Tuntuu siltä, että minusta tulee sitten ikuinen opiskelija. Lukioon asti toivoin aina valmistumista ammattiin, jotta pääsisin töihin eikä koko ajan tarvitsisi ahertaa hyvien arvosanojen vuoksi ja kuulla opettajien arvostelua työstä. Työelämä tuntui kovin auvoiselta.
Nyt sitten ensimmäisen työharjoittelun jälkeen voin sanoa, että tämä tyttö ei kyllä koskaan tule elämässään tekemään töitä. Työskentely oli vielä hirveämpää kuin koulussa! Ja kyllä sielläkin sitä arvostelua saa kuunnella jatkuvasti vaikka kuinka hyvin työnsä hoitaisi. Täytyy vaan jaksaa koulutus loppuun, jotta pääsee sitten nauttimaan työttömyysrahoja. Sitten voi elellä leveäksi, tällä opintotuella ja asumislisällä ei juuri mitään muuta saakaan kuin 18 neliöisen kämpän ja makaroonia.
Ilmoittakaa jos löytyy ammatteja, joissa työntekeminen olisi jopa yhtä mukavaa kuin koulussa opiskelu!
Nyt sitten ensimmäisen työharjoittelun jälkeen voin sanoa, että tämä tyttö ei kyllä koskaan tule elämässään tekemään töitä. Työskentely oli vielä hirveämpää kuin koulussa! Ja kyllä sielläkin sitä arvostelua saa kuunnella jatkuvasti vaikka kuinka hyvin työnsä hoitaisi. Täytyy vaan jaksaa koulutus loppuun, jotta pääsee sitten nauttimaan työttömyysrahoja. Sitten voi elellä leveäksi, tällä opintotuella ja asumislisällä ei juuri mitään muuta saakaan kuin 18 neliöisen kämpän ja makaroonia.
Ilmoittakaa jos löytyy ammatteja, joissa työntekeminen olisi jopa yhtä mukavaa kuin koulussa opiskelu!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ole kovin auvoiset olot tiedossa, jos meinaat loppuelämäsi pärjätä työttömyyspäivärahoilla tms. Toivon, että tältä osin kirjoituksesi oli provo.
Et kertonut, millaisessa paikassa olet ollut työharjoittelussa ja mitkä asiat tuossa työharjoittelussa tökkivät. Jos valaiset asioita lisää, niin voisi olla helpompi suositella sinulle paremmin / parhaiten sopivia ammatteja.
Karu totuus on, että monesti harjoittelijat tekevät ne paskimmat hommat joita muut eivät viitsi tehdä, alasta riippumatta. Ilmeisesti näin on käynyt kohdallesi. Eli siis älä nyt heti lannistu.