Rakastan niin että sattuu

Voi luoja kuin pelkään..pelkään,että tämä suhde tuhoaa mut. Tiiättekö, kun rakastaa toista niin lujaa, että kaikki muu menettää merkityksensä, ei ajattele seurauksia, on vain se toinen ihminen ja minä ja kaikki muu tuntuu toisarvoselta.
Mulle kävi niin.. Olin naimisissa, onneton ja lujaa kyytiä katkeroitumassa, sitten tapasin miehen, joka avas mun silmät ja sai mut tuntemaan että elämällä voi olla jotain tarjottavaa..
Ja luovuin kaikesta mitä mulla oli.. ja rakastin ja rakastan yhä enemmän. Välillä vaan sellanen tuska valtaa yllätteän, mietin, että mitä jos tämä ei onnistukkaan..?? Oon menettänyt ystävät, perheen.. Ja mä pelkään, että jos tää suhde joskus loppuu, niin sit mua ei ehkä ookkaan. Kuulostaa tyhmältä, tiiän sen.
Mut elämä on jo vuosi kausia ollut sellasta taistelua, mä oon ollut aina vahva ja jaksanut ja tukenut muita. Monta kertaa on tehnyt mieli luovuttaa ja antaa periks,mutta ei, tää likka on mennyt eteenpäin oman tuskan unohtaen.
Mutta nyt pelkään, että mitä jos elämäni rakkaus koituukin tuhoks.
Helpotti jo.. oli pakko purkaa ajatuksia jollekkin.
12205
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Minulla oli aika lailla samanlainen tilanne noin 6vuotta sitten. Rakastuin niin silmittömästi että oli pakko irtautua avioliitosta ja lapsistakin vähäksi aikaa. Mutta onneksi olivat jo sen verran vanhempia että ymmärsivät asian minun kantilta. Ja edelleen olen tämän rakkauden kanssa ja tuntuu että päivä päivältä rakastamme toisiamme enemmän. EX- miehenikin ymmärsi että en voi asialle mitään mentävä on. Ja olemme ystäviä edelleen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mimmi kirjoitti:

Voi luoja kuin pelkään..pelkään,että tämä suhde tuhoaa mut. Tiiättekö, kun rakastaa toista niin lujaa, että kaikki muu menettää merkityksensä, ei ajattele seurauksia, on vain se toinen ihminen ja minä ja kaikki muu tuntuu toisarvoselta.
Mulle kävi niin.. Olin naimisissa, onneton ja lujaa kyytiä katkeroitumassa, sitten tapasin miehen, joka avas mun silmät ja sai mut tuntemaan että elämällä voi olla jotain tarjottavaa..
Ja luovuin kaikesta mitä mulla oli.. ja rakastin ja rakastan yhä enemmän. Välillä vaan sellanen tuska valtaa yllätteän, mietin, että mitä jos tämä ei onnistukkaan..?? Oon menettänyt ystävät, perheen.. Ja mä pelkään, että jos tää suhde joskus loppuu, niin sit mua ei ehkä ookkaan. Kuulostaa tyhmältä, tiiän sen.
Mut elämä on jo vuosi kausia ollut sellasta taistelua, mä oon ollut aina vahva ja jaksanut ja tukenut muita. Monta kertaa on tehnyt mieli luovuttaa ja antaa periks,mutta ei, tää likka on mennyt eteenpäin oman tuskan unohtaen.
Mutta nyt pelkään, että mitä jos elämäni rakkaus koituukin tuhoks.
Helpotti jo.. oli pakko purkaa ajatuksia jollekkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu