Suvaitsevainen ja avarakatseinen, jotta meidän maailmankatsomukset ei riitelis, itse kun jotakuinkin hyväksyn suurimman osan asioista, mitkä ei haittaa tai vahingoita toisia, maailmaa, luontoa... Ei mittaisi menestystään tavaroilla tai rahalla. Romanttinen, mutta ei imelä tai lipevä, romanttinen voi olla ihan vaan ottamalla toinen kainaloon ja kuiskaamalla. Rauhallinen ja harkitsevainen, en pidä häslääjistä, mutta en myöskään aikaansaamattomista nahjuksista. Ehdottoman rehellinen ja luotettava, perusjuttuja parisuhteessa. Kiinnostunut maailmasta ja omistautunut tekemilleen asioille. Haluaa sitoutua ja perustaa perheen. Varma itsestään, ettei tarvii koko ajan todistella paremmuuttaan muille miehille kukkoilemalla tai vetämällä showta, väittelemällä tai uhoamalla. Ihannemieheni olisi intohimoinen ja kokeilunhaluinen rakastaja, joka ymmärtää ja kuuntelee kumppaniaan, pitää naistaan kuin kalleinta aarrettaan. Rento, sympaattinen ja lempeä. Lujatahtoinen, silti kykenevä kompromisseihin, kun niitä tarvitaan.
Realistisena idealistina tunnustan, että mulla on ulkonäöllinen miesihanne, tykkään tietynlaisista rotevista ja miehekkäistä miehistä. Täysiä turnoffeja ovat olleet pitkät kynnet, todella kapeat, siis olemattomat, huulet, terävät kasvonpiirteet ja värittömät silmät, sellaiset sieluttomat. En myöskään oikeen osaa nähdä laihoja miehiä puoleensavetävinä. Varmasti osansa (ja todennäköisesti suuri) on sillä, että haluan tuntea olevani naisellisen pieni, vaikken sitä mittojen valossa ole :D ja se on helpompaa, jos miehessä on raameja. Pumpatut lihakset ei kyllä ole sitä, mitä ihailen. Ihanne on juurikin roteva, luonnostaan jyhkeä.
Kaippa joku tuollainen mies on olemassa...
Toinen tarina on sitten se, kenen ihannenainen itse olen.
Realistisena idealistina tunnustan, että mulla on ulkonäöllinen miesihanne, tykkään tietynlaisista rotevista ja miehekkäistä miehistä. Täysiä turnoffeja ovat olleet pitkät kynnet, todella kapeat, siis olemattomat, huulet, terävät kasvonpiirteet ja värittömät silmät, sellaiset sieluttomat. En myöskään oikeen osaa nähdä laihoja miehiä puoleensavetävinä. Varmasti osansa (ja todennäköisesti suuri) on sillä, että haluan tuntea olevani naisellisen pieni, vaikken sitä mittojen valossa ole :D ja se on helpompaa, jos miehessä on raameja. Pumpatut lihakset ei kyllä ole sitä, mitä ihailen. Ihanne on juurikin roteva, luonnostaan jyhkeä.
Kaippa joku tuollainen mies on olemassa...
Toinen tarina on sitten se, kenen ihannenainen itse olen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitähän nuo naiset hakivat.
Karskia komistusta jolla on lämmin sydän.
En maininnut komeutta, saa olla vaikka yleisen arvion mukaan "rumakin". Käytös tekee ihmisestä hyvännäköisen. Silmiinpistävä hintelyys tai naisellisuus on vaan vähän vähemmän kiinnostavaa. Suuri syli, lämmin sydän, sellaista.
Ja sellaista, joka ymmärtää, että ihmiset pitävät eri asioista. Ei siis oleta, että tiedän hänen suosikkimusiikista, koska on vain pieni todennäköisyys, että hän tietää minun. Laaja yleissivistys kantaa. Ja mielellään olis myös nähnyt useampia asuinpaikkoja, ettei tule hirmuinen kriisi, jos pitäisi miettiä, mihin muutettaisiin yhdessä, ulkomaille vaikka, ylipäätään, että pitäisi muuttaa. Hui. Rentoa boheemiutta, suoraselkäistä ja avointa. Joka ei toivottavasti määrittelisi itseään "tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi".
Hieman kuvailit jo minua mutta kuulostat siltä että pikkaisen on hakusessa mitä lopulta etsit.
Onko suuri syli sitä varten että sinä sovit siihen? :D
Itseäni vaivaa enemmän kuin vähän nuo "en pidä hintelistä miehistä vaan raamikkaista, rotevista ja miehekkäistä" puheet vaikken itse ole mikään luihu. Antaa niin pinnallisen "olen heikko pieni nainen vaikka olen aika lihava" kuvan naisesta.
Mielenkiinnosta kysyn, mistä tuli tunne, etten tietäisi mitä etsin? Itsellä se on hyvinkin selkeänä mielessä. Ulosanti voi kyllä jättää asioita hajalleen.
Ja mitä tuohon pinnallisuuteen tulee, eikö kaikki ihmiset ole pinnallisia, koska kokevat tietyt ulkoiset piirteet vetoavina? Minä nyt satun pitämään kookkaista ja sanon sen, eikä kai kukaan halua puolisokseen ihmistä, joka ei viehätä ulkoisesti ja aiheuta seksuaalista väreilyä. Ystävät ja sieluntoverit on sitten erikseen, jos muuten kolahtaa, muttei romanttisessa mielessä. Yhdistän ruumiinrakenteen toimeliaisuuteen, fyysisyyteen, ruumiilliseen työhön... sellaiseen, mistä itsekin pidän. Sitä kautta myös tulee ajatus, että "yhdessäpä olisi mukava perunapeltoa kääntää ja halkoja hakata" :D tällaiset alitajuiset ja epäloogiset mielleyhtymät ohjaa kaikkia ihmisiä. Sen puoleen kallistuu, kenet kokee omakseen. Enkä todellakaan halua kokea olevani heikko, enkä sitä edes ole, vaan sanoin haluavani kokea olevani naisellisen pieni. Sukupuolten erosta saa paljon iloa ja itse pidän siitä, että olen fyysisesti pienempi. Niin yksinkertaisia jotkut asiat on.
Suuri syli voi olla konkreettisen sylin lisäksi kuvaus sylistä, joka on valmis pitämään sylissä usein ja kauan, ja vaikka minut ja mahdolliset lapset samaan aikaan, ja vaikka kuule kielikuvakin se voi olla :D Tulkintaa ja luetunymmärtämistä ja sen sellaista.