Kaikki miessuhteet loppuvat siihen, että mies ei halua sitoutua. Yhteen asiaan olen kelvannut ja tyhmä kun olen ollut, olen luullut, että miehen rakkauden saa kun avaa ketaransa, ottaa suihin, ottaa muutenkin huomioon kaikin tavoin. Minulla on aina korvat ollu valmiina kuuntelemaan ja olkapää lohduttamaan.
Nyt loppui mulla kaikenlainen miellyttäminen ja huomioon ottaminen. En laita ruokaa, en siivoa miehen jälkiä, en toivota hyvää joulua/syntymäpäivää/juhannusta, en osallistu seksissä mihinkään ja kaikessa ajattelen aina ensimmäiseksi itseäni ja sitä mikä on parasta Minulle. Jos tulee soitto sanon että on kiireitä nyt, "ei oikein ehdi. On kaikenlaista nyt meneillään" Niinhän mullekkin on aina sanottu.
Ehkä jään yksin sittenkin, mutta itsekunnioitus säilyy.
Nyt loppui mulla kaikenlainen miellyttäminen ja huomioon ottaminen. En laita ruokaa, en siivoa miehen jälkiä, en toivota hyvää joulua/syntymäpäivää/juhannusta, en osallistu seksissä mihinkään ja kaikessa ajattelen aina ensimmäiseksi itseäni ja sitä mikä on parasta Minulle. Jos tulee soitto sanon että on kiireitä nyt, "ei oikein ehdi. On kaikenlaista nyt meneillään" Niinhän mullekkin on aina sanottu.
Ehkä jään yksin sittenkin, mutta itsekunnioitus säilyy.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tuo on ikävä kuulla, mutta sinun ei kuitenkaan kannata tuomita kokonaista sukupuolta muutaman mädän omenan toiminnan seurauksena. Tekisit siten hallaa vain itsellesi. Katkeruus kun ei johda kuin katkeruuteen ja ei missään nimessä tule auttamaan sinä löytämään/saavuttamaan/saamaan sitä mitä noista miehistä etsit.
Sinä nimittäin etsit, sillä muuten et olisi tällä valittamassa.
Ehdotankin, että mietit nyt mistä huonot miesvalintasi ovat johtuneet. Mitkä ovat olleet niitä varoitusmerkkejä, jotka olet jättänyt huomioimatta? Oletko mahdollisesti kiinnostunut juuri sellaisista miehistä, jotka aiheuttavat sinulle surua ja jos olet niin miksi? Miten voisit paremmin varmistaa, että kiinnostuksesi saanut mies on myös sen arvoinen?
Löytyy monia miehiä, jotka olisivat ikionnellisia kaltaisestasi kumppanista ja jotka osaisivat myös osoittaa sen. Katkeroituminen kuitenkin ajaa heidän vain pois.
Mukavaa päivän jatkoa.
joka naisilla aina eli kiinnostut vain niistä naisen persettä ja rintoja himoavista pelureista, rentuista tai miehistä jotka olis muuten ihan kunnollisia mutta hakevat vain seksiä eivätkä parisuhdetta. Sitten jos tapaat miehen joka alusta asti on seurassasi kunnioittava, tasa-arvoinen, rauhallisesti etenevä, ujokin ehkä niin sinä et edes huomaa häntä tai sanot että "kemiat ei kohtaa" tai "se mies oli vähän nössö, miehessä pitää olla munaa!"
Sitä yleensä saa mitä tilaa - ihmissuhteissakin.
Tervetuloa uusitsekkäiden kerhoon.
Itselläni ei ole samoja kokemuksia rakkaussuhteista kuin sinulla (itse asiassa en ole elämässäni päässyt niinkään pitkälle), mutta pikkuhiljaa on alkanut keittämään yli kaikki muut ihmissuhteet, ja olen päättänyt lakata välittämästä vitun vertaa ihmisistä, jotka eivät välitä minusta vitun vertaa. Minäkin aina luulin, että muiden huomioonottaminen on vastavuoroista, että jossain vaiheessa hyvä palkitaan hyvällä, mutta vähä vähältä olen oppinut huomaamaan, että näin ei olekaan.
Huomasin sen ensimmäiseksi jo vuoden alussa, kun lähettämiini uudenvuodentoivotuksiin sain ehkä yhden vastauksen. Sitten selittelin itselleni, että ehkä tekstiviestien suhteen oli linjoilla ruuhkaa, mutta tänä syksynä tuli todellinen havahtuminen. Läheisen kuolemantapauksen johdosta ei yhdeltäkään "ystävältä" ole tullut yhteydenottoja tai osanottoja. Ketään ei kiinnosta tippaakaan kuulumiseni, tai edes olemassaoloni, ellen itse ota ensin yhteyttä. Kukaan ei ota yhteyttä, ellei itse tarvitse minulta jotain. Kukaan ei kutsu mihinkään tai muista merkkipäiviä. Edes omia sukulaisia ei kiinnosta miten voin, kunhan vaan hengissä olen ja teen mitä minulta pyydetään. Rakkautta en viitsi edes ajatella. Kukaan, kenestä olen kiinnostunut, ei ole vaivautunut lähestymisyrityksiini edes vastaamaan. Eipä silti, luultavasti olen tässä vain säästynyt yhdeltä päähänpotkimisen muodolta lisää.
Hävettää lähinnä se, että olen tänne asti päässyt huomaamatta, miten typerä olen ollut. En ole ikinä pitänyt itseäni hyväksikäytettävänä ääliönä tai minään ylikilttinä ressukkana, mutta jotain sellaista kuitenkin ilmeisesti olen.
No joo, ei tästä sinulle mitään hyötyä taida olla, hullu nainen. Mutta kohtalotovereita me kai ollaan, kukin omalla sarallaan. Yksin minäkin. Ja tästä hetkestä päättänyt, että en nöyryytä enää itseäni vaan pysyn omissa oloissani. Turha minulle on tulla enää kenenkään kaveria leikkimään, kun jotain tarvitaan... minulla on "muita kiireitä"
HYVÄ! Nyt pääset etsimään niitä ihmisiä, jotka todella ovat ystäviäsi, ja joille voit oikeasti sanoa, jos ystävyys muuttuu yksipuoliseksi. Joskus joutuu niinkin tekemään, ja hyvä on asioita oikeitten ystävien kanssa selvitellä, heille kun voi sanoa, että alkaa vituttaa tämä yksipuolisuus, jos niin pääsee käymään, ja asia korjaantuu.
Ainakin tiedät, ketä he eivät ole, joten sitten voit etsiä toisen tyylisiä ihmisiä ja jos vastavuoroisuus ei ole riittävää, niin kapulat rattaisiin ja eteenpäin.
Nimittäin olen itse opetellut tekemään karsintaa ja kas kummaa, kun on lakannut tuhlaamasta aikaa niihin vääriin ihmisiin, puhumaan suoraan ja pyytämään apua ja asioita myös itse, on alkanutkin tilalle tulla oikeita ihmisiä ja vastavuoroisuutta. Se on pitkä prosessi, koska itsekin pitää todellakin, alkaa puhumaan ja vuodattamaan, pyytää palveluksia takaisin ja olla selkeästi "ei hyväksikäytettävä". Sitten kun saa takaisin päin, voi jo alkaa tekemään itsekin, omiin oloihinsa ei tarvitse jäädä, jos ei halua. Uusien ihmisten etsintä voi olla pitkä prosessi ja omien tapojensa muuttaminen myös, mutta se kannattaa.
Huomioitavaa on myös se, että moni martyyyri itse kasvattaa ihmiset siihen: ei itse valita koskaan (ei sillä ole huoliakaan) eikä pyydä apua (ei sitä tartte auttaa), ei koskaan sano, että haloo, onko tämä reilua (sitä saa juoksuttaa) ja antaa sen käsityksen että kaikki käy. Se on tietty ystävällistä, mutta eihän se niin mene! Kun kuitenkin oikeasti toivoo muuta. Pitää myös ottaa vastaan, pyytää, jakaa, lähteä mukaan (tunkeakin mukaan joskus) ja sellainen turhallinen nöyristely heti pois! Terveesti saa olla itsekäs.
Et sä ole ressukka etkä säälittävä, vaan todennäköisesti muut on tottuneet ajattelemaan, että sähän se aina järkkäät, ja pärjäät ja olet oloissasi, että sehän se vahva on, ei siihen tunnu. Todennäköisesti ne näkee sut sellasena olkapäänä ja toimijana ja unohtaa, että säkin voisit tarvita tukea.
Rakkauteen ei voi antaa neuvoja, siinä todella voi olla paska säkä aina, joo, tiedetään :)
Mutta hyvä, että ryhdistäydyt, ja hyvä että teet muutoksen elämääsi, se voi olla suunta parempaan, kaikkien kannalta. Ja kokeilepa sitäkin joihinkin ystäviin ja sukulaisiin, että alat pyytää takaisinpäin vielä ja annat mahdollisuuden muutamalle kenestä eniten tykkäät. Sano suoraan, että vituttaa, kun tuntuu hyväksikäytetyltä. Kokeile, ehkä he kuuluisivat joukkoon mikä tajuaa, ei voi tietää. Mutta onhan sulla muutenkin oikeus sanoa. Uutta elämää kohti!
"mutta pikkuhiljaa on alkanut keittämään yli kaikki muut ihmissuhteet, ja olen päättänyt lakata välittämästä vitun vertaa ihmisistä, jotka eivät välitä minusta vitun vertaa."
siis kyllä kannattaa lähteä siitä, että kaikista ihmissuhteista pitää saada hyötyä. hyödyllä tarkoitan hyvi laveaa määritelmää, eli oikeiden ystävien hyöty on sitä että niiden kanssa kuluu aika kivasti, kavereista on hyötyä kun niiden kanssa voi käydä kaljalla, sukulaisista on hyötyä kun niiden kanssa on kiva vaihtaa kuulumisia ja niin edelleen. jos et juurikaan saa tyydytystä joulukorttien/onnentoivotusten lähettelystä ihmisille jotka eivät pidä yhteyttä niin miksi ihmeessä lähettelet niitä?
kyllä minullakin on paljon tuttuja, jotka eivät itse koskaan pidä minulle yheyttä, mutta joihin minä itse pidän yhteyttä. tämmöinen henkilö keikkuu puhelimeni muistissa tasan niin kauan, kun pidän hänen kanssaan juttelusta. jos henkilön jorinat eivät kiinnosta niin yhteydenpito loppuu kuin seinään. mulla on muutama kaveri, joille minä soitan kerran vuodessa joko juhannuksena, vappuna tai uutenavuotena, milloin nyt sattuu päähän pälkähtämäänkään. he eivät koskaan soita minulle. se on mulle ihan ok, koska minusta on hauska soitella juhlahumussa vanhoja tuttuja läpi. sinä päivänä kun tämä hauskuus katoaa, lopetan yhteydenpidon heihin kokonaan. tai jos vaikka puhelinnumero viahtuu niin en todellakaan ala selvittelemään niitä.
ainoastaan sellaisille ihmisille, jotka myös soittelevat/mailailevat/postikortittavat minua, hoidan yhteyksiä myös velvollisuudesta eli silloin kun ei itseä niin huvittaisi. tämä tietenkin siksi, että jos näin ei tee niin kyllä muutkin lopettaa yhteydenpidon.
sama koskee sukulaisia ja aivan kaikkia muitakin ihmisiä.
Minulla on täsmälleen samoja kokemuksia! Mutta, olen vieläkin siinä pisteessä, että uskon hyvä tuovan hyvää... :( En haluaisi kyynistyä.
Pidetään toisistamme huolta.
Paljon kiitoksia kannustuksesta ja hyvistä neuvoista teille, 098iy7ut ja mies 30 vee - nyt ainakin tiedän, millaisia uudenvuodenlupauksia teen vuodeksi 2010, jospa nämä sitten pitäisivät :) Ja se itse asiassa valaa uutta uskoa ihmisiin, että anonyymeiltäkin ihmisiltä voi saada tietynlaista välittämistä ja hyviä toivotuksia, vaikkei "oikeilta" ystäviltä saisikaan!
En oikein itsekään tiedä, miksi olen roikkunut näissä "ystävissä" niin kauan, saamatta mitään takaisin. Ehkä siksi, että olen pelännyt ilman heitä jääväni aivan yksin. Tai ei ehkä ihan noin - itse asiassa tutustun uusiin ihmisiin yllättävän helposti, mutta jotenkin olen onnistunut aina vetämään puoleeni sellaisia, joista on kuoriutunut joko samanlaisia epä-ystäviä tai sitten muuten vain kamalia kokemuksia (niinkuin pari vuotta sitten uusi kaveri, jolla olikin sitten henkisiä ongelmia jotka kaatuivat minun niskaani esim. jatkuvien itsemurhauhkausten muodossa...). Hmm. Nyt kun tätä kirjoittaa ylös, niin tuntuu aika selvältä, että on itsetutkiskelun paikka... ei kenelläkään voi sattumalta NÄIN huono tuuri olla ystävien suhteen! Joka tapauksessa siis olen aina palannut noihin vanhoihin monen vuoden takaisiin tuttavuuksiin, jotenkin ajatellen, että vaikkeivat ne minusta pahemmin piittaa, niin eivät ainakaan ole hirveän arvaamattomia.
Mutta joo. Tsemppiä sinullekin, "samoja kokenut". Kyllä eilisen voivottelunikin jälkeen uskon vielä ihmisistä hyvää. Pidetään vaan pää pystyssä, ei kukaan muu sitä meidän puolestamme tee :)
Minulla kesti todella kauan tajuta tuo sama. Tunsin vaan epämääräistä pahaa oloa.
Nykyään elän aika erakkona. Olen todennut että näin on omasta vapaasta tahdostani, ja se on valinta. Jos olisin halunnut, elämässäni olisi edelleen miljuuna ihmistä jotka haukkuvat minua selän takana, nälvivät tavatessa ja nostavat metelin joka kerta kun teen jotain mitä itse haluan tai elän niin kuin itse haluan.
Aikaisemmin ajattelin että minä en kelpaa muilla, nyt ajattelen että muut eivät kelpaa minulle. Noin yleisesti käyttäydyn muita ihmsiä kohtaan mahdollisimman ystävälliseti ja kohteliaasti. Mutta kukaan ei pääse metrinkään päähän minusta. Puhelinnumeronikin on salainen, ja sen saaminen minulta on lähes mahdotonta.
Ettei ongelma olisi sittenkin miesvalinnoissa? Oletko kokeillut nysssyköitä, nörttejä, äidinpoikia, jne? Sitähän minäkin.
Kyllähän jokainen alpha itselleen piian vähäksi aikaa ottaa, mutta tylsäksi semmoinen käy pitemmän päälle. Jos todella uskot viehätysvoimasi riittävän yksistään, niin kokeile pois valitsemaasi tietä.
Minusta fiksumpi valinta olisi ottaa itsensä tasoinen mies. Mutta kukapa nainen samanlaisen nöyristelijän haluaisi kuin sinä olet miehiä kohtaan?
Miksi jokaikinen kerta miehet tulevat näillä palstoilla ilkkumaan, että mitäs naiset jahtaatte alfauroksia, oma syynne, njäänjäänjää?
Mistä tämänkin ap:n viestistä voi päätellä, että hänen miehensä ovat olleet komeampia, rikkaampia ja machompia kuin keskivertomiehet? Minkälaisessa mustavalkoisessa maailmassa te tyypit oikein elätte? Kyllä ne nyssykät, nörtit ja mammanpojat - kuten myös rumat, köyhät, lyhyenlännät ja ujotkin - osaavat yhtä välinpitämättömästi kohdella naisia.
Jotkin miehet,ikävä kyllä, tekevät niin, mutta älkäämme tuomitko kaikkia miehiä muutaman toiminnan perusteella. Se tuskin johtaa mihinkään rakentavaan lopputulokseen.
Mutta myöntänet varmaan, että mustavalkoisuudestaan riippumatta heidän näkökulmassa on kuitenkin vissi pointti. Kaikki miehet eivät ole epäkelpoja, sitoutumiskammoisia egoisteja, joten ongelma ei ole tarjonnassa vaan valintatavassa. Kun jatkuvasti valitsee huonosti, niin on vain loogista hieman pohtia valintakriteereitään. Oikeastaan se on, ainakin nähdäkseni, ainoa tapa ratkaista aloittajan ongelma.
Ja tämä on kaikki täysin riippumatonta siitä onko aloittajan miehet olleet machoja, nössöjä tai muita yksinkertaistuksia. Riittää olettaa vain, että ihmisten käytös ei ole täysin satunnaista.
On kyllä outoa, ensinnäkin, se että joku jää äidin helmoihin kolmekymppiseksi kertoo jo jotain. Oikeasti, te ette halua hyväksyä sitä, mutta se ei ole normaalia ihmisen kehitystä, ihminen haluaa itsenäistyä jossain vaiheessa. Nyssykkä? Onko vaihtoehdot täysi nyssy, eli alistettu ja alistuva, mitään aikaan saamaton, mielipiteetön tossukka, tai sitten nämä teidän mystiset "alphat"? Kuule, ei sitten voi mitään, mutta kuka jaksaa katsella kynnysmattoa?
Nörtillä en tiedä mitä tarkoitat, mutta aika moni perinteisistä nörteistä eli atk-miehistä ja älyköistä on kyllä aika suosittuja...
Mutta että kyllä sellainen nyssykkä äitin poika on saman kolikon toinen puoli ja jos se alpha on luonnevikainen toiseen suuntaan, on se nyssy toiseen suuntaan: ei niistä kumpikaan tasapainoinen ole.
Siitä huolimatta ap:llekin haluaisin vakuuttaa, että niin miehissä kun naisissakin on yksilöitä ja hyviäkin tyyppejä vaikka kuinka ja paljon, ja itsensä arvostaminen on ihan hyvä juttu: silloin sellaisen saattaa löytääkin. Onnea kaikille etsintöihin!
:)
Yksinkertainen selitys on se, että kolmikymppisiä, yliopistokoulutettuja miehiä, jotka eivät ole koskaan seurustelleet, on pilvinpimein. Samanlaisia naisia ei ole. Ongelma on naisten rimassa.
Yritätkö väittää, että korkea kolulutus olisi miinusta MIEHELLE? Kun nimittäin tutkimusten mukaan juurikin korkeakoulutetut naiset ovat niitä, jotka joutuvat olemaan yksin. En nyt sano etteikö moni olisi mieluusti yksin, mutta varmasti vähintään yhtä moni ottaisi mieskaverin. On myös tutkittu, että miesten valinnoisssa naisten korkeampi koulutus ja urasuuntautneisuus on miinusta.
Ja aloittajalla ei liene mitään ongelmaa, enää.
En tiedä onko se miinus, mutta satun tulemaan entisistä teekkaripiireistä. Nykyisin kaikki kaverit ovat DI:ta ja sama meno jatkuu kuin opiskeluaikana. Heistä puolentusinaa on edelleen sinkkuja. Neljä ei ole koskaan päässyt edes seurustelemaan. Yritystä on kyllä ollut. Siinä ei ole ongelma. Eivät he toki täydellisiä miehiä ole, mutta silti ihmettelen, että kukaan nainen ei ole antanut heille edes mahdollisuutta.
Mäkin tunnen pari miestä, joilla ei ole koskaan ollut naista. Tosin tiedän syynkin. Ihan se selviää kun vähän aikaa yrittää niitten kanssa jutella. Mistää ei ole mitään mielipidettä, harrastukset on vähintääkin outoja tai erakkomaisia, ulkonäkö on vähän mitä on (siis pukeutua ei osata ja tukka on kamala) jne.
Ei sen tyyppisillä naisillakaan olisi seuraa. Mutta naiset yleensä edes jotenkin yrittää edustaa. Nää tyypit kyllä yrittää saada naista, mutta niiden potentiaali on surkea. Ensin voisi muodostaa mielipiteitä ja opetella keskutelemaan kiinnostavasti, sitten voisi mennä parturiin ja vaatekauppaan. Ihan pikkujutuilla jo tilanne paranee. Lisäksi olisi kiva, että se kotikin olisi jonkunlainen (sisustus ja siisteys), jotta jos sen naisen saa sinne asti joskus.
Mä en ottaisi sottapyttyä, koska joutuisin luultavasti siivoamaan sen jälkiä. Mauton ihminen on vaan mauton. Ja olisi se kiva, että olisi jotain yhteistä juteltavaakin, muuten tulee aika tylsää.
Se ei ole naisten ongelma, jos miehille puheyhteys ja tyyli eivät ole tärkeitä. Meille ne on.
Kyllä se nyt kertoo enemmän kaveripiiristäsi kuin mistään muusta. Eikä muuten aina pitäs yrittää niitä kympin naisia, vaikka elokuvissa joka nörtille sellainen luvataankin. Koittakaa niitä oman tason vastaavia hiirulaisia. Ei pahalla.
Älä viitsi. Näytä minulle yksikin naisten kaveripiiri, josta löytyy samanlainen porukka sinkkutyttöjä.
Minä ja muut sinkkunaisystäväni olemme sinkkuja omasta tahdosta. Kyllä löytyy.
Mä olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa, olen jopa elänyt miehen puolelta rakkaudettomassa parisuhteessa vuosia joten tuttua sekin on. Mies voi kyllä asua naisen kanssa, mutta ei sitoudu, ts. meidän suhde pyöri täysin miehen ehdoilla. Jollen mielistellyt, mies kosti ja oli ilkeä. Jaksoin muutaman vuoden sitä kiukuttelua kun mies aina vannoi rakkautta ja oli kiva toisinaan. Ei hän oikeasti minua rakastanut, vaan halusi minun palevelen itseään.
Mä voin paremmin sinkkuna. Olen jo kokenut parisuhteen ja tiedän ettei se tee minusta onnellista. Jollekin toiselle se voi olla hyvä vaihtoehto. Varmasti on hyviä miehiä, tunnenkin sellaisia, mutta kun ei minua kiinnosta niin ei voi mitään. Ehkäpä ensi vuonna ajatusmaailmani muuttuu. Kaikki on tottakai aina mahdollista.
Että miehesi ovat olleet noin huonoja.
Toivottavasti löydät hyvän miehen ja kun löydät sellaisen niin älä oleta että tiedät tarkalleen mitä mies haluaa esim.seksissä. Ei sillä että niin olisit tehnyt. Tuli vaan jotenkin koneellinen kuva sinusta tuon viestin kautta; "annan pillua = mies rakastaa minua tai ei rakasta ja se on epistä" jne.
Koska sitoutumiskykyisiä ja -haluisia kunnollisia miehiä on todistettavasti olemassa, kysykää vaikka aviovaimoltani, ongelma on joko:
1) haluat sellaisia miehiä, joihin rahkeesi eivät riitä, ts. he ovat sinulle liian komeita, rikkaita, koulutettuja tai mitä vaan
tai
2) sinussa on jokin sellainen piirre, joka ei tule heti esille, mutta vähänkin pidemmällä ajalla ajaa miehen jättämään sinut
tai
3) sinulla on ollut vain helvetin huonoa tuuria. tätäkin sattuu
"Yhteen asiaan olen kelvannut"
Niinpä, kannattaisi varmaankin valita miehensä huolellisemmin.
"Nyt loppui mulla kaikenlainen miellyttäminen ja huomioon ottaminen."
Olet oikeilla jäljillä. Jos et miellytä etkä ota huomioon, mies joka haluaa vain pillua, ei jaksa moista katsella. Niinpä miehen pitää olla sinuun melko voimakkaasti ihastunut, että jaksaa tuollaista käytöstä. Älä kuitenkaan vedä liinoja liian tiukalle, koska ei kukaan mies jaksa katsella hankalaa akkaa kovinkaan pitkälle.
Kiitoksi kaikille vastanneille ja pistän kommenttinne korvan taakse. Haluaisin kuitenkin vastata nyt tähän edellisen viestiin, että
1)Mies ei ollut liian rikas millään mittapuulla, tavallinen suomalainen duunarimies tavallisilla tuloilla niin kuin minä itsekin. Komea hän kyllä on, ainakin minun mielestäni. Sen verran esteetikko olen, etten oikein jaksaisi katsella miestä, joka ei ole ilo silmälle. Ja nyt en tarkoita että hän jotekin puunaisi ja tuunaisi erityisemmin mieskauneuttaan, ei todellakaan. Sellaiset miehet eivät ole minun heiniäni :)
Yksikään mies, johon ole ihastunut, ei ole ollut rikas eikä mallinkomea, mutta heissä on sitä kliseistä jotakin. Niin, sitä JOTAKIN, vaikeasti määriteltävää.
Pitääkö sitä sitten alkaa suhteeseen jonkun miehen kanssa, joka ei sytytä? Mieluummin taidan kuitenkin olla yksin.
...äläkä valita täällä niin kuin mielummin ET olisi yksin.
Tajuatko, että just ne miehet joissa on sitä JOTAKIN ovat kaikkien naisten suosiossa, ja siksi saavat ottaa naissuhteistaan irti juuri sen mitä haluavatkin?
että vain luuserit jäävät pysyvään suhteeseen, heidän kun on pakko. Ne jotka voivat, siis myöskin poikkeuksetta käyttävät naisia vain hyväkseen.
olisivat vain hyväksikäyttäjiä, jos he siihen pystyisivät.
Yksinkertaisesti miesmakusi on nähtävästi ihan paska. Iskisit itselleni vähän normaalimman miehet etkä valitsisi joukosta reteintä älykääpiötä jonka luonne on hanurista. Tästä kaikesta voit vain syyttää itseäsi.
eipä taida oikein onnistua...:(
Sisimmässäsi voit kuitenkin edelleen pahoin.