Millainen loukkaus mieheltä naiselle on niin syvä, että jää sykologinen trauma ja jopa vaikeuksia avautua tunnetasolla?
Itse en ole hyvä seuraihminen mutta haluan olla veistosjumalatar.Jos tätä käsitystä itsestäni horjutetaan,vaivun masennukseen.On kehuttu veistosmaiseksi mutta on myös pidetty muotojen takia puolilihavana.Pahin loukkaus miesmaailmasta mulle naisena voisi olla: sä et ansaitse rakkautta etkä flirttaavaa huomiota,koska olet ruma, epäattraktiivinen.
Eleet ja teot voivat puhua tuhat sanaa.Kokonaan laimiinlyönti sosiaalisesti merkitsee,että on miehelle näkymätön ellei jopa just rumilus.
Itse en ole hyvä seuraihminen mutta haluan olla veistosjumalatar.Jos tätä käsitystä itsestäni horjutetaan,vaivun masennukseen.On kehuttu veistosmaiseksi mutta on myös pidetty muotojen takia puolilihavana.Pahin loukkaus miesmaailmasta mulle naisena voisi olla: sä et ansaitse rakkautta etkä flirttaavaa huomiota,koska olet ruma, epäattraktiivinen.
Eleet ja teot voivat puhua tuhat sanaa.Kokonaan laimiinlyönti sosiaalisesti merkitsee,että on miehelle näkymätön ellei jopa just rumilus.
Vastaukset 40
Vanhimmat
teeskentelin kaikki orgasmini
Olisko kenties väärä palstavalinta?
Miten muuten on, ajatteletko itse mahdollisesti solvaavasi miehiä?
Tota, jätä viinan ja tabujen sekakäyttö niin nuo ajatuksetkin selkenee!
"Eleet ja teot voivat puhua tuhat sanaa.Kokonaan laimiinlyönti sosiaalisesti merkitsee..."
́Jaahas. Kerrankos sitä kuulee olevansa kävelevä vittuilu koko femiiniselle maailmalle - tietämättään ja tahtomattaan :D
olen joskus suutuksissani loukannut jotakuta pahasti, mutta kai se on yksilökohtainen asia, mistä kukin suuttuu. Riippuu itsetunnostakin ja kaikki eivät välttämättä niin loukkaannu, vaan he menevät itseensä loukkauksen jälkeen.
... ... ... ... ... ... ... ... ... ... .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
mut pahinta on se kun loukkaa toista tarkoittamatta
mulle pahin loukkaus oli se kun sain tietää että samaan aikaan seurustellessamme mies sanoi rakastavansa toista ja halusin tämän luo yöksi.kännissä tosin mutta mitäpä se oikeuttaa. Tällä hetkellä sama mies on sitä mieltä että rakastaa kyllä minua sellaisena kuin olen kunhan en muutu painavammaksi..
mielestäni en ole ruma enkä edes ylipainoinenkaa tällä hetkellä eikä mieskään mikää hyväkroppainen ole ja silti minä olen sen aina hyväksyny vaikka painoa tulisi lisää tai tippuisi..
"rakastaa kyllä minua sellaisena kuin olen kunhan en muutu painavammaksi.."
toi on jo aika paha...
niitä on monenlaisia. Tältä palstalta löytyy paljon esimerkkejä, jos todellisesta elämästä ei ihan heti tule mieleen.
Ilmeisesti kokeilijoita (mikä sattuu vai sattuuko mikään?) on paljon. Tai sitten on harvoja sitäkin aktiivisempia suunpieksijöitä.
näköön liittyvät eivät vaikuta, jos itsekin osaa realistisesti arvioida mitä peilistä näkee. Makuja on toki monenlaisia, sille ei voi mitään. Itsestään nämä solvaajat enemmän kertovat kuin luulevat naisista kertovansa. Keitä se sitten sellaisina jaksavat kiinnostaa?
"Aivan Sama"
no osuipa, kun on tullut ne sanottua. Olisko niin, että niin kauan kuin jotain kuitenkin sanoo, vaikka vihoissaankin, niin ei ole kellekkään "aivan sama". Tai tilanteestakin se kyllä riippuu.miten sanoo. Sanoin , kun tuli mittari täyteen , eikä mitään tolkkua saanut mistään , ei jaksanut ei.
on muuten aivan totta; pahemmin ei ois voinu kerran vastata...
No niinpä, niinpä...
Jos nyt ei mitään naisen seksuaalikäyttäytymisestä solvailijoita lasketa - ja mä onneksi en sellaisten miesten kanssa tekemisissä juurikaan ole joutunut olemaan, niin kyllä se pahin loukkaus mieheltä naiselle on musta pelkkänä - ainoastaan pelkkänä- seksiobjektina tai ainoastaan mukamas vain 'miestä varten' olemassaolevana pitäminen, joskaan ei sellainen törppöys nyt välttämättä mitään traumoja aiheuta, vaan inhottaa vain. Seksuaalisestikin kun sitä haluaa olla intohimoa herättävä ja ns. miellyttämään pyrkivä ainoastaan sellaiselle miehelle, jota kohtaan itsekin tuntee vetovoimaa - kyseisiin eivät luonnollisestikaan kuulu minkäänlaiset sosiaalihierarkiaporsaat. Mä henkilökohtaisesti en pidä esimerkiksi siitäkään, että jos esimerkiksi tuntematon tai puolittu mies "tytöttelee" mua, ilmaisten negatiivisia sukupuolihierarkisia käsityksiä.
Mainitsemiisi "traumoihin" en osaa sanoa... Sellaiset syntynevät, jos syntyvät, varmaan ennen kaikkea epäonnistuneista pidemmistä läheissuhteista, jos syntyvät. Luulis, että ainakin jostakin vuosikymmenien tehokokki &sänkypalvelija, between nyrkki & hella- suhdesysteemistä jäisi kenelle tahansa vaikeuksia "avautua tunnetasolla".
Mä taas en halua olla "veistosjumalatar", enkä onnekseni olekaan.:D Tuli käyttämästäsi termistä mieleen nähtävyyksien museointi tai jonkinmuotoinen eksistentialismi:)
Äkkiä ajatellen pahinta, mitä mies voisi sanoa, olisi etteivät yhteiset lapset ole hänen. Se loukkaisi sekä naista että hänelle kaikkein rakkaimpia eli lapsia ja koko suhdetta. (Joskus lapset tietysti eivät ole isän omia biologisesti, mutta jos mies on tämän hyväksynyt ja toiminut isänä, ei siitä sovi muistuttaa. Jos taas nainen on salannut asian, syyttäköön vain itseään.)
Kun vieläkin kerran jaksan näihin sanamuotoihin takertua, niin onkohan tuollaiselle (sinunlaiselle?) naiselle mies vain väline päästä päämääränsä, eli äidiksi. Kun jotenkin voisi kuvitella, että jossain haavemaailmassa olisi ensin ne aikuiset, jotka rakastavat toisiaan ja toinen osapuoli on se rakkain, ja jos heille jälkikasvua siunaantuu, niin se olisi vain silleen "heidän rakkautensa hedelmä".
Mutta niin, kai se sitten on pohjimmiltaan sillä tavalla, mustavalkoillen, jotta ihmiset käyttävät toisiaan päästäkseen haluamiinsa päämääriin, eli isiksi ja äideiksi. Kun siihen on päästy, tavoite saavutettu, voidaan mittailla "meitä" uudestaan, ja ehkä laittaa toinen kiertoon ja etsiä toinen kumppani, joka kenties antaa tyydytystä jollain toisella tasolla.
kaikkein rakkaimpia yleensä ovat lapset. Se rakkaus säilyy. Vanhempana pysyy ikuisesti. Parisuhteessa ei välttämättä.
Meillä ei vielä ole lapsia. (Toistemme kanssa olemme paljolti muista syistä kuin jälkeläisiä tuottaaksemme, vaikka olihan sekin toive yksi syy avoitua. Toivomme saavamme lapsia, kasvattavamme heidät yhdessä ja elävämme enemmän ja vähemmän onnellisina yhdessä elämämme loppuun asti. Mikäli lasta ei tulisikaan, toivon, ettei se johtaisi eroon. Aina vain kaikki ei käy niin kuin toivoo ja luulee.) Olen vain käsittänyt, että vanhempi sitoutuu pakostakin lapsiinsa eri lailla kuin puolisoonsa. Lapset kun eivät ihan vähään aikaan voi tulla ilman huolehtivaa vanhempaa.
Ehkä kiireessä kirjoitin jotenkin hassusti. (Ja varmaan taas jonkun mielestä tulee vääriä sanavalintoja.) Totta kai puolison pitää olla rakas. Tämän on itse valinnut ja vapaasta tahdosta tähän sitoutunut. Ehkä kuitenkin tilanteessa, jossa mies päästelee suustaan tuollaisia, se alkuun kovinkin rakas ei enää rakkaalta tuntuisi, vaan päällimmäisenä olisi halu suojella lapsia.
Vanhempieni naapurissa mies kulki vieraissa ja oli sairaalloisen mustasukkainen vaimostaan. Mitä ilmeisimmin hän on henkisesti häiriintynyt, kun kulkee kylillä puhumassa pahaa nyt jo entisestä vaimosta ja väittämässä, ettei hän ole niitä kakaroita tehnyt. Täysi-ikäiset lapset ymmärrettävästi eivät tahdo olla tekemisissä isänsä kanssa. Entisellä emännällä on uusi mies uutta tyydytystä tuottamassa. (Taitaa aika vahvana olla tyytyväisyys siitä, ettei tämä petä ja lyö ja on sen veran isokokoinen, ettei ex-mies uskalla nurkkiin kuseksia.) Siitä tuo loukkaus tuli mieleen, kun satuin lukemaan aloituksen.
"Vanhempieni naapurissa mies kulki vieraissa ja oli sairaalloisen mustasukkainen vaimostaan. Mitä ilmeisimmin hän on henkisesti häiriintynyt, kun kulkee kylillä puhumassa pahaa nyt jo entisestä vaimosta ja väittämässä, ettei hän ole niitä kakaroita tehnyt. Täysi-ikäiset lapset ymmärrettävästi eivät tahdo olla tekemisissä isänsä kanssa. Entisellä emännällä on uusi mies uutta tyydytystä tuottamassa."
Sillä miehellä taitaa ottaa kupolista kun vaimo on löytänyt uuden. Sehän on ihan tavallista että exää pitää mollata juuri sen takia että on itse jäänyt yksin ja toisella menee paremmin.
"(Taitaa aika vahvana olla tyytyväisyys siitä, ettei tämä petä ja lyö ja on sen veran isokokoinen, ettei ex-mies uskalla nurkkiin kuseksia.) Siitä tuo loukkaus tuli mieleen, kun satuin lukemaan aloituksen."
Heh! Näin sattuu olemaan.
itelle ainaki pahinta on ollu, jos ja kun itselle rakas ja tärkiä ihminen on alkannu halveksimaan....siis suusanallisesti sekä ihan käytöksenki tasolla..=o(
..kun aletaan kohtelemaan kuin olisit maailman huonoin nainen ja silti toisessa hetkessä rakas..kamalan ristiriitaista..ja loukkaavaa..=oI eikä noille halveksimisille ole ees mitään todellista syytä olemassa..muu kuin miehen oma henkinen pahaolo ja se on sitä purkamista toiseen...
ei mua niinkään kenenkään itselleni vieraan ns. tunneperäisesti merkityksettömän ihmisen sanat koskaan pysty haavoittamaan eikä jättämään jälkiä..mitkä jotenkin murentais...korkeintaan saa mulle asenteen ja ajatuksen harvinaisen vastenmielisestä tyypistä..ja alan välttelemään sitä..ja jos en kykene välttelemään käännyn sitä vastaan jossain määrin ja jätän huomioimatta niin pitkälle, kun mahdollista..=o)
siis pahimmat loukkaukset voi tulla vain ihmiseltä jota rakastat ja johon olet tunteillasi sidoksissa...muilla ihmisillä ei riitä kapasiteetti, ainakaan mun loukkaamiseen ja haavoittamiseen (henkisesti) ..=o)
en ota juuri minään yrityksiä huojuttaa mun itsetuntoani...siis ulkopuolisemmilta..titaanikuori siinä mielessä..
Minua loukkaisi jos minua sanottaisiin huonoksi äidiksi, rumaksi, tyhmäksi, valehtelijaksi.
Koska tiedän etten tasan ole mitään noista. Tuskin kukaan nainen haluaisi kuulla olevansa ruma, veikkaan ettei rumia naisia oikeasti kukaan sano rumaksi. Rumiksi haukutaan vain kauniita nättejä naisia, kyykyttämistä.
Mulle pahin solvaus oli joskus joltakin mieheltä kun sain kuulla olevani lehmä. Tuo varmaan kertoo jo, ettei kyseessä voi olla mitenkään aikuismainen mies, ei ainakaan verbaalisesti lahjakas kaveri...
"kun aletaan kohtelemaan kuin olisit maailman huonoin nainen" olisit laittanut vain ihmnen, nyt mitätöit täysin miehet :(
vilkaise joskus kuinka nätit silmät lehmillä on ja kuinka hyvältä naudanliha maistuukaan, eli sun täytyis olla ylpeä jos ja kun sua haukutaan lehmäksi.
eihän pilkatuksi tuleminen koskaan hyvältä tunnu..ellei ole masokisti..mutta itse en oikeastaan taas vaan laske semmosia juttuja mitenkään vakavasti otettaviksi..=o)
siis toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..kun ilkkuja on joku jolla ei mulle ole muutenkaan mitään syvempää merkitystä.....siis niikun tuossa muotoilevasti kerroin, niin haukku ei haavaa tee..sitä moni kokeilee..mutta aina yhtä turhaan....mutta jos oma puoliso alkais mua haukkumaan rumaksi..huonoksi vaimoksi..valehtelijaksi tms...niin loukkaantuisin tietysti..=o(
mutta aika pian alkaisin miettimään mistä hänen mielipiteensä tuli....mistä ja miksi..siis mutka oman itsen kautta ja syitä selvimään moiseen räköttämiseen...
hmm..nii on muakin nimitelty ties miten..mutta oikeastaan en juur ees muista kun ne mitkä loukkasi...eli joltakin ex mieheltä tulleet ivaamiset yms..on jääny osaksi mieleen..osa unohtunukkin..en jaksa kauaa miettiä semmosia..=o)
täällä netissä tulevat haukkumiset kannattaa sivuuttaa olankohautuksella..ei piä olla moksiskaan..kun ei mulla ainakaan ole mikään tarve ees olla kaikkien mieleinen..eikä kaunis jokaiseen silmään..saatika muutenkaan rouva täydellinen..mä olen vaan mä ja ne jokka pitää musta tämmösenään..ne pitää ja jokka ei piä..niin he eivät vaan sitten piä..mulle ihan ok..=o)
ei sureta lainkaan..ja nuo lehmittelijät on mitä on..ittestään ne eniten kertoo lehmittelyllään.. ;o)
mä muistelin samalla niitä miehiä..joiden kohdalla olen tuommosta kokenut..ja he ovat siis olleet miehiä..mutta oikeassa olet..jotta saahaan asia koskettamaan muitakin kun minua, niin korjataan ihminen..=o)
tuo nyt vaan kumpusi musta ittestäni..omista kokemuksistani...voin puhua vain niistä..en kuitenkaan kykene tuntemaan muiden tunteita enkä elämään muiden kokemuksia..kuin rajallisen empatiani mukaan..=o)
se aina on arvostelu asiasta, joka on muutenkin kova pala k.o. ihmiselle.
vittumaisiin möläyttelyihin ja ei jaksa aina kuunnella jokaista valitusvirttä. Olen tavallinen keski-ikäinen, normaalipainoinen suomalaisnainen. Mieheni on hieman mahakas keski-ikäinen ukko, jolla hiusraja on alkanut paeta ja erektio heiketä...silti jaksaa esittää sonnien sonnia kotona ;) Mua on haukkunut läskiksi (synnytyksen jälkeen), tyhmä olen kuulemma kuin saapas kun en osaa jotain hänen haluamallaan tavalla, orgasmia en saa kuin apteekin hyllyltä pyydettäessä ja siitäkin voi vittuilla kun olen "saamaton" nainen ja pillukin on löysä - no onneksi on ukolla oma koura sopivan tiukka kullilleen :) Tapellaan sanallisesti ja taas jatketaan yhteistä taivalta - mikä lie meitä riivaa mutta tämmösiä ollaan. Lapsiakin on ja toivottavasti eivät opi yhtä pahaksi suustaan kuin vanhempansa...vaikka niinhän siinä voipi käydä. Joka tapauksessa kyllä se on kiinni niin naisesta kuin miehestäkin mikä on se pahin sanallinen survaisu kullekin.
Häiritsee eniten se kun mies on vihainen turhasta. Ei minua oikein voi loukata. Suuttumiselle ei ole syytä. Voit puhua asioista jos tarvitsee.
...sinun kanssasi, koska se on aina sellasta suorittamista".
Tuon kun kuulin mieheltäni, jonka kanssa tuli lokakuussa 12 vuotta täyteen, päätin kylmän rauhallisesti ottaa avioeron. Siis vaikka olimme kuukautta aiemmin saaneet sos-terv.ministeriöltä luvan kansainväliseen adoptioon ja sitä lupaa varten käyneet läpi pitkän adoptioneuvonnan.
Mieheni seksihaluttomuuden ja kuvottavan aseksualismin takia emme biologista lasta tietenkään voi saada, ja pian 42-vuotiaana se alkaa itselleni olla jo myöhäistä kenenkään kanssa. En tajua miksi olen roikkunut liitossamme näinkin kauan, kun pystyn seksiseuraa saamaan melkein kenestä heteromiehestä vaan, mutta pian minä asun yksin ja ostan itselleni koiran.
Olen 180cm pitkä, hoikka, sporttinen blondi, ikäistäni 10 v nuoremman näköinen ja vihaan elämääni.
Rauhoitu, ei tämä elämä tähän lopu, tai jos loppuu niin sitten loppuu. Olen M44 ja nähnyt yhtä jos toista sähläämistä tuttavappiirissäni. Älä syytä itseäsi tapahtuneesta vaan menet vain eteenpäin elämässä. Löydä tasapainosi ja ole onnellinen. Kun tietää tehneensä tarpeeksi asian eteen joka ei sitten onnistunut, on aika koittaa uutta alkua ja oppia edellisistä virheistä, omista tai muiden.
Koiran hankinta ei ole suositeltavaa monestakaan syystä, mutta jos haluat asettaa itsellesi esteitä niin siitä vaan. Voit käydä ulkoilemassa ilman koiraakin ja jäädä juttelemaan kusettajien kanssa muutenkin. Lisäksi koira rajoittaa vapaata menoa, haisee, meluaa ja työntää luotaan pois allergikot (fyysistä, psyykkistä allergiaa). Meillä: jos koirta tulee, minä lähden. Asia loppuun käsitelty.
koska olen aina halunnut sellaisen mieluummin kuin lapsen, jos ihan rehellisiä ollaan. Soon-to-be-ex-mieheni on kuitenkin allerginen niille. Muuten voisin ottaa kissankin, mutta vanhapiika ja kissa on jo vähän liian kliseinen yhdistelmä. Sitäpaitsi niiden hiekka haisee ja ne raapivat ja sotkevat mustat vaatteet karvoillaan, jos hinkkautuvat vasten.
Olen aikeissa asua nykyisillä kulmilla myös jatkossa ja tuttavillani on paljon koiria täällä. Yksi lisää mahtuu mukaan, siis yhteenvetona: en hanki sitä miesmagneetiksi vaan ihan itseäni toteuttaakseni.
Et kestä henkilöön kohdistuvaa arvostelua ts haukkumista mutta silti pitäisi arvostaa jotakin. Sanotaan, että se sisin on se tärkein. Paskan marjat - se riippuu ihan sanojasta ja sen humalatilasta.
Jokainen ansaitsee rakkautta, joka sitä haluaa riippumatta ulkonäöstä, jonka näköjään itse asetat itsellesi esteeksi tai tavoitteeksi. Jos et itse arvosta itseäsi, miten kukaan muukaan voisi? Rakkautta ei voi saada yksipuolisesti, se on molemminpuolinen tunne johon se toinen on saatava mukaan.
Takavuosina eräs kauniskasvoinen tukeva nuori nainen tuli iskemään minua baarissa ja oli oikeasti harmi sanoa hänelle ei, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna oikea ratkaisu. Se ei silloin johtunut ulkomuodosta koska ajankohta ei ollut oikea, vaikka olin vapaa. Nykyinen vaimoni painaa puolet siitä joten toteutan unelmaani omalla tavalani.
Pahinta mitä kenties voi tehdä on sanoa kuten tarina kertoo, kolmatta lastaan odottavalle vaimolle: olen ensimmäistä kertaa oikeasti rakastunut. Hyvästi.
ja pahin loukkaus, jonka voisit kuvitella, olisi ulkonäköösi kohdistuva. Se tosiaan kertoo sinusta paljon.
Tässä kuussa pahimmat on 'vittu kun hankkiuduit tahallasi raskaaksi, saatana kun on pakotettu asumaan tuollaisen kanssa, mitä pahaa olen tehnyt että pitää sinun kanssa' sitten seuraavana päivänä kun tuota edellistä itkin lapsi 2-v sylissään 'olet niin saatanan vittumainen akka, ILKEÄ! maailman huonoin, mistä mua rangaistaan'
On aiemmin ollut mm. 'ai et kuollutkaan vielä', synttäriaattona 'sinun vanhempasi pilasivat minun elämän kun synnyttivät sinut'
pari vk sitten pikkujouluillallisen jälkeen 'joo ois ollu kiva olla pitempään mutta ei tässä seurassa'
Joka päivää muutama tulee en jaksa muistella, eilen ei sanonu pahemmin kuin että 'olet niin onneton'
Siis hyi, kuka sulle tolleen sanoo? Sun mies?
Kaikki solvaukset mitkä liittyy ulkonäköön on ihan höpön löpöä. Samoin huorittelut ja lutkittelut, esim "elefantinko oot synnyttäny vai miks tää on niin levee?". Noi on semmosii et ei viitti muuta ku nauraa ja lemppaa äijä hankeen. Niil on ongelma kun pitää aukoa päätään väärälle ihmiselle.
Mutta sitten. Välinpitämättömyys. Se loukkaa kaikkein syvimmiten ja kipeästi.
Olimme mielestäni yhdessä sopineet, että järjestämme kahdenkeskisen vapaaillan lapsista. Olimme myös mielestäni yhdessä sopineet, mitä siihen kuuluu. Minä järjestin hoidot lapsille (ei mikään helppo homma), minä varasin liput, minä hoidin kaiken muun asiaan liittyvän ja minä odotin innokkaasti yhteistä aikaa. Kun sitten vihdoin ilta koitti ja lapset oli viety hoitoon ja pääsimme suunnistamaan kohti "bilepaikkaa" huokaisi mieheni: "Taas menee kaunis ilta hukkaan." En olisi kestänyt enää enempää ihmettelyjä lastenvahdeilta tai muilta, joten en sanonut mitään, vaikka olisin halunnut perua koko homman. Koko illan vain nieleskelin itkua ja yritin selvitä. Tilanteesta on nyt yli 10 vuotta aikaa, mutta kertaakaan en ole enää järjestänyt meille kahdenkeskistä aikaa ja suorastaan kartan sitä, jos mahdollisuus tulisi. Minä en enää toista kertaa halua kuulla, kuinka mikä tahansa on parempaa kuin minun seurani. Tämä ensimmäinenkin kerta palaa mieleen ihan liian usein. Eli pahin loukkaus on välinpitämättömyys.
kertoo olevansa raskaana. Ukko tokaisee: Se lapsi ei varmasti ole hänelle.
Muitakaan mahdollisuuksia ole.
sen poikakaveri dasu.