työpaikkaromanssin jälkeen...

Niin, kaiken kaikkiaan sitä kesti yli kolme vuotta, sinä aikana minä ihastuin, rakastuin, erosin (en tästä miehestä johtuen, vaan sain siitä voimia lähteä väkivaltaisesta suhteesta). Koskaan en kuvitellut tai toivonut meistä paria, silti kummasti jossain sisälläni uskoin olevani hänelle jotain enemmän kuin tyhmä nainen, jonka lankesi komeaan ulkonäköön. Ja joka toi satunnaista vaihtelua perhe-elämän rasittamaan omaan arkeen.

Seksisuhde loppui ja aluksi uskoin että ystävyys jäisi, se tunne mikä mulla hänen kanssaan oli, tuntui joltain ihan uskomattomalta. Typeränä kuvittelin, että meistä voisi jäädä hyvät ystävät tämän jälkeen. Ja vieläkin uskon että niin olisi ollut, ellen nyt olisi joutunut kohtaamaan sitä tosiasiaa, että tämä mies on tällainen työpaikan naistenviihdyttäjä, tai siis lähinnä hän odottaa naisten viihdyttävän itseään, ja löytää aina uusia nuoria naistyöntekijöitä "ystävikseen".

Omaksi harmikseni olen joutunut nyt kohtaamaan itsessäni helvetilliset katkeruudentunteet, ei kai niinkään se että hän on mikä on, vaan se, että joudun katselemaan sitä samaa touhua mun silmieni edessä nyt toisten naisten kanssa ja se tuo mieleeni oman typeryyteni ja sinisilmäisyyteni. Ja tunnen välillä etten pysty peittämään sitä inhoa mitä koen hänen lirkutteluissaan, ehkä siinä on kai mustasukkaisuuttakin jollain oudolla tavalla, vaikken häntä millään muotoa enää haluakaan.

Pelkään että jonkun kerran menen ja sanon hälle mitä ajattelen, vaikkei se asia mulle millään muotoa kuulu, en ole yhtään sen puhtoisempi kuin hänkään, kun lankesin perheellisen gigolon juttuihin.

Mitä ihmettä teen? Työpaikkaa en halua vaihtaa, mutta miten selvitä näistä tunteista, jotka vaikuttavat töissä viihtymiseeni ja siihen miten asennoidun työkavereihin. Huomaan heti että mun on helpompi olla töissä, kun tää mies on poissa, eikä mun tarvitse ahdistua siitä mitä hän naisten kanssa tekee. Käyttäydyn eri tavalla kun hän on läsnä, en pysty olemaan oma iloinen itseni, vaan ahdistun, kun muistan sen kaiken :(.

Kaipa aika tekee sitten tehtävänsä ja pystyn suhtautumaan hänen joskus huumorilla. Että ei pääse pantteri pilkuistaan, vaikka miten menisi naimisiin ja tekisi liudan lapsia...
2683
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

"...Mitä ihmettä teen?...."

Tulosta oma tarinasi ja laita se työpaikkasi ilmoitustaululle tai sen uuden ihastuksen laukkuun...HIHI....

Äänestä
  • Epäilen että tuomitsisivat vain naisen katkeraksi koska tämä ihkugigolo jätti.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


en suosittele kirjoitti:

Niin, kaiken kaikkiaan sitä kesti yli kolme vuotta, sinä aikana minä ihastuin, rakastuin, erosin (en tästä miehestä johtuen, vaan sain siitä voimia lähteä väkivaltaisesta suhteesta). Koskaan en kuvitellut tai toivonut meistä paria, silti kummasti jossain sisälläni uskoin olevani hänelle jotain enemmän kuin tyhmä nainen, jonka lankesi komeaan ulkonäköön. Ja joka toi satunnaista vaihtelua perhe-elämän rasittamaan omaan arkeen.

Seksisuhde loppui ja aluksi uskoin että ystävyys jäisi, se tunne mikä mulla hänen kanssaan oli, tuntui joltain ihan uskomattomalta. Typeränä kuvittelin, että meistä voisi jäädä hyvät ystävät tämän jälkeen. Ja vieläkin uskon että niin olisi ollut, ellen nyt olisi joutunut kohtaamaan sitä tosiasiaa, että tämä mies on tällainen työpaikan naistenviihdyttäjä, tai siis lähinnä hän odottaa naisten viihdyttävän itseään, ja löytää aina uusia nuoria naistyöntekijöitä "ystävikseen".

Omaksi harmikseni olen joutunut nyt kohtaamaan itsessäni helvetilliset katkeruudentunteet, ei kai niinkään se että hän on mikä on, vaan se, että joudun katselemaan sitä samaa touhua mun silmieni edessä nyt toisten naisten kanssa ja se tuo mieleeni oman typeryyteni ja sinisilmäisyyteni. Ja tunnen välillä etten pysty peittämään sitä inhoa mitä koen hänen lirkutteluissaan, ehkä siinä on kai mustasukkaisuuttakin jollain oudolla tavalla, vaikken häntä millään muotoa enää haluakaan.

Pelkään että jonkun kerran menen ja sanon hälle mitä ajattelen, vaikkei se asia mulle millään muotoa kuulu, en ole yhtään sen puhtoisempi kuin hänkään, kun lankesin perheellisen gigolon juttuihin.

Mitä ihmettä teen? Työpaikkaa en halua vaihtaa, mutta miten selvitä näistä tunteista, jotka vaikuttavat töissä viihtymiseeni ja siihen miten asennoidun työkavereihin. Huomaan heti että mun on helpompi olla töissä, kun tää mies on poissa, eikä mun tarvitse ahdistua siitä mitä hän naisten kanssa tekee. Käyttäydyn eri tavalla kun hän on läsnä, en pysty olemaan oma iloinen itseni, vaan ahdistun, kun muistan sen kaiken :(.

Kaipa aika tekee sitten tehtävänsä ja pystyn suhtautumaan hänen joskus huumorilla. Että ei pääse pantteri pilkuistaan, vaikka miten menisi naimisiin ja tekisi liudan lapsia...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu