Nainen, mikä on ikäsi ja jos olisit sinkku ja tutustuisit kahteen mieheen
Vaihtoehto A: Mies olisi tapaamishetkellä työtön. Luonne olisi empaattinen, syvällinen ja "henkinen" (en tarkoita uskonnollisuutta vaan, ööh... "sielukkuutta").. Mies ei ehkä osaisi sanoa mitä työtä haluaa eläkeikään tehdä. Kokisit tämän miehen herkäksi ja ujohkoksi, hänestä huokuisi viipyilevä ja pehmeä "ihminen ihmiselle"-fiilis jolla ei ole kiire tekemään maailmasta valmista (koska ei se maailma tule ikinä valmiiksi) ja jonka kanssa voisit jutella helposti useista aiheista. Et tuntisi miehen kanssa perinteistä sukupuolten/sukupuoliroolien välistä positiivista vastakkainasettelua. Mies antaisi itsestään hieman taiteilijaluonteen tai mietiskelijän kuvan mutta ei olisi ryppyotsainen tosikko. Hän tuntuisi elävän vahvasti juuri siinä hetkessä jolla ei päällimmäisenä pyörisi mielessä työasiat ja rahan tienaaminen. Sinun olisi himpun verran vaikea kuvitella miestä viikonlopun yöelämään ja että hän olisi siellä kuin kotonaan. Saat miehestä hivenen "epäsovinnaisen" kuvan ja et oikein osaa sijoittaa häntä selvään muottiin/ihmistyyppiin.
Vaihtoehto B: Mieheltä puuttuisi edelläkuvatun miehen voimakas syvällisyys, empaattisuus ja henkisempi puoli vaikka ei hän tunteeton olekaan. Hän olisi luonteeltaan perinteisen kaltainen mies, jolla on selvät sävelet elämässä, työpaikka löytyisi, puheenaiheenne pyörisi arkisissa asioissa tulisitte hyvin juttuun jne... mies antaisi itsestään asiallisen, mukavan ja aikaansaavan kuvan. Sinun on helppo kuvitella mies viikonlopun yöelämään ja hän voisi siellä viihtyä hyvin jos sellaisesta tykkää. Sinun olisi helppo lokeroida mies tiettyyn ihmistyyppiin.
Usein ihmiset täällä pyytelevät anteeksi jos kirjoittavat pitkiä viestejä mutta saa kirjoittaa pidempääkin juttua jos haluat. Kumman miehen haluat tavata uudestaan ja jos haluat voit kertoa kumpaa ihmistyyppiä oot itse lähempänä vai kuulutko jompaan kumpaan selvästi? Oletko tavannu A-vaihtoehdon tapaisia miehiä ikinä ja minkälainen fiilis heistä on jääny?
Vaihtoehto A: Mies olisi tapaamishetkellä työtön. Luonne olisi empaattinen, syvällinen ja "henkinen" (en tarkoita uskonnollisuutta vaan, ööh... "sielukkuutta").. Mies ei ehkä osaisi sanoa mitä työtä haluaa eläkeikään tehdä. Kokisit tämän miehen herkäksi ja ujohkoksi, hänestä huokuisi viipyilevä ja pehmeä "ihminen ihmiselle"-fiilis jolla ei ole kiire tekemään maailmasta valmista (koska ei se maailma tule ikinä valmiiksi) ja jonka kanssa voisit jutella helposti useista aiheista. Et tuntisi miehen kanssa perinteistä sukupuolten/sukupuoliroolien välistä positiivista vastakkainasettelua. Mies antaisi itsestään hieman taiteilijaluonteen tai mietiskelijän kuvan mutta ei olisi ryppyotsainen tosikko. Hän tuntuisi elävän vahvasti juuri siinä hetkessä jolla ei päällimmäisenä pyörisi mielessä työasiat ja rahan tienaaminen. Sinun olisi himpun verran vaikea kuvitella miestä viikonlopun yöelämään ja että hän olisi siellä kuin kotonaan. Saat miehestä hivenen "epäsovinnaisen" kuvan ja et oikein osaa sijoittaa häntä selvään muottiin/ihmistyyppiin.
Vaihtoehto B: Mieheltä puuttuisi edelläkuvatun miehen voimakas syvällisyys, empaattisuus ja henkisempi puoli vaikka ei hän tunteeton olekaan. Hän olisi luonteeltaan perinteisen kaltainen mies, jolla on selvät sävelet elämässä, työpaikka löytyisi, puheenaiheenne pyörisi arkisissa asioissa tulisitte hyvin juttuun jne... mies antaisi itsestään asiallisen, mukavan ja aikaansaavan kuvan. Sinun on helppo kuvitella mies viikonlopun yöelämään ja hän voisi siellä viihtyä hyvin jos sellaisesta tykkää. Sinun olisi helppo lokeroida mies tiettyyn ihmistyyppiin.
Usein ihmiset täällä pyytelevät anteeksi jos kirjoittavat pitkiä viestejä mutta saa kirjoittaa pidempääkin juttua jos haluat. Kumman miehen haluat tavata uudestaan ja jos haluat voit kertoa kumpaa ihmistyyppiä oot itse lähempänä vai kuulutko jompaan kumpaan selvästi? Oletko tavannu A-vaihtoehdon tapaisia miehiä ikinä ja minkälainen fiilis heistä on jääny?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Laitoin ketjun alunperin Sinkut-palstalle mut sieltä neuvottiin laittamaan tänne sama. Käyn lukemassa molempia joten miehet naiset vastausta tuleen..
sinkut-palstan ketju: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8698163
Tosi huonoja esimerkkejä.
Mut kyllä miehessä pitää olla syvällisyyttä ja taitoa ymmärtää elämää vähä omaa napaa syvemmälle.
Valinta liittyy niin paljon naisen omiin mieltymyksiin, ettei voi sanoa että A tai B on se parempi. Näkisin, että yhdistelmä olisi hyvä.
Sen verran kokemusta löytyy, että dumppaisin oitis puhtaan A-tyypin. Valitettavasti tämän tyyppiset miehet ovat taivaanrannan maalareita, ja naisille jää näissä suhteissa miehen elättäjän ja käytännön asioista huolehtijan rooli. Ei se ole pidemmän päälle mitään kivaa. Tällaisessa tapauksessa miehellä on jäänyt jokin kehitysvaihe kesken, ja hän odottaa naiselta äitimäistä huolehtimista, ja suhde olisi pysähtynyt ja miehen unelmien ehdoilla käyvä: "sitten kun..." "olisipa mukavaa jos..." . Näinä aikoina kuka tahansa voi jäädä työttömäksi, mutta A-tyypin mies joutuu yleensä pitkäaikaistyöttömäksi, kun ei ole realiteetit hallussa. Näitä havukka-ahon ajattelijoita löytyy Suomesta pilvin pimein. Mitä ihanampi nainen, sitä suuremmalla syyllä tällainen mies jäisi pankolle makailemaan ja herkistelemään. Itse odotan suhteilta vastavuoroisuutta ja yhteistä etenemistä ja kiinnostuksen kohteita.
Ihmisellä, miehillä ja naisilla, saa olla unelmia. Jossain määrin ihmisen tekee kiinnostavaksi myös se, mitä hän tekee unelmiensa eteen. Ei herkkyys ja määrätietoisuus ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.
"Ei herkkyys ja määrätietoisuus ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. "
Ei ole mutta pointti on siinä jos niiden välillä pitää valita niin naiset valitsevat miehen määrätietoisuuden lähes AINA. 95% tapauksista.
Sen takia B-tyyppi voittaa A-tyypin naisten mielestä.
Naiset etsivät miehistä toimijoita ja tekijöitä, eivät unelmoijia, haaveilijoita, ajattellijoita tai varsinkaan tunteilijoita. Ne roolit nainen jättää itselleen tai kavereille/ystävilleen.
Tämä nykyinen systeemi on ihan vitsi, kun määritellään mielivaltaisesti se, mikä on työtä ja mikä ei. Itse jättäydyin vähän aikaa sitten työttömäksi tylsästä työstä ja tänä aikana olen ollut tuotteliaampi kuin koskaan sekä muusikon taitojeni kehittämisessä että tärkeitä aiheita käsittelevien blogitekstien tuottamisessa ja artikkelien suomentamisessa. Teen sen ilman palkkaa ja ilomielin.
On siis määrätietoista olla happamalla naamalla vaikka kaupan kanssa tai toimistossa papereita pyörittelevä leipääntynyt virkailija, koska käy töissä jonkun alaisena, jotta saa pulittaa veroja, joista suuri osa menee valtionvelan maksuun ja lopuksi ökyrikkaille pankkireille, joille valtio on velkaa, tai maksaa yksityispankille moninkertaisesti asuntolainan, jonka se on alun alkaen luonut tyhjästä. (aivan näin pankkijärjestelmä toimii: http://www.youtube.com/watch?v=3EqnHXQLUbc ). Jos noissa edellisissä töissä viihtyy niin kuin moni tekee, niin ei siinä mitään, tein vain kärjistyksen pointtini esille tuomiseksi. Joka on se, että nimellisesti työtön henkilö lasketaan kuta kuinkin automaattisesti kunnianhimottomaksi taivaanrannanmaalariksi, vaikka esim. vaikuttaisi aktiivisesti yhteiskunnan ja maailman asioihin, kun palkka/velkaorjana töissä käyvä on määrätietoinen yhteiskunnan tukipilari. Vaikka tämä on kärjistys, niin näin se homma yleisesti ottaen menee.
Olisi aivan naurettavaa ajatella, että olin monotonisessa työssä käydessäni jotenkin määrätietoisempi yhteiskunnan jäsen. Haasteet saan riippumattomasta tutkimustyöstä ja musiikin tekemisestä (josta olen jokusen lantin saanut) ja "rehellinen" palkkatyö on minulle ihan puhtaasti rahanhankinta-asia ja kuriositeetti. En tietenkään pistä vastaan, jos nykyisistä palkattomista töistäni saan joskus elantoa, mutta se ei ole olennaista.
P.S. Kuulun ehdottomasti enemmän A-tyyppiin, mutta tämä ei nyt ole niinkään kritiikkiä sinun parinvalintakriteereille, vaan haluan ravistella näitä yleisiä käsityksiä työttömistä vs. työssä käyvistä.
"Rehellinen palkkatyö" on monelle välttämättömyys eikä välttämättä osoita määrätietoisuutta sen kummemmin. En mä ainakaan pystyisi maksamaan vuokraa ym. laskuja, jollen kävisi arkisin pyörittelemässä papereita (välillä leipääntyneenäkin) toimistossa. Pohjimmiltani kuitenkin olen tuollanen A-tyypin henkilö (naispuolinen), mutta ikä on tuonut realiteettien tajua.
Tavallaan tuo olikin minun pointti, että päivätyössä käyminen on useimmille pakon sanelema juttu eikä se kerro määrätietoisuudesta, vaan mukautumisesta. Eri asia on, jos on kutsumustyössä ja rakastaa työtään. Eli sekä päivätyössä käyvä että työtön voi olla määrätietoinen ja kunniahimoinen tai sitten ei, mutta yleisesti ottaen työttömästä vaan ajatellaan, että on vetelehtijä "by default".
Ihmiset on ajettu ahtaalle, kun nykyinen rahajärjestelmä pakottaa ihmiset tekemään inhimilliseen suorituskykyyn nähden kohtuuttomasti työtä ja palkasta sitten lohkeaa suurin osa valtiolle ja pankille. Se on laillistettu ryöstö. Pistän tähän vielä yhden suomenkielisen videon, joka kertoo ytimekkäästi mikä on vapauden filosofia. A-tyypin ajattelevana ihmisenä varmaan kiinnostaa sinua ja kannattaa miettiä, että onko nykyisen yhteiskunnan realiteetit pakko vain hyväksyä vai voiko niitä yrittää muuttaa. Itse olen valinnut jälkimmäisen, koska jos en minä niin kuka sitten? Sitä helposti ajattelee, että eihän yksi ihminen mitään voi, mutta jostain muutoksen on lähdettävä ja jonkun on joka tapauksessa otettava siitä vastuuta. Suuretkin muutokset ovat aina lähteneet alunperin pienestä joukosta valveutuneita ihmisiä.
http://www.youtube.com/watch?v=M-zZbMbs9Ng
Itse olen juuri tuon A:n tyylinen tapaus, mitä nyt en nykyään jaksa enää niin syvällisiä pohtia jatkuvasti. Yöelämässäkin tulee viihdyttyä silloin tällöin, ja olen tavallaan sulautunut osaksi massaa, vaikka se taiteilija minussa piileekin...Työtön olen kuitenkin ja kaikin puolin"boheemi". Minusta taiteilijoitakin ja taiteilijasieluja on niin erilaisia, jotkut tykkää pohtia yksinään, jotkut juhlia seurassa ja alkoholia saattaa kulua...Joistakin taas saattaa saada jotenkin"hihhulin"kuvan, niin minustakin ehkä ennen... :)
Oon aina ajatellut että sellainen itseni kaltainen mies olisi hyvä, mutta silti jotenkin tuo B-tyyppi vetää puoleensa enemmän. Vastakohdatko viehättää. Kenties.
Ennen olin ehkä naiivi ja sinisilmäinen, mutta elämä on muokannut minuakin vähemmän syvälliseen, ja empaattiseen suuntaan, joten en enää elättele romanttisia harhakuvia "kahdesta väärinymmärretystä taiteilijasielusta yhdessä pahaa maailmaa vastaan"...
saanut muokattua sinuakin haluamaansa suuntaan Systeemin orjaksi (ainakin osittain).
Joo, mutta teetpä mitä vain, niin olet mukana 'systeemissä'. Ei siitä pääse eroon siten, että jättää laskut maksamatta ja antaa itselleen suuren ajattelijan ja tiedostajan arvonimen. Kyse on siitä, miten suhtautuu omaan osaansa systeemissä.
Terve taas. Mulle tuli sama tunne kuin toiselle kirjoittajalle eli lukiko naiset tota A:n kuvausta vähän ku piru raamattua? Jos muutan A:ta sen verran että hänkin on töissä sanotaan ny vaikka Citymarketissa myyjänä mutta siellä työssä käyminen on pakkopullaa? A:n mielestä ainoa hyvä puoli on että saa olla ihmisten seurassa eikä tarvitse istua yksin omassa "neliössä" tai raataa tehtaalla, mitenkään kenenkään ammattia vähättelemättä?
vastaan A. koska vaikuttaa ihmisenä mielenkiintoisemmalta kuin toinen ja omat ajatukset on aina hyvä juttu. Itsekin pystyn samaistumaan kuvaukseen eli en sitten tiedä olisiko toisaalta toinen samanlainen ajattelija hyvä :)
A vai B - Hyvä kysymys! Vaikka tietyssä mielessä onkin kyse asioiden kärjistämisestä, tällaisia asioita on hyvä miettiä sekä itsetuntemuksen että parisuhteen kannalta. Ensimmäinen mieheni oli B-tyypin mies ja nykyinen mieheni on A-tyypin mies. Nuorempana B-tyyppinen mies sopi paremmin sen aikaiseen arvomaailmaani. Pelkäsin A-tyypin miehiä/nuoria (ehkä siis itseänikin). Vanhetessani oma arvomaailmani muuttui melkoisesti eri suuntaan kuin ensimmäisen mieheni arvomaailma ja se aiheutti melkoisia ristiriitoja (henkisiä ja fyysisiä). Tämänhetkisessä elämässäni voin A-tyypin miehen kanssa aidosti jakaa asioita ja kokea eläväni eli meillä on samankaltainen arvomaailma. Entinen mieheni löysi (tosin jo avioliiton aikana) B-tyyppisen naisen ja he ovat todennäköisesti onnellisia keskenään.
Molemmat vaihtoehdot ovat varmasti oikeita kunhan elämänkumppanien arvomaailmat kohtaavat.
Ongelmia saattaa tulla silloin kun ihmiset ovat elämässään eri kohdissa arvoevoluutioasteikolla tai kuten sanotaan "kasvavat erilleen" (totta vaikkakin kliseistä).
... Mielenkiintoisinta ja yllättävintä on ollut se, että A-tyypin mieheni kanssa voin myös toteuttaa kaikkia naiseuteni puolia; voin olla Demeter, Afrodite, Artemis, Persefone, Pallas Athene, Hestia tai Hera. A-tyypin mieheni kykenee omassa miehisyydessään vastaamaan kaikkiin naiseuteni piirteisiin. Asia, jota nuorena pelkäsin, onkin elämäni suurin onni.