nörttien tyttöystävät

"mitä tässä pitäisi tehdä, kiristää erolla, pistää valitsemaan mun tai tietokoneen väliltä, leperrellä kiltisti, yrittää puhua seinille vai heittää tietokone seitsemän kerroksen ikkunasta?"

Mitä siis haluat?
Että hän luopuu koneestaan kokonaan?

Eikö kannattaisi lähteä siitä että rajoitetaan tuota istumista hieman ensin.

Oikeastaan mikä tahansa pakkomielle (myös se suklaa, kirja ja saippusarjat sieltä sohvalta) voivat mennä yli ymmärryksen.

Ehkä kannattaisi keksiä yhteistä tekemistä ja houkutella häntä niiden piiriin. Sitten jos ei tehoa niin keskusteltua peliin.

Mutta älä nyt erolla uhkaile tai yritä toista sulkea pois siitä joka on ollut hänellä 12-vuotiaasta. Sinä häviät siinä.

Nörtti käyttää konetta sosiaaliseen kanssakäymiseen pelien ja vastaavien kautta. Hän käy hyvin harvoin ulkona, koska ei koe siihen tarvetta. Sinuna sallisin tietokoneen käytön hänelle, tietyissä rajoissa, koska se on todellakin hänelle tärkeä. Jos hänellä ei sitä olisi, kaikkoaisivat ystävätkin pikku hiljaa.

Oma mieheni on umpinörtti. Hän pelaa ja surffailee useita tunteja päivässä, jos ei ole muuta tekemistä. Hän kuitenkin osallistuu pyydettäessä kodinhoitoon, laittaa ruokaa pari kertaa viikossa ja harrastaa liikuntaa kanssani. Sukuni käyttää hänen nörttiyttään hyväkseen, hän on ilmainen atk-tuki heille, mutta ei hän pane sitä pahakseen. Sen hän osaa. Sukulaiseni tykkäävät hänestä, koska hänelle on helppo soittaa kuulumisia ja samalla kysäistä tietokoneongelmasta. Jos olen itse pari päivää poissa kotoa työmatkalla, on varma että hän käyttää sen kaiken ajan tietokoneella, mutta minun kotona ollessani hän koettaa viettää aikaa myös minun kanssani. Jos ja kun saamme lapsia, olen varma että hän on perheensä elämässä läsnä, koska parisuhteemme on kaikin puolin hyvä ja rakastava.

Miehelläni kuitenkin oli, silloin seurustelumme alkuvaiheessa, peliongelma. Hän saattoi pelata viikonloppuna putkeen 10 tuntia, käydä välillä syömässä ja taas jatkaa, nukkumatta. En saanut häntä koskaan lähtemään kanssani juhlimaankaan. Meillä ei ollut esim. seksielämää lainkaan, koska hän ei ehtinyt. Hän valehteli minulle olevansa töissä (kun emme vielä asuneet yhdessä), että saisi pelata. Kun muutimme yhteen, pelaaminen jatkui ja minä sitä aikani (n. vuoden) katselin, kunnes räjähdin. Sanoin miehelle hyvin suoraan, että jos et pysty rajoittamaan pelaamistasi, on siitä pääteltävissä ettet tarvitse elämääsi minua, koska et kerran välitä hyvinvoinnistani. Sanoin lähteväni, vaikka se sattuisikin. Sanoin, että mitä sinä minulla teet, kun sinulla on tuo kone. Mies meni hyvin hiljaiseksi ja jäi koneelle.. Minä menin itkua tihrustaen nukkumaan. Seuraavana aamuna mies ensimmäisen kerran aikoihin alkoi pussailemaan ja haluamaan seksiä. Samana päivänä sovimme "pelisäännöistä", että hän saisi kyllä pelata ja olla koneellaan, mutta normaali elämä ei saa kärsiä ja hänen on oltava minulle puoliso eikä mikään huollettava. Nykyäänkin hän pelaa aika paljon, mutta huomioi minuakin ja on jälkeenpäin sanonut, ettei itse silloin tajunnut ongelmaa lainkaan. Jos minä tarvitsen häntä, on hän "saatavilla" eikä tietokone mene enää esim. seksin edelle. Siitä olen tosi onnellinen.

Sinun täytyy tehdä miehellesi hyvin selväksi, että et kestä sitä, että jäät tärkeysjärjestyksessä jatkuvasti kakkoseksi. Keskustele asiallisesti räyhäämättä ja kerro miten älyttömän pahalta sinusta tuntuu. Kokonaan kuitenkaan et saa häneltä pelaamista ym. kieltää, koska se ärsyttäisi ja suututtaisi häntä ja hän saattaisi lopulta hyvinkin lakata rakastamasta sinua. Ei toisen harrastustakaan saa viedä.

Minunkin mieheni on käytännössä aina koneella jos ei ole "muutakaan tekemistä", mutta minua se ei niin häiritse sillä en koe jääväni koneelle toiseksi vaan saan hänen huomionsa jos sitä tarvitsen. Avoliitossa eläessä nyt ei tarvitse koko ajan toisen kimpussa hääriä, ja meille omat puuhailut koneella ovat tavallaan "omia harrastuksia" siinä missä monelle vaikka kuntosalilla käynti ilman kumppania. Tosin toisen läsnäolo samassa huoneessa on jo itsessään miellyttävää.

Voisit pyytää poikaystävääsi edes sulkemaan koneen yöksi. Tai tavallaan rauhoittavan tietyn aikaa päivästä koneettomuudelle. Esim. meillä nukkumaan mennään ihan ilman koneen hurinaa ja tietokoneen sulkeminen on osa päivänpäätteen rutiineja. Me myöskin syömme yhdessä, eli mieheni ei syö tietokoneen ääressä vaan syömme ruokapöydässä.

Myös minun avomieheni pelaa paljon. Tosin minä koen tämän mahdollisuutena tehdä omia juttujani, olen myös itse aika nörtti joten ajan saa kulumaan netissä hyvin. Peli ei tosin ole miehelleni ikinä niin tärkeä, että jos haluan hänen kanssaan jutella, hän ei voisi sitä keskeyttää.

Jos poikaystäväsi on wow-nörtti, en voi antaa muuta neuvoa kuin että juokse ja lujaa. Ne tuntuvat olevan parantumattomia tapauksia. Muutkin netissä pelattavat on vähän niin ja näin, niitä kun ei voi vain "lopettaa" kun itsestä siltä tuntuu.

aivan,kuin meillä..Mieheni tulee töistä,syö ja menee koneelle.On siinä niin kauan kunnes menee nukkumaan.Aamut on juuri samanlaisia kuten teilläkin.Mun mies ei pelaa mitään pelejä,mutta muuten siellä huinii.Hommia olis kyllä muitakin,,Lähes vuosi sitten aloitimme pienimuotoisen remontin,joka on vieläkin kesken sattuneesta syystä..Tietokone kun vie kaiken ajan.Jos pyydän häntä jonkun pienenkin homman tekemään,vastaus on,kyllä se keritään.Ja p----t,kaikki ne on tekemättä.Olen menettänyt toivoni jo ja teen itse sen minkä voin.Se on kertakaikkiaan niin raivostuttavaa,kun toinen vaan nuokkuu koneellansa.Minulla ei omaa konetta ole.Pitäisi varmaan hankkia,niin voitaisiin sen välityksellä vaikka keskustella toistemme kanssa.Argggggggh.Vanha klisee,mutta tiedän todella miltä sinusta tuntuu.Ukkoni on siis ajallisesti arkisin koneella noin 5-6 tuntia ja viikonloppuisin koko päivän.Aamusta iltaan.Siinä ne menee taas Joulun pyhätkin.Me,kun emme koskaan käy misään ulkona tms.Olen yrittänyt tehdä selväksi,että tuollainen toiminta raivostuttaa minua,mutta todella huonolla menestyksellä.Usein sitten menenkin nukkumaan itse ,mutta mieheni ei taas pidä siitä.Voi Luoja,,pitäisi varmaan kökkiä itse siinä vieressä ja olla hiljaa,koska mies keskittyy niin siihen koneeseen,ettei juurikaan näe eikä kuule mitään.Ainakin siltä vaikuttaa.Voi meitä.

Kuulostaapa juurikin meidän tilanteelta. Joskus unohtuu syöminenkin kun on peli kesken. Ja nukkuminenkin voi joskus jäädä todella vähiin.

Nyt ukko osti vielä uuden koneen ja käytti siihen ison osan säästöistä. Kuulemma nyt hän vasta alkaa kunnolla pelata kun pääsi eroon vanhasta romusta.

Minä olen ainakin vakavasti miettinyt häipymistä. Jos kerran tietokone on tärkeämpi kuin minä niin ei ole minulla kyllä kovin paljon arvoa.

Olisi mielenkiintoista tietää, että miten nämä täällä mainitut nörtit ovat aikanaan onnistuneet hankkimaan tyttöystävänsä...

Kyllä meilläkin taloudessa on yksi nörtti..Koneella vietetään kaikki vapaa-aika,mikä syömiseltä ja vessassa käynneiltä jää.On se todella mukavaa,kun toinen istuu koneellaan ja minä saan tehdä kaikki hommat.Vihjailut ei auta yhtään,en tiedä mitä pitäisi tehdä?Jos istun hänen seurakseen,tuskin hän sitä huomaakaan ja siinä hiljaisuudessa minua alkaa väsyttämään ja huippu on se,kun mieheni ei pidä siitä,että nukun aikaisin.Vaikeaa on.

kaipaan villimpää seuraa. Eihän nörtti jaksa sekstatakaan kuten normaali mies! Jestas sentään teitä naisia mihin tyydytte!

Milloin teette jotakin yhdessä? Käyttekö harrastuksissa tai yleensäkin vietättekö aikaa muuallakin kuin kotona? Kuinka seksielämä?
Mietihän nyt vielä, sitten kun teillä on perhe, mies istuu yhä siinä päätteen edessä kun sinä hoidat koko talouden ja lapset ihan yksinäsi.

Mikä oli syy, että aloit alunpitäenkään miehen kanssa seurustelemaan?

Pistä se valitsemaan sinut tai koneen. Saat selville, kykeneekö hän kompromisseihin (lupaako vähentää pelaamista). Vaikka tulisi ero, et häviä mitään, koska kirjoituksesi perusteella hän ei vietä kanssasi yhtään aikaa nytkään. Ei se ole mitään seurustelua.

Jos miestäsi kiinnostaa enemmän kone kuin seurasi niin ole saanut jo vastaukseni...ja niin sinäkin.

Mun nykyinen mies on käytännössä ja elämäntavaltaan nörtti, muttei pelaa koneella. Kyllä, hän viettää paljon aikaa koneella ja netissä, muttei häiritsevän paljon. Ennen hän kuulemma pelas ja paljon. Kaipa ne tavat muuttuu vanhempana, työelämään astuttaessa. Kolmeekymppiä lähestyvistä nörteistä harva enää viettää aikaa koneella yhtä paljon kuin 18-24 vuotiaana. Monet nörtit ottaa opiks, että jos pelaa liikaa, saattaa menettää naisen.

omani on koneella kaiken ajan,mitä syömiseltä,nukkumiselta ja vessassa käymiseltä jää aikaa.Eli todella paljon.Raivostuttavav paljon.Niin paljon,että taidan kohta näyttää missä ulko-ovi on..

Itse olen nörtin avovaimo, mutta sehän ei haittaa, sillä olen onnellinen nörttityttö :) Käytämme molemmat paljon aikaa koneella, niin laitteiston kuin ohjelmiston, pelien, ohjelmien, surffailun yms. parissa. Vieraita aina naurattaa tämä meidän "valvomo" joka koostuu monesta näytöstä, tietokoneesta, kaiutinjärjestelmästä sun muusta sälästä. Istumme myös aina koneella ollessamme vierekkäin, joten vietämme mukavaa yhdessäoloa samalla kuin nörtteilemme omiamme. Harvoin siis sulkeudumme omiin maailmoihimme hyvin pitkiksi aikaa, vaan katsomme välillä videoita, kuvia, uutisia, pelin edistymistä yms. yhdessä jomman kumman koneelta. Yhdessä myös pähkäilemme ja ratkomme laite- tai softaongelmia kun niitä syntyy. Lisäksi pelaamme usein samoja pelejä monipelinä kavereiden kanssa, ja se vasta onkin hauskaa kun vierekkäin istuu :)

Ymmärrän tosin kyllä hyvin, ettei "normaali" ihminen jaksaisi tällaista elämää pitkään. Yhdessäolomme ja parisuhteemme tuskin kestäisi jos toinen osapuoli ei olisi aivan yhtä umpinörtti kuin toinen. Tosin, jos konetta ei oikeasti käytä muuhun kuin pelkkään pelaamiseen, niin kyllä siitä voi irtautua. Siinä pitää vain takoa järkeä päähän ja yrittää selittää, ettei ei-nörtin kanssa voi elää onnellisesti jos itse käyttää 8 tuntia koneella (joka mielestäni on pelkkään pelaamiseen melko järjetön määrä). Jos hän rakastaa sinua, hän kyllä pystyy asettamaan itselleen rajoja. Peliriippuvaisen kanssa on myös se muistettava, että usein tällä on hiipunut kaikki mielenkiinto/innostuminen KAIKKEEN muuhun. Mikään muu kuin pelit ei kiinnosta. Mielestäni pitäisi siis yrittää löytää se jokin juttu koneen ulkopuolelta, joka olisi mahdollisesti kiinnostavin jos konetta ei olisi. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta olen neljä vuotta sitten auttanut "ylinörttiä" ja täysin peliriippuvaista ihmistä pääsemään pois sulkeutuneesta maailmastaan, ensin ankarasti puhumalla ja sitten kehottamalla hänet hankkimaan kotieläimen. Nyt tämä kahden marsun ja pian koiran omistaja löytää paljon aikaa koneen ulkopuoleltakin, ensin koska "oli pakko" ja nykyään koska haluaa :)

Tietokoneen käyttö, kuten monet muutkin asiat, voi aiheuttaa addiktion. Eritoten varoittaisin teitä joiden mies pelaa World of Warcraftia! Itse olen mies, entinen Warcraft pelaaja ja istun liikaa koneella. Itselläkin on elämäntavan muutos edessä kun kihlattuni muuttaa asumaan kanssani. Aion vähentää tietokoneella istumista mahdollisimman paljon ja olen kihlatultani pyytänytkin apua tähän. Mutta tämä minusta, halusin vain kertoa taustani ennen ohjeiden antamista :p

Itse suorastaan halveksin naisen laiminlyöntiä. Kun on suhteeseen mennyt niin siihen pitää myös sitoutua! Nämä kuvailemanne nörtit eivät todellakaan tajua arvoanne. On hyvin mahdollista että heillä on addiktio tietokoneeseen ja teidän on otettava ohjat käsiinne jos haluatte asian muuttuvan. Kärjistettyjä keinoja mutta soveltakaa terveen järjen kanssa omaan tilanteeseenne sopivaksi

Kuten muissakin addiktioissa, ongelma ratkeaa usein sillä että nykäisette virtajohdon irti ja sanotte suorat sanat ja pakotatte lopettamaan. Tylyä mutta kunhan avaudutte kunnolla ja annatte vaihtoehdon että tietokone tai sinä. Jos tietokone voittaa niin eipä siinä juuri kannata jäädä varjoon. Muistakaa hajoittaa näppäimistö ja lyödä vielä hiirellä, ja lähtiessänne viekää ne star trek figuurit roskakoriin.

Toinen vaihtoehto on hellästi auttaa nörttiänne pääsemään ongelmasta irti mikäli hän itsekin myöntää sitä tarvitsevansa. Keksikää muuta hauskaa tekemistä ja yrittäkää selvitä vieroitusoireista asiallisesti. Vaatii kärsivällisyyttä molemmilta mutta lopussa kiitos seisoo.

Kyllä terveellisen ajan voi tietokoneella istua ja ymmärtäkää se harrastuksena, esim WoW raidi voi olla nörtille todella palkitsevaa touhua ja hän on sen jälkeen usein paremmalla tuulella mutta rajansa kaikella! TE, hyvät naiset, olette vastuussa nörttienne tietokoneenkäytöstä. Addikti on usein kykenemätön itse asialle mitään tekemään eikä välttämättä edes suostu myöntämään ongelmaansa. Hyvä keino onkin viedä hänet vaikka alkoholistien tukiryhmään ja kertoa ryhmälle ongelmasta ja nämä alkoholistit voivat kertoa miten samalla tavoin he ovat pakkomielteisiä. Se auttaa usein havahtumaan ongelmaan.

Meilläkin täysin sama tilanne, avokkini ei jaksanut edes nousta kouluun aamusin kun piti yöt pelata tietokoneella juuri tätä Wowia. Olen itsekin pelannut sitä joten ymmärrän miten koukuttava se osaa olla ja aika menee nopeesti sen parissa, mutta pelasin vain sillin jotain pari kk.
Tällä on taas raidit joka ilta kun kuuluu niin moneen kiltaan, oikein ärsyttää ko jos on jossain käymässä tämä oikee huutaa "nyt pitää mennä ko raidi alkaa" ja tämä muutenkin on alkanu käyttäytyä sukulaisteni edessä niiiiin pentumaisesti. Välillä oikein hävettää. Ikäähän tällä on semmone 20v.
Tämä ei minun kanssa jaksa tehdä mitään, oon ehdotellu että käytäisi huvipuistoissa/festareilla nyt kesällä, mutta EI... Oon jo tosissaa alkanu miettiä erillee muuttoa.
Sitten vielä semmonen, tämä ei millään jaksas käydä minun sukulaisten luona, ei edes vanhempieni mutt joka viikko pitää tämän porukoilla käydä, jos en lähde mukaan tämä vetää niin hirveet hermot.. ja tämä on täs alkanu että muutettais takasin sen vanhemmille "ettei tartte ite tehdä ruokaa eikä ostaa" HUOH, tämä ei ite edes tee ruokaa, korkeintaa joutuu käymään ruokakaupassa.

Helpoimmalla saat nörtin koneen ääreltä kun panet sitä pitkään ja hartaasti - jos nörtti ei sitä osaa, opetat.

oon koneella tosi paljon, mutta jos tyttöystävä pyytäsi ulos niin menisin, ja voisin joskus pyytää itekkin (ei ole helppoo siinä alussa).
Jos se ei halua viettää aikaa sun kanssa nii sanot vaan että "joko muutat tapojas tai en jaksa sun kanssa enää olla"

Aikaisemmin tietokoneen ääressä vietetyn ylipitkäksi venyneen työpäivän jälkeen pelien, netin tai tietokoneen ääressä meni päivittäin useita tunteja. Rutkutin asiasta aikani, sitten luovutin. Opettelimme elämään arkea niin, että toinen leikkii koneellaan ja minä vaikka neulon/opiskelen tms., ja voi siinä samalla jossain määrin jutustella (paitsi pelien aikana, kuulokkeet korvilla). Tarjosin riittävän mielenkiintoisia vaihtoehtotoimintoja (esimerkiksi seksiä :D) jolla sai miehen välillä irti koneesta. Lepertelin kiltisti ja houkuttelin "immeisten ilmoille" sillein sopivasti. Mutta hyväksyin sen, että mies on koneella paljon, ja piste. Opettelin itse pelaamaan jotain pelejä joita sitten pelattiin yhdessä (ja sitten mies pelasi kanssani korttia, lähti kävelylle tms., vaikka kaupankäynnistä ei ollutkaan kysymys, vaan siitä että ollaan kiinnostuneita toistemme mielenkiinnonkohteista) ja opettelin kyselemään peleistä (siis en edelleenkään ymmärrä niistä mitään, mutta osoitan kiinnostusta ja kuuntelen kun hän kertoo miten peli etenee, mikä on päämäärä tms.). Olen tuijottanut tunteja tietokoneen kokoamista ja purkamista kulmat kurtussa, enkä varmaan edelleenkään osaisi nimetä koneen sisältä kuin kolme osaa, mutta silti. Yksi uudenvuoden yö vietettiin jonkun 80-luvun simppelin tasohyppelypelin parissa skumppaa juoden ja välillä suukotellen, ja vaikka se ei ollut ensisijainen suunnitelmani, niin uskomatonta kyllä, se oli romanttista...

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin mies käyttää tietokonetta tosi vähän. Joskus lomalla/sairastaessa kaivaa jonkun pelin esille ja takoo sitä valtavalla innolla pari viikkoa, ja sitten innostus unohtuu kuukausiksi. En sitten tiedä miksi hän kiinnostui muista asioista, oliko se täysin minusta riippumatonta vai teinkö jotain oikein, mutta luulen, että aika ja kärsivällisyyskin teki tehtävänsä? Nalkuttavan vaimon kainaloon ei koneelta huvita lähteä...

Itse pelaan poikaystäväni kanssa paljon pelejä ja kyselen koneista (joista hän kyllä kertoo mielellään). Ollaan pelattu myös tuota WOW:ta ja vietetty sen parissa hauskoi jopa romanttisia hetkiä. Toki joskus tuntuu että se vie kamalasti aikaa, mutta toisaalta se on jotain mistä hän pitää ja missä hän käy keskusteluja wow-kavereidensa kanssa. Lisäksi hän on simmoi multitaskaaja et pystyy kyllä esim juttelemaan samalla kun pelaa, eikä yleensä häiriydy jos meen kattomaa ja kyselen. Joten sekin on joskus yhteistä aikaa. Ja olen oppinut aika paljon kaikkia kone ja pelijuttui ja ne on osoittautunut ihan mielenkiintoisiksikin onhan se hauskaa pelata yhdessä ja nauraa. Ja no jos hänellä on koneella kesken jotain omia juttuja (esim työ/opiskelujuttui) niin otan silloin yleensä omaa aikaa ja luen/teen käsitöitä/siivoan/tms.

Toki vaikka hän viettää paljon aikaa koneella saan kyllä huomiota esim menemällä viereen ja kysemällä saanko tulla syliin tai silittelemällä tukkaa ja kysymällä tehtäisiinkö jotain (yleensä vielä niin että olen keksinyt pari vaihtoehtoa joista voi suoraan valita). Saatan myös ihan suoraan sanoa et haluun huomiota, jos on tosi huomion kipee olo.

Mä olen seurustellut jonkin aikaa nörtin kanssa. Sellaisen, jolle tietokone ja etenkin pelit on tosi tärkeitä. Pelaa tunteja päivässä ja melkein aina tuntuu olevan uusi peli kokeilussa. Todellakin harrastaa niitä ja se on elämäntapa. Mun luona on muutakin tekemistä, mutta hänen yksiössään ei voi oikein muuta tehdä kuin pelata. Mä otan omat puuhat itse mukaan, kun menen sinne. :) Mulla on paljon puuhaa, aina mukana muutenkin, joten sopii mulle hyvin. Mun kolmiossa on paljon muutakin. Hänen luonaan tekeminen pyörii tietokoneen ympärillä. Joko mies pelaa ja mä teen omia hommia tai sitten katsotaan koneelta leffaa tai sarjoja. Mun luona mies tekee muutakin, mutta on myös mun koneella. Yleensä suurimman osan ajasta. Välillä ei voi tulla auttamaan kotitöissä, kun on joku kriittinen kohta pelissä menossa. Alkuun mua ärsytti jatkuva koneella olo. Että miksi mun pitää ylipäätään olla paikalla, jos herra vaan pelaa?! Alkuun myös kyrpi, kun mies halusi näyttää mulle peleistä juttuja. Argh.

Ollaan puhuttu asiasta ja mua ei vaivaa pelaaminen enää yhtään. Etenkään kun miestä ei haittaa, jos menen häiriköimään. :) Eikä kyse ole siitä, ettei mies haluaisi viettää aikaa mun kanssa. Hän ei vaan oikein osaa tehdä muuta kuin pelata. Joten asia ei ole tällä hetkellä mikään ongelma. :) Meillä suhde ei perustu yhteiseen tekemiseen vaan yhdessä tekemiseen. Meillä on ihan eri tavat viettää aikaa. Mä olen ihan uskomaton energiapakkaus, mies taas tosi laiska. Pelaa ja on netissä, mä harrastan liikuntaa ja mulla on paljon harrastuksia ja hommaa. Meille tärkeintä on viettää aikaa samassa tilassa ja mieluusti lähekkäin. Joten mies pelaa mun läppärillä ja mä vaikka askartelen vieressä. Siitä voi sitten välillä katsoa mitä toinen puuhaa. Miehestä on ihan kiva nähdä mun tekemisiä ja olen itsekin tottunut välillä katsomaan, mitä jännää siellä ruudulla tapahtuu. Se on ihan ok, koska tiedän, että asia on hänelle tärkeä ja koska mun ei tarvitse istua vieressä seuraamassa peliä koko aikaa. Ne on lyhyitä hetkiä, on niissä peleissä jotain ihan munkin mielestä cooleja juttuja ja miehestä on kivaa näyttää mulle niitä. Sitten välillä saattaa silittää toista tai käydä antamassa halin tms.

Kotitöissä mulla on tietyt niksit. Sovitaan hyvissä ajoin, että mitä mies voisi tehdä. Teen hommat niin, että niissä on sen verran pelivaraa, kuin mitä hän tarvitsee, ilman että kumpaakaan ärsyttää. Hänestä ei tunnu, että mä vieressä hiillostan, eikä musta tunnu, ettei mies tee mitään. Tekee, kun hänellä on ok-hetki. Asiat toimii hyvin. Itse puuhakkaana ja tuotteliaana olen monesti tosi malttamaton odottamaan, että esim tiskit tulee tiskattua ja pari kertaa olen itse hoitanut homman, kun en ole jaksanut odottaa. Sitä en enää tee, koska mies harmistuu, koska ei päässytkään auttamaan mua. :) Hän haluaa auttaa, ei halua, että mä teen kaiken. Joten aikataulutan asiat sillä lailla, että asiat tulee hoidettua molempia tttdyttävällä tavalla.

Joten onhan se koneella, mutta erilaisilla järjestelyillä kummatkin on tyytyväisiä. :) Tällä hetkellä toimii, vaikka mä en käsitä, kuinka joku jaksaa istua koneella niin paljon. Mies taas ei käsitä, kuinka joku jaksaa käydä lenkillä joka päivä. x)

No mutta. Mieti kuinka helppoa on pitää rakastajia, kun nörttimiehet ei kysele, että ''missä olit näin kauan''. Ne eivät edes huomaa ajan kulumista koneensa äärellä.