on hirveesti puhetta joka paikassa siitä, kun esim. riitaisassa erotilanteessakin äiti on yleensä se, joka loppujenlopuksi saa lapsen itselleen, ja äidit menevät muutenkin isien edelle näissä hommissa.. eli toisin sanoen, ellei äiti ole joku päihdeongelmainen niin isän on vaikea voittaa huoltajuuskiistaa.
puhutaan paljon isien oikeuksista lapsiinsa ja kuinka heidän pitäisi olla äidin kanssa tasavertaisia vanhempia lapsilleen, mutta kuitenkin äidit ovat niitä jotka loppujenlopuksi yleensä saa tahtonsa läpi. olen kuullut monien miehien harmittelevan tätä asiaa, koska jos ero tulee, niin lasten näkeminen saattaa riippua täysin äidin halusta. on kuulemma niin kovin väärin miehiä kohtaan että asiat on näin, ja okei, onhan se, mutta musta tuntuu, että nykysin jokaiselta isältä pitäisi pyytää kirjallinen tae siitä, että he myös suostuvat parisuhteessa ollessaan elämään lasten ehdoilla ja ottavat yhtä paljon heistä vastuuta kuin äidit.
jos kerran äidin, sekä isän pitäisi olla täysin samanarvoisia huoltajia, niin mistä johtuu että monesti kuulee, sekä tunnen erittäin monia tapauksia (ellei lähes kaikki tuttavaperheeni ole tälläisiä), joissa se päävastuu lapsen hoitamisesta on kuitenkin äidillä? myöskin omassa suhteessani on näin, että mies saattaa vain ilmottaa lähtevänsä illaksi jonnekin, mutta jos minä haluan lähteä, täytyy se ilmoittaa monta päivää aikaisemmin, kysyä lupa eikä se siltikään yleensä onnistu, sillä miehellähän voi olla omia suunnitelmia jo sille päivälle. lapsemme on vielä pieni ja minä imetän, osin johtuu siitäkin että minä olen tietenkin sen kanssa- mutta maidothan voi pumpata valmiiksi, ei se estä sitä ettenkö voisi lasta muutamaksi tunniksi jättää miehelleni...
miehet tuntuvat luottavan siihen, että äiti on kuitenkin se, joka viimekädessä lapsen hoitaa. mistä ihmeestä se johtuu? miksi vaaditaan erotilanteissa enemmän tasa-arvoa, mutta kuitenkin harvemmat miehet ovat siihen itse valmiita edes parisuhteessa eläessään?
tämä EI KOSKE KAIKKIA MIEHIÄ, entahdo yleistää, mutta valitettavan usein asiathan on näin. jos nyt kukaan ymmärsi sekavasta tekstistäni mitä tarkoitan, niin kertokaa mulle mitä niiden miesten päässä oikein liikkuu...
puhutaan paljon isien oikeuksista lapsiinsa ja kuinka heidän pitäisi olla äidin kanssa tasavertaisia vanhempia lapsilleen, mutta kuitenkin äidit ovat niitä jotka loppujenlopuksi yleensä saa tahtonsa läpi. olen kuullut monien miehien harmittelevan tätä asiaa, koska jos ero tulee, niin lasten näkeminen saattaa riippua täysin äidin halusta. on kuulemma niin kovin väärin miehiä kohtaan että asiat on näin, ja okei, onhan se, mutta musta tuntuu, että nykysin jokaiselta isältä pitäisi pyytää kirjallinen tae siitä, että he myös suostuvat parisuhteessa ollessaan elämään lasten ehdoilla ja ottavat yhtä paljon heistä vastuuta kuin äidit.
jos kerran äidin, sekä isän pitäisi olla täysin samanarvoisia huoltajia, niin mistä johtuu että monesti kuulee, sekä tunnen erittäin monia tapauksia (ellei lähes kaikki tuttavaperheeni ole tälläisiä), joissa se päävastuu lapsen hoitamisesta on kuitenkin äidillä? myöskin omassa suhteessani on näin, että mies saattaa vain ilmottaa lähtevänsä illaksi jonnekin, mutta jos minä haluan lähteä, täytyy se ilmoittaa monta päivää aikaisemmin, kysyä lupa eikä se siltikään yleensä onnistu, sillä miehellähän voi olla omia suunnitelmia jo sille päivälle. lapsemme on vielä pieni ja minä imetän, osin johtuu siitäkin että minä olen tietenkin sen kanssa- mutta maidothan voi pumpata valmiiksi, ei se estä sitä ettenkö voisi lasta muutamaksi tunniksi jättää miehelleni...
miehet tuntuvat luottavan siihen, että äiti on kuitenkin se, joka viimekädessä lapsen hoitaa. mistä ihmeestä se johtuu? miksi vaaditaan erotilanteissa enemmän tasa-arvoa, mutta kuitenkin harvemmat miehet ovat siihen itse valmiita edes parisuhteessa eläessään?
tämä EI KOSKE KAIKKIA MIEHIÄ, entahdo yleistää, mutta valitettavan usein asiathan on näin. jos nyt kukaan ymmärsi sekavasta tekstistäni mitä tarkoitan, niin kertokaa mulle mitä niiden miesten päässä oikein liikkuu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
.. en minäkään halua yleistää, mutta näinhän asia on useimmissa perheissä.. Meilläkin, vaikka mies osallistuu todella paljon lasten hoitoon, olen minä se joka jäin lasten kanssa kotiin (nyt yli 3v) ja päävastuu lapsista on muutenkin minulla. Miten siis voisi olla edes mahdollista, että lapset erotilanteessa "siirtyisivät" isälle??
Se on mahdollista siten, että sovitte isin kanssa että lapset asuvat tästä lähin hänellä. Onhan hän vastannut lapsista tähänkin mennessä hyvin.
"on hirveesti puhetta joka paikassa siitä, kun esim. riitaisassa erotilanteessakin äiti on yleensä se, joka loppujenlopuksi saa lapsen itselleen, ja äidit menevät muutenkin isien edelle näissä hommissa"
nämä puheenaiheet liittyvät nimenomaan niihin tapauksiin, joissa isä on yhtälailla hoitanut lapsia ja kantanut vastuuta samoissa määrin kuin nainenkin. Ns. normaalitapaushan on se, jossa nainen on kantanut päävastuun lapsista ja normaali erotapaus on sellainen, jossa miestä ei edes kiinnosta saada lapsia luokseen kuin sen jokatoinen viikonloppu. Kirjoitteluita näistä tapauksista ei isien palstalla näy, koska näitä isejä asia ei pahemmin kiinnosta.
Sitten näkyy niitä viestejä joissa vastuun jakaneet ja perheelle omistautuneet isät eivät saa edes laajennettuja tapaamisoikeuksia lapsiinsa perustuen vain ja ainoastaan sukupuoleensa.
Tiivistettynä: hyviä isejä harmittaa kun lapsen tapaamisoikeudet ja huoltajuudet ratkaistaan vain ja ainoastaan sukupuolen perusteella, kun ne pitäisi ratkaista sen mukaan kuinka paljon vanhemmat ovat lapsien kasvatukseen ja perheeseen panostaneet.
Niissä perheissä joissa äiti on aina kantanut päävastuun lapsista, lähihuoltajuus täytyykin antaa äidille. Niissä perheissä joissa isä on ollut mukana 50/50 voitaisiin harkita jotakin vuoroviikkosysteemiä tai vähintäänkin laajempaa tapaamisoikeutta ( joka toinen viikonloppu on aika pirun lyhyt aika pitää läheiset välit lapseensa).