Onko monella kokemusta sellaisesta, että olisi iskenyt naisen ensimmäistä kertaa elämässään yli 30 vuotiaana? Olen kiinnostunut, kuinka homma hoitui ja mitkä olivat onnistumisen avaimet.
Kuinka iskeä ensi kerran yli 30-vuotiaana?
metaskeema
252630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En ole vielä edes 30-vuotta mutta en usko että siinä eroa on.
Suurin ongelma on se että mieheltä odotetaan kokemusta jo tuossa iässä ja miehen odotetaan olevan aika itsevarma iskutilanteessa.
Jos sitä sitten ei ole vaan jännittää jne. niin se voi aiheuttaa ongelmia siinä kiinnostuuko nainen vai ei. Esimerkiksi jännitys ja kokemattomuus voivat johtaa hieman outoihin sosiaalisiin reaktioihin ja valitettavasti naiset ovat aika hyviä lukemaan näitä merkkejä jolloin nainen kokee miehen joko epämiellyttävänä, luontaantyöntävänä tai epäkiinnostavana koska mies antaa epäsosiaalisen kuvan itsestään.
Myös riippuu paljon mikä on yleinen käsitys naisesta. Yleensä se on tietyllä tavalla opittu rituaali tuo iskeminen ja jokainen tavallaan omalta kohdalta oppii mikä toimii ajan kuluessa. Riippuu myös minkä ikäistä ja luonteista naista isket miten asiaa tulisi lähestyä.
Tietysti kun ikää on enemmän niin tavallaan sitä ehkä ottaa pakit helpommin vastaan mutta toisaalta paineet voivat olla aika valtavat jo siinä vaiheessa sekä myös kokee oman tilanteensa aika mahdottomaksi kun jo teinit iskevät naisia.
Mutta jos pääset noista psyykkisistä hypyistä yli niin sitten iskeminen toimii kuten kenellä tahansa. Paljon riippuu ympäristöstä missä sitä harrastaa
Kannattaa väittää, että olet ollut ainakin jonkinlaisessa suhteessa aikaisemmin, nimitit sitä sitten miksi tahansa säädöksi. Naiset pitävät hyvin epäilyttävänä ja epäkiinnostavana sitä, että ei ole ollut missään suhteessa. Toteutin tätä itse kyllä jo parikymppisenä.
Ja jos nainen alkaa haastamaan tai kiusottelemaan jollain tavalla, niin anna "samalla mitalla" takaisin.
jo luolamiehet ottivat naisensa nuijalla,nykymiesten nuijat ei taida toimia ilman viagraa?
Valehtelu ja väittely ovat todellinen alku suhteelle.
"alehtelu ja väittely ovat todellinen alku suhteelle. "
Ne sentään ovat ainakin jonkinsortin alku. Jos menee kertomaan ettei koskaan ole seurustellut, ei tule sitä huonoakaan alkua.
Mutta kuka sanoi että aloittaja on ollut suhteeton koko elämänsä? Itselläni meni pitkälti yli kakskymppiseksi siten, etten ollut itse iskenyt ketään vaan naiset olivat aina iskeneet minut. Aktiiviset iskupuuhat aloitin joskus kaksvitosena erottuani pitkästä suhteesta.
Työpaikan ruokalassa eräs aasialaistyttö oli vilkuili mua. Kerran ruokalan ulkopuolella hän moikkasi minulle.
Meninpä sitten eräänä keskiviikkona ruokailun jälkeen juttelemaan hänelle ja kysymään, että onko sun nimi se ja se. Hän hämmästyi, kun tiesin hänen nimen ja kerroin nähneeni sen eräästä ilmoituksesta. Työaika painoi päälle, mutta annoin hänelle käyntikorttini jonka toiselle puolelle olin kirjoittanut yksityiskännykkänumeroni. Muistan vieläkin ne sanat hänelle: "Soita, jos siltä tuntuu."
Ilmeisesti ihmiset luulivat meidän juttelevan työasioista, koska kukaan ei koskaan kysellyt miksi kävin juttelemassa hänelle. Ehkäpä en siis ollut aivan kauhusta kankeana. :D
Meni pari viikkoa ennen kuin hän rohkeni soittaa minulle. Tuona aikana vilkuilimme ja hymyilimme toisillemme. Kerroimme itsestämme ja näin tutustuimme.
Tuo tyttö alkoi todella ihastumaan minuun ja tästä kaikki sitten lähti liikkeelle. Hän vieläkin muistelee sitä tilannetta, kun tajusi minun seisovan hänen edessä!
Rohkeutta vaan.
En tiedä, kysytkö seurustelusta vai naisten iskemisestä =yhden yön suhteista tai treffeille kysymisestä.
Minkälainen on mies, joka ei ole koskaan seurustellut koskaan yli 30-vuotiaana? Tulee mieleen, että mielenterveysongelmista tai muista terveysongelmista kärsivä tai himouskovainen. Kai jokaisella on tuon ikäisenä jo hormonit toimineet niin, että tekisi mieli seurustella. Jos taas on ollut pelkkiä yhden yön suhteita, niin se on yhtä paha kuin ei olisi ollut yhtään minkäänlaista suhdetta. Molemmat ovat naisen kannalta epäluotettavia. Yhden yön mies ei osaa rakastua ja pitää naista vain seksivälineenä ja seurustelematon mies ei edes tiedä, minkälaisesta naisesta pitää, koska ei ole kokemusta naisista. Moni seurustellutkin valitsee aina uudelleen vääriä seurustelukumppaneita, joten ensimmäisessä suhteessa mies ei vielä tiedä, mitä haluaa. Kukaan nainen ei halua toimia miehen opettajana, jonka jälkeen mies vaihtaa uuteen naiseen kokemusten halun takia. Miehen käsitykset naisista voivat olla myös täysin virheellisiä, kuten että kaikki naiset näyttäisivät netin pornosivujen naisilta.
Kyllä moni aktiivisesti seksiä harrastanut ja usein seurustellut ihminenkin voi olla mielenterveysongelmainen. Ehkä jopa himouskovainen. Usein myös rappioalkoholisti. Ei kuitenkaan kannata yleistää liian suoraviivaisesti, koska monet ihmiset voivat luopua uskosta ja usein mielenterveysongelmatkin voivat parantua.
Olet siis sitä mieltä, että naiset voivat luottaa vain sellaisiin miehiin, joilla on takanaan pitkä suhde. Jonkun naisen pitää siis aina tyytyä kokemattomaan ja epäluotettavaan mieheen, jotta muille naisille riittäisi kokeneita. Kiinnostavatko naisia siis lähinnä varatut miehet, joilla on jo ennestään pitkä ja onnellinen suhde? Tuskin ainakaan eronneet, koska heissä on pakostakin jotain vikaa. Lesket ovat kai suosituimpia vai? Toivovatko kaikki sinkkunaiset jonkun onnekkaan naisen kuolemaa, jotta saisivat itse mahdollisuuden olla onnekkaita? Kilpailu kokeneista miehistä taitaa olla veristä.
Kaikilla aikuisikään ehtineillä ihmisillä on jonkinasteisia mielenterveys- ja useimmiten myös terveysongelmia. Kaikki eivät vain kärsi ongelmistaan itse, vaan ympärillä olevat kärsivät.
Seurustelemattomuus 30-, 50- tai 100-vuotiaana ei mitenkään liity henkilön miellyttävyyteen tai luotettavuuteen. Ihmisten elämät vain ovat erilaisia.
Kuten itse sanot, seurustelukokemus ei ratkaise sitä, että ihminen osaisi valita itselleen kumppanin. Parisuhteessa on vaiheensa eikä kumppanin vaihtaminen ole välttämätöntä sen vuoksi, että toinen ei vastaakaan omia odotuksia.
Miten niin kukaan nainen ei halua opettaa miestä? Nuorilla ja lapsellisilla naisilla on tämä fantasia varmasta ja kokeneesta miehestä, joka lukee naisen ajatukset jä täyttää hänen toiveensa ilman että naisen itsensä tarvitsee kertoa niitä. Kokeneemmat naiset sen sijaan tietävät, että parisuhde vaatii vuorovaikusta. Aikuinen nainen näkee miehen ihmisenä eikä omien fantasioidensa toteuttajana.
Oli mahtava kirjoitus.
Palautit uskoni että näiltä palstoilta voi löytää oikeasti ajattelevia ihmisiä.
Aloittajalle tsemppiä. Jostakinhan se on aloitettava.
Suosittelen että keksit oivat peitetarinan aikaisemmista suhteista. Helpottaa kummasti.
Itse kuulun tähän seurustelemattomien kolmikymppisten ryhmään. Syitä on koko joukko. Esiteininä oli vielä kivaa, tyttöjen kanssa vehdattiin pusuhippaa ja rakkauskirjeitäkin kolahteli joskus.
Teini-iässä tuli takaisku, olin fyysisessä kasvussa varmaan parisen vuotta luokkakavereitani jäljessä ja tyttöjä kiinnostivat tietysti miehekkäämmät pojat. Pari-kolme vuotta nuorempia tyttöjä taas kaikki pitivät ihan pentuina, vähän myöhemmin sakkolihana ja tuntui että olisi ollut tosi noloa lähteä hakemaan seurustelukaveria sieltä.
Hyvän päänavauksen jälkeen ikisinkkuuden putki olikin hienosti auki. Itseluottamus tyttöjen suhteen oli kehno, ja lukiovuodet menivät lähinnä etäihastusten perään huokaillessa. Sattui aika lailla, ku joku heistä rakastuikin pahasuisempaan kaveriini. Varmaan olin myös liian sinisilmäinen romantikko ja odotin kohdalle jotakin huimaa rakkautta, kun olisi vain pitänyt ottaa epävarmemmastakin tilaisuudesta kiinni ja antaa elämän viedä ja opettaa, vaikka kantapään kautta. Joskus kännipäissä kaupungilla tai bileissä heiluessa pääsi sentään tuntemaan sylin ja suutelun ihanuutta. Selvin päin ei sitten enää rohjennut palata asiaan.
Koulun vaihdos ja intti karsivat seuraavaksi sosiaalista elämää. Jossain kesäfestareilla pystyi humalassa heittäytymään iskijän rooliin, ja hurmaamaan muutamia yllättävänkin vetäviä tyttöjä. Arjessa minusta varmaan puuttui sitä vähän pahan pojan särmää ja itsetietoisuutta, jota tuon ikäiset tytöt vielä kovasti ihailivat. Pikku hiljaa kaveripiiri mureni yhä enemmän keskenään viihtyviin pariskuntiin, sitten osa alkoi perheellistyä... ja baarireissujen ta muiden luontevien tutustumistilanteiden määrä yhä vain vähentyä. Silloin tällöin törmää tietysti naisiin, joissa on sitä jotakin, jota tiedän kaipaavani, mutta järjestään he ovat osoittautuneet varatuiksi. Tai sitten tunteet ovat yksipuolisia. Yhä vieläkään en osaa ryhtyä seurustelemaan, jollen tunne että oikeasti haluaisin kyseistä naista.
Itselläni myöskin jotain vastaavantapaista taustaa :) Aikanaan ehkä enemmän myös luotin siihen, että oikea ihminen sattuu jossain vaiheessa kohdalle. Kouluaikoihin olin vähän turhan ujo tekemään enempiä tuttavuuksia tyttöjen kanssa. Naiset ovat kyllä aina kiinnostaneet eikä kyse laisinkaan ole siitä. Vanhemmiten on kyllä yrityksiä siellä täällä ollut. Itselläni on kuitenkin aina ollut vähän se ongelmana, että ei ole liikaa niitä mahdollisuuksia, joissa uusiin ihmisiin voisi tutustua. Seuranhaku baareista sun muista vastaavista tilaisuuksista ei yksinkertaisesti ole koskaan kiinnostanut, joten pitäisi olla jotain muita mahdollisuuksia törmätä uusiin ihmisiin. Kun tällaisia mahdollisuuksia ei juuri kovin hirveästi ole ollut niin ei ole mitenkään helppoa löytää ihmistä, jonka kanssa natsaisi molemmin puoleisesti. Aina en edes ole niin aktiivisesti hakenutkaan toista ihmistä. Myöskään mikään epämääräinen säätäminen ei ole koskaan kuulunut periaatteisiini, jonka vuoksi en ole lennellyt siellä täällä kokeilemassa yhden jos toisen kanssa. Viime vuosina olen täällä netin puolella yrittänyt kokeilla, koska olen ajatellut tämän olevan hyvä foorumi ihmisiin tutustuttaessa kun voi aluksi vain kirjoitellakin. Harmittavasti täytyy todeta, että tämä ei ole lainkaan sen helpompaa. Kyse ei ole siitä ettenkö osaisi ilmaista itseäni ja kommunikoida toisten kanssa. Tulen ihmisten kanssa yleensä hyvin juttuun ja toimeen. Ongelma tuntuu ylipäätänsä olevan siinä, ettei netissä pääsee edes aloittamaan minkäänlaista kommunikaatiota kuin harvojen kanssa. Toki tätäkin kautta olen tavannut useampia naisia, joista joitain pidempääkin, mutta lopultahan asialle ei mitään voi jos puolin ja toisin ei löydy vaadittavaa yhteistä säveltä.
Mielestäni kertoo hyvin vain toisen ihmisen ahdasmielisyydestä, jos täytyy tehdä toisesta omituisia johtopäätöksiä sen mukaan onko toinen seurustellut vaiko ei. Toki seurustelun myötä varmasti oppii tiettyjä asioita, en sitä kiistä lainkaan, mutta totta lienee myöskin se, että jokaisen ihmisen kanssa seurustelusuhde on erilainen, koska ihmiset ovat erilaisia. Uuden ihmisen kanssa on kuitenkin aina opeteltava olemaan erikseen. Mielestäni ei voi yksioikoisesti sanoa, että seurustellut osaa automaattisesti seurustella. Yhtälaillahan voi myös ihmetellä miksi joku seurusteli mutta ei enää seurustele. Siihenkin voi olla eri syitä. Ehkä hän ei sittenkään osaa seurustella? Vai voisiko olla myös muunlaisia syitä. Kaikenlaisiin asioihin elämässä voi olla useita eri syitä, eikä asioista voi sen vuoksi vetää johtopäätöksiä vain omien näkemystensä perusteella tietämättä mikä on asioiden oikea laita.
Selvää lienee, että mahdollinen tuleva elämänkumppanini (jonka löytämiseksi en toivoani aio menettää :)), ei ajattele seurustelemattomuutta negatiivisesti. Sen sijaan hän suhtautuu siihen neutraalisti, tai jos hänen on oltava siitä jotain mieltä, niin näkee sen ainoastaan positiivisena asiana. Minulla ei ainakaan ole vanhoja exiä tai muita luurankoja kaapissa kummittelemassa.
Mielestäni tämä koko asia on jokseenkin absurdi, vaikka ehkä joitain pointteja voinkin siitä ymmärtää. Jos kaksi ihmistä kohtaavat, pitävät toisistaan, tulevat hyvin juttuun, ihastuvat toisiinsa, rakastuvat. Miksi toista ihmistä pitäisi jotenkin häiritä se onko toinen koskaan ollut jonkun toisen kanssa? Miksi ihminen kiinnostuu toisesta ihmisestä? Luulisin, että monenkin asian vuoksi, mutta niistä tuskin yksikään oikeasti voi olla se, että aha tämä ihminen onkin seurustellut aikaisemmin n kpl ihmisen kanssa, joten tähän minä nyt sitten ihastun. Tai että tämä ihminen on kertakaikkiaan mahtava tyyppi ja olen hänestä todella kiinnostunut ja ihastunut, mutta hän ei ole aikaisemmin seurustellut, joten en voi olla hänen kanssaan. Kärjistän tässä asiaa, mutta haluan tuoda pointin esille :)
"Minkälainen on mies, joka ei ole koskaan seurustellut koskaan yli 30-vuotiaana? Tulee mieleen, että mielenterveysongelmista tai muista terveysongelmista kärsivä tai himouskovainen. Kai jokaisella on tuon ikäisenä jo hormonit toimineet niin, että tekisi mieli seurustella."
Hormonien toimiminen ja seurusteluhalukkuus ei takaa sitä että se suhde löytyy.
"seurustelematon mies ei edes tiedä, minkälaisesta naisesta pitää, koska ei ole kokemusta naisista. Moni seurustellutkin valitsee aina uudelleen vääriä seurustelukumppaneita, joten ensimmäisessä suhteessa mies ei vielä tiedä, mitä haluaa. Kukaan nainen ei halua toimia miehen opettajana, jonka jälkeen mies vaihtaa uuteen naiseen kokemusten halun takia."
Tätä minä arvelinkin että naisten heikosta itsetunnosta se johtuu jos ei seurustelematon kelpaa..
Naiset pelkäävät että mies vaihtaa heti uuteen kunhan naisen makuun pääsee. Tai ei kehtaa ottaa miestä "kun ei ole muillekaan kelvannut". Joutuisi sitä sitten kavereilleenkin selostamaan kuinka erehtyi moisen ottamaan.
Suhdejutuissa olisikin varmasti opettelemista seurustelemattomilla, mutta monesti olen nähnyt kauhistelua myös siitä jos mies on seksuaalisesti kokematon vanhana. Luullaan että mies hommat opittuaan lähtee keräämään kokemuksia joka puolelta. Mikä on kyllä täyttä paskapuhetta. Jos ei iskeminen onnistunut tai yhden yön jutut ennenkään kiinnostaneet niin ei se persoona siitä miksikään muutu senkään jälkeen kun ekan kerran on pillua saanut. Ja sen seksin kyllä normaalijärkinen oppii hyvin lyhyessä ajassa. Naisten pitäisi ottaa tuo plussana että saavat opettaa miehen rakastelemaan haluamallaan tavalla.
Kyllä minulla on ainakin selvät mielipiteet millaisen naisen haluan itselleni, ei minun tarvitse ensiksi panna puolia kylän naisista löytääkseni sen kenetkä haluan. En juokse sellaisten naisten perässä jotka eivät kiinnosta (vaikka huomaisinkin kiinnostusta heidän taholtaan), vaan odotan sitä oikeaa, sellaista jonka kanssa voisin todella ajatella jakavani elämäni. Sen verran nirso olen että toistaiseksi moisia tapauksia on tullut vastaan korkeintaan kerran viidessä vuodessa, eikä toistaiseksi ole tärpännyt niiden kanssa.
Viihdyn yksin mainiosti, en todellakaan ota ketä tahansa vain sen takia että joku olisi. Jos joku nainen minut saa niin voi olla varma etten kovin helpolla lähde suhteesta.
Hei, haluan vain kannustaa ja rohkaista sinua lähestymään kiinnostavia naisia. Itse en ainakaan pidä sitä mitenkään pahana, jos ei ole ennen seurustellut. Olen 3-kymppinen nainen ja takana muutamia lyhyitä suhteita. Olenpa huomannut, ettei se suhteiden lukumäärä kerro mitään siitä, kuinka juuri minun ja jonkun miehen yhteiselo onnistuu. Enemmän siinä kaksi yksilöä etsii juuri itselleen sopivaa ihmistä. Ainoa ongelma on se, että jos ei ole paljon kokemusta, ei välttämättä uskalla lähestyä toista sukupuolta ihan tuosta vain. Siinä voi käydä niinkin, että se toinen olisi myös ollut kiinnostunut, mutta luulee ettet sinä ole, kun et ole pistänyt pyöriä pyörimään. Siksipä vielä toistan: Lähesty niitä naisia, selviät kyllä vaikka tulisi joskus takkiin (niinhän meille kaikille toisinaan käy)! Voit siinä samalla löytää itsesi jonkun kivan naisen kainalosta.
Meitä avarakatseisia ja mukavia naisia on kyllä, usko pois! Voihan olla, että törmäämme sattumalta :)
En törmää naisiin kovin helposti sattumalta, koska en kulje juuri missään. Jos siis haluat oikeasti tavata, niin meidän pitää sopia tapaaminen.
Minä suosittelen, että aloittaja jättäisi omaan arvoonsa naiset, joille täytyy keksiä peitetarinoita.
Jos menneisyydestä löytyy joukko epäonnistuneita "suhteita", onko se jotenkin fiksumpaa kuin että ei ole seurustellut ollenkaan?
Voi olla, etten jaksa keksiä peitetainoita mutta taitavat jäädä naisetkin sikseen.
Olen "Suositelijankans" ihan samaa mieltä, peite jutut tulevat julki
joskus kuitenkin, ja sit on uusi ongelma edessä. Ei voi olla niin, että
tarttee jotain peite juttuja, pitää vain kertoa tunteistaan avoimesti toiselle.
Olen itse ollut naimisissa yli 20 vuotta ja olen sitä mieltä, et nainen vaistoaa
hyvin, ja jos vaisto on kielteis sävytteinen, niin juttu jää kesken.
Tsemppiä kaikille, etenkin aloittajalle. ;)
ite oon nyt 35, enkä koskaan iskenyt, eikä siitä enää mitään tuliskaan, että kyllä se on tässä niinku monessa muussakin asiassa niin, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.
nimimerkillä, seuraavaa elämää odottaen.
Kuten useampi yllä olevista kirjoittajista, niin mnäkin kuulun naisten suhteen näihin "myöhäsyntyisiin" miehiin. Itselläni syynä oli myöhäinen murrosikä (kuten edelläkin oli jollain), nuoruuden äärimmäinen ujous ja itsetunnon puute, ja näistä johtueen täydellinen uppoutuminen opintoihin. En käynyt koskaan missään ravintoloissa tai juhlissa enkä käyttänyt alkoholia. Minulla hormonit heräsivät sitten vasta 30 vuotiaana sille tasolle että ne ylittivät ujouden tason, joka puolestaan oli työuran myötä vähentynyt. Ensimmäinen tyttöystäväni sanoi, että on hassua ajatella että oli minun ensimmäiseni kun olin jo yli 30 vuotias, muuten en muista asialla olleen mitään roolia silloin eikä sen jälkeen.
En ole mikään hyssyttelijä, joka haluaa kiistää ikäviäkin tosiasioita jotta ei masentaisi tai loukkaisi ketään. Mutta tästä asiasta voin kyllä ihan vilpittömästi ja omasta kokemuksestani sanoa, että älkää alkako tämmöisten asioiden kanssa liikaa pähkäilemään - muuten elämä menee ohi.
Olen keskustelupalstoilla aiemminkin törmännyt näihin kommentteihin tyyliin "jos ei tuohon ikään mennessä ole naista itselleen saanut niin on turha toivoakaan/päässä vikaa" tai vastaavaa. En tiedä keitä nämä ovat, jotka lähettävät näitä kommentteja sanoen että hommat on lopullisesti ja totisesti huonosti, jos ei ole nuorena seurustellut. Olisi hauska tietää mikä on näiden kirjoittajien oma parisuhdehistoria! Ikään kuin omaa itsetuntoa olisi halu näissä asioissa kohottaa muiden parisuhdepotentiaalia väheksymällä.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Kuntosalit ja lenkkipolut ovat yksi paras tapa kohottaa itsetuntoa, jos asia siitä on kiinni. Harrastakaa ja etsiytykää ihmisten seuraan, kaikkien ihmisten, ei pelkästään sellaiseen, jossa olisi tavoittelemianne naisia. Älkää masentuko ja antakaa itselenne paljon aikaa asian suhteen. Ja unohtakaa sen parisuhteettomuuden kanssa pähkäily. Silloin se onnistuu ikään kuin huomaamatta.
Minun mielestäni ensimmäisen parisuhteen solmimiselle ei todellakaan ole yläikärajaa. Ja tiedän myös sen, että kaikki naiset eivät ollenkaan ajattele, että kokematon vanhempi mies on mielenvikainen tai fanattinen uskovainen tms.
Huonot suhteet jättävät jälkensä, ja seuraavat usein mukana. Jotkut pääsevät niistä paremmin yli kuin toiset. Ne jotka eivät pääse yli, kanavoivat vihan ja negatiivisuuden helposti niihin ulkopuolisiin ihmisiin, jotka jollakin tavalla palauttavat ikävän suhteen tai kokemuksen mieleen. Eli ehkä niillä kirjoittajalla on ollut jotakin negatiivista kokemuksia jostakin "ensikertalaisesta", ja eivät ole viellä päässet tuon menneen suhteen yli. Toinen selitys on tietty se, että osa purkaa omia tuntojaan vain toiseen, eli jos joku kokee, ettei kelpaa kokemattomuuden takia, niin sanoo samaa toiselle.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Se luo uskoa siihen, etten välttämättä sittenkään ole tuomittu elämään loppuelämääni yksin, ja vielä kannattaa yrittää. Oma rohkeuteni vaan on niin kausiluonteista, joskus saa tsempattua itsensä ottamaan itsensä nolaamisen/pakkien riskin, joskus siihen ei vaan kertakaikkiaan sisu riitä. Niit'ä parempia päiviä odotellen...
Olen yrittänyt iskeä naisia käytännössä vasta täytettyäni 30-vuotta. Viimeisen kolmen vuoden aikana yksikään aloitteeni ei ole johtanut kuin pakkeihin.
Minulla on siis 100%:n saldo pakkien saamisesta. Jokainen aloitteeni on tyrmätty!
Minä olen 32 v nainen enkä omaa minkäänlaista seurustelukokemusta. Olen aina ihmetellyt tuota miesten päähänpinttymää, että kokematon mies ei muka kelpaa naisille. Mutta enhän tosiaan voi muiden naisten mielipiteestä sanoa mitään...
Jos saisin valita, niin ottaisin mieluiten miehen, joka ei ole ikinä seurustellut. Siinä olisi molempien osaaminen samalla tasolla, ja todellakin TIEDÄN, ettei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa, vaikka ei olisikaan seurustellut.
Itseäni suorastaan ärsyttää, jos esim. miehen treffiprofiilissa lukee, että on kokemusta seurustelusta tai yhdessä asumisesta naisen kanssa. Tulee jotenkin semmoinen olo, että tämä kaveri on sarjapariutuja, jolle ei tulisi mieleenkään harkita jopa koko loppuelämän pituista suhdetta. Jos mies mainitsee profiilissaan olevansa kokematon, niin kiinnostaa kyllä enemmän, mutta mielestäni kaikkein luontevinta (ja varmaankin useampiin naisiin vetoavaa) on, jos ei mainitse yhtään mitään aiemmasta seurusteluhistoriastaan. En itsekään aihetta profiilissani mainitse, sillä en ole asiasta erityisen ylpeä.
En myöskään pitäisi siitä, että mies alkaisi minulta heti kyselemään näitä asioita; näiden vuoro on vasta sitten kun molemminpuolinen luottamus on vahva.