Kirjoitan tänne koska haluan ottaa itseäni niskasta kiinni ja kysyä neuvoa. Olen 24-vuotias, tavallinen nuori nainen ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian 3 vuotta. Suhteemme on ollut aika mutkikas ja kulmakiviä löytyy.. on ollut myöhäisiä keskenmenoja odotetusta lapsesta, äheisen kuolemia ja kaikennäköistä semmoista. Nyt kaiken jälkeen olemme keränneet itsemme ja kihlauksen jälkeen muutimme ulkomaille saatuamme molemmat hyvät työpaikat. Kaikki näyttää olevan kondiksessa ja olemme onnellisia yleisellä tasolla.
Ongelmana on se että suhteen ensimmäisen vuoden aikana hän petti minua muutaman kerran, ja vaikka olen "antanut anteeksi" ja rakastankin häntä tosi suuresti, aina välillä (varsinkin muutaman viinilasin jälkeen) muistot nousevat pintaan ja ajaudumme riitelemään aiheesta. Muutettuamme tänne huomasin humaltuneena tekeväni jotain mitä en ikinä olisi kuvitellut tekeväni: käyn häneen käsiksi.
Ensiksi se oli läpsimistä ja raapimista, myöhemmin se on muuttunut jopa kimppuun käymiseksi. Näistä asioista ei seuraavana päivänä puhuta kun "vähän vitsaillen" kun hänen käsivarret ovat naarmuilla. Samaan kuuluu myös suuri henkinen väkivalta.. kiristely, kiusaaminen, haukkuminen ja ali-arvoiminen.
Rakastan häntä suuresti, ja hän rakastaa minua. Hän ei ikinä ole käynyt, eikä varmaan ikinä voisi käydä kimppuuni. Olemme hyvin onnellisia, mutta nämä isot haamut tulevat ulos useammin ja useammin ja minusta tuntuu että tämä tuhoaa meidät.
Olen aina ollut tosi vastaan väkivaltaa, eikä tämmöistä ole edellisissä suhteissa / muiden ihmisten kanssa ikinä tullut esille. Isäni on hyvin väkivaltainen ihminen (fyysisesti ja hyvin vahvasti myös henkisesti) , ja minua on aina oksettanut sellainen käyttäytyminen. Nyt näen itsessäni tuon ihmisen.
Muutimme maahan missä juhliminen ja alkoholi näkyy arkipäivässä aika usein, ja minä hyvin pienikokoisena humallun jo pienestäkin määrästä.. ja en ymmärrä miten voin muuttua sellaiseksi. Tietenkään en jokakerta muutu agressiiviseksi.. kahden kuukauden aikana tapauksia on ehkä ollut 4. On totta että pettämiset ovat edelleen iso pala minulle nieltäväksi. Ehkä siksi koska mies on myöntänyt että halusi tehdä niin ja "oli rehellinen".. totuus sattuu niin että olisin toivonut hänen valehtelevan. Kaiken tuon jälkeen minusta tuli myös tosi mustasukkainen, mikä vaikuttaa agressioon tietysti.
Mitä minun tulisi tehdä ettei tilanne lähde käsistä ? Olen kyllä hyvin tempperamenttinen ja riidellessä korotan ääntäni ja heittelen tavaroita (mutta ennen en ikinä toista kohtaan!!!) mutta tämä on jo hullua. En halua tehdä rakkaalleni mitään pahaa ja tunnen valtavaa ahdistusta kaiken tämän takia.
Olen vähentänyt alkoholin käyttöä ja yrittänyt purkaa ahdistusta ja agressiota urheiluun, mutta olo on toivoton.
Auttakaa, pyydän.
Ongelmana on se että suhteen ensimmäisen vuoden aikana hän petti minua muutaman kerran, ja vaikka olen "antanut anteeksi" ja rakastankin häntä tosi suuresti, aina välillä (varsinkin muutaman viinilasin jälkeen) muistot nousevat pintaan ja ajaudumme riitelemään aiheesta. Muutettuamme tänne huomasin humaltuneena tekeväni jotain mitä en ikinä olisi kuvitellut tekeväni: käyn häneen käsiksi.
Ensiksi se oli läpsimistä ja raapimista, myöhemmin se on muuttunut jopa kimppuun käymiseksi. Näistä asioista ei seuraavana päivänä puhuta kun "vähän vitsaillen" kun hänen käsivarret ovat naarmuilla. Samaan kuuluu myös suuri henkinen väkivalta.. kiristely, kiusaaminen, haukkuminen ja ali-arvoiminen.
Rakastan häntä suuresti, ja hän rakastaa minua. Hän ei ikinä ole käynyt, eikä varmaan ikinä voisi käydä kimppuuni. Olemme hyvin onnellisia, mutta nämä isot haamut tulevat ulos useammin ja useammin ja minusta tuntuu että tämä tuhoaa meidät.
Olen aina ollut tosi vastaan väkivaltaa, eikä tämmöistä ole edellisissä suhteissa / muiden ihmisten kanssa ikinä tullut esille. Isäni on hyvin väkivaltainen ihminen (fyysisesti ja hyvin vahvasti myös henkisesti) , ja minua on aina oksettanut sellainen käyttäytyminen. Nyt näen itsessäni tuon ihmisen.
Muutimme maahan missä juhliminen ja alkoholi näkyy arkipäivässä aika usein, ja minä hyvin pienikokoisena humallun jo pienestäkin määrästä.. ja en ymmärrä miten voin muuttua sellaiseksi. Tietenkään en jokakerta muutu agressiiviseksi.. kahden kuukauden aikana tapauksia on ehkä ollut 4. On totta että pettämiset ovat edelleen iso pala minulle nieltäväksi. Ehkä siksi koska mies on myöntänyt että halusi tehdä niin ja "oli rehellinen".. totuus sattuu niin että olisin toivonut hänen valehtelevan. Kaiken tuon jälkeen minusta tuli myös tosi mustasukkainen, mikä vaikuttaa agressioon tietysti.
Mitä minun tulisi tehdä ettei tilanne lähde käsistä ? Olen kyllä hyvin tempperamenttinen ja riidellessä korotan ääntäni ja heittelen tavaroita (mutta ennen en ikinä toista kohtaan!!!) mutta tämä on jo hullua. En halua tehdä rakkaalleni mitään pahaa ja tunnen valtavaa ahdistusta kaiken tämän takia.
Olen vähentänyt alkoholin käyttöä ja yrittänyt purkaa ahdistusta ja agressiota urheiluun, mutta olo on toivoton.
Auttakaa, pyydän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet ehkä antanut anteeksi mutta unohtanut et ole etkä luota enää häneen, ikävä sanoa että teillä on ero edessä viimeistään siinä vaiheessa kun miehesi katsoo saaneensa turpaansa riittävästi tuosta pettämisestä koska alitajuntasi ei näköjään unohda tapahtunutta.
Miehesihän on syyllinen pettämiseen mutta se ei oikeuta henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, väkivaltainen käytöksesi ei todennäköisesti ainakaan vähene ajan kuluessa ellet oikeasti käsittele asiaa.
Voin ainakin itsestäni sanoa sen että jos avokkini pettäisi minua suhde olisi samantien ohi koska tiedän että en voi unohtaa tuollaista asiaa enkä luottaa häneen sen jälkeen, pettämistä ei oikeuta mikään mutta olenkin tässä asiassa ehkä vähän mustavalkoinen mutta ulotan myös samat vaatimukset suhteessa itseeni.
Sinun pitääkin nyt miettiä voitko todella unohtaa tapahtuneen ja toimia sen perusteella, tuon kumpaakin vahingoittavan toimintatavan ylläpitäminen ei ole kummallekaan hyväksi.
Saattaa olla, että mainitsemasi kulmakivet ovat lisänneet taakkaasi. Ulkomaille muutto ja totutuista kuvioista luopuminen ovat ehkä vaikuttaneet siihen, että koet olosi nyt turvattomaksi uudessa paikassa. Purat pahaa oloasi lähimmäiseesi ja luotettuusi - hän on ainoa jolle niin voit tehdä. Luottamuksesi ei ole kuitenkaan täysin palautunut ja olet hänelle nyt vihainen ja katkera siitä, ettet koe olevasi hänen kanssaan turvassa, vaikka hänen läsnäolonsa on aika keskeinen juttu sinunkin kannaltasi.
Miehesi pettämiset ovat yksi asia, ja väkivaltaisuutesi toinen. Ymmärsit itsekin, että käyttäytymisesi malli on periytynyt isältäsi. Sinun tulisi käydä läpi lapsuudestasi lähtöisin olevat ongelmat mieluiten psykologin tai psykoterapeutin kanssa. Koita myös itsenäistyä, hanki omia ystäviä, tee omia asioita.
Meillä myös oli kolmen vuoden suhde, missä nainen sitten lähti pettämisen tielle. Väkivalta tosin oli täysin molemminpuolista riidoissa. Käytiin terapiassa jne jne. Aina oli 2-3 vkoa rauhallista ja sitten taas sama homma alusta. Luottamus ja tunteet hävisi. Ei niitä vaan enää saa takas... Ja vituttaa suuresti. Oli intohimoinen suhde ja paras tähän mennessä.
Ikää kummallakin 27, Meillä kylläkään ei juuri koskaan juoda.
Itselläni paljon parempi olo nyt aloittaa jonkun kanssa alusta ilman sitä sontaa, minkä toinen suhteeseen toi. Kerran aiemminkin käynyt vastaavasti ja silloin olin 5v suhteessa viimeiset kaksi vuotta aika maassa, kun sain tietää lasteni äidin pettäneen... Ei tehnyt hyvää meidän suhteelle ja minä tulistuin siinä, vaikka olen melko rauhallinen persoona muuten. Mutta siitä suhteesta puuttui alusta asti rakkaus täysin ja muutenkin se suhde meni vähän nuoruuden piikkiin.
Jos toisesta välittää ja sitä rakastaa, niin ei siinä tule mieleenkään pettää toisen luottamusta. Siihen nimenomaan suhteen täytyy perustua.
jätä hänet heti.Ulla on vielä elämää elettävänä.Noinko haluat kohdeltavan itseäsi.Siis lähe etsi kämppä muualta mieluimmin eri kaupungista hoida arkiset asiat netin kautta asunnot sun muut uudet tuulet.Ja varsinkin näin joulun ja uudenvuoden alla ryhdy toimiin.Olet tavan vuoksi vaan.....
Puhukaa, se auttaa
Jos toisesta välittää ja tietää että on läheinen ihminen niin kyllä pitäisi pystyä pitää itseäs kurissa..! Niin minulle kerrotti ku menin mieheni takia terapeutille ku hän oli sellainen.. Vaikka luulee rakastavansa toista mut ei se anna oikeuttaa satuttaa toista ihmistä..!!!
niinkö yksinkertaista on tämä kaikki ? kyse on siis vaan "itsensä kurissa pitämisestä" ? oletpa mustavalkoinen..
no hohhoijakkaa
Tottakai myös naisten kannattaa hakea ulkopuolista apua omasta väkivaltaisuudesta eroon pästäkseen, jos ei muuten saa hillittyä itseään. Ja minun mielestä miesten pitäisi myös nykyistä enemmän kerta kaikkiaan vaatia, että väkivaltaisuuden on loputtava. Sehän on käyttäytymisen muotona aivan sekopäistä.
Nykyään naisillekin löytyy paikkoja, joista voivat hakea apua. Esim. tällainen on olemassa, kuin Väkivalta-apua -palvelu. Olen kuullut muutaman tutun kautta siitä vain hyvää. Niin vain on naisetkin päässeet eroon omasta väkivaltaisuudestaan. www.vakivalta-apua.fi
Ketjun aloittaja kertoo olevansa ulkomailla, joten tämä ei tietysti häntä auta. Pahoittelut siitä
vaikea tilanne sinulla, mutta koska miehesi halusi pettää toisen kanssa, niin hän siis halusi ottaa riskin ja haavoittaa sinua. Siis huom! Halusi, että koet pahaa oloa. Hän ei rakastanut sinua riittävästi.
Sinulle voi olla kehittymässä narsismi, mikäli jatkat tuon tyypin kanssa. Merkit epähallitusta ja tunteettomasta käytöksestä ovat jo ilmassa.
Myös mielestäni on narsistista pettää toista ja aiheuttaa erittäin suurta henkistä kärsimystä toiselle sillä keinoa. Henkinen väkivalta on myös nähtävä äärimmäisen raskaana. Koska poikakaverisi halusi pettää, hän ei tuntenut sinua kohtaan minkäänlaisia rakkauden tuntemisia.
Muistakaa, että pettäjässä asuu sisällään jo narsisti. Hän on itsekäs eikä rakasta kumppaniaan senkään vertaa, että jättäisi teon tekemättä toisen mielipahan vuoksi.