Nainen, mikä on ikäsi ja jos olisit sinkku ja tutustuisit kahteen mieheen
Vaihtoehto A: Mies olisi työtön. Luonne olisi empaattinen, syvällinen ja "henkinen" (en tarkoita uskonnollisuutta vaan, ööh... "sielukkuutta").. Mies ei ehkä osaisi sanoa mitä työtä haluaa eläkeikään tehdä. Kokisit tämän miehen herkäksi ja ujohkoksi, hänestä huokuisi viipyilevä ja pehmeä "ihminen ihmiselle"-fiilis jolla ei ole kiire tekemään maailmasta valmista (koska ei se maailma tule ikinä valmiiksi) ja jonka kanssa voisit jutella helposti useista aiheista. Et tuntisi miehen kanssa perinteistä sukupuolten/sukupuoliroolien välistä positiivista vastakkainasettelua. Mies antaisi itsestään hieman taiteilijaluonteen tai mietiskelijän kuvan mutta ei olisi ryppyotsainen tosikko. Hän tuntuisi elävän vahvasti juuri siinä hetkessä jolla ei päällimmäisenä pyörisi mielessä työasiat ja rahan tienaaminen. Sinun olisi himpun verran vaikea kuvitella miestä viikonlopun yöelämään ja että hän olisi siellä kuin kotonaan. Saat miehestä hivenen "epäsovinnaisen" kuvan ja et oikein osaa sijoittaa häntä selvään muottiin/ihmistyyppiin.
Vaihtoehto B: Mieheltä puuttuisi edelläkuvatun miehen voimakas syvällisyys, empaattisuus ja henkisempi puoli vaikka ei hän tunteeton olekaan. Hän olisi luonteeltaan perinteisen kaltainen mies, jolla on selvät sävelet elämässä, työpaikka löytyisi, puheenaiheenne pyörisi arkisissa asioissa tulisitte hyvin juttuun jne... mies antaisi itsestään asiallisen, mukavan ja aikaansaavan kuvan. Sinun on helppo kuvitella mies viikonlopun yöelämään ja hän voisi siellä viihtyä hyvin jos sellaisesta tykkää. Sinun olisi helppo lokeroida mies tiettyyn ihmistyyppiin.
Usein ihmiset täällä pyytelevät anteeksi jos kirjoittavat pitkiä viestejä mutta saa kirjoittaa pidempääkin juttua jos haluat. Kumman miehen haluat tavata uudestaan ja jos haluat voit kertoa kumpaa ihmistyyppiä oot itse lähempänä vai kuulutko jompaan kumpaan selvästi? Oletko tavannu A-vaihtoehdon tapaisia miehiä ikinä ja minkälainen fiilis heistä on jääny?
Vaihtoehto A: Mies olisi työtön. Luonne olisi empaattinen, syvällinen ja "henkinen" (en tarkoita uskonnollisuutta vaan, ööh... "sielukkuutta").. Mies ei ehkä osaisi sanoa mitä työtä haluaa eläkeikään tehdä. Kokisit tämän miehen herkäksi ja ujohkoksi, hänestä huokuisi viipyilevä ja pehmeä "ihminen ihmiselle"-fiilis jolla ei ole kiire tekemään maailmasta valmista (koska ei se maailma tule ikinä valmiiksi) ja jonka kanssa voisit jutella helposti useista aiheista. Et tuntisi miehen kanssa perinteistä sukupuolten/sukupuoliroolien välistä positiivista vastakkainasettelua. Mies antaisi itsestään hieman taiteilijaluonteen tai mietiskelijän kuvan mutta ei olisi ryppyotsainen tosikko. Hän tuntuisi elävän vahvasti juuri siinä hetkessä jolla ei päällimmäisenä pyörisi mielessä työasiat ja rahan tienaaminen. Sinun olisi himpun verran vaikea kuvitella miestä viikonlopun yöelämään ja että hän olisi siellä kuin kotonaan. Saat miehestä hivenen "epäsovinnaisen" kuvan ja et oikein osaa sijoittaa häntä selvään muottiin/ihmistyyppiin.
Vaihtoehto B: Mieheltä puuttuisi edelläkuvatun miehen voimakas syvällisyys, empaattisuus ja henkisempi puoli vaikka ei hän tunteeton olekaan. Hän olisi luonteeltaan perinteisen kaltainen mies, jolla on selvät sävelet elämässä, työpaikka löytyisi, puheenaiheenne pyörisi arkisissa asioissa tulisitte hyvin juttuun jne... mies antaisi itsestään asiallisen, mukavan ja aikaansaavan kuvan. Sinun on helppo kuvitella mies viikonlopun yöelämään ja hän voisi siellä viihtyä hyvin jos sellaisesta tykkää. Sinun olisi helppo lokeroida mies tiettyyn ihmistyyppiin.
Usein ihmiset täällä pyytelevät anteeksi jos kirjoittavat pitkiä viestejä mutta saa kirjoittaa pidempääkin juttua jos haluat. Kumman miehen haluat tavata uudestaan ja jos haluat voit kertoa kumpaa ihmistyyppiä oot itse lähempänä vai kuulutko jompaan kumpaan selvästi? Oletko tavannu A-vaihtoehdon tapaisia miehiä ikinä ja minkälainen fiilis heistä on jääny?
Vastaukset 29
Vanhimmat
voimakas sana "suorittaja". En tarkoita sitä loukkaukseksi ketään kohtaan. On pakko kärjistää jotta se juju jota haen tulee selväksi ymmärrätte varmasti..
Kerron tämän ihan mieheltä miehelle.
Suurin osa naisista etsii B:n kaltaista tyyppiä
Tuntemani A:n kaltaiset ovat niitä jotka ovat jääneet yksin. Tosin on A:llakin kysyntää mutta ei samalla tavalla kuin B:llä.
Vaikka nainen itse olisi A hän valitsee mieluummin B:n.
A:n pitää yleensä olla hippijuppirokkipunkkari tai jotain sinne päin että nainen kiinnostuu. Jonkinsortin taitelija käy myös.
Itse olen juuri se vääränlainen sekoitus A:ta ja B:tä joten aika harvassa on naiset jotka kiinnostuvat.
"Kerron tämän ihan mieheltä miehelle. Suurin osa naisista etsii B:n kaltaista tyyppiä"
noin mäkin ennakkoluuloisesti ajattelen mut siksi alotin tän ketjun että naiset voi todistaa asian vääräksi.. jos naisille toi A-mies olis ihanne se tarkottas että moni nainen on suhteessa miehen kanssa joka ei ole ykkösvaihtoehto, A-miehiä ku on pieni vähemmistö.
"Vaikka nainen itse olisi A hän valitsee mieluummin B:n."
totakin oon miettiny onko se niin.. syvällistäkin naista kiinnostaa enemmän ne suorasukasemmat toiminnan miehet?
Naisia olipa nainen sitten A tai B kiinnostaa miehet jotka ovat maskuliinisia.
Kaikkia A:ssa lähes poikkeuksetta viittaa kaikkeen muuhun kuin siihen mikä koetaan "miehiseksi".
Ehkä joku joka on väsynyt B-tyyppiin tai joku todellinen A-tyypinen nainen (harvinaisuus) voi retkahtaa A-tyyppiin mutta yleisesti miehestä etsitään miehisyyttä aina ja kaikkialla jota tuo B edustaa.
Nainen saa A:sta mitä parhaimman ystävän mutta B:n hän haluaa sänkyynsä, hän kun vaikuttaa maskuliiniselta ja tämä herättää naisessa feminiinisen halun tätä kohtaan.
Tietysti jos A olisi kovin intohimoinen, hyvännäköinen tai erityisen iskukykyinen naisten suhteen niin hänelle annettaisiin anteeksi tietynlainen "velttous" ja "rauhallisuus".
Toisaalta joku mies joka osaa yhdistää A ja B puolen parhaat puolet eli vaikkapa A:n epäsovinnaisuuden/luovuuden B:n suorituksiin esimerkiksi olemalla muusikko niin sitten naisia alkaa kiinnostaa.
Pelkkänä A:na olet ihminen ihmisten joukossa, et mies naisten ja miesten joukossa.
Vaihtoehtosi oli aika jyrkät mutta vastaan niiden perusteella: valitsisin B, koska ei kiinnosta 'taivaanrannanmaalarit' vaan reipas, aikaansaava mies. Muuten syvällisyys ja henkisyys ihmisessä kiinnostaa kyllä ja ihminen, jolla 'pehmeät arvot' eli kaikkea ei mitata rahassa. Eli siinä miehessä voi olla vähän A:n ominaisuuksia. En oo oikeastaan tavannu koskaan A-vaihtoehdon kaltaisia miehiä,kuin elokuvissa;).....
Vaihtoehtojen vähän pakko olla jyrkät koska tästä ei muuten synny keuskustelua. Sanoit taivaanrannanmaalarit ei kiinnosta.. en tiedä kuin negatiivisessa mielessä sitä sanaa käytät? Haluatko kuvailla millaista miestä sillä sanalla kuvailet? Ja niin, et kai sä aloituksesta ymmärtäny että olisin ollu vuosikausia työttömänä?
taivaanrannanmaalarilla tarkoitin sellaista haaveilijaa,löysää tyyppiä, jolla kyllä on kauniita ajatuksia ja haaveita, mutta jolta ei löydy selkärankaa tai jämäkkyyttä aloittaa asioita ja/tai saattaa niitä loppuun(opiskelut,työelämä) tai puuttuu tietty kunnianhimo,jättäydytään helposti esim.tukien varassa elämiseen eikä haluta yrittää kunnolla parantaa omaa elämänlaatua ja että 'tämä riittää minulle'. En saanut aloituksesta kuvaa,että vuosikausia työttömänä. Ei työttömyys ole minulle miehessä este, nythän on työttömyystilanne mikä on, kyllä multa sellainen ymmärrys löytyy;) eikä ihmisen pidäkään ottaa ihan työtä kuin työtä(työ on esim.alipalkattua tai sen tekeminen ei kannata) vastaan paitsi jos olis vaik yhteinen asuntolaina,niin silloin työtä kuin työtä yhteistuumin pitäis molempien tehdä sen maksamiseen. Tietenkään mistään sossupummista en perusta vaan arvostan itse yrittävää ihmistä. Ja sitä,ettei tiedä mitä tekis eläkeikään asti, ei kaikki varmaan heti tiedäkään mitä teen loppuelämäni vaan vaihtavat työpaikkaa tai opiskelevat useamman ammatin. Itseäni kiinnostaisi paljon yrittäjyys ja en pistäisi pahakseni löytää itselleni yrittäjähenkinen mies;), jonka kanssa voitais kehitellä itsemme oman elämämme herroiksi, saatais itse päättää ajan käytöstämme, se ois unelma kyllä;).
Jännä kysymyksenasettelu - vastaan, vaikka kysyitkin naisilta. Itse olen tuollainen A-mies, mutta silti jossakin määrin suorittaja. Yliopistotutkinto tuli kasaan kolmessa vuodessa ja muutenkin vaadin itseltäni mm. töissäni paljon. En siis ole työtön, eivätkä standardini edes sallisikaan sellaista. Silti minusta saa (luultavasti) aika vetelän kuvan - en ole varma, mitä haluan ja miten sen saavutan. Mikään tässä maailmassa ei ole niin yksioikoisen hyvää, että se olisi paras ja ainoa tavoiteltava asia.
Tulos: flaksi ei käy. Minulla on sellainen kutina, että jos ajattelisin mustavalkoisemmin ja toimisin suoraviivaisemmin, herättäisin enemmän kiinnostusta naisissa yleensä. Muutamat kiinnostuneet ovat lähinnä tuollaisia A-tyypin naisia, joissa ei huomaa nimeksikään kunnianhimoa opiskeluiden tai töiden suhteen, ja joiden geeneistä harva olisi kateellinen.
Ilmeisesti naiset kokevat kuuluisaa 'kemiaa' B-tyypin kanssa, ja A-tyypin piirteitä ilmentämällä saa tyytyä kaverikorttiin. Siis pelkkä mielikuva A-tyypistä tappaa naisen seksuaalisen kiinnostuksen, totuuden ei tarvitse olla ihan noin tarkkarajainen. Voiko kukaan sanoa rehellisesti, että tuntee vetoa A-tyyppiin?
kunhan keskutelua syntyy. Käytin aikaa aloitksen tekoon mut harmittavan vähän on ollu vastauksia.. eikö nykyään ihmiset jaksa lukea kahta riviä pidempiä viestjejä?
"En siis ole työtön, eivätkä standardini edes sallisikaan sellaista."
mä en ole kauaa ollu työtön.. tämän vuoden puolelta ollu
"Silti minusta saa (luultavasti) aika vetelän kuvan - en ole varma, mitä haluan ja miten sen saavutan. Mikään tässä maailmassa ei ole niin yksioikoisen hyvää, että se olisi paras ja ainoa tavoiteltava asia."
mä oon ihan äärettömän kateellinen ihmisille joilla on se oma juttu elämässä josta tykkää vaikka työpäivät olis toistensa klooneja. Ja hei melkein yhtä kateellinen oon heille jotka ei nauti senhetkisestä työstään tai koulusta voivat jopa vihata sitä paikkaa, mut jotka silti jaksaa painaa täysillä eteenpäin.
Laitappa sama aihe tuonne ihannesmies-palstalle.
Tämä sinkut palsta on vähän väärä tätä varten.
käyn viemäs sinne. Luen silti tätäkin ketjua kun ehdin, tännekin voi vastata miehet, naiset.
juuri sun tyyppisiin A-tyyppeihin. Eli A-mies, mutta suorittajaakin jonkin verran. Itse en jaksaisi olla esim. työttömänä kovin pitkää aikaa, en halua painon nousevan paljoa yli optimipainoni ja olen valmis satsaamaan koulutukseeni, jotta saisin mielekkäämmän työn.
A-tyyppi on paljon enemmän mun tyyppiä kuin B, mutta jotain kunnianhimoa tai paremminkin tavoitteellisuutta ja realismia on elämässä oltava (siis ainakin mun elämässä). Ja ulkoisesti hippityyli ei muhun todellakaan iske, enemmänkin sellainen normimies on kivempi (mutta liikunnallinen normimies kuitenkin).
Toi A-tyyppi oli liian karrikoidusti kuvattu tai toivottavasti oli. Olis kiva nimittäin löytää maailmasta jotain muutakin kuin nuo ns. ääripäät.
Olen nainen ja valitisisin tyyppi B:n.
Tunnen muutamia tyyppi A:n kaltaisia miehiä, en tietenkään noin karrikoidusti ja tiedän, että tällaiset ihastuvat minuun helposti, kun olen avoin ja kiinnostunut ihmisistä ylipäänsä. Olen joskus nuorena yrittänyt seurustellakin tyyppi A:n kanssa mutta siitä ei tullut mitään. En pidä saamattomuudesta ja vaikka itse nautinkin syvällisistä keskusteluista,olen niin tekevä tyyppi, että hermostun typpi A:han. Ystävieni kanssa voin keskustella mutta mieheltä odotan myös muuta.
Toinen ongelma on sitten se, että tyyppi B viehättää maskuliinisuudellaan ja haluan että suhteeni toimii myös muuten kuin ystävyytenä.
Etsin miehestä ennen kaikkea tukea ja tietynlaista turvallisuutta. Yöelemässä viihtyminen on toisarvoista, samoin rahan tienaaminen mutta olen itse sen verran voimakas, että tarvitsen myös voimakkaan miehen toimivaan suhteeseen. Olen idealisti ja haluan parantaa maailmaa mutta vaikka toinen olisi kuinka ajattelevainen ja herkkä, jos hän ei toimi ajatusten edistämiseksi, en oikein voi sellaista miestä kunnioittaa puolisonani - mieluummin sitten sellainen, joka ei ole niin idealistinen mutta toimii johdonmukaisesti itselleen hyvän elämän saavuttamiseksi ;)
Näin siis ajattelee kolmekymppinen nainen, joka seurustelee onnellisesti syvällisen suorittajan kanssa ja on onnistunut tarttumaan tähänkin pienen ripauksen maailmanparantamista.
kelpaa mulle ja vielä sellainen sopivan viileä ehkä vähän tylykin, sovinisitinen mies, niin tekee hyvää mulle. Tarvitsen miehen joka pitää mulle kunnolla ns.kuria ja se kiihottaakin minua aivan sietämättömästi. Runosielusen ja herkän haaveilija miehen kanssa voisin olla ihan kaverina mutta ei muuta. Olen vaalea ja hoikka nainen. Ikää mulla on 26v.
Onko naiset taas kääntäny miehen (täs tapaukses aloittajan) tekstin omalle naisten kielelleen, siis lukenu aloittajan tekstiä "kuin piru raamattua" ja liioitellu miehen A ominaisuuksia mielessään?
Naiset huomatkaa: aloittaja kirjoitti vain että mies A on työtön mutta ei hän sanonu kuinka kauan on ollu tai että mies tykkäis olla työttömänä koko ikänsä. Hylkäättekö miehen vaan koska se on sillä hetkellä työtön? Hylkäisittekö miehen B myös jos aloittaja olis sanonu että sekin on työtön?
En saanu miehestä A mitään vetelän pilvenpolttelija-anarkistin kuvaa. Onko nykypäivänä rikos jos ihminen ei ole löytäny tarjolla olevista töistä mieleistään? Koska ite voin suoraan myöntää, suurin osa duuneista on ihmisarvoa alentavaa "orjatyötä" joka ei kehitä ihmistä mitenkään.. tottakai monilla ei ole varaa valita jos on velkainen talo ja lapsia ruokittavana jolloin on pakko tienata mut se onkin eri asia. Miehellä A ja B ei ollu lapsia eikä velkaa (tai aloittaja ei ainakaan huomannu niistä mainita)
Yritä nyt ymmärtää että näin ne naiset toimivat.
Jos he tapaavat A:n kaltaisen miehen ja vaikkei hän olisi hippi-anarkisti niin nainen tulkitsee hänet sellaiseksi.
Toisaalta jos he tapaavat laiskurin joka muistuttaa B:tä niin he olettavat sen olevan oikeasti B.
Naiset tekevät tällaista jossa miehen ominaisuudet kohdattaessa vedetään överiksi.
Senhän takia naiset valitsevat kumppaneita kuten valitsevat. He tulkitsevat miestä kuin miestä tosimaailmassa kuten piru raamattua ja olettavat asioita. Senhän takia miehen ei tulisi näyttää kuin sitä vahvaa puolta koska kiltteys on heikkoutta ja heikkous on taas puolestaan sitä että mies on aina heikko. Ei joskus vaan AINA.
Kun tätä alat ymmärtämään niin näet naisten parinvalintakriteerit. ihan summittaista hakuammuntaa josta tehdään suuri haloo miten nainen valitsee sen "erityisen" ja "oikean" vaikka kyseesä on lähinnä arvausleikki.
Jos ois pakko valita, niin A, mutta jos mies olis tarkalleen kuvauksen kaltainen, ei meille kovin pitkää suhdetta syntyis. Mun miehellä täytyy olla myös arjen pyörittäminen hanskassa, mä kun en mielelläni ihan yksin vastais leivän tuomisesta pöytään plus arkirutiineista ja muista juoksevista asioista. Empaattisuudesta en tingi ja humaani elämänkatsomus on plussaa, siksi A.
Olen tavannut tyyppejä joilla on A:n piirteitä. Jotkut ovat olelet saamattomia haaveilijoita jotka asettautuvat muiden ihmisten yläpuolelle ts. ei kauhean positiivista kuvaa ole jäänyt. Jotkut taas ovat olleet empaattisia, avoimesti ajattelevia ja uusiin asioihin kiinnostuneesti suhtautuvia pohdiskelijoita, joilla on jalat silti tukevasti maassa, sellaisista on jäänyt positiivinen kuva.
31 v.
mut jos on tapaamishetkellä työtön ei enää kelpaakaan? Uskomatonta kuinka pinnallisia naiset on.
niin sanottiin?
Saa olla työtön, jos siivoaa, imuroi, pesee pyykit ja astiat ja hoitaa kaikki juoksevat asiat.
Molemmilta puuttuu tietty intohimo elämään.
Olet varmaan tehnyt tarkoituksella vastakkain asettelun räikeäksi. Nuo ovat kuitenkin enemmän temperamentin kuvauksia. Ujous mm. on hyvin sensuelli piirre miehessä, jos ai ole vain jäänyt ujoutensa vangiksi.
”Yökiitäjiäkin” on monenlaisia. Jos tarkoitat ”yökerhokiitäjiä”, niin sellainen on pitkä miinus. Mutta jos hän on valmis viettämään yön vaikka järvellä tai hauskassa seurassa niin se on plussaa. Se, että mies osaa sukkuloida monenlaisten ihmisten seurassa, on plussaa. Tämä tarkoittaa että osaa lukea aina kunkin seuran kontekstin oli se sitten naapuri juoppo poikamies tai cocktail kutsuilla oleva kaupunginjohtaja.
A:n ”taiteellisuus” ei taida olla varsinaista taiteellisuutta? Taiteilijat ovat usein intohimoisia ja elämää täynnä olevia ihmisiä. Heillä on usein selkeitä tavoitteita elämässä. Mutta he joutuvat elättämän itseään myös porvarillisissa ammateissa, silloin on ihan hyvä ettei tiedä, mitä isona tekee, koska en minäkään vielä tiedä. Näitä tyyppejä minulla on ystävinä useitakin, ei vain löytynyt sitä "rakasta" heidän joukostaan.
Jos A miehellä tarkoitetaan näitä ”tavallisia” (ei siis taitelijoita) miehiä, joita pursuaa joka kylässä ja jotka ”lusivat” elämäänsä sattumanvaraisuuksien avulla, niin kiitos ei. Heille elämä on pakko eikä mahdollisuus. Tuollainen ihminen on melkoinen kivireki perässä vedettäväksi. Juu, näitä olen tavannut ja jopa ollut avioliitossa.
Mielenkiintoinen on tuo B vaihtoehto, sillä nyt elän Melkein sellaisen miehen kanssa. Tosin ”perinteisellä” miehellä on se huono puoli, että hänen kanssaan puuttuu henkisyyden myötä monipuolisuus. Ne puutteet ovat korvattava tekemällä omia juttujaan työn ja harrastusten kautta sekä ystävien seurassa olemalla, eikä tätä osa-aluetta voi jakaa hänen kanssaan. Luojan kiitos hän kuitenkin epäsovinnainen tarvittaessa eli vapaa aikana ja hän on oppinut luopumaan liian ”selvistä sävelistä”. Samoin hän osaa jo elää vahvasti tässä hetkessä eikä rahan tienaaminen ole pääasia. Nuo ovat hänen mielestään tehneet elämästä paljon onnellisempaa.
B miehellä voisi olla myös yksi suuri miinus ja se olisi omaisuushakuisuus. Se sotii omia arvojani vastaan jo niin rajusti, että tuskinpa toista kertaa haluaisin häntä tavata mitenkään intiimisti.
Terve taas. Mulle tuli sama tunne kuin toiselle kirjoittajalle eli lukiko naiset tota A:n kuvausta vähän ku piru raamattua? Enhän mä sanonu että A on ollu vuosikausia työttömänä vaan työtön tällä hetkellä. Jos muutan A:ta sen verran että hänkin on töissä sanotaan ny vaikka Citymarketissa myyjänä mutta siellä työssä käyminen on pakkopullaa? A:n mielestä ainoa hyvä puoli on että saa olla ihmisten seurassa eikä tarvitse istua yksin omassa "neliössä" tai raataa tehtaalla, mitenkään kenenkään ammattia vähättelemättä?
A vai B - Hyvä kysymys! Vaikka tietyssä mielessä onkin kyse asioiden kärjistämisestä, tällaisia asioita on hyvä miettiä sekä itsetuntemuksen että parisuhteen kannalta.
Ensimmäinen mieheni oli B-tyypin mies (elämänkumppani 25 vuotta) ja nykyinen mieheni on A-tyypin mies.
Nuorempana B-tyyppinen mies sopi paremmin sen aikaiseen arvomaailmaani. Pelkäsin A-tyypin miehiä/nuoria (ehkä siis itseänikin). Vanhetessani oma arvomaailmani muuttui melkoisesti ja eri suuntaan kuin ensimmäisen mieheni arvomaailma. Se aiheutti melkoisia ristiriitoja (sekä henkisiä että fyysisiä). Tämänhetkisessä elämässäni voin A-tyypin mieheni kanssa aidosti jakaa asioita ja todella kokea eläväni eli meillä on samankaltainen arvomaailma. Entinen mieheni löysi (jo avioliiton aikana) B-tyyppisen naisen ja he ovat todennäköisesti onnellisia keskenään.
Mielenkiintoisinta ja yllättävintä on kuitenkin ollut se, että A-tyypin mieheni kanssa voin myös toteuttaa kaikkia naiseuteni puolia; voin olla Demeter, Afrodite, Artemis, Persefone, Pallas Athene, Hestia tai Hera. A-tyypin mieheni kykenee omassa miehisyydessään vastaamaan kaikkiin naiseuteni piirteisiin. Asia, jota nuorena pelkäsin, onkin elämäni suurin onni.
Molemmat vaihtoehdot, A ja B, ovat siis varmasti yhtä oikeita ja hyviä, kunhan elämänkumppanien arvomaailmat kohtaavat. Ongelmia saattaa tulla silloin, kun ihmiset ovat elämässään eri kohdissa arvoevoluutioasteikolla tai kun he niin sanotusti "kasvavat erilleen" (totta vaikkakin kliseistä).
Nainen rupsahtaessaaa sitten huolii A:n kun on ottanut nuorena ja kauniina B:n vierelleen eikä ole vilkaissut edes A:n päin.
B pääsee juhlaillalliselle ja vielä pokaa nuoren kauniin B-neidon vielä jälkiruuaksikun taas A odottelee isäntäväen ruokaillessa ja pääsee lopulta nuolemaan A-naisen sormista pois rasvan.
Miksi tämä kehityskulku ei kuulosta jären houkuttelevalta siis jos on A-tyypin mies.
Jos laittaa esimerkeiksi kärjistetyt tyypit, on hieman lapsellista valittaa siitä, että ne luetaan juuri sellaisina. Ihan vain vinkiksi aloitusten tekemiseen, sukupuolesta riippumatta... :)
Itselleni "kelpasi" aikoinaan mies, jonka opinnot olivat jääneet kesken ja joka työskenteli vähän arvostetuissa hanttihommissa. Ihastuin hänessä herkkyyteen ja ujouteen, jotka antoivat minullekin mahdollisuuden olla pehmeämpi. Mies, jolla ei ole kykyä empatiaan, ei oikein jätä naisellekaan tilaa olla haavoittuvainen oma itsensä.
Minä siis koen näin. Jos A - mies olisi hakemassa töitä ja kiinnostunut menemään johonkin suuntaan, vaikka vielä epäselvään, hän olisi ykkösvalintani. Mies, joka posottaa kohti materiaalisia päämääriä ajattelematta, ei taitaisi riittää minulle.
Tätä lausetta en välttämättä ihan ymmärtänyt: "Et tuntisi miehen kanssa perinteistä sukupuolten/sukupuoliroolien välistä positiivista vastakkainasettelua." Tarkoittaako vastakkainasettelu sotä, että mies olisi äijä joka tomii, ja odottaa naisen vikisenvän? Vai mitä? Itse kavahdan kaikkea perinteistä sukupuoliroolien noudattamista, joten itselleni olisi vain bonusta jos mitään vastakkaisasettelua ei esiintyisi. Seksissä tosin pidän siitä, että mies on dominoivampi. Olen itse aktiivinen, mutta jos mies ei sängyssä edes joskus ole ns. niskan päällä, seksi kyllä loppuu. Onneksi oma mieheni on juuri sellainen, joka on ajatteleva ja herkkä, mutta pitää seksistä jossa hän on dominoivapi osapuoli.
Sekä miehet että naiset edellyttävät kumppanilta fyysistä vetovoimaa, ts. itselle mieluisia ulkonäön piirteitä ja seksuaalisia mieltymyksiä. Nämä toiveet vaihtelevat aika suuresti näennäisesti samanlaisten ihmisen välillä, joten tämä seksiaspekti tuo ehkä yhden ulottuvuuden lisää keskusteluun. Empaattinen ja herkkä voi tykätä rajusta seksistä ja uratykki voikin haluta olla vietävänä...
Missäs ap luuraa, luulisi olevan iloinen kun tässä ketjussa on taas vähän lisää vastauksia. :D
juuri. Ja hyvä kun vastauksia on tullu jo enemmän, keskustelu jatkuu? En halua turhaan jokaiseen viestiin vastata, näin ketju pysyy helppolukuisempana. Muut saa tottakai vastata!
vaihtoehdon A
Olen nainen ja valitsisin ehdottomasti herra A:n! Olen itse myös parasta A-ryhmää.