Uskotteko, että asiat tässä elämässä ja maailmassa tapahtuvat sattumalta vai ohjaako tapahtumien kulkua jonkinlainen johdatus jostain "korkeammalta tasolta"? Minä olen rakentanut elämääni toivoa siitä, että kaikki tapahtuu jonkin suuren käsikirjoituksen mukaan ja että siitä johtuen kaikilla tapahtumilla elämässä, olivatpa ne miten kauhistuttavia ja tuskallisia, on jokin tarkoitus isomman kokonaisuuden kannalta. Elämä ei ole kutitellut minua hanhenuntuvilla vaan pieksänyt kettingillä olan takaa ja välillä olen epäillyt, että josko tämä jota elämäksi kuvittelen onkin itse asiassa se kuuluisa Helvetti. Ehkä se varsinainen elämä pääsi livahtamaan minulta ohi ja tässä vaan räydytään Helvetissä.
Uskotteko sattumaan
tubu.
12282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ristimisen sijaan toivoisin että ihmiset tekisivät jotain niin maailmasta tulisi parampi paikka.
On paljon helpompaa nähdä elämässä joku kuvio jolla on joku merkitys, kuin ajatella puritaanisesti, että kakki on vaan puhdasta sattumaa. Ihmisellä on pohjimmiltaa tarve (ainakin jossakin iässä) selittäää asioita ja löytää tarkotus omalle olemassaololleenkin ja mieluiten vielä joku positiivinen tarkoitus.
Ajatus helvetistä johtuu meidän kristinuskosta. Uskoipa siihen tai ei se lilluu silti tässä ympärillä niin kuin moni muukin asia, joka liityy tuohon uskontoon ja jota me ajatellaan/ollaan väkisinkin, ja monesti täysin tiedostamattakin.
Kun sitten menee johonkin sanotaan nyt vaikka buddhalaiseen kulttuuriin niin ajatusmaailmakin on taas ihan erilainen.
Säkin voit positiivista toivoasi pönkittäen ajatella, että se "kettingillä pieksäminen" on kasvattanut sut siksi ihmiseksi joka sä nyt olet ja että se ei silti vie sulta ihmisoikeuksia tai tee susta yhtään niitä "hanhenuntuvilla kutiteltuja" huonompaa yksilöä. Suakin on vaan yksi tällä planeetalla ja jo se tekee susta ainutlaatuisen, olipa sun henkilöhistoriasi millainen tahansa.
Ja huonojen juttujen jälkeen tulee aina jotakin hyvää, ja kaikilla asioilla on tapana selvitä. :)
kakki ny ei ainakaan ole puhdasta sattumaa, etenkään puhdasta.. ehe ehe sori
jos et enää olisikaan osa suurta käsikirjoitusta, vaan vaikuttaisit sataprosenttisesti itse sataprosenttiseen elämääsi? Voisiko kelkka kääntyä?
johon minulla olisi ollut itselläni mahdollisuus vaikuttaa elämänkulussani niin olisin halunnut syntyä toivottuna ja rakastettuna lapsena tähän maailmaan tai vaihtoehtoisesti: jäädä syntymättä. Mutta siinä suuressa käsikirjoituksessa oli kirjoitettu asiat toisin.
Sattumaa kaikki, jos minulta kysytään. Jossain määrin elämään voi vaikuttaa itsekin, mutta kaiken jälkeen tulee aina jotain, mille ei voi mitään. Voi vain selviytyä ja jatkaa elämäänsä. Jälkeenpäin näyttää sitten siltä, että tälläkin oli tarkoituksensa, koska ihmismieli on taipuvainen rakentamaan suuria tarinoita turvakseen. Ja sehän on ihan ok.
Vastaus perimmäiseen kysymykseen on 42.
Itse uskon jonkin sortin karman lakiin. Ainakin omalla kohdalla. Mutta eihän sillä kaikki selity, esim miksi lapsi sairastuu leukemiaan. Mutta koitan uskoa siihen, että tekemällä itse hyviä tekoja (palauttamalla kadulta löydetyn lompakon, auttamalla vanhuksen bussista, auttaa tarvitsevia jne), myös joku muistaa minua vastaavissa tilanteissa... Kuon kuolet, niin kuolet. Ei helvettiä, ei taivasta, ei mitään. Matkasi maan päällä loppuu, ja that's it.
Karman lain mukaan lapsi sairastuu, koska on edellisessä elämässään tehnyt jotain pahaa. Aika ankea ajatus.
Hyvää tekemällä tulee itselleenkin hyvä mieli, tuo taas on suunnilleen dharmaa, karma on syyn ja seurauksen laki. En usko että kukaan pahantekijä voi tosissaan olla onnellinen, vaikka maallista mammonaa olisi pilvin pimein.
Itse en usko, että olisi jumalaa olemassa, tai että meidän täällä olomme olisi etukäteen käsikirjoitettua. Mutta uskon kuitenkin ihmisen henkisyyteen ja uskon myös että kuoleman jälkeen on elämää. Ehkä me olemme täällä vain kokemassa. En usko että kuoleman jälkeen on myöskään mitään rangaistusta, eli helvettiä pahoille ihmisille. Jos sinä olisit ollut Hitler, niin mitä olisit tehnyt? Olisit tehnyt tasan sen, minkä Hitlerkin teki, koska sinulla olisi ollut hänen geeninsä, hänen kokemuksensa, hänen aivonsa ja jos ei olisi, niin et sinä silloin olisi ollut Hitler. Yritän tässä sanoa, että me kuitenkin olemme omien itsejemme vankeja, vaikka tietysti meillä on myös valinnan vapaus. Mutta voimme sairastua päästämme ja persoonallisuutemme voi muuttua täysin, keitä me silloin olemme? Tai ihan jos vain ajattelee omaa lapsuuttaan, niin tuntuu siltä, että tämä "lapsi" on eri henkilö kuin minä tässä nyt.
Sinähän olet mahtava natsisympaatikko.
Eihän Hitler joudu helvettiin tietystikään. Eihän me sitä päätetä taukki!
Eikä varsinkaan naiset.
Sen päättää Jumala:)
Uskon että on olemassa Jumala ja tämä ihmisen kyky ymmärtää hyvää ja pahaa
heijastaa jotain jumalallista. Kyllä sä sen tunnet.
Mutta miksi pohdit?
Jaa pillua sitä tarvitseville!!
Missä on arteesi siellä on myös pillusi!
vittuilijoita!
Uskot varmaan että taivaassakin on pilluja.