Erosta tulee pian vuosi täyteen.
Pahin tuska on ohi, onneks. Hän oli minulle tärkeä, sielunkumppani, se oikea. Se jonka kanssa olisin halunnut ja voinut viettää koko loppuelämän ilman että pelkäisin rakkauden tai tunteiden loppuvan vuosien päästä.
Hän loukkasi minua pahasti... Olen antanut hänelle anteeksi kaikesta. Rakastan häntä niin paljon. Varsinaista syytä suhteen loppumiseen en saanut tietää enkä koskaan saa. Sillä ei kuitenkaan enään väliä ole.
Uusia suhteita en enään osaa aloittaa. Ei johdu luottamus puutteesta vaan siitä etten vaan rakastu yhtä paljon yhtä tulisesti ja intohimoisesti. Itseasiassa en rakastu ollenkaan. Korkeintaan ihastun. Ihastus kestää ehkä viikon tai kaksi ja sitten taas vaan tyhjää, ei mitään. Kaikki tuntuu niin lattealta ja mitään sanomattomalta.
Voinko ikinä enään rakastua tai rakastaa samalla tavalla kuin rakastin entistäni?
Pahin tuska on ohi, onneks. Hän oli minulle tärkeä, sielunkumppani, se oikea. Se jonka kanssa olisin halunnut ja voinut viettää koko loppuelämän ilman että pelkäisin rakkauden tai tunteiden loppuvan vuosien päästä.
Hän loukkasi minua pahasti... Olen antanut hänelle anteeksi kaikesta. Rakastan häntä niin paljon. Varsinaista syytä suhteen loppumiseen en saanut tietää enkä koskaan saa. Sillä ei kuitenkaan enään väliä ole.
Uusia suhteita en enään osaa aloittaa. Ei johdu luottamus puutteesta vaan siitä etten vaan rakastu yhtä paljon yhtä tulisesti ja intohimoisesti. Itseasiassa en rakastu ollenkaan. Korkeintaan ihastun. Ihastus kestää ehkä viikon tai kaksi ja sitten taas vaan tyhjää, ei mitään. Kaikki tuntuu niin lattealta ja mitään sanomattomalta.
Voinko ikinä enään rakastua tai rakastaa samalla tavalla kuin rakastin entistäni?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vuosi on vielä lyhyt aika kun on eronnut ihmisestä, jota todella rakastaa. Vuodessa ehkä pahin tuska ja suru on käyty läpi, mutta vielä pitkään sen jälkeenkin saattaa huomata ettei ole päässyt yli vaikka olisi jo luullutkin päässeensä. Mulla meni aikanaan kolme vuotta ennen kuin pystyin edes harkitsemaan uutta suhdetta. Ei kannata huolestua, käy rauhassa menetyksesi läpi, ota opiksesi jos on opittavaa ja huolehdi itsestäsi. Kyllä se uusi rakkaus sieltä tulee kun on sen aika.
Pieni, Oletko jutellut rakkaasi kanssa? Kuulostaa siltä, ettet ole. Jos et osoita, etkä kerro tunteistasi, miten toinen voi koskaan saada tietää niistä. Rakastuneet ovat niin äärmmäisen varovaisia ja herkkiä. ja turhia mutkia tulee helposti matkaan.
Sinunkin olisi hyvä kertoa hänelle,että hän on loukannut sinua pahasti.
Selvitä välit ensin ennen kuin päätät lopettaa.
Toimi, äläkä siirrä asiaa.
On todella vaikeata jutella entiseni kanssa kun hän ei halua. Hän tietää tunteistani. Olen kertonut ja osoittanut sen hänelle jo liian monta kertaa. Tämä taitaa vaan olla sellainen juttu joka ei koskaan selviä.
Joskus toisen yritys ei ole muille niin näkyvää...
Tosin jos ex:si on suoraan sanonut ettei rakasta, niin silloinhan asia on selvä. Ei ole mitään kaksipuoleista.
Ero vie aikaa, mutta kyllä siitä suuresta rakkaudestakin pääsee joskus yli,,, vaikkei alkuun siltä tunnukaan.
Mulla ei ainakaan olisi toivoa jos tuossa tilanteessa olisin.
"Varsinaista syytä suhteen loppumiseen en saanut tietää enkä koskaan saa..." kirjoittelet. Onkohan se niin. Jos on, niin todella huonoa käytöstä tai sadismia - tai vaan itserakasta typeryyttä se ex kaveriltasi on. Itse olen erojen jälkeen havainnut, että "totuus" - on se mitä hyvänsä - on aina parempi kuin epätietoisuuteen jääminen. Kyllä ihminen jonkinlaista selvyytä kaipaa, että voisi aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Ammattiapu ja esim. eroryhmät auttavat.
Itsestäni tuntui vuosi sitten juuri samalta. Olin toipumassa "sen ainoan oikean rakkauden" menettämisestä ja tuntui ettei voisi enää ikinä rakastaa ketään. Nykyistä rakastanikaan en alkuvaiheessa pystynyt rakastamaan pariin kuukauteen, mutta sitten se tapahtui. Pitkän yhdessolon jälkeen yhtäkkiä tajusin miten rakastunut olenkaan, ja miten paljon parempi uusi mieheni on verrattuna exään, joka tuntui aikanaan täydelliseltä. Aika parantaa haavat-klisee ON TOTTA! Pettäjä exän takaisin vonkaamiset nykyisin lähinnä huvittavat! Ennen melkein rukoilin häntä ottamaan minut takaisin, ja silloin hän ei sitä halunnut.. Nyt taas on päinvastoin :) Tsemppiä!
kun luin viestisi mietin että tuohon kuin minä vuosi sitten. Nyt kun kipeästä erosta (jonka syitä en vieläkään tiedä)on kaksi vuotta huomaan rakastuneeni ehkä jopa voimakkaammin kuin silloin häneen, ensimmäiseeni (ja silloin 'siihen oikeaan') Joten ota ihan iisisti, You Can't Hurry Love!!
kuuntele sydäntäsi. Löydät sen oikean
Mulla päättyi suhde parisen viikkoa sitten ja kunnon syytä en tiedä vieläkään ja tuskin saan ikinä tietääkään.Meidän piti olla toisillemme ne ainoat oikeat;suunniteltiin kihloja ja yhteenmuuttoa, eletään yhdessä loppuelämä..mut nyt "never gonna happen".En saa öisin nukutuksi ja univelka alkaa painaa tosissaan.Töissäkin pitää jaksaa käydä ja hymyillä ja olla empaattinen, vaikka itsellä on paha olla.Kyseinen suhde opetti kantapään kautta sen, että "tyhjät padat ne eniten kolisee"...Tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta edes ajatus, että aloittaisin joskus uuden suhteen ja luottaisin yhteenkään miehenpuolikkaaseen.Mut elämä jatkuu, siskot!:)
..että miehet vaa itte päättää lopettaa suhteen eikä anna sit ees selitystä.. kaikkien niitten ihanien tunnustusten jälkeen! jotka oliki sitte valetta! (mistä miehet keksii sanottavansa? leffoista?)
Kyllä tuon osaa myös naiset minulle kävi nin olen 19w kundi ja seurustelin 3kuukautt ja sitten se vain jotenkin hiipu hän sanoo edelleen että rakastaa ja välittä todella paljon minusta muttasilti kohtelee minua kuin ovi mattoa. Syytä eroon en saanut tietää koskaan. Rakastan häntä edelleen enkä voi koskaan lopettaa rakastamasta hän oli ensirakkauteni jota en voi ikin unohtaa..
Paha sanua
Kirjasta:"Vapauttava totuus".(Neil T.Anderson.)
Lainaa minulle hetkeksi toivosi,
omani tuntuu kadonneen.
Menetyksen ja toivottomuuden tunteet ovat
jokapäiväiset vieraani,
tuska ja hämmennys ovat kumppanini.
En tiedä,minne kääntyä;
tulevaisuuden odottaminen ei herätä
kuvaa uudistuneesta toivosta.
Näen vaikeita aikoja,tuskantäyteisiä päiviä
ja yhä enemmän onnettomuutta.
Lainaa minulle hetkeksi toivosi,
omani tuntuu kadonneen.
Pidä minua kädestä ja halaa minua;
kuuntele minun harhapolkujani,
toipuminen näyttää olevan niin kaukana.
Tie parantumiseen näyttää pitkältä ja yksinäiseltä.
Lainaa minulle hetkeksi toivosi,
omani tuntuu kadonneen.
Jää luokseni,tarjoa minulle läsnäolosi,
sydämesi ja rakkautesi.
Tunnista tuskani,se on todellinen ja aina läsnä.
Surulliset ja ristiriitaiset ajatukset hukuttavat minut.
Lainaa minulle hetkeksi toivosi;
koittaa aika,jolloin parannun,
ja annan toisille osan parantumisestani,
toivostani ja rakkaudestani.