Täälläkin kirjoitetaan hirveesti, että moraali on ihmisillä löystynyt ja pettäminen on tätä päivää, jopa vasta alkavan vuosituhannen kuje. Uskottomuutta on ollu läpi maaliman sivu ja tulee olemaan.
Sen sijaan uskottomuude moralisoiminen ja ihmisten halveksiminen sillä verukkeella on tätä päivää länsimaalaisessa kulttuurissa, nykyajan keksintö. Ennen ihmisen arvoa ei mitattu uskollisuudella, ei kuninkaan tai aatelisen tai isännän arvoa kyseenalaistettu, jos sillä oli jalkavaimo(ja). Nyt täällä(kin) kirjoitetaan eräässä ketjussa, että esimiehen(naisen) arvo menee, kun sillä on jonkilainen salasuhde alaisen kanssa.
Kyllä moraalikäsitys on tiukentunut, päinvastoin kuin täällä väitetään. Pettämistä on aina ollut, vasta nykyaikana (sadan vuoden sisällä) siitä on tehty ongelma.
Sen sijaan uskottomuude moralisoiminen ja ihmisten halveksiminen sillä verukkeella on tätä päivää länsimaalaisessa kulttuurissa, nykyajan keksintö. Ennen ihmisen arvoa ei mitattu uskollisuudella, ei kuninkaan tai aatelisen tai isännän arvoa kyseenalaistettu, jos sillä oli jalkavaimo(ja). Nyt täällä(kin) kirjoitetaan eräässä ketjussa, että esimiehen(naisen) arvo menee, kun sillä on jonkilainen salasuhde alaisen kanssa.
Kyllä moraalikäsitys on tiukentunut, päinvastoin kuin täällä väitetään. Pettämistä on aina ollut, vasta nykyaikana (sadan vuoden sisällä) siitä on tehty ongelma.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen samaa mieltä ja toisaalta kuitenkin eri mieltä. Totta on, että uskottomuutta on ollut kautta aikain eikä se ole mikään uusi juttu. Ja totta on sekin, että varsinkin johtavassa asemassa olevien miesten syrjähyppyjä on katsottu läpi sormien ja on korkeassa asemassa olevilla naisillakin ollut omat rakastajansa.
Eli ei siis mitään uutta auringon alla.
Se on kuitenkin muutunut verrattuna entisaikaan, että kansan suuri enemmistö eli ns. tavalliset ihmiset harrastavat paljon syrjähyppyjä. Ennen ei uskottomuus tämän tavallisen kansanosan keskuudessa ollut niin yleistä, vaan se oli enemmänkin "rappeutuneen" yläluokan ja taiteilijapiirien huvia. Tavallisten ihmisten joukossa uskottomuus oli paljon harvinaisempaa. Toki uskottomuutta oli, mutta ei läheskään tässä mittakaavassa kuin nykyisin. Osittain siihen varmasti vaikutti ihan käytännölliset syyt eli että ei ollut ehkäisyvälineitä ja syrjähypyn riskinä saattoi olla "äpärä". Se varmasti nosti uskottomuuden kynnystä. Ei tietenkään kaikilla, mutta useimmilla. Toisaalta uskottomuus oli harvinaisempaa siksikin, että yhteisö tuki uskollisuutta ihan eri tavalla kuin nykyään. Elettiin pienemmissä yhteisöissä kuin nykyään ja nuo pienet yhteisöt olisivat romahtaneet, jos siellä ei olisi noudatettu tiettyjä normeja.
Nykyinen kaupungistunut elämäntapa ja vapaa ehkäisy mahdollistavat sen, että uskottomuuteen on paljon enemmän mahdollisuuksia ja niitä mahdollisuuksia myös käytetään. Lisäksi mediateollisuus tietyllä tavalla ihannoi ja herkuttelee uskottomuus-teemalla ja antaa siitä positiivisen kuvan. Silti ihmiset eivät ole muuttuneet sisäisesti eli uskottomuus koetaan yhtä kipeänä ja loukkaavana kuin ennenkin ja avioerot ja mustasukkaisuusmurhat kertovat omaa surullista kieltään.
Ehkä syy miksi uskottomuudesta tehdään tänä päivänä suuri ongelma on juuri sen yleisyys. Siihen aikaan, kun se ei ollut niin yleistä, ei sitä koettu niin ongelmanakaan.
Pitäisikö uskottomuus siis nykyisinkin sallia vaikka tietyn tulotason tai arvon saavuttaneille "lisätulona" tai etuutena? Jos uskottomuus olisi sallittua vaikka akateemisen koulutuksen saaneille tai johtaja/päällikkö/esimies ammattinimikkeen omaaville tai maaseudulla asuville omistusasunnossa asuville ja mulle se olisi oikeasti laillisesti rangaistava teko, niin olisiko se sitten oikein tai ongelmatonta?
Pitäisikö samalla perusteella kieltää myös yksityisautoilu keskiverto tavalliselta kansalta, samoin kuin opiskelu ja matkailu kaukomaille? Näillä toimilla ratkaistaisiin mm ilmasto-ongelmia kun edellisillä toimilla taas ratkaistaisiin uskottomuusongelmaa hyväksyttävämpään suuntaan. Onko se paha asia, että luokkaerot ovat tasoittuneet länsimaisessa kultturissa? Tai jos televisio ja internet ym. teknologia hyväkyttäisin vain näille paremmille ihmisille oli se sitten koulutuksen, ammattiarvon tai asuinpaikan mukaan määritetty sitten. Entä jos television katselu kiellettäisin tavallisilta ihmisiltä? Onko muuten lestadiolaisten keskuudessa sen vähäisempää uskottomuus, kun telkkarin katselu on kielletty? Eikö ennen ollut mustasukkaisuusmurhia? Avioerothan olivat ennen kiellettyjä ja nykyään sallittuja, mutta murha on aina ollut rangaistava teko.
Uskotko todella, että noilla keinoin ei uskottomuus olisi ongelma nyky-yhteiskunnassakaan?
Jos luet tekstini hieman tarkemmin, niin huomaat, että en ota kantaa siihen miten asioiden pitäisi olla tai ehdota mitään ratkaisua, vaan kuvailin ainoastaan mitä muutoksia kulttuurissa on tapahtunut ja mitkä ilmiöt vaikuttavat uskottomuuden yleistymiseen ja minkä vuoksi se aiemmin oli epätavallisempaa. En myöskään ottanut mitään kantaa siihen, että "paremmille" ihmisille uskottomuus olisi hyväksytympää vaan jälleen kerran vain kuvailin millaista elämä on ollut aiemmin. Se, että kuvailee asioita ja ilmiöitä, ei ole mielipide eikä kannanotto tai ratkaisuehdotus. Näiden välillä tulee tehdä ero.
Ymmärrän että tämä on vähän herkkä aihe ja aiheuttaa helposti väärintulkintoja. Aina kuitenkin voi lukaista tekstin ajatuksella uudelleen.
ei oltu uskottomia siinä määrin kuin nyt olosuhteiden vuoksi. Ei ollut aikaa, paikkaa. Ruumiillinen työ vaati veronsa: hyvä kun jaksoi harrastaan seksiä kumppaninsa kanssa edes kerran viikossa.
Ainainen pelko oli myös, että nainen tulee taas raskaaksi. Seksi oli hyvinkin usein sitä kuuluisaa 3 min. seksiä. Mitäpä muuta sitä olisi tehnytkään mieli, kun vanhempien kanssa samassa huoneessa nukkui useitakin lapsia. Lapsille opetettiin, että "siinä tilanteessa" pitää vähintään esittää nukkuvaa, ellei nuku. Vitsa heilui, jos toisin kävi.
Maaseudulla nainen oli muutenkin lähinnä vankina emännän tai piian töissään. Lapset hoitivat lapsia. Mitä ilmeisemmin entisaikojen vaimot olisivat nauraneet kysymykselle "oletko onnellinen parisuhteessasi?" tai vastanneet ettei tässä oikein ehdi onnea ajattelemaan. Ihmisten kuului vain tehdä töitä otsa rypyssä päivästä toiseen. Naimisiin jouduttiin, koska se oli ainoa vaihtoehto. Naiset elivät täysin miehensä armoilla. Tämän vuoksi entisajoissa ei ole kerrassaan mitään ihannoitavaa. Eläminen parisuhteessa oli naiselle useinkin pelkästään kipeää ja tuskaisaa. Välit aviomieheen kaikkea muuta kuin lämpimät. Joillekin oli suorastaan helpotus, kun miehellä oli hyshys -suhde jonkun toisen kanssa: eipä tarvinnut pelätä raskautta!
Nykyisin parisuhde kuvitellaan turhan usein satujen prinsessa/prinssi -suhteeksi, jossa on pelkästään onnea ja vaaleanpunaisia sydämenkuvia. Jossa eletään suhteen alusta kuolemaan asti pumpulissa, vailla huolia ja murheita.
Miehet ovat aina olleet uskottomia ja tulevat olemaan, mutta joutuvat nykyään salaamaan sen eli pettämään. Naisen on nimittäin nykyään helpompi jättää mies, mistä tahansa syystä. Naisen riippumattomuus miehestä on myös syynä siihen, että naiset pettävät enemmän, koska suhteen kariutuminen on naiselle melko pieni haitta verrattuna vanhoihin aikoihin.
Uskottomuuden yleisyys riippuu myös paljon ympäröivästä yhteisöstä. Eli jos yhteisössä suhtaudutaan kielteisesti uskottomuuteen, sitä esiintyy vähemmän sekä miehillä että naisilla, ja jos yhteisö on väljä ja salliva tai välinpitämätön (kuten nykyään) niin uskottomuus on yleisempää. Myös se, elätkö pienessä vai suuressa yhteisössä, vaikuttaa asiaan. Siksi uskottomuus maaseudulla on aina ollut ja on nykyäänkin harvinaisempaa kuin kaupungeissa.
Eli yllättävän paljon ympäristö ja sen arvot vaikuttavat toimintaamme.
Miehet ovat varmasti olleet uskottomampia ja heillä on ollut siihen tilaisuuksia enemmän kuin naisilla, mutta jos yhteisön arvot ovat olleet vahvat, ne ovat rajoittanneet myös miehiä eikä ainoastaan naisia. Yhteisö, joka piti uskottomuutta suurena rikkeenä, tuomitsi vahvasti myös miehen joka koski esim. toisen miehen vaimoon. Myöskään naimattomaan naiseen koskemista ei hyväksytty, koska se pilasi tytön tulevat avioliittomarkkinat. Eli tällaisessa yhteisössä miehenkin mahdollisuudet olla uskoton olivat rajoitetut.
Eivätkös isännät, jotka panivat piikojaan, eivätkös he olleet maaseudun väkeä?
Kyllä pettämistä kuten edellinen määritti; salattu uskottomuus, sitä on ollut ja on edelleen varmasti aivan yhtä paljon maaseudulla asuvien kuin kaupungissakin asuvien ihmisten keskuudessa kun se suhteutetaan alueella asuvaan ihmismäärään. Pinta-alaan suhteutettuna kaupunki varmaan voittaa, sillä asuuhan siellä huomattavasti tiheämmin ihmisiä kuin maaseudulla. Luulen, että Suomesta löytyy myös lukuisia erämaa-alueita, joilla elää vain muutamia ihmisiä, ei uskottomuutta tai pettämistä tavata lainkaan. Ehkäpä niille erämaa alueille pitäisi tehdä uskollisuusreservaatteja ja pakkosiirtää sinne elämään kaikki ehdotonta koko yhteisön uskollisuutta vaativat ihmiset!
Uskottomuus ja uskottomuuden hyväksyminen yhteiskunnassa ovat kaksi eria asiaa.
Ensinnäkin, yhteiskunta ja ihmisten oikeudet ja velvollisuudet ovat olleet "ennen" (järjettömän löperö ajallinen rajaus) erilaiset. Ihmisarvo määräytyi pitkälti omaisuuden ja yhteiskunnallisen aseman (joka oli monelta osin periytyvä) mukaan. Naisilla ja miehillä oli eri oikeudet ja eri velvollisuudet sekä lain edessä että käytännössä.
Jo tästä johtuen yhteiskunnassa esiintyneiden asenteiden vertailu on kömpelöä ja osin suorastaan mahdotonta. Kirjoitat: "ei kuninkaan tai aatelisen tai isännän arvoa kyseenalaistettu, jos sillä oli jalkavaimo(ja). " Kuninkaita ja aatelisia oli hyvin vähän, ja heillä oli paljon etuoikeuksia, joita muilla ei ollut. Lisäksi kuninkaallisen tai aatelisen kohtelu oli erilaista riippuen hänen sukupuolestaan.
Isännät taas eivät kuulu lainkaan samaan ryhmään kuninkaallisten ja aatelisten kanssa, paitsi ilmeisesti sinun mielikuvituksessasi.
Isännillä ei ollut jalkavaimoja. Aviorikos oli oikea rikos, josta rangaistukset olivat meidän mittapuullamme ankarat: Suomessa vuoden 1734 laki teki erotuksen yksinkertaisen ja kaksinkertaisen huoruuden eli aviorikoksen välillä.
Yksinkertainen huoruus merkitsi aviorikosta, jonka nainut henkilö teki naimattoman kanssa. Tästä rikoksesta avioliitossa elävä sai kaksinkertaisen rangaistuksen naimattomaan verrattuna, ensikertalainen avioliitossa elävä sai 80 taalaria sakkoa ja naimaton 40 taalaria (Pahanteon kaari, 55. luku, 1 §). Kaksinkertainen huoruus, joka merkitsi kahden tahoillaan avioliitossa elävän tekemään aviorikosta, rangaistiin kuolemalla (Pahanteon kaari, 56. luku, 1 §).
Voidaan todeta, että sekä väitteesi:
"Kyllä moraalikäsitys on tiukentunut, päinvastoin kuin täällä väitetään. Pettämistä on aina ollut, vasta nykyaikana (sadan vuoden sisällä) siitä on tehty ongelma."
että perustelusi ovat täyttä puppua.
Mitenkähän nuo sinun argumenttisi muka kumoaa alkuperäisen kirjoittajan tarkoituksen???
kuten maksullista seksiä, varkauksia, juopottelua, tappoja, petoksia jne. Eli onko noiden ”moralisoiminen” vain nykyajan keksintöä? Onko näistäkin tehty ”ongelma” vasta nykyaikana?
Mielenkiintoista että niissä vanhoissa kulttuureissa, joista on jäänyt esim. kirjallista tietoa, ei seksuaalista uskottomuutta ole hyväksytty. Vanhoissa yhteiskunnissa ja niiden erilaisissa laeissa se on ollut kiellettyä ja rangaistavaa. Sieltähän nämä uuspuritanistit hakevat sääntöjään ja ohjeitaan.
Ennen ei uskottomuus ehkä ollut maata kaatavaa, koska monet avioliitot perustuivat joko taloudellisiin tai hallinnollisiin motiiveihin ja olivat järjestettyjä. Avioerot eivät olleet sallittuja, joten tunnepuoli elettiin ns. virallisen perheen ulkopuolella. Näin tapahtuu edelleen mm. maissa joita hallitsee katolilaisuus.
Nyt kun avioliiton perusta on tunteet, niin uskollisuus nousee paljon vahvemmin esiin. Puolisoilta odotetaan paljon enemmän kuin ennen.
No. aina on ollut ns. vapaan rakkauden kannattajia. Jostain syystä ne eivät ole saaneet suurta jalansijaa, vaikka juuri ne olisivat vastaus mm. monelle sellaiselle miehelle, joka kaipaa seksuaalisia seikkailuja. 50 – luvulla syntynyt käsite avoin avioliitto, jossa oli myös mahdollista pitää liiton ulkopuolisia kumppaneita jos vain niin sovittiin sekä 60 – luvulla syntynyt hippiliike.
Seksuaalisuu ei vaan ole ollut ylipäätään mikään ihmeellinen juttu, sillä näin seksikeskeisiä olemme olleet vasta satakunta vuotta! http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/pg/jalava/luku2.html
"Mielenkiintoista että niissä vanhoissa kulttuureissa, joista on jäänyt esim. kirjallista tietoa, ei seksuaalista uskottomuutta ole hyväksytty. Vanhoissa yhteiskunnissa ja niiden erilaisissa laeissa se on ollut kiellettyä ja rangaistavaa. Sieltähän nämä uuspuritanistit hakevat sääntöjään ja ohjeitaan."
Kummankaan osapuolen uuspuritanistien, tai sinun vetoaminen tähän asiaan on ontuvaa, koska kaikissa kulttuureissa ylin johto on aina ollut moniavioista, joko avoimesti tai sulkeutuneesti. OIisin sinun olettanut ymmärtävän jättää tähän asiaan vetoaminen pois jos linkkisi perusteella.
"Seksuaalisuu ei vaan ole ollut ylipäätään mikään ihmeellinen juttu, sillä näin seksikeskeisiä olemme olleet vasta satakunta vuotta!"
En ymmärrä, mitä tällä ajat takaa? Mehän olemme olleet seksikeskeisiä aina siitä saakka, kun lajien lisääntyminen on vaatinut uroksen ja naaraan. Eihän meitä muuten olisi edes olemassa. Seksuaalisten resurssien varaaminen ja varmistaminen on yksi koko elämämme suurimmista tehtävistä.
Kun sinä niin kärkkäästi täällä aina vetoat siihen yksiavioisuuteen ja esität mitä ihmeellisempiä kysymyksiä siitä, että eikö halujaan voi ohjailla järjellä, niin voisit joskus kääntää asian toisinpäin. Eikö myös mustasukkaisuutta voisi ohjailla järjellään; mikä paha siinä on, jos harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa? Sinähän olet täällä eräässä ketjussa mainostanut itseäsi, miten sinä osaat käsitellä asioita monelta kantilta, etkä suostu elämään "massan" mukana?
Niin niin. Voisipa sitä mustasukkaisuutta tosiaan käsitellä järjellä. Sanoppa tuo minun ukolleni. Hänellä on ollut useampi syrjähyppy yhdessäolomme aikana, mutta siitä huolimatta hän on järjettömän mustasukkainen minusta. Lapsen vuoksi olen sietänyt tilannetta näin pitkään, mutta nyt olen jo väsynyt siihen, että mieheni mielestä minulle on eri moraalisäännöt kuin hänelle. Kunhan joulu on vietetty, laitan eropaperit vetämään ja tämä kaksinaamanen ukkoni saa puolestani painua v...uun. Minulle riitti !
näissä vertaluissa tehdään, on siirtää tämä meidän käsityksemme suoraan tuonne historiaan. Ihmisillä on ollut aivan erilainen käsitys maailmasta ja ihmisistä kuin meillä nyt. Ei silloin ole ollut ”yksilöitä” sellaisia kuin me nyt ymmärrämme (ns. individualismi) vaan ollaan oltu osa yhteisöä.
Seksuaalisuus on ymmärretty vähän toisin kuin nyt. Toki erotiikkaa on ollut, mutta paljon vähemmän. Sekin on ollut niiden harrastus joilla alkoi olla joutoaikaa. Esimerkiksi aatelisilla, joilla ei ollut oikein mitään järkevää tekemistä. Suurin osa teki töitä ja heille ei yksikertaisesti jäänyt aikaa eikä energiaa seksuaalisiin leikkeihin. Ja mistäpä he olisivat impulsseja saaneetkaan, koska tietämys jo ylipäätään seksistä oli vähäistä. Eikä sitä tarjoiltu joka päivä ja joka kadunkulmassa, saati puhuttu kuin säästä.
Seksi oli kansalle hyvin yksikertaista. Sitäkin pyrittiin välttelemään, koska useat raskaudet rasittivat naisia liikaa. Jo alkuperäiset kulttuurit säätelevät seksuaalista käyttäytymistä erilaisin tabuin ja rangaistuksin. Vain sellaiset yhteisöt suhtautuvat vapaammin seksiin, joissa ei lapsen isä ollut merkittävä juttu.
Jos ajattelet maailman laajuisesti sitä, mikä on useimpien pahoinpitelyjen, tappojen ja murhien syynä – taustalta löytyy seksuaalisuus ja myös pettämistä. Käytetään ns. oman kädenoikeutta.
On tunnettua että valta rappeuttaa ihmisen. Historia tuntee monta esimerkkiä siitä. Kun tavallinen kansa väsyy siihen, tapahtuu mullistuksia. Tai se rappeuttaa koko kansan. Meillä taviksilla kun on sellainen ihmeellinen taipumus että me kuvittelemme kaiken mitä ”ylemmät” tekevät olevan hirvittävän hienoa. Niin sitten matkimme heitä.
Kun rikkaat vetävät kokaiinia, onhan se kokaiinin oltava jotain puhtaampaa ja parempaa huumetta kuin halvemmat huumeet (amfetamiini tai alkoholi)? Se ei siis voi olla haitallista.
Jos luet vaikka vanhoja tuomioita, löytyy sieltä useampi esimerkki siitä, että uskottomuudesta rangaistaan. Olipa se yksi avioeronperusta suomessakin aina 70 luvulle saakka. Muistelen että saattoi käydä niin, että ”huorin” tekijällä ei ollut enää oikeutta edes saada omaa osuuttaan omaisuudesta. Hän joutui maksamana sen tuottamastaan häpeästä. Montako uskotonta naista poltettiin roviolla? (Naistahan näistä yleensä rangaistaan.)
Avioliiton merkitys oli aivan toinen kuin nyt. Naisten oli mentävä naimisiin, että saivat katon päälleen ja leipää. Ellei päässyt, saattoi olla mahdollista elää jalkavaimona – ei siis seksin ja ”tunteenpalon” takia vaan leivän.
Moniavioisuus ja uskottomuus ovat eri juttuja. Uskottomuus on suurempi asia kuin seksin harrastaminen. Tehdä salaa, pettää ja olla epärehellinen kuuluvat uskottomuuteen. Jos jo etukäteen tiedetään että muitakin kumppaneita on, eihän siinä ole mitään muuta ongelmaa kuin se, kuinka me emotionaalisesti se kestetään.
Olen itse elänyt ns. avoimessa liitossa. Eli molemmilla oli lupa harrastaa seksiä muiden kanssa. Mies käytti etuaan hyväksi. En ollut mustasukkainen, en edes ymmärtänyt mitä koko tunne on. Kun toinen puolisoni ”sairastui” mustasukkaisuuteen, en kuolemakseni voinut ymmärtää ennen kuin aloin ottamaan selvää. Lopullisesti ymmärsin kun rakastuin itse aivan eri tavalla kuin aiemmin.
Eli tuollainen suhde onnistuu, mikäli puolisoiden tunnesuhde on tietyllä tavalla etäinen. Siihen voi liittyä ihan vilpitöntä välittämistä, vankkaa ystävyyttä jne. Vertasin usein välejämme kahden ystävän liittoon, eihän me olla parhaidenkaan ystävien seksuaalielämästä mustasukkaisia, eihän se ole meidän ystävyydestä pois? Se vain ei ole niin läheinen kuin se parhaimmillaan (tai pahimmillaan) voi kahden aikuisen välillä olla.
Nyt seksi on minulle tapa soittaa toiselle kuinka tärkeä hän on, kuinka erityisen läheinen hän on. Ettei ole ketään muuta, joka olisi häntä tärkeämpi, häntä erityisempi. Se on side joka yhdistää meidät kaksi. Tämä side löyhenee jos tuota osoitetaan ihan kenelle tahansa, jopa jollekin yhdentekevälle ihmiselle. Toki se ei estä elämästä yhdessä eikä rakastamista, mutta läheisyyden kokemiseen se tekee muutoksia. Jäljelle ei jää koivin montaa tapaa osoittaa että toinen on jotain erityistä.
Kyse on siis siitä, mikä on motiivimme elää yhdessä.
Avioliitto oli sukujen välinen sopimus. Siinä yhdistyi työ, toimeentulo, "sairausvakuutus" ja eläke. Sitten täällä keskustellaan miksi pari on yhdessä, vaikka mies on pettänyt... voisiko naimisissa olla pelkästään omaisuuden vuoksi. Vaikka niinhän on tehty aina näihin päiviin asti!
Uskottomuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mutta nykyisin uskottomuus ei suinkaan ole pahempi ongelma kuin ennen. Sen sijaan avoimesti siitä puhuminen on jonkinmoinen ongelma, jos siitä sellainen halutaan tehdä. Uskottomuus on ollut tabu Suomessa ja on sitä vieläkin lähes kaikissa muissa maissa. Eli asiaa, josta vaietaan ei tavallaan ole olemassa. Näin hienoa ja yksinkertaista.