Mitä mieltä olette? Kun vahinko on jo sattunut, niin mitä on järkevintä tehdä?
Oon surustellu nyt 9 vuotta normaalissa parisuhteessa, eli ylämäki-alamakisuhteessa. Itellä oli parin kuukauden suhde yli 3 vuotta sitten ja tunnustin sen omantunnontuskissani ja kiinnijäämisen pelossa ja lopetin koko irtosuhteen. Siitä tietenkin seurasi kuukausien riitoja ja minun haukkumistani ja syyllistämistä (ylläri, ja kyllä olen syyllinen ja kusipää). Mutta sovimme kuitenkin, että jatketaan tätä suhdetta, koska rakastan tyttöystävääni todella paljon ja hän minua ja että koitetaan päästä yhdessä yli tästä kaikesta.
No, kuinkas ollakkaan. Viimeisten kolmen vuoden aikana jokainen pikku väittely on päätynyt silloiseen pettämiseeni ja siihen kuinka olen psykopaatti kun teen moista. Ja luottamus on täysin mennyt. Yhdessävälissä tyttöystäväni petti minua, mutta en tietenkään voinut suuttua koska olin tehnyt saman. Kaikkein naurettavin syytös häneltä oli, että harrastan kesämökillä ryhmäseksiä serkkujeni kanssa!! Kaikenlaisia syytöksiä tuli 2 - 3 viikon välein. Näiden viimeisten kolmen vuoden aikana kohteliaisuus lähti suhteesta täysin jatkuvan syyttelyn ja epäilyjen takia, vaikka hyviä aikojakin on ollut ja rakastan edelleen tätä naista. Ja nyt lopulta tuli ero.
Lopputulos: Mielestäni kannattaa kiistää kaiken aina loppuun asti! Tai sitten lopettaa koko suhde ajoissa, koska nämä kolme vuotta eivät olleet sen arvoisia.
Mitä mieltä itse ootte? Kokemuksia?
PS. Pettäminen on aina väärin, enkä puollusta sitä, mutta kun maito on jo kaatunut...
Oon surustellu nyt 9 vuotta normaalissa parisuhteessa, eli ylämäki-alamakisuhteessa. Itellä oli parin kuukauden suhde yli 3 vuotta sitten ja tunnustin sen omantunnontuskissani ja kiinnijäämisen pelossa ja lopetin koko irtosuhteen. Siitä tietenkin seurasi kuukausien riitoja ja minun haukkumistani ja syyllistämistä (ylläri, ja kyllä olen syyllinen ja kusipää). Mutta sovimme kuitenkin, että jatketaan tätä suhdetta, koska rakastan tyttöystävääni todella paljon ja hän minua ja että koitetaan päästä yhdessä yli tästä kaikesta.
No, kuinkas ollakkaan. Viimeisten kolmen vuoden aikana jokainen pikku väittely on päätynyt silloiseen pettämiseeni ja siihen kuinka olen psykopaatti kun teen moista. Ja luottamus on täysin mennyt. Yhdessävälissä tyttöystäväni petti minua, mutta en tietenkään voinut suuttua koska olin tehnyt saman. Kaikkein naurettavin syytös häneltä oli, että harrastan kesämökillä ryhmäseksiä serkkujeni kanssa!! Kaikenlaisia syytöksiä tuli 2 - 3 viikon välein. Näiden viimeisten kolmen vuoden aikana kohteliaisuus lähti suhteesta täysin jatkuvan syyttelyn ja epäilyjen takia, vaikka hyviä aikojakin on ollut ja rakastan edelleen tätä naista. Ja nyt lopulta tuli ero.
Lopputulos: Mielestäni kannattaa kiistää kaiken aina loppuun asti! Tai sitten lopettaa koko suhde ajoissa, koska nämä kolme vuotta eivät olleet sen arvoisia.
Mitä mieltä itse ootte? Kokemuksia?
PS. Pettäminen on aina väärin, enkä puollusta sitä, mutta kun maito on jo kaatunut...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eiköhän se ole aika suunniteltua jos on pari kuukautta pettänyt. Ennemminkin voisi sanoa, että maito on kaatunut silloin kun on ihan hirveässä kolmen promillen humalassa nainut jota kuta. Eikä se silloinkaan ole hyväksyttävää.
voi tehdä töitä sen uskottomuuden läpikäymiseksi. Eihän se itsestään selviä tai ajan kanssa häviä.
Kirjoitit: "Yhdessävälissä tyttöystäväni petti minua, mutta en tietenkään voinut suuttua koska olin tehnyt saman."
Miten niin? Kyllä sinäkin voit suuttua, jos toinen pettää lupauksensa. Siinähän olisi ollut mitä mainion paikka keskustella asiat halki, kun on kummallakin samanlaiset kokemukset asiasta, sekä pettäjänä että petettynä.
Suhteenne ei päättynyt siksi, että olit uskoton ja tunnustit. Vaan siksi, ettette kyenneet käsittelemään asiaa keskenänne.
Riippuen siitä mitä on tapahtunut on seurauksetkin eri ihmisillä erilaiset.
Tuollainen "irtosuhde" joka sulla on ollut ja jonka ainakin mä ymmärsin pidemmäksi kuin vain yhden yön jutuksi, tuottaa totta kai myös kovemman syyllisyydentunteen sulle ittelles, kuin esim. kännissä toheloitu yks ilta josta ei paljon edes muista - ennen kuin seuraavana aamuna.
Kun on kyse tunneasioista, monikaan ei tule ajatelleeksi sitä itselleen syntyvää itsetunnon ja omanarvontunnon notkahdusta kun menee ja maistelee kaikkia kakkuja vaikka sanookin rakastavansa yhtä. Sen syyllisyyden kanssa on kuitenkin pakko elää, kertoipa siitä syrjähypystään kumppanille tai ei.
Ja liittyykö se ajatus "pettämisestä" aina vain ja ainoastaan seksiin, sitäkin voi kukin tykönään miettiä.
Saakka ,et menetä vaan voitat.. Itsellä oli sellainen , että oltiin eräällä sivutiellä salan kanssa , ja kuinka ollakaan
vaimoni sisko ,oli mennyt ohi ja nähnyt tapahtuneen..Olin työvuorossa ja kävin pitkällä ruokatunnilla..
Kotiin kun menin vaimo oli kuin perseelle ammuttu ja alkoi latelemaan syytöksiä, että sisko on nähnyt sinun
olevan naimassa jotain narttua..Minä kysyin milloin ja mihin aikaan, kello aika oli tarkasti ylhäällä..Minä
sanoin olevani töissä ,enhän ole voinut olla siellä. Soitin työkaverille pomolle,että tähän kellon aikaan ,olen
ollut töissä ja väittävät ,että olen ollut jonkin naisen kanssa sivuteillä?? Pomo kysyi ,mitä minä laitan,sanoin
että laita siihen kirjalliseen lappuun ,etten ole voinut poistua työpaikalta ,ja siihen aikaan meillä oli
palaveri.. Sanoin vaimolle ,että huomenna tuon pomon lapun ,ja mennään siskosi luo illalla..Seuraavana
päivänä toin lapun ja annoin vaimolle,minkä pomo oli laatinut.. Vaimo oli ihmeessä ja sanoi,että sisko on
varmaan erehtynyt..Lähdimme siskon luo ja kysyin ,mitä näit siellä sivutillä. Hän kertoi ,että sinä olit alasti
ja naisen päällä,kysyin oletko ihan varma ,hän sanoi olevansa.
.Kysyin oletko ehtinyt monelle selittää tämän
asian..Hän oli sanonut ystävilleen ( 4kpl) ..Näytimme vaimoni kanssa pomon laatiman paperin, yllätys oli
suuri..Hän alkoi huutamaan ,että se oli samannäköinen Wv-passat ,kuin sinulla ja sinun näköinen mies
oli alasti siellä..Kysyin kuinka monesti olet nähnyt minut alasti, en koskaan..Kysyin kuinkahan monta samanlaista autoa on tässä kaupungissa..Kerroin hänelle ,että pyydän että alat soittamaan ystäväsi lävitse
ja kerrot, että olet nähnyt harhoja , äläkä levittele minusta väärää tietoa..En jäänyt kahville ,vaan sanoin
,että hoidahan asia loppuun saakka..
Totta, todiste siitä että kannattaa kiistää loppuun asti. Ei joudu samanlaiseen parisuhdehelvettiin kuin minä. Ja tottahan se on että kiinnijääminen on se kaikkein pahin synti. Sulla meni asiat ihailtavan hyvin!
Itsekkin kävin exän kanssa naimassa,kun omassa suhteessani oli kriisi..ukko laiminlöi ja haukkui huonoksi panoksi joten exää tuli kummasti ikävä ja soitin hälle.. Ja tavattiin muutama kerta ja naitiin ku pienet oravat!! Eikä siinä sen kummempaa! Nykyisen kans ollaan edelleen,eikä kaduta yhtään,enkä ikipäivänä hälle kerro! Miksi kertosin,se on mun asia ja tarvin sitä kokemusta ihan" loukattuna naisena"!
Ja exään voin luottaa,asuukin eri paikkakunnalla..