Olen todella ikävä puoliso. Hymy on hyytynyt kasvoilta eikä huumorikaan kuki enää. Koko hauskuus elämästä on mennyt seksittömyyden vuoksi. Mies on ollut haluton jo vuosia. Ne, jotka eiv't tiesä mitä on haluttomuus, niin haluttomuus ei ole sama asia kuin kyvyttömyys. Haluttomalla miehellä seisoo ja kaikki siltä osin ok, mutta haluton ei vain halua. Eikä siihen auta mikään toisen tekemä temppu.
Mitä tämä saa sitten aikaan? Ensin yrittää sitä ja tätä. On lohduton ja itkee yksin ollessaan. Päättää taas yrittää jotain uutta kikkaa, jonka kuulee jostain. Käy puolison kanssa terapiassa, odottaa muutosta ja pettyy taas. Sitten kun aikansa yrittää, odottaa, antaa olla ja toivoo... Sitten vaan ei enää jaksa.
Pieni katkeruus alkaa syödä sisintä. Mieli tulee alakuloiseksi, huumori katoaa, tulee kireäksi ja kiukkuiseksi. Siinä on kyllä oikeasti perää, että "sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta".
Tätä rataa minusta on tullut ikävä ihminen. En nauti enää elämästä, olen ihan loppu.
Mitä tämä saa sitten aikaan? Ensin yrittää sitä ja tätä. On lohduton ja itkee yksin ollessaan. Päättää taas yrittää jotain uutta kikkaa, jonka kuulee jostain. Käy puolison kanssa terapiassa, odottaa muutosta ja pettyy taas. Sitten kun aikansa yrittää, odottaa, antaa olla ja toivoo... Sitten vaan ei enää jaksa.
Pieni katkeruus alkaa syödä sisintä. Mieli tulee alakuloiseksi, huumori katoaa, tulee kireäksi ja kiukkuiseksi. Siinä on kyllä oikeasti perää, että "sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta".
Tätä rataa minusta on tullut ikävä ihminen. En nauti enää elämästä, olen ihan loppu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Moinen johtuu,siis miehelläsi, Jos kerran homma toimii? Vai onko hällä joku toinen josta et tiedä ja siksi ei halua olla kanssasi silleen? Totta se on alkaa varmasti rassata kuin olis mut ei kummiskaa ole.
Voisko kyse olla burnoutista tai stressistä tai jostain hormoonivajeesta, alkoholin liikakäytöstä, jne. mikä sairastuttaa ihan oikeasti..?
Mahdotontahan sitä on kumppanin ymmärtää, jos sitä ei osaa haluton itsekään selittää, että mistä on kyse tai mitä pitäis tehdä, jotta. Taustalla on kuitenkin jokin syy ja se syy pitäis varsinkin sen miehen haluta jo selvittää. Vai eikö hän halua sitä selvittää? Eikö hän halua enää olla toimintakykyinen kumppani kuten ennen? Mitä hän sitten haluaa? Mitä hän itsestään ajattelee?
Vaikeata uskoa, että hänkään tuntis oloaan sen ruusuremmaksi ihmiseksi ja puolisoksi kuin sinä, jos teillä on muuten kaikki kondiksessa.
Kuulostaa kyllä todella oudolta ja itse olisin jo epäilemässä omaa terveyttäni, jos mulla olis tollanen tilanne. Mutta meitä on niin moneksi...
Ei sen tarvi mistään erikoisesti "johtua". On ihan aikuisten oikeasti olemassa ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, joita ei vaan yksinkertaisesti paneta. Ja jos ei paneta, ei halua panna, miksi haluaisi? Ikävä kyllä harva tällainen ihminen osaa olla niin epäitsekäs että joko a) sallii puolisolle seksin jonkun muun kanssa b) ymmärtää elää yksin. Koska kohtuullista panetusta pidetään normaalina ja oletetaan että seksivietti on jokaisen ihmisen perusominaisuus joka pitää olla, yrittää tällainen ihminen kai olla normaali, minkä sitten normaalina pitääkin, eikä myönnä että itsessä nyt on tällainen juttu, että ei vaan paneta.
Puolisohan siinä kärsii, ja siksi puoliso pitäisikin päästää vapaaksi, vaan näyttäkääpä yksikin niin valistunut ihminen niin pyörryn. Tuossahan nyt kärsii molemmat, haluton siitä että pitäisi panna vaikka ei kiinnosta yhtään, ja se puutteessa elävä.
Naisena tilanne on aivan kestämätön, kun on mies, jota ei seksi kiinnosta. Elin tämän ns. 'salaisuuden' kanssa vuosia. Vasta hiljattain lukiessani keskustelupalstoja ymmärssin, että tämä asia onkin aika yleinen. Mutta eihän miehen migreenistä vitsejä heitetä, ainoastaan naisten pihtaamisesta. Sitähän olettaa, että miestä panettaa aina, miettikää, kun asia ei olekaan niin. Naisena tunnet itsesi tosi hirveäksi ja mietit, mitä sinussa on vikana. Onko mies homo? Käykö vieraissa? Sitten, kun ymmärrät, että ei sinussa naisena ole mitään vikaa, niin sinun on parempi olla. Mutta tuntuuhan se pahalta, kun panettaisi enemmän kuin tarjolla on. Huvittaa lukea kaikki miesten avautumisia täällä vaimon pihtaamisesta. Itse elän pihtaavan miehen kanssa. Minua panettaa joka päivä ja olen kohtalaisen avoin seksin suhteen. Otan suihin ja nielen, annan ottaa eri asennoista ja kaikkea muutakin. Mutta eipä mies oikein syty, no harmi hänelle! Minä mietin asioita ja jossain vaiheessa teen oman siirtoni, jolla korjaan tilanteeni.
Ei sinussa ole mitään vikaa, se on totta. Kuulostaapa aika unelmalta, olet varmasti tosi ihana namu. Vaikka tilastojen valossa naisten pihtaaminen on neljä kertaa yleisempää kuin miesten... mutta meitä on moneksi.
Oma vaimo pihtaa, eli tiedän kyllä mitä se on - ainakin luulen niin. Miehellä tosin voi olla erilaista. Totuus on, että pettäminen on pahasta, mutta kyllä sitä itse ainakin on paljon iloisempi ja energisempi kun välillä pääsee hmmm... noh. Moraaliset ongelmat on tietysti erikseen, mutta kertakaikkiaan niitä joiden ei tee mieli on todellakin olemassa. Petän ja olen rakastajalle rehellinen. Vaimon sekä perheen kanssa jaksan paljon paremmin ja kaikki sujuu tosi hyvin. En enää räjähtele enkä vetäydy syrjään - itselläni vaikuttaa kaikkeen. Olen onnellisempi kuin koskaan. Elämä on tosi ihanaa näin. Ei silti sovi kaikille, enkä missään nimessä suosittele. Salailu on oma prosessinsa eikä aina niin kovin helppoakaan. Omat omantunnontuskat olivat alkuun aika hirveät.
"Ikävä kyllä harva tällainen ihminen osaa olla niin epäitsekäs että joko a) sallii puolisolle seksin jonkun muun kanssa b) ymmärtää elää yksin."
kamalasti sanottu. seksi on tosi tärkeä ja iso osa parisuhdetta, mutta jos avioliitto sen puutteeseen kaatuu, niin huonosti menee. en ikinä antais puolisolleni lupaa käydä vieraissa enkä koskaan pyytäisi itse lupaa.
lukuisten yritysten jälkeen luovuttaa, ja huomaa ettei enää edes tunne halua sitä halutonta osapuolta kohtaan, ainakaan niin usein kuin ennen. Huomio kohdistuu muualle. Olipa "kiva" kuulla, kun mieheni tässä muutama päivä sitten kehui, että kiva, kun minuakaan ei paneta enää kovin usein niin kuin ennen... Totta kai panettaa, mutta olen jo tyytynyt hakemaan tyydytyksen fantasioistani, edes niissä voin panna kenen kanssa tahansa, miten haluan, missä haluan eikä tarvitse piirittää ja painostaa toista.
Kurjalta tuntuu, minäkin nuori, monen mielestä kaunis nainen kuullut olevani. Olen yrittänyt tehdä niin kuin toiselle sopisi, tyydyttänyt monesti vaan toisen ilman omaa nautintoani, jos vaikka saisi vastapalveluksen jne jne...
halun tappajan, siinä oli sitten ikävä naisimmeinen..........
testosteronitason mittaus kannattaa, oikeasti ! Simppeli verikoe kyseessä, tiedän henkilökohtaisesti miltä tuollainen miehestäkin voi tuntua...
http://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=10&Itemid=8
Varmaan ap ongelma on se, ettei mies halua. Joten jos ja kun perushalua ei ole, niin seksittömyys ei myöskään halutonta "vaivaa". Siis jos ei halua/kaipaa seksiä, niin miksi ihmeessä menisi verikokeeseen? Eihän haluton edes ymmärrä miksi seksittömyys on toiselle ongelma.
Haluton odottaa, että toinen lakkaisi haluamasta ja halukas odottaa, että toinen alkaisi haluta. Siinä siis oravanpyörä, mikä ei kanna.
Tuttua, tuttua. Omassa suhteessani kurjuus huipentui siihen, että monen vuoden jälkeen mies löysi toisen naisen, ihastui ja minä jäin rannalle. Jos olisin katkeruuteen taipuvainen, väittäisin että siinäpä meni monta hyvää vuotta ihan hukkaan, kireänä ja kiukkuisena ollessa. Nyt ei auta kuin lähteä kokeilemaan, vieläkö löytäisin jostain mukavan parisuhteen, jossa on aivan älyttömät määrät ihan mahtavaa seksiä.
Onhan se kurjaa, kun nuoruus katoaa. Mutta lohtua pitäisi löytää siitä, että on joskus tuntenut intohimon ja nauttinut seksistä. Ajattele niitä, jotka eivät koskaan ole intohimoa tunteneet, niitä, jotka eivät koskaan ole kokeneet orgasmia, ja niitä, joilla ei koskaan ole ollut osaavaa rakastajaa.
Olet huomannut elämän menon! Samaa mieltä olen! Itsekkin näin keski-ikäisenä seksin ollessa jo vähän pakkopullan makuista,olen onnellinen,että olen kokenut elämässäni paljon intohimoa,hyviä panoja ja ihanaa SUUTELEMISTA!!! Nykyään suuteleminen on pahanhajuista(keinoista huolimatta) ja innotonta..
Orgasmit olivat nuorena järisyttäviä,nykyään (jos edes laukean muutoin kuin hieromasauvalla..) nekin ovat vähän niinku kutinapaikkaa raapis! Ja kumppanissa ei vikaa,ikä vaan tekee tepposensa!
Ja kaikki entiset nuoruuden poikaystävät ovat saaneet synninpäästön..ymmärrän nykyään Lenita Airiston hehkutukset entisistään..
Näin se menee..turhaa katkeroitua!
Voi ei. Saman tein voisi sitten kai ryömiä hautaa odottamaan kuolemaa... No en!
Onkait sitä nyt elämässä muutaki kun sen kyrvän ja vitun jyystäntää! Itselläni ainakin on niin paljon kaikenmaailman projekteja meneillään,etten tiedä,riittääkö aikakaan kaikkeen kivaan!!
Tottakait sitä pitää joskus naimistakin harrastaa,mutta kaikki siihen liittyvä romantisointi on yhtä hölynpölyä keski-iässä! Ittee vaan pettää jos kuvittelee joku hemaseva ukkojen päänkääntäjä enää tässä iässä olevansa! Kyllä niitä säälittäviä tuhkimoita joskus näkee,jotka luulee vielä sen "oikean" tulevan vastaan..Ja siitä vaan! jos haluu ittensä naurettavaksi tehdä! Jokaisella oma tahto.
Mutta paljon on muutakin, mukavaa elämässä,kun sen oivaltaa..ennen vanhainkotia.
Joten lakkaa käyttäytymästä kuin pikku kakara, kasva aikuiseksi, ja avaa silmäsi näkemään niitä asioita joita voit saada. Niitäkin on paljon.
Normaali ihminen kyllä osaa tyydyttää itsensä valittamatta. Näin se vain on. Ihmiselossa ihan luonnollisesti on puolin ja toisin kausia, jolloin ei huvita/tai ei voi/sairautta/vastaavaa. Eikä elämä lopu siihen. Kaikki ihmiset eivät halua samoja asioita, eikä toisen kautta voi elää. Vain itseäsi voit muuttaa. Ymmärrä tämä.
Tsemppiä!
Itse se pitää se elämä elää eikä aina oottaa siitä toisesta sitä sirkustirehtööriä!
Halut voi välillä itsekkin tyydyttää,eikä aina märistä toiselta mahdottomia!
Läheisriippuvaisia aivan liian paljon linjoilla taas!!
"Kaikkea ei elämässä voi saada!"
Totta!
"Joten lakkaa käyttäytymästä kuin pikku kakara"
Yritätkö auttaa vai?
"Eikä elämä lopu siihen."
Riippuu ihmisestä.