en itse rupeaisi muutenkaan, kun olen sen verran epäluuloinen. Oikeat ihmissuhteet on livenä, ja tämä on pelkkä bittiavaruus :)"
Niin, niinhän ne oikeat ihmissuhteet ovat livenä. En tietenkään tarkoita nettideittailulla sitä, että kirjoitellaan vain eikä koskaan tavata kasvotusten. Sen sijaan: kirjoitellaan aluksi, eli "tehdään aloite", ja kun sen voi tehdä harkiten ja kirjallisesti, ei myöskään tule valtavissa suorituspaineissa vain töksäyttäneeksi jotain, joka sitten suodattuisi baarin mölyssä mongerrukseksi, jonka vastaanottava osapuoli torjuu samantien. Myönnän kuitenkin, että musta on se päivä, jolloin alennun seuraavan kerran kokeilemaan nettionneani. Melkein jo sorruin, mutta pääsinkin yli houkutuksesta.
"Mutta jos ei elä, ei koe, ja jos ei koe, ei kyllä saa, jos ei uhraa ja anna, ei tipu ja jos ei etsi, ei löydä."
En nyt voi olla eri mieltäkään, kuten on vaikea olla eri mieltä muunkaan kirjoittamasi kanssa. Mieluummin sitten vaikka väkinäistä kokeilua kuin linnoittautumista. Ainahan on mahdollista, että huomaakin pitävänsä alunperin mielenkiinnottomana pitämästään harrasteesta.
"Ja kolmekymppisenä katsos, kohta alkaa toinen kierros, odotapa vaan."
Odotan kyllä kauhulla toisella kierroksella olevien naisten reaktiota siihen, että on joku heidänikäisensä, jonka auto hyytyi ensimmäisellä kierroksella lähtöruudussa. Toisekseen kuvittelen, että monien miehen ajatus perheestä tarkoittaa vaimon lisäksi omia lapsia, ei ensimmäiseltä kierrokselta muilta miehiltä jääneitä lapsia. Olen kyllä itsekin alkanut miettimään, ettei ehkä olisi ihan mahdoton ajatus jonain päivänä olla isä - ajatus isäpuoleudesta sen sijaan on edelleen melko mahdoton. Ehkä sitten nelikymppisenä saattaisi olla ajateltavissa luopua tästäkin toiveesta, kuten joudumme luopumaan kaikista muistakin toiveista.
Älä suotta odota kauhulla, kyllä aikuiset jo ymmärtää ja ovat nähneet ja uskaltavat myöntää, että ei kaikilla käy sama mäihä ja että erilaisia ollaan. No, joo, lapsia saattaa olla, mutta toisaalta, paljon on heitäkin, kellä ei ole. Toisaalta, lapset saattavat positiivisestikin yllättää, lapset ovat pieniä ihmisiä ja ihan kivoja sellaisia, nou hätä! ;)
Mun mielestä netti ois just vaikeampi paikka antaa rehellinen kuva itsestä: mikä ois pakko, jos aikois rehellisesti löytää oikeen suuntasta seuraa. Mutta ilman että kuulostaa teennäiseltä, epätoivoiselta, vaativalta, vaikeelta, helpolta... Mä oon miettinyt, että ois tosi vaikee keksiä kiinnostavaa, mutta aitoa kirjoitusta, joka kertois totuuden, mutta sillai "en pyytele itseäni anteeksi" meinigillä. Mutta jotkut osaa: itse en.
Mun kaverikin just jotain sanoo aina joskus että "kun ei ole noita kokemuksia" hieman häpeillen. Niitä kukaan ajattele, miksi sitä hävetä pitäisi. Emmäkään ensin ajattele, että jassoo, montakos pitäs vastapuolella olla, et ois kelvannu ja kukas sitä suosittelee ;)
On tai ei, ihminen on ihminen ja kiva ihminen on kiva ihminen. Sillä vaan luo ittelleen pahaa mieltä ja huonontaa itsetuntoaan (?Oletan?).
No, toivottavasti alkaa flaksi käymään aina jossain vaiheessa. Ettei kaikista toiveista tartte luopua kenenkään :)
"Sitä paitsi, kokemuksen rintakarvaalla äänellä, tanssikursseilla ei käy naisia. Siellä käy pariskuntia ja ehkä joku yksinäinen mies, jolle ei sitten löydy sitä paria. Minä tiedän, minä olen ollut yhdellä tunnilla."
Minäkin tiedän yhden tunnin kokemuksella jotain siitä aiheesta :) Kursseja lienee erilaisia.. Omallani oli kyllä naisia. Sellaisiakin joilla ei ollut paria. Itse asiassa niitä oli paljon, enemmän ainakin kuin miehiä. Nuo sielut kiersivät vapaita miehiä ja osa jotui maleksimaan jatkuvasti seinillä odottamassa vuoroaan. Eli joillain kursseilla määrä on kyllä ihan kohdillaan :) Valitettavasti vaan määrä ei korvaa laatua.. Suurin osa noista oli vanhaa huuhkajaa. Pari jopa lemahti jo pilaantuneelta. Ne jotka olivat sitä nuorempaa ikäpolvea, ja niitä muuten oli oikeasti vähän, niin ne kyllä olivat poikaystävineen siellä.
En tosin osaa sanoa, että vaikuttaako tähän asiaan se mitä kurssilla opetetaan. Itse kävin tangokurssilla ja siellä tilanne oli ainakin noin. Joku vähän menevämpi tanssi saattaa olla ihan toisin..
kuin tuo kaverisi. ikää on 23v. mun kohdalla naisten saanti sinänsä ei ole koskaan ollut ongelma. vaan se, etten tässä elämäntilanteessa tapaa niitä kiinnostavia naisia missään. opiskelen hyvin miesvaltaista alaa joten sen enempää koulusta kuin töistäkään ei ole sitä oikeaa löytynyt, lieneekö myös paikkakunta ja/tai koulukohtainen asia tämä.. kaveripiirissäkään ei ole yhtään sellaista naista jonka kanssa voisi kuvitella jotain vakavampaa..
nettideittejä on kokeiltu mutta se touhu on tyssännyt lähinnä juttelu-asteelle tai sitten yhden/kahden yön juttuihin..
eli mikähän se siis on sellainen paikka tai harrastus josta löytyisi tämmöselle rock-henkiselle äijälle se oikea naikkonen kainaloon? tanssikurssit kuulostaa joltain ikäihmisten harrastuksilta enkä kyllä tunne ketään tämänikäistä kuka noissa kävisi. alkaa tuntua hiljalleen jo hieman mahdottomalta koko homma.. :(
Niin, joo, se oli yksi esimerkki. Ekaksi kannattaa luopua pilkusta ja kirjaimellisuudesta ja opetella soveltamaan. Se auttaa kanssa, luovuutta voi opetella: se auttaa siinä suhteessakin sitten, vaikka kukas mä olen neuvomaan, kun vaan turpiin on tullut ;D
Mutta ainakin olen alkuun päässyt. Useammankin kerran.
Kyllä se harrastus, mikä itseä kiinnostaa edes sen vertaa, että lähtee kokeilemaan on vaan keksittävä itse. Mutta jos ei tiedä mistä aloittaa, voi aloittaa mistä vaan, että toisaalta ja toisaalta.
niin no siinähän se, kun en keksi enää yhtään mielenkiintoista harrastusta tai muuta tekemistä, jossa voisi luontevasti tutustua naisiin. jos keksisin, niin eihän tässä mitään ongelmaa olisikaan. naisten saantihan ei sinänsä ole ollut ongelma, vaan sen vakavan suhteen löytyminen. ja sitä ei tunnu mistään baarista löytyvän.
"MIKSI? "
Koska SUOMESSA ei ole todella mitään paikkoja missä toisiin voi tutustua ilman alkoholin voimaa ja viihdepellen arvoja!
Toki harrastukset sekä kaveripiirit ovat sellaisia mutta ihan oikeasti voi mennä sinne katsomaan ja kokeilemaan asiaa.
Kuinka moni OIKEASTI parisuhteessa oleva olisi valmis aloittamaan jonkun uuden harrastuksen että löytäisi seuraa?
Esimerkiksi jonkun tanssin tai kuoron jos ei osaa laulaa pätkääkään eikä halua oikeasti tanssia?
Osa teistä parisuhteissa elävistä ei vain ymmärrä että miten onni on käynyt kun on löytynyt sopiva vierelle jostain kaveripiireistä ja miten vaikeaa sinkulle on myydä itseään. Kysymys on myös monesti onnesta.
"Tai joku, missä nyt on naisia ja myös seurustellaan, kuorot ehkä, ja jotkut liikuntaseurat, mitä väliä: kokkikurssit ja muut, pitäisi hauskaa, unohtaisi sen iskemisen ja eläisi, antaisi elämän ja uusien kokeilujen viedä ja hankkisi ystäviä ja elämää: silloin se rakkauskin kävelisi vastaan. Mutta ei... Samaan seinään hakkaa päätään vaan vuodesta toiseen."
Tuo on TOIVEAJATTELUA.
Ei se rakkaus kuule kävele noin vain vastaan vaikka kuinka hankkisi kaiken maailman asioita ympärilleen joita ei edes halua tehdä.
Itse sinkkumiehenä sanon että teen asioita jotka minua kiinnostavat ja kun sosiaaliset piirit ovat pienet niin ei yksinkertaisesti tapaa sopivia naisia.
En väkisin jaksa alkaa menemään mihinkään kurssille vain kuluttamaan aikaan ja "nauttimaan" elämästä (nautin siitä jo nyt) että löydän EHKÄ jonkun naisen joka EHKÄ on sopiva ja joka EHKÄ kiinnostuu minusta.
Itse tiedän mistä aion naiseni etsiä jatkossa jossa kulttuuri on erilaista seurusteluun: ulkomailta.
Tämän verran lainaan itseäni:"
Kyllä se harrastus, mikä itseä kiinnostaa edes sen vertaa, että lähtee kokeilemaan on vaan keksittävä itse. Mutta jos ei tiedä mistä aloittaa, voi aloittaa mistä vaan, että toisaalta ja toisaalta."
Että niin, tee nyt vapaasti ihan mitä lystäät, ei kyse ole siitä. Kukaan ei ole alunperin puhunut että täytyisi tehdä asioita mitä ei halua: ja tuolla asenteella ei kyllä tipu mitään, että kuten sanoit itsekin ulkomailta saa: rahalla. Toivottavasti sulla on sitä.
Joo, mä olen aloittanut harrastuksia monesta yhteisestä syystä: ne on kiinnostanut, tai olen vaan kokeillut, ja miettinyt kehen siellä voisi törmätä, ja toivonut aina että paikalla olisi myös tulevia kavereita, ja vapaana ollessani, ehkä myös enemmän. Että mistä sä luulet, että niitä kumppaneita on löytynyt? Emmä niitä baarista ole iskenyt.
"Esimerkiksi jonkun tanssin tai kuoron jos ei osaa laulaa pätkääkään eikä halua oikeasti tanssia?" Oletko sä tyhmä? Siis oikeasti, oletko sä tyhmä?
Nyt on pakko sanoa, koska sä aloit meuhoomaan, minä en tee sitä ja minä en tee tätä ja minä olen onnellinen nyt jo, enkä aijo pätkääkään muuttua enkä tee mitäännnnnn!!!
Hei, HY-VÄ SUL-LE, PU-HUIN YS-TÄ-VÄS-TÄ-NI, JO-KA TOI-VOI-SI KO-VASTI LÖY-TÄ-VÄN-SÄ NAI-SEN JA SAA-VAN-SA PER-HEEN, MUT-TA ET-SII NIIN VÄÄ-RIS-TÄ PAI-KOIS-TA.
EN PU-HU-NUT SI-NUS-TA: SAAT TO-KI KER-TO-A O-MAN TA-RI-NA-SI, MUT-TA SI-NUS-TA EI NYT PU-HUT-TU A-LUN-PE-RIN, EI-KÄ SI-NUA KE-HO-TET-TU TE-KE-MÄÄN YH-TI-KÄS MI-TÄÄN.
KU-KAAN EI KE-HOT-TA-NUT KE-TÄÄN TE-KE-MÄÄN A-SI-OI-TA MI-TÄ EI HA-LU-A. EI-KÄ TO-TI-SES-TI A-SI-OI-TA, MI-TÄ IN-HO-AA.
ME-NE TO-KI UL-KO-MAIL-LE, AI-VAN SA-MA.
Sori, mä en jaksa näitä vitun vauhkoajia, ja sori, jos tavasin väärin, yrittäkää ymmärtää, etten ole joutunut tavaamaan kenellekään mitään vuosiin.
"Että niin, tee nyt vapaasti ihan mitä lystäät, ei kyse ole siitä. Kukaan ei ole alunperin puhunut että täytyisi tehdä asioita mitä ei halua: ja tuolla asenteella ei kyllä tipu mitään, että kuten sanoit itsekin ulkomailta saa: rahalla. Toivottavasti sulla on sitä."
Rahalla? Kuka tässä rahasta mitään on puhunut?
Vai väitätkö että kaikki muut maailman naiset haluavat ennen kaikkea rahaa verratunna suomalaisiin naisiin? :D
Suomalaiset sinkkunaiset (varsinkin hoikat ja lapsettomat) ovat pelkkä pisara meressä muun maailman tarjontaan verrattuna. Seurustelukulttuuri on myös erilaista ihan kokemuksesta. Ihmisiä tapaa helpommin esimerkiksi. Täällä iskeminen on luonnollista lähinnä baareissa pienessä tuiterissa.
"Joo, mä olen aloittanut harrastuksia monesta yhteisestä syystä: ne on kiinnostanut, tai olen vaan kokeillut, ja miettinyt kehen siellä voisi törmätä, ja toivonut aina että paikalla olisi myös tulevia kavereita, ja vapaana ollessani, ehkä myös enemmän. Että mistä sä luulet, että niitä kumppaneita on löytynyt? Emmä niitä baarista ole iskenyt."
No onneksi olkoon! Olet ehkä sopiva nainen siihen hommaan että on löytynyt ja nyt oletat että kun mies tekee saman niin niitä tulee tuosta vain poks?
Tiedoksi sinulle että tiedän tyyppejä jotka ovat metsästäneet tuolla tavoin ja joutuivat luovuttamaan josskain vaiheessa. Heitä vitutti kiertää erilaisissa harratuksissa/puuhissa joista sai naiskavereita mutta vain naiskavereita eikä muuta samalla kun vitutti se itse harrastus.
"Oletko sä tyhmä? Siis oikeasti, oletko sä tyhmä?
Nyt on pakko sanoa, koska sä aloit meuhoomaan, minä en tee sitä ja minä en tee tätä ja minä olen onnellinen nyt jo, enkä aijo pätkääkään muuttua enkä tee mitäännnnnn!!!"
Ainakin itse aion muuttua sillä tavoin että etsin seuraa ulkomailta. Ehkä sitä kannattaisi ehdottaa ystävällesikin?
Yritän kertoa asioita itsestäni jotka liittyvät ehkä ystävääsi kun ihmettelet hänen käytöstään?
Toki jos olet niin tyhmä ettet osaa rinnastaa kenenkää muun tilannetta tuon ystäväsi tilanteen ja vertailla kokemuksia sekä päätellä mistä hänelle ehkä hyvästä ajatuksesta huolimatta ole joka tapauksessa hyötyä niin siitä vaan.
"Sori, mä en jaksa näitä vitun vauhkoajia, ja sori, jos tavasin väärin, yrittäkää ymmärtää, etten ole joutunut tavaamaan kenellekään mitään vuosiin."
JAOIN KO-KE-MUK-SE-NI ET-TÄ TA-JU-AI-SIT JO-TA-KIN MUT-TA EH-KÄ ET TA-JU-A KUN OLET NIIN VI-TUN TYH-MÄ ÄM-MÄ.
Minulle muuten ehdotettiin juuri joskus päinvastaista kun en ollut löytänyt seuraa kielikursseilta jne. paikoista.
Pitäisi kuulemma raiittiina ihmisenä painua vain baariin josta sitä seuraa löytyisi kuulemma sormia napsauttamalla. No eihän sitä tietysti löytynyt.
Osa niistä jotka ovat löytäneet seuraa aina eivät tajua miten joillekin seuran löytäminen voi olla hankalaa vaikka kuinka kierrettäisiin harrastuksia, baareja jne.
Itse tajusin jo aikaa sitten että Suomessa on niin pieni valikoima naisia ja heidän mieskäsityksensä niin paska että se on ihan turha toivo ellei halua tyytyä johonkin kimisevään läskiin tanttaan.
"...Hän olisi kovaa kamaa niitten naapurin tyttöjen keskuudessa, ja he olisivat sopivampia. Mutta se tavallinen lenkillä kävijä olisi hänen kanssaan samalla luokalla ja aaltopituudella. Hän on reilu ja kiltti ja huomaavainen: sellainen naisenkin pitäisi olla hänelle, mutta eipä hän niitä juuri huomaa..."
-Oma kommentti: miestä voi alkaa nopeasti k*rsiä sellaiset "naisten" harrastukset joissa pitää roikkua vain sen maijan huomion saamiseksi. Alkaisiko random-maija vaikka ajamaan motocrossia mun takia? Selvä on että niitä naapurintyttö-naisia ei ole löytynyt miesten harrastuksista. Sitten NE lenkkeilijä-naiset, ei niihin saa mitään otetta. Ohi vilahtaa jos naamakkain mennään, joo voi siinä yrittää sen 1.69 sekunttia juoksussa vilkaista silmiin, en ole niin nopea että jotain saisin aikaan.
Suomi-kulttuuri just tämä: vain baarissa ne menevämmät naiset- joille ei tavis mies tavis luonteella kelpaa, sitten luokikkaammat miehet nakkelee aloituksiaan vuoron perään, mies oltav aina viinan hajuinen, ja kaiken on tapahduttava yhtenä iltana.
En jaksa perustella tarkemmin, vaikka pitäisi.
""Ja kolmekymppisenä katsos, kohta alkaa toinen kierros, odotapa vaan.""
Sad But True? Ehkä täällä massassa seassa jäljelle jäävät ovatkin niitä miehiä jotka kulkevat omia polkujaan. Sillä he eivät luultavasti täytä näitä kierroksia omaavien taitoja parisuhteessa.
Luulin että se kierros aloitetaan NOLLASTA sen naisensa kanssa yhdessä.
AP:n pointti on hyvä ja ymmärrettävä. En tosin usko että se rakkaus kävelee vastaan, se on itse jostakin jollakin keinolla hommattava analogialla mies tekee aloitteen-nainen hyväksyy tai ei.
Voisi olla että jos osaisin tanssia tai olisi laulutaitojakaan, niin en kirjoittelisi tänne.
Älkää tikahtuko kiukkuun, elämä voi todella olla valoisampaa ulkomaalaisen naisen seurassa- yksi made in italy skole oppilas kokemus on mulla todisteena tästä.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Harrastukset valikoituvat kunkin oman mielenkiinnon mukaan. Harrastuksen aloittaminen vain siksi, että löytäisi elämäänsä naisen kuulostaa hyvin teennäiseltä, jos ei ole asiasta aidosti kiinnostunut. Vähän sama, kuin sanoisit ei-lemmikeistä pitävälle ihmiselle, että hanki koiranpentu, kyllä naiset tulevat juttelemaan.
PS: Eläinten ystävänä koirissa ei ole mitään vikaa, mutta olen enempi kissaihminen ;)
"""Ja kolmekymppisenä katsos, kohta alkaa toinen kierros, odotapa vaan.""
Sad But True? Ehkä täällä massassa seassa jäljelle jäävät ovatkin niitä miehiä jotka kulkevat omia polkujaan. Sillä he eivät luultavasti täytä näitä kierroksia omaavien taitoja parisuhteessa.
Luulin että se kierros aloitetaan NOLLASTA sen naisensa kanssa yhdessä."
Mitä houkuttelevaa on toiselle kierrokselle päätyneistä naisista aitoa, yksin elävää sinkkumiestä kohtaan ? Ollakseni rehellinen, jos pitäisi valita joko ilman parisuhdetta elänyt tai toiselle kierrokselle päätynyt nainen, valitsisin mieluummin ensimmäisen.
Miksi ? Koska molemmat aloittavat suhteen samasta elämäntilanteesta ja ovat myös kokemusten suhteen tasavertaisia.
Jälkimmäisessä tapauksessa on hyvin vaikea kuvitella, että toiselle kierrokselle päätynyt nainen olisi minusta yhtään sen enempää kiinnostunut, kuin jos olisi vielä sinkku. Sitä paitsi, nainen on jo kertaalleen valinnut elämänsä miehen, joten se kakkos tai kolmossija tässä kisassa ei houkuttele.
Nyt lampaita laskemaan, öitä !
Hoo! Itsessänikin kerran melkeinpä roikkui joku italialainen tyttö. Lopulta emme olleet yhteensopivia, mutta tytön eduksi on laskettava se, että hän etsi minut käsiinsä ja teki aloitteet kaikkeen, vaikka olin suht nihkeä alusta alkaen. Sinnikäs kyllä, mutta lopulta liiankin väkivahvasti.
Mutta Italiasta vissiin sitten tosiaan löytyy aktiivisia naisluonteita. Jännän paradoksaalista sikäli, että siellähän vissiin miehet avoimesti viheltelee ja huutelee imareteluja kadulla vastaantuleville naisille, joten voisi luulla ettei naisten tarvitse oppia tekemään yhtään mitään. Sen sijaan täällä tavalliset miehet ovat ainakin selvin päin tasa-arvoa kunnioittavan (pelkäävän?) kohteliaita ja varovaisia, ja naiset odottavat passiivisina sulavaluonteista prinssiä.
"Mutta Italiasta vissiin sitten tosiaan löytyy aktiivisia naisluonteita. Jännän paradoksaalista sikäli, että siellähän vissiin miehet avoimesti viheltelee ja huutelee imareteluja kadulla vastaantuleville naisille, joten voisi luulla ettei naisten tarvitse oppia tekemään yhtään mitään."
Itsetunto nousee kun saa huomiota. Sitten on helpompi tehdä aloitteita jos tietää, että kelpaa muillekin vaikka saisikin pakit. Niinhän suomessakin varatut naiset flirttailevat ja tulevat juttelemaan kun ei ole pelkoa pakeista.
Et jakanut yhtään mitään, vaan vauhkoat, niinkun nyttekin. Ja sitten se, miksi sä olet sinkku ja pysyt sinkkuna on meille kaikille muille aivan täysin selvää.
Kukaan ei maininnut rahaa? Mainitsi: minä. Ja sulla on varaa haukkua jotain tyhmäksi? Siksi, että ei ne thaimaan ja venäjän naiset elä samanalaisessa kulttuurissa, eikä siellä painoteta rakkautta. Siellä missä naiset etsii vapautuneesti samoilla perusteilla kun täällä, sulla ei ole koskaan mahdollisuuksia, koska kukaan ei tule tollasta kattelemaan, kukaan ei tule sun hyökkäyksiäs jaksamaan eikä ketään oikeasti kiinnosta tuntea edes myötäntuntoa. Sen sijaan Chiu-chiu ja lutmila on eri kulttuurista, he arvostavat eri asioita: jos miehellä on varaa elättää hyvin, se riittää. Joten koska sulla ei tunnu ihan näin äkkiseltään muutakaan annettavaa olevan, toivottavasti sulla on rahaa.
Niin, mäkin olen mm. kiertänyt maailman jopa ihan ympäri, että ihan kokemuksesta, niin joo, kulttuureissa on todella paljon eroa. Muttei sit ihan niin paljon aina.
Sä olet niin tyhmä, että rinnastat ihan eri tilanteen itseesi: sä olet itsekeskeinen uhoaja, typerä jääräpää, joka on omien sanojensa mukaan helvetin tyytyväinen. Sitä sä kuulostatkin, todella tasapainoiselta ja onnelliselta. Mä puhuin ihmisestä, joka on herkkä ja normaali, joka haluaa perheen ja toivoo puolisoa ja on masentunut nykyisellään. Sä et ole mitään, mitä se ihminen on, ja siis: se on enemmän. Se ansaitsisi onnensa ja sä ansaitset hatullisen paskaa.
"...oletat että kun mies tekee saman niin niitä tulee tuosta vain poks?"
En, mä oletan sun kohdalla, että teit sä mitä tahansa, niin ei onnistu etkä saa: ja tässä olen oikeassa eikö totta? Eipä ole juuri irronnut? Koskaan, eihän?
Mä en yleistä miehiä, sillä mun kaverilla olisi kaikki mahdollisuudet, kunhan se tutustuisi ihmisiin ja antaisi heille mahdollisuuden, sulla ei ole. Sillä ois toivoa vaikka kuinka paljon, sulla ei ole.
Joten mene ulkomaille, ja mua ei kiinnosta sun kokemukset eikä sun yksinkertainen maailmasi. Sä et voi kertoa vertauksia, koska se mun kaveri painii kaikesta huolimatta ihan eri sarjassa kun sinä, on sun kaltaset tyypit joille en siis neuvoja jaa (en näitäkään sulle ja teille tarkoittanut) koska se on turhaa, ja hänen kaltaiset, joilla olisi kaikki mahkut, kun he vaan uskaltaisivat ottaa hieman askelia eteenpäin.
Mutta hyvää loppuelämää.
"-Oma kommentti: miestä voi alkaa nopeasti k*rsiä sellaiset "naisten" harrastukset joissa pitää roikkua vain sen maijan huomion saamiseksi. Alkaisiko random-maija vaikka ajamaan motocrossia mun takia? Selvä on että niitä naapurintyttö-naisia ei ole löytynyt miesten harrastuksista. "
Tarkennan edelleen: ei, se Maija ei ole masentunut puutteestaan, ja saa miehiä. Se maija löytää niitä muutenkin. Maijalla on menekkiä, kavereita ja piirejä. Maijan ei tarvitse, maija saa perheen pertistä, joka on paikalla.
Miksi kaikki yrittää vääntää asian jotenkin uhraukseksi? Miksi kaikki yrittää heti tehdä itsestään uhreja, joitten pitäisi tehdä jotenkin enemmän kun muitten?
Jos pertti on siellä, missä sinä et, on pertillä kaikki mahdollisuudet ja sulla ei yhtään. Näin se menee.
Olen jo montakin kertaa sanonut, että ei mitään, mistä ei tykkää, mutta maailmaansa on pakko laajentaa, jos aikoo löytää jotain erilaista. Olen jo sanonut, että ei toki mitään mitä inhoaa, ne ovat esimerkkejä. Mutta jos sä et liiku missään, missä liikkuu mitään mitä sä etsit, niin ei sitä itsestään vaan tuoda. Näin se on.
On muutakin kun naisten harrastuksia, missä on naisia ja toisekseen: aika moni maija harrastaa mitä mieskin, että saa olla miehensä kanssa. Mutta jos ei mielikuvitus riitä, niin eihän se sitten riitä.
Jos se ei toimi, mitä sä olet tähän mennessä tehnyt, niin se ei toimi: on pakko vaihtaa toimintatapojaan, jos aikoo saada jotain toimimaan.
Ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Ei ole pakko yrittää, mutta sen ruikuttamisen täällä voisi aika moni lopettaa.
Edelleen, olen tavannut kaikki mieheni opinnoissa, harrastuksissa ja töissä, enkä yhden yhtä iskenyt baarista eikä minua ole koskaan isketty baarista. Mutta että hei, jos joku täällä haluaa roikkua omissa käsityksissään, niin ihan vapaasti: onneksi ei ole mun maailmani.
"Kukaan ei maininnut rahaa? Mainitsi: minä. Ja sulla on varaa haukkua jotain tyhmäksi? Siksi, että ei ne thaimaan ja venäjän naiset elä samanalaisessa kulttuurissa, eikä siellä painoteta rakkautta."
Ai että "ulkomaat" ovat thaimaa ja venäjä! :D
Ei oo totta. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä joista noin puolet on naisia ja sinä viittaat kahteen maahan joista en naisia ainakaan etsi.
Mitä sinä rakkaudesta tiedät? Oletko ollut Ranskassa, Italiassa jne.?
Suomessa ei eletä rakkaudesta vaan pillusta, mulkusta ja kaljasta. Elä sinä utopiassasi täällä peiponpesässä.
"Mutta hyvää loppuelämää."
Samoin myös ystävällesi. Anna neuvoni hänelle jos ei sinun ohjeesi toimi.
Painu nyt vittuun tyhmä kanttura.
Voi hyvänen aika, ei tässä muuta voi sanoa. Se toinen kierros oli vastaus siihen, ettei kohta ole ketään vapaana: aina on. Joka iässä aloitetaan suhteita.
"Sitä paitsi, nainen on jo kertaalleen valinnut elämänsä miehen, joten se kakkos tai kolmossija tässä kisassa ei houkuttele."
Älä ole lapsellinen vaan avaa silmäsi ja katso ympärillesi: montako kertaa ihmiset ovat valinneet elämänsä kumpppanin,-ja olleet väärässä... Kun asiat eivät ole niinkun saduissa, vaan niinkun elävässä elämässä, missä ihastutaan ja rakastutaan ja erehdytään, petytään ja hakataan päätä seinään, pelataan, voitetaan ja taas hävitään.
Joten silloin kun on ykkössijalla, on ykkönen. Mutta tietenkin, jokainenhan valitsee. Kolmekympppisenä kokemattomana vaan on aika turhaa nirsoilla ja yrittää etsiä ikäistään ensikertalaista: ne haaveet voi haudata melko realistisesti.
Harvoin ihmiset ovat mitenkään ihan samassa pisteessä, ja hyvä niin, se on rikkaus eikä mikään menetys.
"Mitä sinä rakkaudesta tiedät? Oletko ollut Ranskassa, Italiassa jne.?" Enemmän kuin sinä ja lähempänä kuin sinä, eikö totta?
Ulkomaista mainitsin ne mihin sulla on mahkuja, ja sitten jätin luettelematta ne, mihin ei ole: kun olet niin hurjan älykäs, voisit opetella myös lukemaan, eikö totta?
Edelleenkään, sinulla ei ole mitään enkä todellakaan sotkisi ystävääni mihinkään sinun kaltaiseesi.
"Painu nyt vittuun tyhmä kanttura. "
Painu itse, oletkos vähän hölmö? Mitä sä täällä itseäsi kiihotat, vai juuriko siksi? Tämä ei ole sinun ketjusi, sä voit tehdä ihan oman vaikka.
Että ihanaa yksineloa ja oloa.
Edelleen vaikutat todella onnelliselta, kyllä sun neuvoja kannattaa varmaan kaikkien kuunnellakin, ainakin voivat tästäkin lukea mikä on seuraus.
"Ulkomaista mainitsin ne mihin sulla on mahkuja, ja sitten jätin luettelematta ne, mihin ei ole"
Hahah, paremmat mahkut on jokatapauksessa noilla ulkomailla kuin Suomessa.
Syynä on seurustelukulttuurin erot. Tajuat joku päivä.
"kun olet niin hurjan älykäs, voisit opetella myös lukemaan, eikö totta?"
Ei mahda mitään kun et osaa kirjoittaa. :D
"Tämä ei ole sinun ketjusi, sä voit tehdä ihan oman vaikka. "
Aah, eli kanssasi pitäisi olla samaa mieltä kuinka kaveriasi tulisi neuvoa ja mitä hänen tulisi tehdä?
"Edelleen vaikutat todella onnelliselta, kyllä sun neuvoja kannattaa varmaan kaikkien kuunnellakin, ainakin voivat tästäkin lukea mikä on seuraus."
Olen onnellinen kun tiedän että ulkomailla onni kukoistaa. Vähän surettaa jättää muut läheiset tänne mutta on se ainakin parempi kuin katsella kaltaisiasi naiiveja liian hyvälle oppineita Suomi lorttoja täällä. Jotka vielä yrittävät "neuvoa ja auttaa" ystäviään. Heheh. :D
Hänellä on näköjään kavereinaan naispuolisia hulluja feministejä. Ei mikään hyvä lähtökohta suhteen löytymiselle.
"Kuinka moni OIKEASTI parisuhteessa oleva olisi valmis aloittamaan jonkun uuden harrastuksen että löytäisi seuraa?"
Minä. Sitäpaitsi sinkkuaikoina niitä harrastuksia tarviikin kun on muuten tylsää.
Siis kai maailmassa on sellaisia asioita olemassa, jotka kiinnostavat sekä sinua, että naisia? Jos ei niin eihän siinä tietenkään mitään mahda. Nimittäin ilman yhteisiä kiinnostuksenaiheita se parisuhde kuivuu ennemmin tai myöhemmin kokoon, eikä sille mahda mitään. Eli jos makusi tosiaan on sellainen, ettei mikään juttu kiinnosta naisia, niin suosittelen heittämään vapaehtoisesti ne pensselit santaan. Pelkästään vaakamambon voimalla pääsee ehkä vuoden ja sitten se nainen toteaakin suhteen tylsäksi ja lähtee lätkimään.
"Osa teistä parisuhteissa elävistä ei vain ymmärrä että miten onni on käynyt kun on löytynyt sopiva vierelle jostain kaveripiireistä ja miten vaikeaa sinkulle on myydä itseään. Kysymys on myös monesti onnesta."
Kyseessä on sekä onnea että työtä. Eivät ne naiset itsestään syliin tipu, kyllä minä olen joutunut jokaista tyttöystävä kohden tekemään melkoisen työmäärän. On istuttu baareissa, pelattu silmäpelejä, kirjoiteltu nettiprofiileja, tehty aloitteita, käyty vaateostoksilla, vaihdettu parturia kun kampaaja ei ole tuntenut trendejä ja niin edelleen.
"Ei se rakkaus kuule kävele noin vain vastaan vaikka kuinka hankkisi kaiken maailman asioita ympärilleen joita ei edes halua tehdä."
Ei se kävele noin vain vastaan ja siksi niitä kaikkia juttuja, jotka nostavat sen mahdollisuutta, onkin tehtävä.
"Itse sinkkumiehenä sanon että teen asioita jotka minua kiinnostavat ja kun sosiaaliset piirit ovat pienet niin ei yksinkertaisesti tapaa sopivia naisia."
Eli kannattaisi varmaan joko miettiä uusia kuvioita tai sitten totutella loppuelämän sinkkuuteen.
"Harrastukset valikoituvat kunkin oman mielenkiinnon mukaan. Harrastuksen aloittaminen vain siksi, että löytäisi elämäänsä naisen kuulostaa hyvin teennäiseltä, jos ei ole asiasta aidosti kiinnostunut."
Joo mutta luulis maailmassa sellaisiakin harrastuksia olevan, jotka kiinnostavat sekä harrastuksen aloittamista harkitsevaa että naisia. Jos vaikka kamppailulajit kiinnostavat, niin kannattaa mennä jonkun 100%-miesvaltaisen vapaaottelun sijasta sellaiseen lajiin, jonka parista löytyy naisiakin. Jopa punttisalin voi valita osaksi sillä perusteella, käykö siellä naisia vai ei. Ainakin parin kaveriani on valinnut salinsa tällä perusteella eikä minun käyttämäni miesvaltainen paikka ole heille kelvannut.
Jos ystäväsi käy baareissa, niin luulisi hänen sieltä löytävän samanhenkistä seuraa. Kai siellä joskus niitä naapurintyttöjä käy, jos kerran hänkin käy. Eli voisihan sitä koittaa muutaa myös jotain muuta kuin sitä etsintä paikaa, (esim. asennetta tai toiminta tapaa). Siis mikä tekee jostain muusta paikasta oikeamman paikan?
Ei baareissa kyllä oikeastaan tutustuta, kyllä ne on vähän iskumestoja, ja hän ei ole sellainen iskukaveri. Kaikialla on oma kulttuurinsa, myös baareissa ja väähn niin se tuppaa olemaan.
Ei kai sitä tarvi iskumielellä olla liikkeellä, pari naispuolista kaveria on tarttunut haaviin baarireissuilta. siis semmoisia, joiden kanssa ei naida eika pussailla, vaan kaveerataan.
et ymmärrä tilannetta
Tilanne on tämä: Minun ikäisilleni naisille on huomattan paljon kysyntää. Osittain tästä johtuen, heitä ei kiinnostaa minkään "kontaktin" saaminen, kun kontakteja on muutenkin.
Kyllä kontaktin saaminen onnistuu, jos nikseen tulee. Siihen ei tarvita yhtään tanssikurssia yms..ja niitä kontakteja on ollutkin. Kyllä he sen tietävät ja kyllä he tietävät miten minuun saa yhteyden.
Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että heitä ei kiinnosta.
Minun tilanteessani kyse on myös nääs siitä, että olen kunnianhimoinen. En minä ala harrastaa mitään turhanpäiväistä. Harrastan vain niitä asioista, mistä minä tykkään - missä olen tosissani.
"Minulla on yksi ystävä, joka ei saa." saa mitä? Pillua? Juu ja kaikki miehet eivät ole sen perään vai? Niinpä niin.
Jos oikeasti olet tämän kaverin hyvä ystävä miksi et kerro tätä vääristä paikoista etsimisen- ongelmaa hänelle itselleen vaan täällä tätä yleisesti itket? Mikä ystävä se tuollainen oikeasti on?
"hän etsii vääristä paikoista ja siellä olevat tyypit ovat täysin väärää seuraa ja heistä ei kukaan halua."
Oletan, että aloittajan ystävä on noin 25v. Kysymys kuuluu, kuinka suuri osa 18-25-vuotiasta tytöistä käy baareissa, ei välttämättä joka vkl mutta silloin tällöin: 10%, 30% vaiko jopa 70% ? Aloittajan ystävä kuulostaa kuvauksen perusteella aika tavalliselta kaverilta, joten hänen on tosiaan mentävä sinne, missä tavalliset tytöt ovat. Jos 30% käy baareissa, niin silloin mukaan mahtuu jo muutama tavallinenkin tyttö ja baarin pitäisi olla siis aivan okea paikka!
Kuka tietää, käykö baareissa selvästi enemmän miehiä kuin naisia?
jokaisen parempi keskittyä omiin tekemisiin,liekkö sinäkään nyt mikään naistenmies ole.
Ja tanssimisesta ja kokkijutuista sun muuta mitä höpisit, niin jos yhtään on niinku minä, niin ei varmaan kiinosta. Kerran olen eläissäni jotain diskotanssia kokeillut ja tajusin heti että vitut tähän minä en lähe.
Sama pätee oikeeseenkin tanssiin, oma ajatusmailma on niin etäällä siitä hommasta kun olla ja voi.
Mitäpä sitä mies muuta tarttee ku punttia ja lenkkiä. Naiset tulee jos on tullakseen.
Mä en yhtään ihmettele, että tän palstan miehet on sinkkuja, kun antaa esimerkkejä ja suhteuttaa, ne otetaan kirjaimellisesti. Kun puhuu vaan tapojeen muuttamisesta, ollaankin yht'äkkiä niin onnellisia: ja sitten kuten tuolta ylhäältä huomaatte, agressiivisia ja meuhoajia alusta loppuun.
Ei tule naiset, jos on tullakseen, jos ei juuri yhtäkään tunne, eikä ole. Kun sä olet poikuus tallella vielä 30-vuotiaana niin saattaa olla, että huomaat, että ei se ollukaan niin kivaa ja että ois ehkä kuitenkin voinut jonkun liikkeen eri suuntaankin elämässään tehdä.
Huomaa, että tälläkin palstalla syytellään ja huudellaan ja raivotaan, mutta ei helvetti, kun itse pitäisi jotain tehdä ei käy. Muitten vika ja typeriä ehdotuksia, ja kun ollaan sinkkuina ihan onnellisia: tietty katkeruuden ja kateuden ääreltä, mutta kuitenkin.
No, joo, maailman onnellisimmista ihmisistä tehtiin tutkimus ja neljä pääasiaa oli kaikilla heillä, jotka pitivät itseään maailman onnekkaimpina: he rikkoivat rutiineja ja sopeutuivat. Siis osaavat etsiä keinoja. He ovat optimistisia ja näkevät aina positiiviset puolet: kaikkea sattuu, mutta heillä on kyky suurinosa kääntää voitokseen. He ovat ahkeria ja näkevät vaivaa menestyksensä eteen, oli se sitten suuria tai pieniä asioita. He osallistuvat ja ovat mukana.
tarkoita koska et tiedä hittoakaan minun tekemisistäni.
Sanoinkin että jos hän on yhtään niinku minä jne. Minä saan kyllä naisen vaikka heti huomenna jos haluan.
Sanoin jo että älä huolehdi toisten asioista. Teet itse mitä tykkäät,mene vaikka spinningiin saatana.
"No, joo, maailman onnellisimmista ihmisistä tehtiin tutkimus ja neljä pääasiaa oli kaikilla heillä, jotka pitivät itseään maailman onnekkaimpina: he rikkoivat rutiineja ja sopeutuivat. Siis osaavat etsiä keinoja. He ovat optimistisia ja näkevät aina positiiviset puolet: kaikkea sattuu, mutta heillä on kyky suurinosa kääntää voitokseen. He ovat ahkeria ja näkevät vaivaa menestyksensä eteen, oli se sitten suuria tai pieniä asioita. He osallistuvat ja ovat mukana."
Ei vaan monet heistä kuten sinäkin ehdotat myyvät itsensä ja sopeutuvat toisten toiveisiin.
Itsehän ehdotin että ulkomailla on parempaa mutta sinäkin otit sen katkeruutena.
Sopeutuminen ei ole rutiinien rikkomista vaan niiden seuraamista.
Mitä sinun tuo tyyppisi tarvitsee on isoja tekoja muttei itsestään luopumista mitä usein se että alkaa toisten toiveita (tanssimista, kuororääkimistä jne.) alkaa toteuttamaan.
Tietysti kaltaisesi emälehmä tuskin tuota tajuaa kun joku jo sinun tissejäsi lypsää ja naudan torttua hieroo.
Ollaanpa sitä niin kovaa jätkää, että oikein lehmäksi äidytään haukkumaan. Olihan aloituspuheenvuoro aavistuksen verran naiivi, jos sen tulkitsee kuten minä tulkitsin. Silti lukisin mieluummin sellaisia kuin näkisin foorumin vajoavan loputtomaksi ATM-suoksi, eikä tuo tarpeeton lehmittely auta asiaa. Joistakin on tietysti varmaan ihan saatanan hauskaa, että joka toinen aloitus naisasialuuserin kummallinen röyhtäisy, ja joka toinen taas on sitä samaa "naiset on vittu lehmii"-virttä.
Joka tapauksessa, aloituspuheenvuorossa esitetään pohjimmiltaan hyvä idea: jos ei vanhoista kuvioista löydy neitoa rinnalle, pitää kokeilla muita kuvioita. Itse esittäisin saman vielä paljon yleisempänä: jos ihmisellä on vain vanhoja kuvioita, voisi olla aika kokeilla jotain uutta - etenkin jos vanhoista kuvioista jää edes aavistuksen tyytymätön olo. En tietenkään voi väittää olevani malliesimerkki, mutta kyllä omaa elämääni on helpottanut ja virvoittanut parhaiten asiat, joita en ole ennen tullut kokeilleeksi riippumatta siitä, olenko saanut niistä uusia harrastuksia (useimmiten en) tai uusia kavereita (en) tai naisystävää (en todellakaan). Puhun nyt jonkinlaisesta älyllisen uteliaisuuden ylläpitämisestä, en naisten vikittelemisestä.
En ole ATM ja olen kova jätkä.
Lehmittelyni johtuu siitä että miten nainen reagoi kirjoitukseeni tuossa ensimmäisenä.
Joten ota Lord_Boredom silmät käteen ja katso että ap. oli se asenneongelma, ei minulla.
Ohjeeni siitä että ulkomailla on monta kertaa paremmat markkinat kenelle tahansa miehelle on tietysti karmea väite mutta se että laajentaa ympyröitään sillä että menee KUOROON LAULAMAAN on maailman paras neuvo. :D
Niin ja tosiaan LB olet oikeassa siinä että on tärkeää RIKKOA RUTIINIT mutta se ei tarkoita sitä että PITÄISI SOPEUTUA TOISTEN TYPERIIN VAATIMUKSIIN tai että ihminen tulee hullua hurskaammaksi missään KOKKIKURSSEILLA.
AP. ei vain asiaa ymmärrä koska hänelle parisuhdemarkkinat ovat loistavat koska hän on nainen.
Itse en ole ATM mutta väsynyt naisten tasoon täällä ja siihen mitä mieheltä odotetaan. On karmiva ristiriita sen välillä mitä naiset puhuvat ja toisaalta oikeasti näyttävät toteuttavan. Samoin sen välillä mitä odotetaan ja mitä nainen itse tarjoaa.
Suomi on pieni kärpäsenpaska kartalla ja tuolla on iso maailma täynnä naisia erilaisissa kulttuureissa. Siellä ei tarvitse kännissä iskeä pissiksiä baarissa tai toivoa sitä yhtä onnenpotkua tanssikurssilla.
Ihmisen tulee todellakin murtautua ulos systeemeistään mutta se ei tarkoita mitään pikkumukavaa lässytystä mitä ap. markkinoi. Se toimii vain suurimmaksi osaksi naisille Suomessa. Keskivertomiehenä voin tämän sanoa, ATM:n tilanne varmaan on vielä heikompi.
Minusta näyttää siltä, että ymmärsit samalla tavalla väärin aloittajan viestin kuin minäkin, ja sitten hän hieman otti nokkiinsa, koska viestisi oli sävyltään hieman tyly - toisin sanoen hänkin näytti ymmärtävän väärin. Voisin tietysti mennä syvemmälle viestiketjuun, mutta ehkä sanomani on se, että vaikka toisella onkin asenneongelma, ei välttämättä tarvitsisi vajota samalle tasolle. Joka tapauksessa tällä palstalla on veivattu noita "naiset on lehmiä" juttuja niin kauan, etten minä jaksaisi lukea enää yhtä ainutta. Ei sillä, että kaipaisin jotain KylmänNaisen vittuilujakaan. Palstan tila nyt ei tietenkään ole sinun vikasi, lähinnä kai syytän itseäni, että olen ollut petaamassa ATM-kulttuuria tänne tajuamatta ajoissa, että ATM-diskurssin ovat omineet ei-toivotut ainekset.
Mutta sitten takaisin asiaan. Minusta ei edelleenkään pidä ymmärtää aloittajan viestiä sillä, että hän tosissaan ehdottaisi kokkikurssia tai kuoroa kaverilleen tai palstan muille yksinäisille. Ne ovat vain esimerkkejä, jotka voivat toimia joillekin, toisille ei. Itse voisin hyvinkin harkita vakavissani kokkikurssia, mutta sitten olisi kielikurssejakin. En ole koskaan niiltäkään löytänyt edes kaveria, saati sitten naisystävää, mutta ne suojaavat mielenterveyden häiriöiltä.
Ulkomailla saattaa olla paremmat markkinat, en tiedä. Omilla ulkomaanreissuillani luomieni kontaktien määrä on hieman vajaa nolla, mutta en silti voi kiistääkään väitettä. Itse jotenkin vain haaveilisin suomalaisesta naisesta, sillä jos oikein rehellisiksi ruvetaan, niin Suomessa on kuitenkin hyviä, mukavia ja samalla vielä kauniita (omiin silmiini ainakin) naisia. Tuttujeni parisuhteet ovat tästä esimerkkejä. Siksi kavahdan itse vähän ulkomaille lähtöä. Toinen syy on se, etten halua etäsuhdetta, enkä välitä taistella kulttuurieroja ja kielimuuria vastaan arjessa. Yksittäiset kaverit olisivat eri juttu.
Minulla ei ole noin yleisesti tarvetta lehmitellä naisia ellei nainen anna aihetta siihen ensin. Sitten valitettavasti naiset kohtelevat Suomessa miehiä todella huonosti. Ylireagoin tässä ketjussa asioihin tietysti. Ei vain jaksa kuulla jotain sontaa kun on tajunnut asioiden oikean tilan. Oikeastaan pelottavaa että ATM-diskurssi on osaltaan oikeassa paitsi siinä että jotain tosiaan täytyy kunkin tehdä ja voin sanoa ihan omasta kokemuksestani että tuo ulkomaille lähtö ja sieltä seuran haku voi toimia paljon paremmin kuin baarissa pyöriskely tai kursseilu.
"Minusta ei edelleenkään pidä ymmärtää aloittajan viestiä sillä, että hän tosissaan ehdottaisi kokkikurssia tai kuoroa kaverilleen tai palstan muille yksinäisille. Ne ovat vain esimerkkejä, jotka voivat toimia joillekin, toisille ei. Itse voisin hyvinkin harkita vakavissani kokkikurssia, mutta sitten olisi kielikurssejakin. En ole koskaan niiltäkään löytänyt edes kaveria, saati sitten naisystävää, mutta ne suojaavat mielenterveyden häiriöiltä."
Sain kyllä sen käsityksen että ap. ajoi nimenomaan takaa sitä että Suomessa mies löytää seuraa heti pimpselis-pompselis kun lähtee vain sille ensimmäiselle kurssille ja mieli virkistyy. Aivan kuin ap. olettaisi että kaikki hänen ystävänsä kaltaiset miehet ovat neljän seinän sisällä tyhjää toimittamassa. Olen itse ollut joillakin kursseilla ja samaa ovat tehneet kaverit. Eri syistä tosin, osa etsinyt naista. Ei niistä ole keskimäärin mihinkään. Tulee mieleen aivan kuin poika valitsisi käsityöt puutöiden sijaan siellä koulussa ja odottaisi että se nörtin seuraelämä alkaa siitä. Tuolloin vielä voi jotain tapahtuakin mutta aikuisena? Mieheltä aikamoista hakuammuntaa.
Ap. on oikeassa siinä että jotain tulisi tehdä eikä vain odottaa ihmettä. Naiset eivät tule muuttumaan sen verran narsistisia otuksia ovat.
"Ulkomailla saattaa olla paremmat markkinat, en tiedä."
Ulkomailla on enemmän ihmisiä ja keskustelukulttuuri on avoimempaa useissa maissa. Tai sitten siellä on tietyt etikettisäännöt joita noudattamalla voi päästä suosioon. Suomessa mennään aina mistä aita on matalin. Pyydetään yhtä mutta hyväksytään toinen. Kaveripiireistä ja harrastepiireistä voi toki löytyä se kumppani mutta en sitäkään ihmettä miehenä odottaisi ja toisaalta ei se nainen välttämättä kovin lupaava kumppani ole. Siis ei pelkästään ulkonäöltään vaan ihan ajatuksiltaan ja toisaalta miten toisen kanssa voi elää. Se on vain realiteetteja.
Kerronpa tässä eräästä korkeasti koulutetusta kaveristani. On sellainen pitkä, ei komea vaalea tyyppi. Suomessa joskus kerskaili miten yliopistossa tulee irtoamaan. No jäipä aika vähäiseksi ne hommelit. Opiskeli lisää ja alkoi ryyppäämään kun vitutti. Ei saa baarissa edes juomalla ketään sänkyyn. Mutta arvaapa kun tämä mies pääsi työelämään ja oli viettänyt ulkomailla lomia ja työmatkoja. Useita kiinnostuneita naisia ilmaantui facebookkiin ja nyt pystyy avoimesti puhumaan kokemistaan naisistaan. Ennen oli tuppisuu koska tiesin että kokemusta oli vähän eikä tohtinut puhua naisista Suomessa, koska heitä ei oikeastaan ollut. Ulkomailla flaksi käy. Eikä pelkästään rahan voimalla kuten ap. väitti. Naiset ovat olleet eurooppalaisia sivistyneitä neitosia.
"tse jotenkin vain haaveilisin suomalaisesta naisesta, sillä jos oikein rehellisiksi ruvetaan, niin Suomessa on kuitenkin hyviä, mukavia ja samalla vielä kauniita (omiin silmiini ainakin) naisia. Tuttujeni parisuhteet ovat tästä esimerkkejä."
Harmi vain etteivät nuo hyvät, mukavat ja silmääsi kauniit naiset kiinnostu sinusta vaan menevät tuttavillesi. Mitäköhän siitä voisi ehkä päätellä?
Samaa olen kuule itse kokenut. Kummasti ne tuttavanaiset ja varatut Suomessa pitävät ihan parhaimpana miehenä jota ovat koskaan tavanneet.
"itse vähän ulkomaille lähtöä. Toinen syy on se, etten halua etäsuhdetta, enkä välitä taistella kulttuurieroja ja kielimuuria vastaan arjessa."
Siinä on taas syitä miksi on parempi jäädä kotiin. Toisaalta ap. kehotus mennä laulukuoroon (hitto että edelleen naurattaa XD) varmaan toimisi paremmin.
En viitsi edes kysyä ikääsi LB mutta herätys, herätys!
etoo ap:n avauksessa se kun hän kuvittelee olevansa ikäänkuin käki puun oksalla joka katselee alas kun madot munii elämänsä. Sitten aletaan jakamaan ohjeitaan kuin keisari ikään,en vain siedä ylimielisyyttä, en sitten yhtään. Kyllä nämäkin itseään atm:ksi itseään kutsuvat ovat vaan silti eri rehellistä sakkia joita voin ymmärtää, koska käsitän vittu sen että ei sitä ihminen luonteelleen mitään voi, joistain ei vaan ole naisia iskemään, siinä ei auta selitellä mitään ja jakaa neuvojaan.
Vastaanpa nyt tälle herralle tähän, joka on osoittanut loistavaa urheiluhenkeä ja todella...
Mutta samalla muillekin ja saathan sinäkin aihetta taas huutaa tuskaasi.
Mutta jälleen kerran:"Sain kyllä sen käsityksen että ap. ajoi nimenomaan takaa sitä että Suomessa mies löytää seuraa heti pimpselis-pompselis kun lähtee vain sille ensimmäiselle kurssille ja mieli virkistyy. Aivan kuin ap. olettaisi että kaikki hänen ystävänsä kaltaiset miehet ovat neljän seinän sisällä tyhjää toimittamassa."
Niin, sait käsityksen, mutta mitä on korjatttu ja korjattu, että ei, kyse ei ollut siitä, että ihmissuhteita löytyy helposti, vaan nimenomaan sanottu, että päin vastoin. Kun niitä ei löydy helposti. Kun nimenomaan tuolla on sanottu, että hyvä jos yksi kymmenestä edes on sopiva, kun ei ole. Mennään pienillä prosenteilla. Niin, että olisi hyvä, jos jotain tahtoo, niinkun tämä kaveri tahtoo, että sitten maksímoisi mahdollisuutensa ja muuttaisi jotain, kokeilisi jotain. Mistä vielä on esim. kiinnostunut niin että voisi kokeilla, vaikka se olisi jotain ihan erilaista, mitä on tottunut tekemään.
Lisäksi on aivan selkeästi kehuttu tätä kaveria, ja kerrottu nimenomaan että hän ei ole neljän seinän sisällä tyhjää toimittamassa.
"Sitten valitettavasti naiset kohtelevat Suomessa miehiä todella huonosti. " Ai ja SÄ sanot ton, jotensakin tän ketjun perusteella siltä on tippunut pohja jo heti ensimmäisessä viestissäsi. Se, että sä olet nyt tajunnut sun todellisuuden on hienoa, mutta sä olet se, joka käyttäytyy todella narsistisesti.
Mikä tarve sulla on nyt vääntää tää asia?
Älä lässytä, typerys! Mä en ole todellakaan puhunut mun kaverista mitenkään alentavasti enkä ollut ylimielinen muuta kun tota yhtä idioottia ja sua eli toista luuseria kohtaan ja aivan täysin aiheesta. Koska te olette juurikin näitä tämän palstan pilanneita epätoivoisia itkuiitoja, jotka väännätte paskaa päästänne siihen malliin, ettei varmaan vessassa tarvitse käydä ollenkaan.
Mä tykkään mun ystävästä ja edelleen, ja te voitte täällä laitta rakkausviestejä atm-idiotismin keskeltä toisillenne ja runkata ruman maailman kuvanne keskellä ja toivoa, että jos joku jonain päivänä toisi kultalautasella jotain, mutta mun ystävä ei todellakaan ole teidän kaltainen ja nyt mä olen jo ylimielinen: muuhun te ette ole antaneet aihetta. Mutta jos teillä on joku hauras käsitys siitä, että mun ystävä ois mitään tollasta säälittävää paskaa, mitä teistä nämä muutamat, niin turha luulo: ei todellakaan ole.
Onneksi te jäätte parittomiksi, ettekä lisäänny :)
Hänelle (omasta pyynnöstään) vinkkien ja avun etsintä jatkuu ihan hyvillä mielin, haistakaa te luuserit paska :)
" ...Ei vain jaksa kuulla jotain sontaa kun on tajunnut asioiden oikean tilan. Oikeastaan pelottavaa että ATM-diskurssi on osaltaan oikeassa paitsi siinä että jotain tosiaan täytyy kunkin tehdä..."
"Kyllä nämäkin itseään atm:ksi itseään kutsuvat ovat vaan silti eri rehellistä sakkia joita voin ymmärtää, koska käsitän vittu sen että ei sitä ihminen luonteelleen mitään voi, joistain ei vaan ole naisia iskemään, siinä ei auta selitellä mitään ja jakaa neuvojaan."
Hienoja pointteja. Miksi naiset ei halua käsittää että tähän yleismalliseen iskentä "kuvioon" mahtuminen vaatii kovia ponnisteluja mieheltä jolta se ei luonnostaan suju?? Ei kai monikaan sitten halua huijata naista esittämällä jotain roolia, mutta kai sekin on mahdollista.
"Mutta samalla muillekin ja saathan sinäkin aihetta taas huutaa tuskaasi."
Tiedätkö asenteesi on säälittävän surkea mihinkään keskusteluun.
"Niin, sait käsityksen, mutta mitä on korjatttu ja korjattu, että ei, kyse ei ollut siitä, että ihmissuhteita löytyy helposti, vaan nimenomaan sanottu, että päin vastoin. Kun niitä ei löydy helposti. Kun nimenomaan tuolla on sanottu, että hyvä jos yksi kymmenestä edes on sopiva, kun ei ole. Mennään pienillä prosenteilla. Niin, että olisi hyvä, jos jotain tahtoo, niinkun tämä kaveri tahtoo, että sitten maksímoisi mahdollisuutensa ja muuttaisi jotain, kokeilisi jotain. Mistä vielä on esim. kiinnostunut niin että voisi kokeilla, vaikka se olisi jotain ihan erilaista, mitä on tottunut tekemään."
Olen samaa mieltä.
Yritin vain selittää ettei se käy niin helposti ja olet aika utopistinen sens uhteen miten miehelle Suomessa sinkkumarkkinoilla käy.
Se on jotenkin aika silmiinpistävää että ehdotetaan miehelle kun naisia yksinkertaisesti ei kiinnosta että mene kuoroon laulamaan kun mies ei osaa, mennä tanssikursille kun ei halua tai sovellu, mennä opiskelemaan kieltä sen perusteella tai mennä vaikka sitten ateistina kirkon tilaisuuteen tyttöjä tiiraamaan.
Miehen tulisi toki lisätä kohtaamisten määrää erilaisten asioiden kautta mutta en menisi vannomaan että kannattaa mainostaa jotain turhan päiväistä kurssia sillä ajatuksella.
"Lisäksi on aivan selkeästi kehuttu tätä kaveria, ja kerrottu nimenomaan että hän ei ole neljän seinän sisällä tyhjää toimittamassa."
Ok, ajattelin vain että se näyttää olevan näkemyksesi aika monista miehistä tällä palstalla ja vaikutit aivan kuin naisena yhtäkkiä muka tietävän miten asiat toimivat vaikkei sinulla ole mitään kokemusta miehenä olemisesta sinkkumarkkinoista.
"Ai ja SÄ sanot ton, jotensakin tän ketjun perusteella siltä on tippunut pohja jo heti ensimmäisessä viestissäsi. Se, että sä olet nyt tajunnut sun todellisuuden on hienoa, mutta sä olet se, joka käyttäytyy todella narsistisesti."
Olen huomannut asian verrattuna ulkomaalaisiin naisiin että suomalainen mies on vähän sellainen välttämätön paha. Samalla niin ihana nallekarhu mutta myös iljettävä sika jota tulee tökkiä naisten voimalla vähän joka puolelta. Siinä kyydissä ne jotka eivät sitä kujanjuoksun tökkimistä jaksa jäävät suosiolla odottelemaan sivummalle.
"Mikä tarve sulla on nyt vääntää tää asia? "
Tarve vääntää asiasi ettei ratkaisusi välttämättä toimi kaverisi kohdalla mutta silti tahdot uskotella että se tulee toimimaan?
Anna kun arvaan. Kaverisi on pettynyt naisiin niin syvästi ettei jaksa tehdä laittaa tikkuakaan ristiin heidän puolestaan.
"Mä tykkään mun ystävästä ja edelleen, ja te voitte täällä laitta rakkausviestejä atm-idiotismin keskeltä toisillenne ja runkata ruman maailman kuvanne keskellä ja toivoa, että jos joku jonain päivänä toisi kultalautasella jotain, mutta mun ystävä ei todellakaan ole teidän kaltainen ja nyt mä olen jo ylimielinen: muuhun te ette ole antaneet aihetta. Mutta jos teillä on joku hauras käsitys siitä, että mun ystävä ois mitään tollasta säälittävää paskaa, mitä teistä nämä muutamat, niin turha luulo: ei todellakaan ole."
Minä tunne varmaan ystäväsi kaltaisia tyyppejä enemmän kuin arvaatkaan. He eivät valita kohtaloaan kuten ehkä muutama täällä palstalla paitsi lähimmilleen.
Tuotakaan valitusta et ole voinut ottaa vaan olet tuskastunut hänelle että hän on niin saamaton. Pelkäät varmaan että hän muuttuu luuseriksi kuten nuo mainitsemasi tyypit täällä palstalla..
Sinua ehkä pelottaa se skenaario eetei suomalainen yhteiskunta ja sen asema niille kilteille sinkkumiehille olekaan niin auvoinen kuin oletat mutta haluat "hyvän voittavan". Siinä vaiheessa kun tuo sinun kiltti ystäväsi tajuaa että miehenä "kiltteys" on paska sana jolla naisia ei saa kuin osa niin hänen mahdollisuutensa paranevat. Ehkä hän on sitä yrittänyt siellä baarissa harjoittaakin.
"Onneksi te jäätte parittomiksi, ettekä lisäänny :)"
Voin jo kuulla sanovan sinun tuon kaverillesi.
Tärkeintä taitaa sinulle olla oikeassa jopa suhteessa kaveriisi koska olethan nainen ja uskot maailman sekä varsinkin naisten hyvyyteen. Pakkohan hänen on sieltä ensimmäiseltä balettiitunnilta löytää se sydämen uskottunsa.
Paskan marjat sanon minä. Menee vaan Aasiaan se sinun kaverisi vaikka niin alkaa homma pelittää. Jos ei muuten niin rahalla jos ei viinan voimalla tai kyrvällä irtoa.
Siis kyllähän aivan tavallisetkin naiset käyvät baareissa ja sieltä niitä on mahdollista löytää, pitää vain tajuta katsoa muitakin kuin niitä kaikein kiimaisimmin tanssilattialla persettä ketkuttavia naikkosia.
Ja samaa mieltä olen noista harrastuksista. Kyllä pitäisi jotain semmoista keksiä, joista saisi sitä kaveripiiriä johon kuuluu naisia! Itsekin mietin täysin vakavissani meneväni kielikurrsille puoliksi siksi, että siellä saattaisi tutustua naisiin (toinen puolikas olisi tietenkin sitä, että kielestä olisis oikeasti hyötyä nykytilanteessani). Sitten löysinkin oman kullan...
Tuota, mitäs jos vika ei olekkaan missään mitä täällä on jo mainittu, vaan yksinkertaisesti Suomalaisessa kulttuurissa?
Meiltähän puuttuu täysin aloitteenteko- ja tapailukulttuuri. Pakkien saaminen on häpeä. Jos mennään katsomaan tonne rapakon taakse Ameriikkaan (en sitten muuten ihaile kyseistä maata muuten pätkääkään), niin siellähän aloitteita tehdään puolin ja toisin ja joka paikassa todella reippaasti. Ja siis ihan missä vaan. Puhelinnumeroita jaellaan ja treffeillä käydään. Pakkien saamista ei oteta henkilökohtaisesti, tai ainakaan ei aleta pankkikortilla hinkkaamaan ranteita auki vaan seuraavana päivänä uudestaan. Siellä tuo kaikki on jotenkin niin luontevaa. Jos olen tässä väärässä, joku kyseisessä maassa käynyt korjatkoon kuvitelmani oikeaksi.
Suomessahan minkään aloitteen teko kummallekkaan sukupuolelle ei ole helppoa, koska siihen liittyy häpeä ja pelko hylätyksi tulemisestä. Me nyt ylipäätään olemme jo häpeällä kyllästetty kansakunta, ja pakkien saaminenhan sitä häpeää lisää. Siksi baarit ovat nykyään se paikka missä aloitteita tehdään, kännissä tietysti, ja ei sitten paljon muualla. Vaikka tunnettas toisensa koulusta tai töistä niin ei se tilanne siellä useinkaan etene.
En tiedä osasinko nyt hyvin selittää mitä ajan takaa. Jotain vapautumista tässä tapakulttuurissa tai ilmastossa kai. Vapaamapaa aloitteentekokulttuuria. Enkä jaksa mitään "no kun akat ei tee aloitteita"- tähän, siis kyllä niitä aloitteita tekee yhtä huonosti molemmat sukupuolet, ja molemmissa sukupuolissa on yksilöitä jotka tekevät paljon aloitteita, näitä ei ole kummassakaan sukupuolessa paljon. Pelimiehet- ja naiset ovat loppujen lopuksi pieni ryhmä ihmisiä.
Meillä on ollut aikanaan selkeä tapakulttuuri seurusteluun, jota on noudatettu. Koska maailma on muuttunut ja kaupungistunut, se on hävinnyt, mutta uutta ei ole tullut tilalle. Kukaan ei oikein tiedä miten nämä hommat pitäisi hoitaa, että tekee oikein ja hyvin eikä mene itsetunto. Ei naiset, ei miehet. Yllättävän monelle käy tuuri ja homma menee itsekseen, kun lähipiirissä sattuu olla sopiva pari ja kaikki sujuu itsekseen, mutta ei se ole mikään sääntö että näin se menee, ja näin käy kaikille ja tällä tavalla se homma hoidetaan kotiin.
Suomalainen tapakulttuuri on sitä, että naista pitää kohdella kuin kukkaa kämmenellä (myös ensitreffeillä), mutta miehelle pakit voi antaa esim. vi**uilemalla. Siinä on sitä tasa-arvoa, ja toisen huomioon ottamista. Sitten ihmetellään, miksi miehet eivät halua tehdä aloitteita.
T: Prinsessoihin kyllästynyt
Yritin tätä hieman kertoa ihmisille tuossa aiemmin.
Se mikä on hieman omituista on että ulkomaalaiset naiset jotenkin heti arvostavat miestä aivan eri tavalla kuin suomalainen nainen suomalaista miestä. Sen näkee jo heti miten toiseen suhtaudutaan miehenä muttei sikana.
"Enkä jaksa mitään "no kun akat ei tee aloitteita"- tähän, siis kyllä niitä aloitteita tekee yhtä huonosti molemmat sukupuolet, ja molemmissa sukupuolissa on yksilöitä jotka tekevät paljon aloitteita, näitä ei ole kummassakaan sukupuolessa paljon. Pelimiehet- ja naiset ovat loppujen lopuksi pieni ryhmä ihmisiä."
Nyt kirjotit sellasta roskaa että pakko korjata. Fakta: miehet tekee 90-95 prosenttia kaikista aloitteista.
En ole kukaan noista edellisistä riidanhaastajista, vaan haluaisin esittää pari kysymystä tuosta aloituksestasi.
Tiedätkö oikeasti, että millaista naista se ystäväsi etsii, vai vedätkö johtopäätöksiä siitä millainen mielikuva sinulla on hänestä ja millainen nainen sinun itsesi mielestä hänelle sopii? Haluan siis kysyä sitä, että mitä jos hän ei itse tunnekaan sopivansa yhteen sellaisen tansseissä käyvän sunnuntailenkkeilijän kanssa (vertauskuvallisesti)? Mitä jos hän viehättyy ihan eri tyyppisistä naisista, vaikka ei itse mikään tyypillinen baari-poika olisikaan? Pitäisikö asettaa kriteerinsä sen mukaan mitä muut ovat mieltä ennemmin kuin noudattaa omiaan?
Lähinnä kysyin siksi, että tälläkin palstalla on ollut paljon sinkkunaisia, jotka ovat viljelleet tätä "Parempi yksin kuin epäsopivan kanssa" yms. Moni näistä naisista varmaan loukkaantuisi, jos joku muu yrittäisi heille sanella, että millaisen miehen kanssa heidän kuuluisi olla. Miksi sen ystäväsikään pitäisi tehdä jotain mitä ei itse halua? Vai pitäisikö näiden "Because I'm worth it" -sinkkunaisienkin etsiä miehensä sillä perusteella mitä kaverit ovat asiasta mieltä?
Vaikka joku ei suoraan olisikaan yhdistettävissä siihen viiteryhmään jonka tyyppisistä viehättyy, niin minusta voi silti löytää onnensa sen tyyppisestä ihmisestä. Ihmisissä on kuitenkin monta eri puolta. Vaikka joku olisikin sellainen fitness-babe tai baari-pimu, niin hän voi silti muilta ominaisuuksiltaan sopia yhteen sen toisen tyyppisen ihmisen kanssa. On minunkin kaveripiirissäni pari rääväsuista rokkarimiestä, jotka lopulta löysivät onnensa sellaisesta rauhallisesta kiltistä naisesta. Jos kaverit olisivat saaneet päättää, niin tuskinpa olisivat näitä kahta toisilleen suositelleet.
Tarkoitat varmasti ihan hyvää, mutta mieti nyt vielä kenen mielikuvien mukaan asioita mietit: Sinun visiosi siitä mikä hänelle sopii, vai se minkä kanssa hän itse tuntee sopivansa yhteen? Tämä on mielestäni yksi syy, miksi kaikenlaiset kavereiden järkkäämät "match-makingit" yleensä epäonnistuvat. Kavereilla on oma haavekuva siitä millainen mies tai nainen sille kaverille sopii, mutta se ei ole sen ihmisen oma haavekuva.
Lopulta vielä yksi kysymys: Jos sinun itsesi olisi vaikea löytää seuraa, niin olisitko valmis unohtamaan omat mielipiteesi ja tekemään kuten kaverisi haluavat sinun tekevän?
Onnea etsintään. Ehkä sulla joskus käy flaxi!!! ;)))
>Aina kun vuosia tulee lisää ,niin sanottu sitoutumis rima nousee..Paha ikä sinkuilla on 30> ylöspäin,koska
silloin haetaan aktiivisemmin virheitä toisista ,ja aina vastakkaista sukupuolta kohdattaessa,löytyy
määrättyjä syitä,minkä vuoksi ei voi alkaa seurustelemaan..Sitten kun ihminen on yli 40> ,sitoutuminen
vaikeutuu entisestään, koska silloin luullaan ettei heille sopivaa henkilöä ole vielä syntynytkään..
Mutta ei muisteta katsoa peiliin,kukas siellä on ? onko peiliin katsoja virheetön, kaunis ,puoleensa vetävä,
sympaattinen ym..Sinkut eivät tiedosta ,että ei ihminen ole kuitenkaan esine, jonka kroppaa voi muutella
mielin määrin..Täytyy sanoa,että älkää hakeko virheetöntä ihmistä ,koska teissäkin on virheitä..
Jos henkilö vain etsii,niin 50 > saavuttaneet ihmiset ,eivät voi enää löytää kumppania ,mikäli hän
on ollut sinkkuna siihen asti..Mikäli sen ikäinen löytää ,se on vahinko ,koska sen ikäsiä ihmisiä ,jos on vapailla
ne ovat olleet ,kenties useammasti naimisissa ,ja heillä on elämänkokemusta parisuhteesta ,joka sinkuilta
puuttuu...Tämä kirjoitus ei ole sinkkuja vastaan ,vaan realistinen toteamus...
Terveisin: tutkija monelta vuodelta...
Olen nostanut "rimaa" siinä määrin, että nykyisin en juuri deittaile tai tee aloitteita. Tätäkin voi perustella monen vuoden omakohtaisella kokemuksella. Olen vain kyllästynyt naisten passiivisuuteen, suuriin odotuksiin ja erilaisiin syihin miksi deittailu/tapailu/parisuhde juuri nyt ei onnistu. Milloin syynä on pituus, paino, silmien väri, kengän koko, ilman kosteus, planeettojen asento, jne. Kun vielä tietäisi, mitä pitäisi tietää ja mitä nainen suhteelta haluaa. Monesti nainen on odotuksineen ihan pihalla ja olettaa, että mies kertoo mitä nainen haluaa.
Suomessa on miehelle kaksi vaihtoehtoa. Joko ryhtyy pelimieheksi jolle viina maistuu ja iskee naisia baareissa. Tai sitten on yksin. Sellaista vaihtoehtoa ei tässä maassa ole, että olisi tuollainen rauhallinen kuin kaverisi ja voisi tavata naisia jossain muualla kuin baareissa.
Suomalaiseen nykykulttuuriin kuuluu että tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen tehdään pääasiassa vain baareissa viinan voimalla. Siellä pitää olla sitten niitä supliikki- ja pelimiestaitoja jotta voi naisiin tutustua ja ehkä saada puhelinnumeron jotta voi tutustua tarkemmin treffeillä myöhemmin. Jollei tälläisessä elämässä menesty, ei ole mitään toista vaihtoehtoa jossa voisi muuallakin tavata naisia.
Kaverisi tekee ihan oikein kun ei elättele kuvitelmia että baarien ulkopuolella on jokin paikka jossa naisiin voisi tutustua ja parisuhteen saada alkuun. Hänen vain pitää opetella ryyppäämään, bailaamaan ja muutenkin olemaan luontevasti näissä paikoissa.
että lähtee etsimään ulkomailta naista, suomesta naisia saa lähinnä baarista ja taso on jämätasoa.
Yksinäisyyttä ihmetellään, vieroksutaan ja jopa tietyllä asteella pelätään.
Tässä yhteiskunnassa olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa sille, joka avaa suunsa ventovieraassa seurassa, annetaan kummaksuvia ja vähätteleviä katseita. Selän takana supsutellaan "tuo henkilö on varmasti todella yksinäinen" ja häntä lähes automaattisesti pidetään hieman outona.
Tahtoisinkin kysyä, mikä rupattelusta ja yleisestä kohteliaisuudesta tekee outoa?
Onko ihminen outo jos toteuttaa sosiaalista puoltaan? Onko outoa ottaa kontaktia avaamalla suunsa ja tuottaa sanoja, viestiä tavalla, jonka ihmisrotu on jo esihistoriassa todennut parhaaksi kommunikoinnin tavaksi?
"Vaikeneminen on kultaa", mikä siitä tekee kullan arvoista? Itse en ainakaan muista elämästäni yhtäkään tilannetta, jossa vaikenemalla olisin saavuttanut yhtikäs mitään tahtomaani.
Toisin taas kommunikoimalla ja tervehtimällä kasvotuttuja tai vain muuten ympärilläni olevia ihmisiä olen laajentanut sosiaalista verkostoani ja saanut useita todella hyviä ystäviä.
Uskaltakaa rupatella, sitä ei koskaan tiedä vaikka lähikaupan myyjä olisikin oikea sielunsukulainen!
Jos luokittelet kaikki sinkku-naiset Suomessa jämätasoksi, olet niin väärässä kuin mies vain voi olla!
Vai kuulostaako 22-vuotias vaalea, pitkätukkainen, sinisilmäinen ja hyväkroppainen sportti-mimmi, ammatiltaan personal trainer ja liikunnan ohjaaja jotenkin jämäkastilta?
Kaikki kauniit ja kiinnostavat naiset eivät vain vietä kaikkea vapaa-aikaansa viinanhuuruisissa tunnelmissa.
Ehkä tässä puhuttiin vanhemmista sinkku naisista kuin 22v. Sinussa on vielä nuoruutta. Et tietenkään ole jämäkastia. Itse tässä miehenä tuntee olevansa jämä, kun ei ole koskaan...
Hei! Kiva että huolehdit kaveristasi. Kuulostaa siltä, että hän ei tajua itse hakeutua kokkauskursseille, lenkkiseuraan tai muualle sopiviin paikkoihin. Voisitko sinä mennä hänen kanssaan? Tai siis, voisitko yrittää raahata hänet johonkin tällaisiin paikkoihin? Jos teillä on sellainen suhde, että pystyt avoimesti kertomaan, mitä suunnittelet, niin tee niin. Jos taas uskot, ettei hän haluaisi tulla "paritetuksi", niin toimi hienotunteisemmin. Väitä, että sinä kaipaat kaverin turvaa siellä kokkauskurssilla ja voisiko hän pliis tulla seuraksesi. Näin saisit hänet narrattua mukaan. Joskus ihmiset tarvitsevat tällaista apua ja silloin ystävät ovat juuri niitä, joiden tehtävä on auttaa.