Poikaystävälläni on exänsä kanssa pieni lapsi, jota hän ei ole nähnyt lähes vuoteen. Pitkällisen oikeudessakin asti puidun huoltajuuskädenväännön ja kaikenmaailman perättömien syyttelyjen päätteeksi exä otti ja muutti lapsen kanssa pois (poikaystävän mielestä ihan piruuttaan). Poikaystävälläni olisi kyllä tapaamisoikeudet mutta hän ei ole halunnut ottaa sitä riskiä että ajaisi reilut 200 km toteamaan että siellä ei olekaan ketään odottamassa (jos exä kikkailisi jotakin tms.). Kuitenkaan hän ei ole sitä kertaakaan "kokeillut" voisiko siinä käydä noin eikä tietääkseni niin ole myöskään aiemmin käynyt, vaikka exä kyllä ilmeisesti melko epävakaa tapaus onkin. Joka tapauksessa poikaystäväni on ottanut melkoisen marttyyriasenteen asiaan ja on aika ajoin varsin masentunut. Hän sanoo "menettäneensä" lapsensa eikä pidä yhtään sellaisista vihjailuista että hänen olisi ehkä pitänyt vielä taistella tai nähdä vaivaa asian eteen. Ymmärrän kyllä että joskus on vaan helpompi luovuttaa kuin jatkaa ikuista hampaiden kiristelyä mutta kyllä sitten ehkä pitäisi ottaa myös vastuu siitä omasta päätöksestään luovuttaa..
Hän on myös lopettanut elatusmaksujen maksamisen (testatakseen reagoiko exä siihen jotenkin - eikä ole reagoinut), enkä oikein tiedä mitä tostakaan ajattelisin. Ymmärrän että on tavallaan kurja syytää rahaa inhottavalle exälle mutta onko se sitten kuitenkaan lasta kohtaan ihan oikein lopettaakaan sitä..? Toisaalta jos exä ei asiaan välitä puuttua niin mikäs siinä sitte...
Jotenkin vaan en pysty näkemään tuota asiaa ihan samassa valossa ku poikaystäväni (ja juu, se voi hyvin johtua siitä etten tiedä mistään mitään kun ei ole lapsia jne.), mielestäni hän on aika pitkälti _itse_ (omaa itsepäisyyttään ja pihiyttään) tehnyt valinnan jättäytyä pois kuvioista. Mutta enpä tuota viitsi hälle sanoa kun ei varmaan puhuisi mulle enää ikinä...
Ainahan se riski on olemassa missä tahansa parisuhteessa että ero tulee ja totta helkutissa siitä seuraa surua jos lapsia on kuviossa mukana. Kun jompi kumpi kuitenkin päähuoltajaksi jää niin ainahan se toinen siinä jotain menettää, ei sille vaan mitään voi. Ja ainahan se toinen voi sen lapsen kanssa halutessaan muuttaa vaikka Enontekiöön jos työt tai muut kuviot sitä vaatii, ei kai se välttämättä aina mitään henkilökohtasta "vi*tuilua" ole. Paska homma mutta ei kai se itkukaan auta.
Suhteessa tällaiseen ihmiseen ilmenee sit sekin (suhteellisuus-)ongelma, että toinen (minä) ei saisi olla masentunut tai surullinen juuri mistään, kun eihän se ole mitään verrattuna tuohon maailman suurimpaan vääryyteen eli lapsen "menetykseen". Kun taas poikaystävääni pitää kaikkien tämän asian vuoksi ymmärtää ja kestää kaikki kiukuttelut. Kun häneltä on sentään "viety lapsi" ja kaikkea.
Eipä sillä että ymmärtäisin yhtään sen paremmin tuollaisia naisia jotka haluavat sulkea lapsensa elämästä isän kokonaan pois..
Että tuota.. heräskö kellään mitään ajatuksia..?
Hän on myös lopettanut elatusmaksujen maksamisen (testatakseen reagoiko exä siihen jotenkin - eikä ole reagoinut), enkä oikein tiedä mitä tostakaan ajattelisin. Ymmärrän että on tavallaan kurja syytää rahaa inhottavalle exälle mutta onko se sitten kuitenkaan lasta kohtaan ihan oikein lopettaakaan sitä..? Toisaalta jos exä ei asiaan välitä puuttua niin mikäs siinä sitte...
Jotenkin vaan en pysty näkemään tuota asiaa ihan samassa valossa ku poikaystäväni (ja juu, se voi hyvin johtua siitä etten tiedä mistään mitään kun ei ole lapsia jne.), mielestäni hän on aika pitkälti _itse_ (omaa itsepäisyyttään ja pihiyttään) tehnyt valinnan jättäytyä pois kuvioista. Mutta enpä tuota viitsi hälle sanoa kun ei varmaan puhuisi mulle enää ikinä...
Ainahan se riski on olemassa missä tahansa parisuhteessa että ero tulee ja totta helkutissa siitä seuraa surua jos lapsia on kuviossa mukana. Kun jompi kumpi kuitenkin päähuoltajaksi jää niin ainahan se toinen siinä jotain menettää, ei sille vaan mitään voi. Ja ainahan se toinen voi sen lapsen kanssa halutessaan muuttaa vaikka Enontekiöön jos työt tai muut kuviot sitä vaatii, ei kai se välttämättä aina mitään henkilökohtasta "vi*tuilua" ole. Paska homma mutta ei kai se itkukaan auta.
Suhteessa tällaiseen ihmiseen ilmenee sit sekin (suhteellisuus-)ongelma, että toinen (minä) ei saisi olla masentunut tai surullinen juuri mistään, kun eihän se ole mitään verrattuna tuohon maailman suurimpaan vääryyteen eli lapsen "menetykseen". Kun taas poikaystävääni pitää kaikkien tämän asian vuoksi ymmärtää ja kestää kaikki kiukuttelut. Kun häneltä on sentään "viety lapsi" ja kaikkea.
Eipä sillä että ymmärtäisin yhtään sen paremmin tuollaisia naisia jotka haluavat sulkea lapsensa elämästä isän kokonaan pois..
Että tuota.. heräskö kellään mitään ajatuksia..?
Vastaukset 18
Vanhimmat
heräs. sellaine ajatus että sun miehes ei tsartte elättää sitä lasta kun et ollut neitsyt seurustelunne alussa vaan usean eri miehen kanssa himojasi hoitanut suomalaisnainen. samaa menoa jatkat. pummaa ne elatusrahat sun panokumppaneiltas äläkä siltä, jolle et enää tavaraasi anna. pyydä elatusapurahaa niiltä joille tavaraasi laitat jakoon. itse en kyllä maksaisisi sun hehtaaritavarasta elatusapuja vaikka tavarasi mulle jakaisitkin mut moni mies maksaa vrmaan. ne rumat ja lihavat. keskity niihin =)
.. ei tosiaan niitä lapsia ollut joten minä ja "hehtaaritavarani" emme kaipaa kenenkään elatusapuja, kiitos vaan huolenpidosta. Pysytäänpäs nyt aiheessa.. ;)
päätöksensä ihan ite. Sen mä vaan sanon ihan kokemuksesta, että kyllä sitä lastakin se temppu jossakin vaiheessa vituttaa.
Jos on ihan pieni, niin ei välttämättä muista koko ukkoo, jos taas on sellainen, että tajuaa jo asioista jotakin, niin se lapsi miettii, miksi se on hylätty ja saattaa syyttää itseään ja luulla itse suututtaneensa isänsä.
Toivottavasti lapsi on niin pieni, että ei tajua mitään.
kyllä lapsi tajuaa siiä syyttää äitiään jos on fiksu. syy on enimmäkseen naisissa kun puhutaan suhteiden kariutumisista
lapsi ollut. Puhun vaan kokemuksieni mukaan. Tiedä noista psykologeista, mutta pienen lapsen mieli ei taatusti ole vielä minkään ismin sumentama, eikä täten ota kantaa muuhun kuin siihen, että toinen vanhempi on häippässyt kotoa ja mitä sitä on itse tehnyt väärin.
Heräsi ajatuksia jos jonkinlaista.
Kun hänellä on ne tapaamisoikeudet, miksi hän ei käytä niitä? jos isä tosissaan mielestäni on kiinnostunut näkemään lapsensa hän ajaa ne 200 kilometriä, koska ajaa miehet sen matkan pelkän seksinkin vuoksi.
Ja kannattaa muistaa että lastensuojelulaki ei tunne sanaa isän tapaamisoikeus vaan se Lapsen Oikeus tavata vanhempaansa, eli puhtaasti lapsen etua ajatellen.
Nyt kun lapsi on pieni on tärkeä että lapsi oppisi tuntemaan isänsä tai muuten se tulee vaikeaksi ja lapsi siitä kärsii.
Usein äidit eivät muista omassa eron katkeruudessaan että kostamalla näin, se kolahtaa kuitenkin omaan nilkkaan. Eli mielestäni on erittäin tärkeää että hän yrittäisi tavata sitä lasta ja se ei onnistu hän ilmoittaa lastenvalvojalle, silloin on ainakin yritetty ja hän näkee itse paikanpäällä mikä on tilanne.
Ja kannattaa muistaa että tänä päivänä usein lastenvalvoja on monissa kunnissa mieshenkilö eli kynnys ottaa yhteyttä sinnepäin on matalempi.
Ja mitä tulee elatusapuihin ei se raha mene äidille vaan lapselle, kyllä joku sille lapselle ne talvihaalarit ostaa ja ne lelut ynnä muut. elatusaraha on erittäin tärkeä summa lapselle.
Kohta he tulkitsevat tilanteen niin että isä ei ole kiinnostunut lapsestaan ja lapsi on vieraantunut ja peli alkaa olla menetetty.
Ei häneltä isyyttä ole viety vaikka onkin eronnut tämä on hänen oma ajatus.
Entä sitten kun tulee se kaunis päivä jolloin se lapsi kysyy:
Miksi et halunnut nähdä minua?
Olisi sellainen linkki kuin elatusvelvollisten liitto sieltä saa elatusvelvollinen neuvoja ja vinkkejä.
http://www.elatusvelvolliset.fi/?action=etusivu
itse vastaan omille lapsilleni kun heidät tapaan ( kaksi poikaa) ettei hän halunnut mun pitävän lapsiini yhteyttä. hän on laittanut ( exäni) suhteet katki myös vanhempiinsa, jotta totuus ei selviäisi lapsille. Ties mitä paskaa lapsille jauhaa musta mutta jauhakoon rauhassa. kaipasin aikani toista poikaani enemmön kuin mitään muuta, sitä vanhempaa koska hänen kanssaan aikaani vietin paljon ja rakastin häntä. Kun en enää tavannut häntä niin "kuolin" ja elän elämääni ajatellen välillä mitä pojille kuuluu.
hän löysi oisen paremman miehen ja eläköön ilman minua ja muita sukulaisia kun niin haluavat
elätysvelvollinen vai? toivottavasti se mies ei maksa sille pummille mitään
On se raukkamaista kun lapsilta viedään toinen vanhempi.
Herää ajatus ajatteleeko silloin vanhempi todellakin sitä oman lapsensa todellista etua, olen ehdoton siinä että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, ellei se toinen nyt ole vaarallinen lapselle.
Mutta naisilla on usein tämä ase he käyttävät omia lapsia kostaakseen exällem ja ei se isäpuoli pysty korvaa oikeaa isää, he kaipaavat sitä omaa isää kuiteskin sydämmessään.
Fr.Fionatar vinkistä, mutta mies on ollut kyllä hyvinkin paljon asian tiimoilta tekemisissä tuon elatusvelvollisten liiton kanssa. Ilmeisesti ei ole sitten kovin paljon apua saanut siitä irti...
Sitten yhteys oman kunnan lastenvalvojalle, sieltä hän saa neuvoja miten toimia.
Päätös on yksin hänen.
vaikkei vastauksesi ollut lohdutukseksi tarkoitettuniin saan siitä lohdutusta. mulla ei ole kuitenkaan varaa tunteiluun. siksi n vastaa enempää vaikka mielessä on asiaa.
pystyn katsomaan lapsiani hyvin silmiin aikanaan jos he haluavat ottaa muhun yhteyttä. ovi on jo heille auki ja pysyy auki jos tapaamaan tulevat vuosien päästä.
mun välittäminen ja rakkaus ei kuole siihen vaikken heitä näe. ajatuksissahan ovat.
en ollut uhaksi lasten henkiselle kehitykselle, enkä fyysinenkään uhka ollut. äitinsä uskalsi huoletta jättää pojat hoitovastuisiin ja lapset olivat tyytyväisiä oloonsa kun äiti palasi kotiin. sain kehuja ja lapset olivat tasapainoisia. en halunnutheidännäkevän riitojamme, jotka johtuivat naisen tyytymättömyydestä minua kohtaan. se, miksi nainen oli tyytymätön minuun, se saa jäädä hänenkerrottavakseen lapsille.
.. hankkia/saada jo kaikki mahdolliset asiaan liittyvät neuvot kaikilta mahdollisilta tahoilta ja ottanut vaan sellasen asenteen että isän asema on ihan paska tässä valtiossa jne. Päätöksenhän hän on jo tehnyt silloin vuosi sitten kun jättäytyi "pelistä" pois, olisihan se aika hankalaa yrittää hypätä takas kuvioon enää tässä vaiheessa kun aikaa on kulunut niin paljon, eikä hän siihen ole halukaskaan. Mutta murehtii kyllä varsinkin näin joulun alla sitte sitäkin enemmän.. =/
Minusta miehen sanat ja teot ovat jyrkässä ristiriidassa. Ei edes ota riskiä tavata lastaan. Siksi toiseksen ne maksamatta jääneet elarit ovat ulosottokelpoisia korkoineen, eivätkä vanhene ihan hetkessä. Lapsen äiti kun keksii niitä hetkenpäästä vaatia, on maksettavaa huonolla tsägällä jo niin paljon, että menee luottotiedotkin.
Että turhaa se mies valittaa, jollei itse mitään yritä. Toisaalta tilanteesi kertoo hyvin, millainen useimmiten on miehen tilanne, kun alkaa seurustelemaan yksinhuoltajan kanssa. Menneisyys muistuttaa jatkuvasti itsestään. Miehet taitavat kuitenkin kestää tilanteen kuin lapsettomat naiset.
"Poikaystävälläni olisi kyllä tapaamisoikeudet mutta hän ei ole halunnut ottaa sitä riskiä että ajaisi reilut 200 km toteamaan että siellä ei olekaan ketään odottamassa (jos exä kikkailisi jotakin tms.)"
Jos kerran on vahvistettu tapaamisoikeus, niin turhaan ei tarvitse ajaa, koska poliisi tulee avuksi ja laittaa äidin luovuttamaan lapsen tämän isälle.
"Hän on myös lopettanut elatusmaksujen maksamisen (testatakseen reagoiko exä siihen jotenkin - eikä ole reagoinut), enkä oikein tiedä mitä tostakaan ajattelisin."
Jepjep.
Poikakaveris ei välitä siitä kakarasta paskaakaan ja selittelee ja valehtelee sulle suut ja silmät täyteen.
.. paitsi että jos exä on vaikka sillon häipynyt kotoa lapsen kanssa jonnekin eikä kukaan tiedä missä ne on niin eipä siinä taida poliisi pystyä paljoa tekemään.. sitten voi vaan soittaa jollekin joka päivystää noissa lapsiasioissa ja siellä todetaan että "me kirjataan tää ylös" tai jotain.. Oon käsittäny että tuollasen ruljanssin tarvis tapahtua aika monta kertaa ennen ku asialle alkais mitään oikeesti tapahtua.. Tai siis näin poikaystävä asioita muille perustelee, hmmhph..
ajattele niin, että jos poikaystäväs välittäis, niin se ei selittäis vaan toimis.