Tässä on saanut huomata päätyneensä ovimatoksi miehen elämään.
Hän ottaa yhteyttä kun häntä kiinnostaa ja kun hän tarvitsee minua johonkin. Kun tarve lakkaa hän ilmoittaa, että voin poistua.
Tänään meni kuppi ihan ympäri kun mukavan illan päätteeksi hän ilmoitti, että voin lähteä kotiin nukkumaan. Ei halauksia, ei suukkoja, ei minkäänlaista kiinnostuksen merkkiä. Jatkoi koneella näpyttelyään toteamuksen jälkeen. Sen verran se jaksoi vaivautua, että tuli eteiseen seisomaan ja katsomaan, kun puin vaatteita päälleni.
Taidan feidata hänet elämästäni. Kohtelen niin kuin hän kohtelee minua. En ota yhteyttä, en vastaa jos hän ottaa yhteyttä. Annan samalla mitalla takaisin. Ja lopuksi totean, että ei jaksa enää kiinnostua.
Enkä saata ovelle.
Hän ottaa yhteyttä kun häntä kiinnostaa ja kun hän tarvitsee minua johonkin. Kun tarve lakkaa hän ilmoittaa, että voin poistua.
Tänään meni kuppi ihan ympäri kun mukavan illan päätteeksi hän ilmoitti, että voin lähteä kotiin nukkumaan. Ei halauksia, ei suukkoja, ei minkäänlaista kiinnostuksen merkkiä. Jatkoi koneella näpyttelyään toteamuksen jälkeen. Sen verran se jaksoi vaivautua, että tuli eteiseen seisomaan ja katsomaan, kun puin vaatteita päälleni.
Taidan feidata hänet elämästäni. Kohtelen niin kuin hän kohtelee minua. En ota yhteyttä, en vastaa jos hän ottaa yhteyttä. Annan samalla mitalla takaisin. Ja lopuksi totean, että ei jaksa enää kiinnostua.
Enkä saata ovelle.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No ilman muuta mäkeen tommonen! Eipä kovin intohimoselta suhteelta kuulosta! Taidat olla aika nuori,kun tuommoiseen suostut!
Paa se meneen,löydät kyllä himokkaammankin miehen,usko vaan! Suhteessa pitää olla himoa!!
Sinä taas taidat olla aika tyhmä.
Juu, kaikenlaisia sankareita on tullut elämässä nähtyä. Eli ihan ensimmäinen kakslahkeinen tää ei oo, jonka kanssa oon tekemisissä. Ja valitettavasti en ihan mikään nuorikaan. En vanhakaan tosin. Mutta määritelmä nuori aikuinen ei enää päde kohdallani.
Suurin ongelma tässä tilanteessa on nyt siinä, että tämä mies osaa olla intohimoinen ja osoittaa kiinnostusta. Ja hänen kanssaan pystyy viettämään upeita hetkiä. Hän osaa hassutella ja ottaa minut huomioon. Mutta toisena ääripäänä hän pystyy ignooraamaan minut aivan täysin. Ja se on aivan käsittämätöntä.
Katselen nyt kaikessa rauhassa miten tämä tästä edistyy. En viitsi joka kerta vetää kieppejä kun hän tekee jotain hullusti, mutta joka toinen kerta osoita kyllä hänelle mieltä. Terve parisuhde ja silleen..
mp no ei tuo todellakaan mitään tervettä parisuhdetta ole. kypsymätön ihminen ja pätemistä hakeva nainen ovimattona. heh heh..
minulle mies ei koskaan sano että lähde jos tulen tulen ja lähden sitten kun minua ei enää hänen seuransa huvita tai velvollisuudet kutsuu. mies ei selvästikään putoa tuolista vaikka lähtisit tai sitten jäisit .
"Suurin ongelma tässä tilanteessa on nyt siinä, että tämä mies osaa olla intohimoinen ja osoittaa kiinnostusta. Ja hänen kanssaan pystyy viettämään upeita hetkiä. Hän osaa hassutella ja ottaa minut huomioon. Mutta toisena ääripäänä hän pystyy ignooraamaan minut aivan täysin. Ja se on aivan käsittämätöntä."
Kuulostaa narsistiselta käyttäytymiseltä. Sinun ottaisin etäisyyttä ja tarkastelisin kriittisesti miehen käyttäytymistä. Narsisti voi todellakin hajoittaa pääsi ja tehdä elämässäsi sellaista jälkeä, että henkisten vahinkojen korjaaminen voi viedä vuosia.
Se, että häviät suhteesta todennäköisesti vaan johtaa siihen, että hän ottaa yhteyttä vain jatkaakseen entistä menoaan. (haluaa voittaa aina).
Olipa narsisti tai ei, luultavasti haluat miehen, joka rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa sinua ja jonka kanssa voi suunnitella tulevaisuutta luottavin mielin? Tämä mies ei ole sellainen ja sellaiseksi et häntä saa muuttumaan.
Siispä, mieti mitä haluat elämältä ja parisuhteelta ja tee päätöksesi sen mukaan.
Luuletko hänen tukevan ja auttavan sinua,kun tarvitset häntä joskus?
Oletko koskaan pyytänyt apua ja saanut sitä?
Tuleeko hän esim. hakemaan sinua pitkänmatkankin päästä,jos täytyy?
Mieti,tarvitsetko häntä muuhunkin,kuin huvittelusuhteeseen?
Ehkä hän haluaa kanssasi vain kevyehkön suhteen ja vaivautuu,kun huomaa sinun ottavan enemmän ja enemmän tilaa hänen elämässään..
Sinä haluat enemmän,hän vähemmän..MUTTA on siinä hyväkin puoli..voit tosiaan itsekkin kieltäytyä hänen tarpeittensa täyttämiseltä! Älä ala pyöriin kokonaan hänen napansa ympärillä..
Elä omaakin elämääsi..paljon on vielä kokematta sullakin,kivaakin!
Pitkän sinkkukauden jälkeen mikä tahansa mies olisi kelvannut. Sinänsä jännä asia, että tällä kertaa pääsin valitsemaan neljästä (!) vaihtoehdosta. Tämän ihmisen kanssa ajatukset ja mielenkiinnon kohteet osuu parhaiten yhteen, mutta joku tässä nyt silti mättää.
Hyviä kysymyksiä sulla tuossa Neitoperho.
En ole joutunut pyytämään vielä apua. Kun sairastin hän sairasti vielä pahemmin, joten en edes kehdannut pyytää apua. Mutta toisaalta kun valittelin hänen luonaan varpaiden palelemista, hän lämmitti minulle geelipussin ja laittoi sen varpaitteni lämmöksi.
Hän soitti minulle eräiden juhlien jälkeen ja ihmetteli mihin olin lähtenyt (luulin hänen lähteneet jo kotiin) ja tuli viereen nukkumaan ja otti kainaloon.
Tahdon hänet muuhunkin kuin huvittelusuhteeseen, mutta toisaalta oon valmis ottamaan kaikessa rauhassakin. En vain osaa sitä tasapainoilua..
Hän ehdottomasti vaivautuu, jos otan liikaa tilaa hänen elämästään. Ja olemmekin sopineet, että olemme nyt kaikessa rauhassa tässä missä olemme. En vain tiedä yhtään niitä rajoja, minkä sisällä saisin toimia.
Onneksi osaan elää omaa elämäänikin. Ja kerran jos toisenkin olen sopinut muuta menoa, kun hän ei ole tiedusteluihini illan menoista vastannut. Sitten hän onkin selvästi ollut harmissaan, jos minulla on ollut jo muuta menoa sovittuna. Ei mustasukkaisesti vaan hieman pahoitellen.
Hän ei siis ole narsisti. Tunnistaisin sen, isäni oli narsisti. Ja se on totta, että se henkinen trauma ei hevillä poistu, mutta en haluaisi kaikkien miesten kanssa vedota siihen..
"Taidan feidata hänet elämästäni. Kohtelen niin kuin hän kohtelee minua. En ota yhteyttä, en vastaa jos hän ottaa yhteyttä. Annan samalla mitalla takaisin. Ja lopuksi totean, että ei jaksa enää kiinnostua."
Että ihanko totta? Totta helvetissä sä jätät tollasen idiootin, eikai vaan tarvii perustella miksi?
Ittepähän valitset miten annat ihmisten kohdella itseäsi, ja suosittelen valitsemaan muuta, koska jos kynnysmatoksi kerran opettelee, voi olla vaikeaa opetella muuta.
Tänään se taas iski. Viikon joululoma molemmilla takana. Menin hänen luokseen iltaa viettämään ja jossain vaiheessa vaan tajusin, että joko meidän odotukset tältä jutulta ei vaan nyt kohtaa tai sitten hän ihan tietoisesti pelaa.
Ja totesin senkin, että mun olis tiettyihin asioihin huomattavasti helpompi suhtautua, jos me seurustelisimme emmekä vain "olisi". Nyt joudun miettimään pääni puhki, että "tarkoittaako tämä nyt sitä, että häntä ei vähempää voisi kiinnostaa, vai onko tämä vain hänen tapansa ilmaista asia"
Alan olla vainoharhainen. Lähdin lopulta kotiin itku kurkussa. Tällä kertaa hän ei pyytänyt lähtemään, mutta ei hän toisaalta pyytänyt jäämäänkään. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että teki mieli palata takaisin jo takanani sulkeman oven taakse ja kysyä, että MITÄ HELVETTIÄ TÄSSÄ ON MENEILLÄÄN? Mutta kun emmehän me seurustele, niin mitäs minä sellaista kysyisin. Ehkä mä vaan sanon, että puoli vuotta on mennyt ja tämä meidän juttu ei ole edennyt yhtään mihinkään -> johtopäätös: annetaan olla ja ollaan kavereita.
musta tuntuu että olen ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen.. pari kuukautta nyt tapaillut miestä, johon olen jo aivan hullantunut, yhteiset hetket on ihania, täynnä intohimoa, hassuttelua, hellittelyä, läheisyyttä jne. sitte saattakin mennä vajaa/yli vko ettei miehestä kuulu sanaakaan. kuitenkin on aina yhtä iloinen kun minä lopulta otan yhteyttä, valmis tulemaan käymään tms.
mekään emme seurustele, mistään ei ole puhuttu, ainoastaan tiedän, että miehen aiempi pitkäaikainen suhde päättyny pari kk aiemmin ja jonkinlaista sitotumiskammoa ilmeisesti on. en tarkoita, että itse haluaisin kaverille laittaa palloa jalkaan tai mitään, kuitenkin haluaisin hieman selvyyttä tilanteeseen, haluaako oikeasti minua osaksi elämäänsä vai olenko minä vaan sopivasti ajoittain tarjolla olevaa viihdykettä...
kauhistuttaa kun itsellä alkaa niin kovasti tunteet heräilemään (ovat jo heränneet) ja toinen... no en tiedämitä se toinen; lintu vai kala?
Molemmilla teillä vähän sama juttu..
Pitäs vain ehkä rohkastua keskustelemaan enemmän asioista kuin asioista,jotta oppisi tuntemaan toisen ajatusmaailmaa paremmin..
Itse olen tosi röyhkeä keskusteluissani miesten kanssa,jopa niin röyhkeä,että joskus kaverilla alkaa seistä kesken porinan ja sänkyynhän se johtaa..
Käyttäkää sitä naisen viehätysvoimaa ja flirttiä asioitten selvittämiseen..ei mäkätystä ja loukkaantumista toisen moukkamaisuuden takia,vaan pehmeyttä ja pikkusormen ympärille pyörittelyä..
Kyllä se aika sitten näyttää,kannattaako tuhlata aikaansa just siihen mieheen..antakaa miehille mahdollisuus,puheella on ihmeellinen vaikutus..
Ja hyvää Uutta Vuotta tytöt ja tsemppiä! Pitää mennä korkkaan pullo nyt!!
Neitoperho: joo, tässä on nimenomaan sitä pelkoa ottaa asiat puheeksi. Millään tasolla tai keinolla. Mä olen todella huono tuossa pikkusormen ympärille kietomisessa... Se ei vaan istu mun päähän ja suuhun. Jos mulla on sanottavaa, niin osaan sanoa sen (useimmiten) hienotunteisesti, mutta en kauttarantain.
Ja Quelle: mulla on ihan sama tilanne kun sulla. En halua muuttaa saman katon alle tai puhua kihloista tai lapsista. Mutta tahtoisin tietää MITÄ olen miehelle ja ennen kaikkea MIKSI. Olenko vain viihdyke hänelle sopivina hetkinä vai olenko jotain muutakin. Sen olen saanut hänestä irti, että jos jaksan odottaa tarpeeksi kauan, niin hän saattaisi olla valmis muuhunkin kuin tähän säätöön mikä meillä nyt on meneillään. En luovuta. Hän on edelleen mielestäni oikea timantti, mutta ehkä hieman hiomaton. Ja niin olen minäkin.
Ennen kaikkea tässä kaikessa on kysymys minun kasvamisestani ihmisenä. Olen sen oppinut menneistä suhteista ja menneestä elämästäni, että en voi kaikkea pahaa oloani pistää muiden syyksi. Minunkin pitää oppia luottamaan ihmisiin. Ei sokeasti, mutta reilusti. Eikä mitään parisuhdetta voi saada toimimaan, jollei luota toiseen. En vielä luota häneen tarpeeksi esim itkeäkseni hänen nähtensä. Siksi eilenkin lähdin kotiin, koska koin, että on helpompi tulla yksin kotiin itkemään kaikki paha olo pois, kun alkaa selittää hänelle mistä se johtuu.
Sydän hyppää kurkkuun kun kuulostaa kuin jollain toisella olisi suhde samaan mieheen tahollaan. Niin kauhean samanlaiselta kuulostaa! Tosin jätin sen ihan säkettäin, syynä juuri tuo että en pystynyt elämään niin että mut vain otetaan käyttöön silloin kun itse tahtoo. Ei sietänyt vihjettäkään seurusteluun päin. Samalla kuitenkin soitti 2-3 kertaa päivässä ja kyseli mustasukkaisesti tekemisistä ja muista miehistä. Jos ehdotin tapaamista oli iohme kiireitä. Itse olin rakastunut ja hän tiesi sen, joten nakersi sisältä ihan hirveästi kun pidettiin vaan roikkumassa. Tyypillä oli rankkoja suhteita takana eikä pystynyt "heittäytymään" tai uskomaan parisuhteeseen. Nyt se soittelee edelleen perään, vaikka en koskaan vastaa. Olisipa kiva kuulla jonkun miehen kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Mikä siinä niin ahdistaa jos toinen pystyy tynnustamaan olevansa rakastuntut ja haluaa olla yhdessä?
Sehän tässä onkin, että kun tuo ei edes käyttäydy mustasukkaisesti. Saattaa pitää muutaman päivän radiohiljaisuuksia tosin. Ei viestejä, ei soittoja...en saanut edes uudenvuoden toivotusta.
Ehkä mun pitää nyt vain rohkaista mieleni ja nostaa asia pöydälle. Joko minä teen jotain väärin tai tulkitsen häntä väärin tai sitten häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta ja ei saa sanottua sitä. Mulla on tapana tulkita ihmisiä rivien välistä ja se on huono tapa ja vie monesti metsään. Toisaalta. Monesti olen kyllä osunut niin täysin oikeaan kuin vain mahdollista on...
Noh, tänään on taas ollut sellainen päivä, että miehestä ei paljon ole kuulunut. Katsotaan miten huomenna.
Itsellä alkaa ajatukset jo harhailemaan tässä jutussa siinä määrin, että olen miettinyt, että voinko lähteä kahville "toisen miehen" kanssa..
Olet sinäkin aika samaton "itkukurkku" akka, kun et tunnu saavan sitä suutasi auki ja kertoavan kuinka pettynyt tuollaiseen käytökseen olet.
paukkuen miehen luota....nyt koetellaan. Aloittaja saa mitä on tilannut, miehetkin oppivat, suomiämmät alkaa oleen kaatopaikka kamaa "kovuuksineen". Naisten oma säätäminen ei onnistu enää, nyt säätävät miehet..... No en tietenkään yleistä, fiksut naiset OVAT suhteissa.
muutaman päivän radiohiljaisuuksia?? täällä päässä normaalia etteti viikkoon saata kuulua mitään.. minäkin sain uuden vuoden toivotukseksi kuluneen "huumori"tekstarin, itse ensin lähetettyäni paremman vuoden toivotukset... eihän tässä oikeesti ole mitään järkeä, itselleen tulee vaan vainoharhainen olo. minäkään kun en suostu olemaan yksi panopuu muiden joukossa (en tiedä onko hänellä muita, toivon ettei) vaikka en kihlauksia, lupauksia ja lapsia haluakaan. kun vaan tietäisi mitä hänelle olen/merkitsen/yhtään mitäänkö.
ja Neitoperholle: joo, keskustelu ja kysely tuntuisi olevan varmin tapa saada mies sulkeutumaan.. yleisesti ottaen asioista kyllä puhumme, j amies onkin kehunut sitä miten helppo mun kanssa on puhua, mutta luulen, että jos puhe menisi "meihin", "suhteen tilaan", "tulevaisuuteen" kaveri säikähtäisi ja lähtisi litomaan.. hienoahan se olisi jos vaan kysyisi ja saisi vastauksen.
KK: En saamaton. Pelkään vain hänen reaktiotaan. Niin kuin Quelle sanoi, "Meistä" tai "suhteen tilasta" ei saa puhua. Ja jos siitä erehtyy puhumaan niin mies sulkeutuu samoin tein. Yrittänyt olen, mutta hänestä saa kiertelemällä ja kaartelemalla kaivaa asiat esiin. Suorat kysymykset ei vain toimi.
Ja AC:lle, en ole lähtenyt ovet paukkuen. Hänelle en ole koskaan näyttänyt pahaa oloani. Se tässä ehkä onkin ongelma. Hän ei ehkä edes tajua, että olen loukkaantunut hänen käytöksestään.
Mutta päätin tänään, että otan asian esille hänen kanssaa. Koska ei tämä näinkään voi jatkua.
Voisko olla, että olet itse hakeutunut ovimatoksi? Mulle oli käyny näin. Selvisi tätä kirjaa selatessa samalla kun moni muukin asia: http://www.scribd.com/doc/23443259/