...tytöt opetetaan jo nuorena pitämään hyvää huolta mieshestään ja pitämään tämän tyytyväisinä. Suvun naiset ja pääasiassa oma äiti opettaa tytön oikeille tavoille.
Vastaavasti tytön suvun miehet valvovat, että tämän aviomies kohtelee tyttöä hyvin. Ja mikäs siinä on pidellessä, kun mieli on tyytyväinen ja vatsa täynnä hyvää ruokaa. Vaikka mies onkin macho, tuntee hän vastuunsa vaimostaan.
Turha arvostella tällaisia kulttuureja: näissä kulttuureissa avioliito tuottaa paljon enemmän hedelmää kuin täällä eroajien Suomessa.
Muistutus:
Raamattu käskee miestä ja naista "liittymään yhdeksi lihaksi" ja olemaan hedelmällinen, lisääntymään ja täyttämään maan. Koraani taas kertoo, että Allah on ylpeä muslmien suuresta määrästä.
Vastaavasti tytön suvun miehet valvovat, että tämän aviomies kohtelee tyttöä hyvin. Ja mikäs siinä on pidellessä, kun mieli on tyytyväinen ja vatsa täynnä hyvää ruokaa. Vaikka mies onkin macho, tuntee hän vastuunsa vaimostaan.
Turha arvostella tällaisia kulttuureja: näissä kulttuureissa avioliito tuottaa paljon enemmän hedelmää kuin täällä eroajien Suomessa.
Muistutus:
Raamattu käskee miestä ja naista "liittymään yhdeksi lihaksi" ja olemaan hedelmällinen, lisääntymään ja täyttämään maan. Koraani taas kertoo, että Allah on ylpeä muslmien suuresta määrästä.
Vastaukset 70
Vanhimmat
joo ja sitten näissä kulttuureissa, joissa "tytöt opetetaan jo nuorena pitämään hyvää huolta miehestään ja pitämään tämän tyytyväisinä" naiset ovatkin usein täysin alistettuina ilman mitään sananvaltaa omasta elämästään nyrkin ja hellan välissä. Sepä vasta mukavalta maailmalta kuulostakin!
"joo ja sitten näissä kulttuureissa, joissa "tytöt opetetaan jo nuorena pitämään hyvää huolta miehestään ja pitämään tämän tyytyväisinä" naiset ovatkin usein täysin alistettuina ilman mitään sananvaltaa omasta elämästään nyrkin ja hellan välissä. Sepä vasta mukavalta maailmalta kuulostakin!"
Teinit voisi pysyä siellä demin palstalla tai mistä ovatkaan tulleet. Ei noin naiivia maailmankatsomusta luulisi ainakaan aikuisella ihmisellä (noin 25v ylöspäin) enää olevan. Tuohan on ihan suoraan lehdistä luettua "virallista totuutta" papukaijamaisesti hoettuna. Ei kuule noin yksioikoisesti voi yleistää kokonaisia kulttuureja ja useita valtioita, eihän tuossa ole mitään järkeäkään ja kuulostaa todella naurettavalta.
Raamattu myös käskee miestä kohtelemaan naista rakkaudellisesti, eli ottamaan hänet huomioon päätöksiä tehdessä. Se ei anna valtaa nöyryyttä tai loukata naista. Miehen tehtävä on pitää naisensa tyytyväisenä.
Siellä missä naisia kohdellaan huonosti, on elintaso alhainen. Kaikkialla siellä missä naisen asemaa parannetaan, alkaa myös yleinen hyvinvointi kohota sekä elintaso nousta.
Ketkä tästä eniten hyötyvät?
korkean elintason maassa Suomessa on niin paljon pahoinvoivia naisia? Nuorilla naisilla on jo kovat suorituspaineet ulkonäön ja koulutuksen suhteen, työelämä vie viimeisetkin mehut ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kanssa taistellaan. Masentuneita on yhä enemmän, alkoholiongelmaisia naisia yhä enemmän jne. Luulisi, että se hyvinvointi vain kasvaa kasvamistaan etenkin kun naisten asemaa on parannettu vähän joka suunnalta vuodesta tosieen - vai tuleeko se katto tässäkin asiassa vastaan?
asemaa on parannettu "vähän joka suunnalta vuodesta toiseen"..???
Kun naiset saivat suomessa opetusta, siitä seurasi mm. yleisen terveydentilan koheneminen. Opittiin puhtauden, terveellisen ravinnon ja liikunnan merkitys. Lapsikuolleisuus on suomessa maailman alhaisin. Kehitysmaissa synnytetään paljon lapsia, koska heitä myös kuolee enemmän.
Yleinen terveydenhuolto ei toimisi tässä laajuudessa, elleivät naiset olisi olleet sitä edistämässä ja työskentelisi edelleen noilla aloilla. Neuvolat, kouluterveydenhuolto, sairaanhoito ja vanhusten, vammaisten palvelut lepäävät naisten harteilla. Puhumattakaan muusta liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvästä työstä.
Suomessa ei olisi kehittynyt teollisuutta tässä laajuudessa, koska työvoimasta olisi ollut pulaa. Naistenkin tuli osallistua työelämään. Ei edes sotakorvauksia olisi kyetty maksamaan ilmana naisten työssäkäyntiä. Eikä monellekaan olisi varaa siihen omistusasuntoon, elleivät myös naiset kävisi töissä. Naisten työllistymistä taas edistää se, että he opiskelevat itselleen ”kunnon” ammatin.
Naiset ovat aktiivisempia osallistumaan yhteiskunnan kehittämiseen vaikka erilaisten järjestöjen (MLL, SPR, Martat jne.) kautta. He ovat saaneet äänensä kuuluviin myös päättävällä tasolla ja olemme saaneet hyvän sosiaaliturvan, jota ollaan nyt ajamassa alas. Vanhukset ja vähäosaiset ovat heitteillä, mutta vapaaehtoistyötä tekevät - ketkäpä muutkaan kuin naiset!
Ne perheet joissa molemmat ovat kouluttautuneet, myös lapset sijoittumat paremmin niin yhteiskuntaan kuin työelämään. He saavat jo kotona paremmat eväät mm. tiedollisesti ja taidollisesti.
Se että pahoinvointi kasvaa, on totta. Se vain koskee molempia sukupuolia ja miehet voivat vieläkin huonommin kuin naiset. Sen tekee tämä kilpailuyhteiskunta josta alkaa kadota kaikki inhimillisyys. Ehkäpä naisetkin ovat lopulta se joukko, joka osaa katkaista tämän kierteen ja palauttaa meidän inhimillisemmälle tasolle?
voivat vielä pahemmin, jopa kuolevat n.10v aikaisemmin kun naiset, miehillä on monella erittäin huonot elintavat ja ihan samat paineet työelämässä kun naisillakin.
Huonot elintavat on ihan oma valinta.
mutta miksi Jeppe juo????
noissa maissa ja kulttuureissa, lukutaidottomuus on suuri ja koulua käyvät vaan miehet.
Naisilla ei ole mitään ammattia, ne vaan ovat kotona ja tekeevät lapsia ja passaavat miehiä ja lapsia.
Noissa kulttuureissa on myös lapsikuoleisuus suuri, koska äiti on tietämätön ja kouluttamaton.
Noissa maissa naisen on pakko avioitua jos menaa elää.
Myöskin noissa kulttuuseissa on huono elintaso ja köyhyyttä.
En nyt niinpaljon kehuis, täällä sivistysmaissa on kuitenkin tasa-arvo ja kaikilla samat oikeudet ja velvoitteet .
ja hyvät mahollisuudet käydä koulua ja hyvä terveydenhoito niin naisilla ja miehillä.
maapallolla on nyt jo liikakansoitus, nälänhätää ja kurjuutta ei kaikkien tarvi täyttää maata....
mitä lätinää..! En kommentoi tuota "muistutusta", mutta muuta osaa kyllä.
Olisiko ihan "pikkuisen" merkitystä tässä meidän kulttuurissamme silläkin, että naiselta odotetaan muutakin kuin palvovan pikkurouvan ja hautomakoneen roolia? Johtuisiko mikään siitä, että parisuhteessa mies odottaa naisensa yhtäläisesti ottavan osaa perheen elatukseen kuin mitä hän itse tekee - paitsi että naisen osalle tulee yleensä lasten hoito ja suurin osa kotitöistä?!
Mikäpä siinä... Pitääkin ehdottaa ukkokullalle, että minäpä jään kotiin lakkailemaan kynsiäni, pitämään itseni karvattomana ja kotilieden lämpöisenä kaikin tavoin, että hänen KAIKKI tarpeensa tulee huomioiduksi... Viis siitä, että leivän päälle jää särvimet saamatta tai lapsilla on nykyistä kulahtaneemmat vaatteet - pääasia, että mies on tyytyväinen... Niinhän?!
Nyt saa ihan vapaasti pitää mua vanhanaikaisena ja sivistymättömänä akkana, mut minusta se eräiden kulttuurien systeemi on paljon parempi ku tää suomen. Nyt tyttöjen/naisten pitäis hankkia koulutusta ja työtä ja harrastus, ja mies ja ja lapsia ja kaikkea mielellään alle 35v, hoitaa kaikki asiat kunnolla ja suorittaa ja suorittaa ja suorittaa. Mitäs tästä on seurannu? Teinitytöt voi huonosti kun vaaditaa niin paljon ja virheisiin ei ole varaa, viiletään ranteita ja sairastetaan syömishäiriöitä, ryypätää ja poltetaan. Ja mites sitten kun se perhe on perustettu ja lapset hankittu? Sitten vaan vituttaa koko ajan kun tulee kotiin ja lapset metelöi ja kotityöt on tekemättä.. Puretaa vähä kiukkua mieheen ja kohta on suhde kriisissä ja erotaan, lapset sukkuloi kahden kodin väliä viikko siel, toinen tääl, mut kotia ei ole missään. Vau, mahtavaa!!
entäs sitten jos aina ei ole rahaa merkkivaatteisiin tai juhlaruokiin, etenkin kun joku on kuitenkin koko ajan läsnä? Jos toinen puoliso on kotona ja pitää huolen kodista, siinä myös säästyy rahaa kun voi ruuan tehdä alusta asti itse. Lapsilla on aina äiti paikalla, joka kuuntelee ja auttaa pulmatilanteissa. Mitään naisen alistamista nyrkin ja hellan väliin en todellakaan kannata, enemmänkin peräänkuulutan sitä, että kotiäidin työkin on arvokasta ja tärkeää, ainakin minun mittapuulla kuin raha.
Todellakin kannatan tuota mallia enemmän. ei toki kaikille sovi, ja oikeus koulutukseen ja työhön pitää säilyä, mutta koen silti paljon paremmaksi sen, että äiti pysyy kotona, ja pitää huolen lapsista ja miehestä ja taloudesta. voihan se toki olla mieskin joka pysyy kotona. suomessahan yli puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon, näissä kulttuureissa se taas on kovin harvinaista. Kyllä sitä kannattaisi jokaisen miettiä, jos vaan suinkin energiaa siihen riittää.
Puhuit kuin minun suulla! Eipä tuohon ookkaan mitään muuta lisättävää, kuin että kaikista ei oo sinne kotiin jääviksi! Töihin vain sellaiset ja hoitaja kotiin,tai lapset hyvään hoitopaikkaan..
Osa naisista tai isistä nyt ei oo vain hoivatyyppiä,se heille suotakoon! Ovat tyytyväisempiä lapsiensa kanssa,kun ei tartte niitä 24 tuntia katella!
Mutta omasta seksinantamisesta ja saamisesta pitää jokaisella olla oma tahtonsa ja sanansa sanottavana!
Se asia on täällä suomessa paremmin,kuin niissä ählämivaltioissa..esim.
Se että myös työt hankkivat niitä tietoja ja taitoja joita he tarvitsevat tässä yhteiskunnassa elämiseen, pärjäämiseen ja jopa sen muuttamiseen, ei liene paha asia? On ehkä toinen juttu jos alkaa luoda määrätietoista uraa työelämässä. Harva mies on valmis jäämään kotiin hoitamaan perhettä, joten naisten on tavallaan pakko tehdä kahta ”uraa”.
En näe hyvänä sitäkään että nainen syrjäytyy sinne kotiinsa senkin jälkeen kun lapset ovat isoja. Kun ei ole tullut hankittua ammattia, ei ole mahdollista päästä töihinkään. Jos pääsee, nuo työt eivät ole välttämättä sellaisia jotka vastaisivat naisen taipumuksia.
On olemassa kolmaskin vaihtoehto. Olen itse hoitanut lapset pieninä kotona, mutta tein töitä siinä ohessa. Samoin opiskelin mm. avoimessa yliopistossa. Eivät ne kotityöt niin paljon vaadi sitä kotona olemista, kuin uskotellaan. Ellei nyt sitten ihan järjestämällä järjestä niitä itselleen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän teen enää ”hukkatöitä”.
Kun lapset kasvavat ja lähtevät kouluun, niin aikaa jää vaikka kuinka. Henkisesti tuo kotityö on aika kapea alaista, ellei tee mitään haasteellista hommaa välillä. Osapäivätyö ja siihen omaehtoista opiskelua oheen, vie omaa kasvua eteenpäin, on enemmän annettavaa niille lapsilleenkin. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin, kun äitiä ei enää tarvita kuin vähän.
Tuosta miehen huolenpidosta en nyt oikein tiedä. Jos mies on vähän saamaton ja yksinkertainen, niin miksei silloin miestäkin voi ”hoitaa ja huoltaa”. Ei työssäkäynti tai koulutus estä rakastamasta ja hellimästä sen enempää miestä kuin lapsiakaan. Jotenkin vain näen miehen enemmän ihmisenä jolla on persoona ja on yhtäläinen osaamisessaan myös siellä kotona kuin minulla. Harvaa hommaa ne kivekset estää osaamasta, ellei miehellä nyt ole kehittynyt pientä asennevammaa.
On ihan eri asia jos ei haluakaan elämältä muuta kuin olla rauhassa ja ”syrjässä”, on kotiin jääminen tietysti oiva vaihtoehto. Silloin on oltava luonteenlaadultaan ”vähemmän pohtiva”. On hyvä että on myös jotain muutakin tekemistä, josta saa sitä elämänsisältöä itselleen. Muutoin on vaarana että ripustautuu niihin lapsiinsa ja saattaa jopa estää heidän tavoitteitaan ja unelmiaan. Tunnen turhan monta jotka ovat uhrautuneet vanhempiensa takia ja luopuneet omasta elämästään vain äidin vaatimuksesta.
Siitä johtunee se, etten niin hirveästi arvosta perinteisiä kotiäitejä. Osa syynsä lienee kasvatuksella, sillä minut opetettiin seisomaan omilla jaloillani. Siipeilyä olen oppinut vähän halveksimaankin. Se että heittäytyy toisen elätettäväksi (oli se sitten yhteiskunta tai toinen aikuinen), nostaa vaan aika vastenmielisiä tunteita pintaan.
Noissa ”kulttuureissa” joihin kenties viittasit, on tilanne se, ettei ole muita vaihtoehtoja. Useimmissa niissäkin naisen asemaa parannetaan niin, etteivät he olisi enää kotiensa ja miestensä vankeja. Silloinhan ei ole mitään ongelmaa kun liitto sujuu, vaan entä sitten kun se ei enää sujukaan?
Ehkä sinusta on hyvä vaihtoehto se, että molemmilla on sitten se ”rakas” jossain muualla ja perhe-elämää eletään sitten liitossa eroamatta. Italiassa ja ranskassa mm. tämä on aika tavallista. Ainakin tilastot siistiytyvät kummasti.
Epäilen että enemmän on syynä kasvatus. Nykyiset lapset eivät ole oppineet tekemään töitä (ei edes kotitöitä), kohtaamaan ikäviä asioita tai epämiellyttäviä tunteita. Turhan moni on ”suojeltu” ja heidän eteensä on kaikki tehty valmiiksi. He turhautuvat kun joutuvat kohtamaan realiteetteja ja se äiti ei olekaan tekemässä kaikkea valmiiksi. Ei se äidin puhallus enää sydämen haavoja paranna! Tavallaan jäädään lapsiksi lopun ikäänsä eikä siihen omaan vanhemmuuteen kyetä.
Perinteinen kotiäitiys hivelee miehen itsetuntoa ja mies saa tuntea olevansa mies. Itse en ainakin arvostan suuresti sitä, että vaimoni antaa minun tuoda suurimman osan leivästä pöytään. Tällä tavoin tiedän olevani tärkeä. Me miehet usein arvotamme itsemme sen kautta miten paljon on lihaksia, rahaa, kuinka nopea auto meillä, kuinka paljon meillä on tietoja/taitoja tai paljonko saamme palkkaa.
Tälläinen ominaisuus on ollut joskus aikoinaan välttämättömyys kun hengissä pysyminen on vaatinut, että työt jaetaan mahdollisimman järkevästi. Vaimo on huolehtinut, että kotona on kaikki kunnossa ja mies tehnyt tämän työllään mahdolliseksi.
Nyt ollaankin suuressa kriisissä kun miestä ei enää tarvita tai hänelle sanotaan, että olethan sinä tärkeä, mutta et vain sillä tavalla kuin luulet. No ollaanhan me miehet tähän jotenkuten sopeuduttu, mutta pakko sanoa, että itsetunto ja itsensäarvostus on täysin maahanlyöty, kun perinteisellä miehisyydellä ei ole mitään käyttöä tai tarvetta. En tiedä onko se naisienkaan etu, että miehet ovat tänäpäivänä täysin hukassa ja miettivät, että pitäisikö heidän olla sittenkin naisia.
nämä kotiäidit sitte saa eläkettä??? ja mitäs sitte kun se palvottu puoliso vaihtaa nuorempaan ja potkasee sut ja mukulat pihalle,ei ole ammattia ja töitä, no sitte varmaan sossun luukulle loiseksi, jota me työssäkäyvät pidetään pystyssä.
Kotitöistä , mitä ihmeen kotitöitä on niinpaljon kerrostalossa asuvilla ja yhden tai kahden lapsen taloudessa????Jotenki ymmärrän se kotiin jäämisen vuosiksi jos on pirtillinen mukuloita, ja asutaan omakotitalossa jossa aina jotain tekemistä. Nykyisin ei tehdä kuin yksi tai korkeintaan kaksi mukulaa.
Ei niiltä teinitytöiltä vaadita yhtään enempää kun teinipojiltakaan.
Tuossa olen samaa mieltä, että kyllä miestäkin tulee kunnioittaa. Samoin, että silloin ollaan väärillä jäljillä, jos ajatellaan, ettei mies ole tärkeä, häntä ei enää tarvita. Kyllä miehelläkin on oikeus tuntea olevansa tärkeä ja arvostettu.
Mitä se kunnioitus sitten on ja kuinka se näkyy siellä arjessa?
Kunnioitin isääni useimmissa asioissa hyvin paljon (järkeä, oikeamielisyyttä, tiedonjanoa, ymmärrystä), mutta en niinkään hänen autoritääristä puolta. Tästä väittelimme usein. Mutta tämän isäni myönsi aina, että ei miestä tule kunnioittaa jos hän ei ole sen arvoinen. Sekä sitä että naisen tulee tehdä töitä ja opiskella ettei miehen tarvitse häntä elättää. Naisen pitää pärjätä myös jos tulee hätä (tarkoittaa että mies sairastuu tai kuolee).
Edelleenkään mielestäni se ei ole kunnioitusta että toinen määrää mitä mieleen juolahtaa ja toinen tekee kaiken pakon edessä. Se on mielivaltaa ja toisen nöyryyttämistä. Eikä sekään että pelon tai uhkan (rangaistus tai muu sanktio)avulla saa toisen tekemään tahtonsa mukaan. Tällainen kunnioitus on epärehellistä ja haihtuu heti kun uhka on pois.
Kunnioitus on sitä että arvostaa niitä ominaisuuksia (tapoja, arvoja jne.) joita toisella on. Haluaa tehdä toiselle hyvää ja ottaa hänet huomioon kaikessa mitä tekee. En kunnioita jotakuta vain siksi että hänellä on esim. paljon omaisuutta, näkyvä asema tai hän on jotain sukupuolta.
Olen opetellut tuota ”naisellisuutta” nyt vanhempana. Vuosia itsellisenä eläneenä oli oikeasti vaikeaa antaa toiselle niin paljon valtaa. Mutta mieheni on luottamuksensa ansainnut, raha-asiat hän oikeasti Osaa hoitaa, hän oikeasti huomioi minua / meitä todella monella tapaa. Tämän vuoksi kunnioitan häntä. Hän puolestaan on antanut minun hoitaa ”oman tonttini” niin kuin parhaaksi näen. On ollut ihanaa kun ei tarvitse enää kantaa kaikkea vastuuta yksin ja saa välillä olla ”heikko”.
En ole koskaan pitänyt kotitöitä jonkun tasa-arvoisuuden mittarina. Mielestäni se on tasa-arvoa että työt ja vastuut jaetaan sen mukaan, kumpi niistä on kiinnostuneempi ja / tai osaa sen paremmin. Mieheni on tekniikan ihminen ja minulle se on hepreaa, joten arvostan häntä mm. siksi. Hän osaa jotain mitä minä en. Puolestaan minä olen ”älykkö” ja teen työtä, jota hän ei osaa, mutta hän arvostaa suuresti minua.
Hänellä on fyysistä voimaa joka on työn tulosta. Hän ei pelkää siis sitäkään ja arvostan sitäkin. Hän osaa liikkua luonnossa, omaa tietoa ja taitoja joita minulla ei ole. Minä taas tunnen luontoa paremmin ja sen ilmiöitä, joita taitoja ei miehelläni ole. Palasemme siis osuvat kohdilleen.
Se jolla on kokonaisvastuu jostakin myös määrää. Emme me kuitenkaan tee isoja päätöksiä neuvottelematta. Ihan siksi että kunnioitamme toinen toistamme.
Ei naisen itsenäisyys ole sitä, että kaikki pitää tehdä itse ja joka asiasta hänen tulee määrätä. Usein ajattelen että voi siskot, kun olisitte eläneet niin edes jokusen vuoden että teillä on todella kaikki se vastuu ja joudutte itse tekemään kaiken, niin osaisitte arvostaa sitä kumppania enemmän. En ymmärrä sitä, että miksi naisten täytyy nostaa itseään polkemalla miestä?
Kaikella kunnioituksella, jotkut naiset muuttuvat kummallisiksi kun ovat parisuhteessa. Eivät se arvostus ja kunnioitus tule sillä että toista altaan parjaamaan ja haukkumaan, eikä etenkään niin että Vaaditaan. Tämä koskee myös miehiä. Ei kunnioitus tule siitä että polkee toisen alleen, vaan siitä että nostaa ja tukee toista.
No, tämä heittely laidasta toisen ja kissanhännän veto kai jatkuu loputtomasti. Kas, kun vaadittaisiin sitä rakastamista puolin ja toisin ja siihenhän ei kukaan halua nöyrtyä!
Niin, ehkä miehet hakevat nyt sellaisilta uutta mallia olla mies, jonka arvelevat sitä edustavan? On siis monta erialaista mahdollisuutta olla mies, ja miehet ovat vähän hukassa siksi? On vaikeaa valita?
Se malli mikä on edelliseltä sukupolvelta opittu, ei toimikaan kun olosuhteet ovat niin muuttuneet. Vai onko niin että sitä mallia ei oikeastaan välillä ole ollutkaan? Moni poika sai kasvaa isättä sodan jälkeen ja monella sen miehisyyden kanssa oli vaikeaa. Turhan moni valitsi uhon ja aggressiivisuuden kun ei muusta tiennyt? Tai kostivat koetun epäoikeudenmukaisuuden lapsiinsa autoritäärisyydellä ja sitä edelleen jatketaan?
Olen kohdannut miehiä joilla on ns. luontaista auktoriteettia. Heillä ei ole tarvetta ”pullistella” ulkoisesti sillä heissä tuntuu olevan jotain sisäistä varmuutta. He ikään kuin uskovat olevansa miehiä vaikka eivät sitä korostakaan joka paikassa. Olen miettinyt sitä, miksi miehet eivät kelpuuta tällaisia esikuvikseen? Mikä heissä on miesten mielestä vikana?
Olen pitkälti samaa mieltä, laitan tähän vähän lisää omaa pohdintaa. Epäilen, että kyse on aika paljon samasta asiasta kuin miten pienet pojat selvittelevät välejään nyrkkien avulla. Sama jatkuu hienostuneemmin myöhemmässä elämässä kun miesten kesken haetaan nokkimisjärjestystä. Hieman kypsemmät miehet jäävät leikistä ulkopuolelle, koska katsovat, ettei tappelureviiri ole heidän veroisilleen. Tämä herättää muissa kahdenlaisia reaktioita se tulkitaan joko ylimielisyydeksi uhittelijoita kohtaan (heidän uhon aiheita mitätöidään) ja toisaaltaan se voidaan tulkita peloksi ja luovuttamiseksi jota luovuttaja vain yrittää selitellä säälittävillä tekosyillä.
Itse olen omissa pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että kyse on pohjimmiltaan vallanhimosta. Mies haluaa hallita tilanteet ja saada tästä muilta arvonantoa. Olen huomannut miten monet naiset jotka rakastuvat renttuihin saattavat olla aivan rakkaudesta sekaisin jotain uhoavaa luuseria kohtaan.
Onko kyse siis vallanhimosta ei todellisesta vallasta?
Ne ns. raamikkaat miehet jotka olisivat voineet ”näyttää”, ovat usein jättäneet sen tekemättä koska tietävät että todellisessa tilanteessa tuo toinen olisi ollut tappiolla. Miksi?
Muista erään opettajan kouluajoilta. Hän ei koskaan edes korottanut ääntään ja sai eräät pojat olemaan todella kilttejä. Muut miesopettajat joutuivat melkein aina kahnauksiin näiden sankareiden kanssa. Miksi tuo yksi onnistui?
Nykyistä miestäni on muutama yrittänyt provosoida tappelemaan, mutta joka kerran hän saa ihan muutamalla sanalla tyypit asettumaan. Miksi?
Tunnen joitakin miehiä jotka ovat johtajan asemassa. Heidän tyylinsä johtaa on yllättävän leppoisa. Kun kränää tulee, he eivät näytä ulospäin mm. sitä että hermostuvat.
Olen joskus kertonut että olen saanut eräänlaisen ”intiaanikasvatuksen” isältäni.
Sen ydin oli se että otetaan henkisesti niskalenkki toisesta, ei fyysisesti. Toista ei nöyryytetä, mutta johdonmukaisesti osoitetaan hänen virheensä ja niiden seuraukset. Ollaan valmiita antamaan anteeksi. Vahvempi on se, joka pystyy antamaan periksi ja heikko se, joka ei kykene näkemään omia vikojaan. Jos tilanne viedään äärimmilleen, silloin pitää käyttää sitä fyysistä etulyöntiasemaa, mutta ei yhtään enempää kuin on tarvis. Kun olet saanut kaverin kanveesiin, silloin on voimaa myös nostaa hänet ylös ja lyödä kättä päälle. Jos kaveri pettää, hän on vain ilmaa sinulle.
Pidän miehenä sellaista, joka on pitkämielinen, osaa antaa anteeksi, ei puhu koskaan kenestäkään pahaa, puolustaa niin ystäviään kuin aviopuolisoa eikä anna kenkään puhua heitä halventavasti. Joka tietää voimansa ja käyttää niitä vain kun on pakko.
Tulipa muuten mieleeni, että ennen sellaista miestä pidettiin raukkana, joka kävi heikompiensa kimppuun. Onko se nykyään vähän toisin?
Ihminen joka hallitsee tilanteen, tarkoittaa sitä että hän kykenee näkemään enemmän ja laajemmin. Hän siis vaikuttaa tehokkaammin olemalla järkevä ja oikeudenmukainen? Fyysinen aggressio on jollain tavalla sitä että tunnustaa ettei kytkene enää muutoin hallitsemaan?
Kerropa mitä esikuvia sinulle tulee mieleen tällaisesta luontaisen auktoriteetin omaavasta miehestä?
Kyse on loppujen lopuksi rakkauden tarpeesta. Halutaan etten ole tuolle toiselle tyhjää ilmaa, siksi on erittäin turhauttavaa kun 100kg mies vain hyväntahtoisesti hymyilee takaisin, kun 50kg mies on luvannut vetää häntä turpaan. Tällä tavoin isompi kaveri tekee selväksi, että ei sinusta ole minulle vastusta ja näyttää samalla olevan myös henkisestikin toisen yläpuolella. Siis tässä tapauksessa uhittelija ei saa kaipaamaansa huomiota, arvostusta hän ei onnistu herättämään isommassa pelkoa. Pienempi kaveri ei myöskään saa tilaisuutta osoittaa armoa sanomalla, että katsos kun minä olen sen verran jalo ihminen niin armahdan sinut. Pienempi kaveri ei onnistu saamaan ihailevaa ja pelonsekaista rakkautta isommalta. Tämä kaikki ns. syö miestä.
Isompi kaveri voi taas olla jollakin toisella areenalla yhtä avuton. Hänellä voi olla vaikkapa koviin huumeisiin sortunut tytär joka tuhoaa itsensä, eikä isä voi kuin itkeä avuttomana vierestä. Isä toki yrittää epätoivoisesti kaikkensa jotta tytär tekisi hänen tahtonsa mukaan.
Kysyit mitä minulle tulee mieleen luontaisen auktoriteetin omaavasta miehestä, niin vastaus on, että kunnioitan häntä salaa. En tietenkään voi avoimesti myöntää kunnioittavani häntä, koska silloin myöntäisin, että tuo mies jossain mielessä suurempi kuin minä. Voin tietenkin laskelmoidussa mielessä kehua ja ylistää tuota miestä, koska voin antaa tällä tavalla itsestäni hyvän vaikutuksen ja saada palkaksi hyväksyntää ja ihailua.
Kotiäidin eläke ja sosiaaliturva on Suomessa retuperällä, ja se on näin tahallaan järjestetty. Koska kaikilla perheillä ei ole varaa kotiäitiyteen, kenenkään ei sovi sitä valintaa tehdä.
Minusta kotivanhemmuutta pitää tukea näin: puolisoiden eläke kertyy tasan kummankin hyväksi ja puolisoilla säilyy elinikäinen keskinäinen elatusvelvollisuus myös eron jälkeen. Puoliso pitää ottaa myös mukaan rintaperillisten rinnalle perintökaareen. Lisäksi vanhempainloman työnantajakulujen pitää langeta työssäkäyvän puolison työnantajalle ja sen suuruuden pitää määräytyä puolison palkan mukaan.
Näin pitäisi ainakin voida sopia naimisiin mentäessä.
ehdotus, minä kolmannessa avioliitossa joutuisin elättään expetturi/luuseri muijiani, ei ikinä, ja yrittäjänä lapsiperheiden kuluja ei käy, muutenki pienyrittäjällä on jo maksuja ihan tarpeeksi.
Toivottavasti exäsi eivät olleet kotirouvina vuosikymmeniä. Kyllä pitäisi tehdä mahdolliseksi yhteistalous. Reilu on reilua, vaikka rakkaus muuttuisi vihaksi.
Minä haluan taata kotirouvalleni mahdollisimman suuren perinnön ja ero-osituksen (jos asiat menevät sille mallille). Vaimoni on ottanut suuren henkilökohtaisen riskin jättäytyessään minun hyväntahtoisuuteni armoille. Valitettavasti parhaatkaan aikomukseni eivät saa siirrettyä eläkekertymääni vaimoni hyväksi. Hänelle tulee aikanaan kansaneläke ja säästöt.
sinä ottaa vaimollesi eläkevakuutuksen siis vapaaehtoisen omaeläkkeen.
olleet mitään kotirouvia vaan akateemisia naisia, tienaavat enempi kun minä.
Sinähän olisit edelleen saamamiehenä!
kulttuureissa isä opettaa poikaansa olemaan Mies.
Jos haluat tyttärestäsi kouluttaa Oivan Vaimon palvelemaan tulevaa miestään, niin turhahan hänen on mitään koulujakaan käydä. Eli aloitapa sinä omasta pesästä. Minä kasvatan omista tyttäristäni vahvoja, itsetunnolla varustettuja, taitavia koulutettuja naisia, joilla elämässään toivottavasti on muutakin päämäärää kuin Suuren Miehen palveleminen. Mutta hei, jos haluat omasta tyttärestäsi kynnysmaton, niin kannattaa sitten aloittaa se "koulutus" jo nyt.
Kukas ne lapset tekee ja hoitaa..vai aattelitkos itse alkaa sitten kynnysmatoksi ja hoita ne,kun tyttösi juoksevat ympäri maailmaa seminaareissaan.. Vai ootko senki jo tyttöjesi puolesta päättänyt,ettei lapsia kannata tehdä? Kukahan sinun tyttösi on kasvattanut? Että kierukat perseeseen ja menoksi?
Jotain on kyllä sunki ajattelutavassasi pielessä.Miten voi halveksua toisen valintoja! Muka kotiäidit eivät osaa pohtia asioita? Mielestäni olet aika kapeakatsantoinen ihminen,enkä ole monessa muussakaan asiassa kanssasi samaa mieltä..Tunnetko edes siellä" yläilmoissa hienoja asioita käsitellessäsi" yhtään kotiäitiä?
Tiesitkö,että me kotiäidit olemme usein hyvin verkostoituneita keskenämme ja pohdimme isolla porukalla keskenämme asioita ja parannamme maailmaa! Sinun pitkänpitkistä saarnoistasi päätellen täällä,sinulla ei taida siellä halveksunnan maailmassa paljon ystäviä olla!!
Kävin itsekin miettimään asiaa. Ehkä tähän mielikuvaan ja sitä kautta tunteisiin vaikuttaa kovasti saamani arvokasvatus sekä kokemukseni? Voi todella olla, että joillekin se onnistunut ratkaisu jäädä kotiin.
Taitaa olla tosiaan niin, etten tunne oikeastaan ketään, joka eläisi ihan tuota varsinaista kotiäidin elämää? Ne jotka ovat kotona, ovat joko työttöminä, lomautettuja tai äitiyslomalla, eli lomalaisilla on vakituinen työpaikka odottamassa. Osa on yrittäjiä jotka toimivat kotoa käsin. No, yksi on ja hän on erään uskollisen yhteisön jäsen joten lapsia on enemmän kuin viisi. Hänkin on varsinaisesti tällä haavaa äitiyslomalla.
Enkös minä toisaalta tuossa kertonut että kyllä siellä kotona voi harrastaa vaikka opiskelua ja sitä tulisikin tehdä? Kotona ollessani vedin muuten opintokerhoja ym. talon muille kotona oleville (usein työttömille) kotiäideille ja naapurin lapsille.
Verkosto on aina toiminut, teimme mm. ringin, jossa katsoimme toistemme muksuja iltasin että jokainen pääsi vuorollaan hengähtämään. Kuka lähti lenkille, kuka pääsi laulamaan kuorossa ja kuka maalaamaan. Työkseni muuten olin päivähoitaja lasten ollessa pieniä, joten elämää kodissa riitti. Omat lapset sai olla kotona ja päivähoitolaisten (naapureista) ei tarvinnut lähteä outoon paikkaan.
Vähemmän pohtivalla tarkoitan niitä, joille ylipäätään riittää touhuaminen – se ei ollut tarkoitettu halventavana missään nimessä. On ihmisiä jotka eivät kaipaa mitään sen kummempaa kuin mitä askareita päivisin tekevät. He todennäköisesti eivät ahdistu siellä kotona olemiseenkaan kun lapset ovat päivät poissa, eli luonteenlaatu on sopiva.
Ne naiset jotka lapsuudessani ja nuoruudessani olivat kotona, olivat ylempää keskiluokkaa. Heillä oli isotuloiset miehet (johtajia ja muita pomoja) ja heitä kutsuttiin ”rouviksi”. Nämä rouvat puuhastelivat kaikenlaista (yhdistyksiä, hyväntekeväisyyttä, kutsuja miehen työn takia, konsertteja ym.), mutta pääsääntöisesti puunasivat kotejaan ja olivat hyvin tyylikkäitä ja laitettuja myös arkena.
Ne ”tavalliset” naiset jotka olivat kotona, olivat siksi, ettei ollut löytynyt työtä. He tekivät usein ”pätkätöitä”, ompelijoina, partureina, siivoojina ja pyykkäreinä. Raha oli tiukassa, joten harvalla työmiehellä esim. oli varaa elättää yksin perhettään. Moni perhe muutti omistusasuntoon vasta sen jälkeen, kun vaimo oli saanut lopulta työpaikan.
Heitä taas tunnen montakin, joilla ongelmat alkoivat kun mies hylkäsi tai he jäivät leskeksi. Se elämän uudelleen rakentaminen on ollut rankka prosessi. Ex anoppinikin oli aivan hukassa taloudenhoidon suhteen – hänellä ei ollut edes käsitystä siitä, mitä hän tulee ansaitsemaan ja mitä menoja hänellä on. Omasta kodista oli pakko luopua, kun tulot romahtivat totaalisesti. Ei se leskeneläke ollut järin suuri.
Olen ollut tukemassa nyt erästä naista, jonka mies lähti. Rankan masennuksen jälkeen alkaa jo päivä koittaa, aikaa on kulunut yli puolitoista vuotta. Hän keräsi rohkeutta ja lähti elämänsä ensimmäiseen koulutukseen ja sai ammatin. Taitaa töitäkin jo olla tiedossa.
Tunnen myös monta entistä kotiäitiä joille alkoholi on tullut vähän liiankin hyväksi ystäväksi. Nämä ovat keski-ikäisiä naisia, joilla perhe on lentänyt pesästä, erotettuja, eronneita ja tai joiden mies on vakavasti sairas.
Heidän puheista olen ymmärtänyt, että elämä oli mukavaa, kun toinen hoiti tärkeät asiat, ja vähemmän mukavaa, kun kaikkeen piti kysyä miehen lupa. Mies kun vastasi rahoistakin. Kun sitten se oma ”vapaus” koitti, oli hätä suuri. Eli sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
En muuten laske maatalon emännyyttä kotiäitiydeksi, koskapa heillä on ollut työpaikka. Karjanhoito, -kasvatus ja viljely ovat työtä, tupatyöt todellisia töitä – ainakin ennen kun kaikki tehtiin kotona. Ainakaan mummoni ei pitänyt sitä kotona ”olona” – vaan rankkana työtä. Mies ja nainen olivat tasaveroinen työpari eikä mies ollut yksin se elättäjä.
Tätäkin ketjua piti sitten lähteä lukemaan... Itse olen täysin tyytyväinen kotiäiti, enkä ainakaan tässä kohtaa, kolmen alle kouluikäisen kanssa arkea luotsatessa koe sit kovin leppoisana, niinkuin eräskin kommentoi, että mitäs hoitamista siinä kodissa sitten on.... Kerrostalossa mekin toki asumme, ettei semmoisia puun tekemisiä ole niinkuin omakotitalossa. Mutta onhan siinä paljon kaikkea muuta.
Eräs naapurin rouva, liki 60 vuotias, on tehnyt työuransa tarjoilijana ja lisäksi tehnyt pätkissä laidasta laitaan. Hän kertoi, kuinka oli 19 vuotiaana lapsenhoitajana, oli kaksi alle kouluikäistä lasta, ja että se oli kaikista rankin työpaikka ikinä! suosittelen kokeilemaan näille jotka sitä pohtii onko kotiäitiydessä mitään työtä. Ja sitten tämä lapsellinen "mitäs-sitten-kun-ukko-vaihtaa-nuorempaan-joutuu-työssäkäyvät-elättää"-kommentti. Siinä sitä on oikein lämpö ja myötätunto kohdallaan. Tietenkin tämäkin on siis naisen vika, ei suinkaan sen miehen?? jokainen, ja toistan, JOKAINEN on ollut, tai tulee olemaan jossain kohtaa siinä tilanteessa, että tarvitsee yhteiskunnan apua. Lisäksi, ei kotiäidit ole aivottomia idiootteja jotka vaan jäävät tuleen makaamaan. Jos ukko lähtee, niin lähteköön, ei ketään voi väkisin pitää. Silloin tilanne ei enää salli kotona olemista, jolloin äidin on sitten laitettava ne lapset päiväkotiin ja rakennettava elämä uudelle pohjalle.
Mutta ainakin oma tilanteeni on meille se paras mahdollinen. Olemme edelleen kovin syvästi rakastuneita toisiimme, mieheni käy töissä ja elättää meitä, minä taas olen kotona noiden kolmen vesselin kanssa ja pidän heistä huolen, kodin siistinä ja laitan ruuan. Ei se ole miehen avuttomuutta, jos minä teen ruuan, vaan se kuuluu osana siihen kotiäitiyteen. Jos sitten sattuu että itse olen vaikka kipeä, toki mies osaa ruokansa itsekin tehdä. Meillä kotiäitiys ei todellakaan tarkoita kynnysmattona olemista, mutta se on ihan miehen asenteesta kiinni. Papparainen ei suuremmin nähtävästi osaa kotiaan ja naisen roolia siellä arvostaa. Kyllä meillä mies kunnioittaa minua mitä suurimmissa määrin, aivan kuten minäkin kunnioitan häntä. Kummallakin meillä on oma paikkamme ja oma roolimme. Arjen romantiikka kukkii silti, parisuhteesta pidetään myös huolta, eikä siinäkään ole mitään halveksittavaa.
Toki kun lapset tästä kasvavat, ja nuorimmainenkin menee kouluun, aloitan itsekin osa-aikaiset työt. Ammatti minullakin kuitenkin on. Osa-aikaisesti aloitan, jotta voin olla kotona kun lapset kotiutuvat, ja varmistua, että tekevät läksynsä, ja että ymmärtävät asiat oikein. Minulla tätä mahdollisuutta ei ollut. Omat vanhempani laittoivat minut puolivuotiaana päiväkotiin, eikä meillä ollut ketään kotona kun aikanaan pääsin koulusta kotiin. Tunsin itseni kovin vähäpätöiseksi ja hylätyksi, ja kenties sen vuoksi tahdon itse olla kotona lasteni kanssa. He kuitenkin ovat muuttaneet elämääni niin valtavasti, en voisi kuvitella eläväni samoin kun esim 7 vuotta sitten. Tässä oma äitini edelleen on eri mieltä, esikoiseni syntyi syyskuussa, äiti kaavaili kuinka menen töihin jo tammikuussa. Tai toinen lapsi syntyi toukokuussa, niin äidin mielestä olisi pitänyt jatkaa töitä jo elokuussa.. Ei todellakaan sovi minun arvomaailmaan. Miksi ihmeessä hankkia edes lapsia, jos kerran tahtoo elämän jatkuvan entisellään ja se työ on numero ykkönen? Elämä muuttuu valtavasti, ja lapsen tulee tuntea olevansa rakastettu ja tärkeä.
Ja vielä lopuksi selvennän, en todellakaan kannata kulissiliittoja jossa ollaan yhdessä vaan siksi, että ei "voi" erota, niinkuin edellä eräskin kirjoitti. Se on aivan epäluonnollinen ja sairas kuvio, eikä todellakaan ole hyväksi lapsillekaan. Mutta ei niitä lapsiakaan kannattaisi tehdä, jos ei puoliso tunnu oikealle. Kyseinen kirjoittaja taitaa vaan olla melko pessimisti, kun lähtee oletuksesta, että liitto kariutuu ja tulee pettämisiä joka tapauksessa. Ja, lapsiin ripustautumisesta, niin se kai kertoo siitä, että äidin elämässä olisi pitänyt olla paljon muutakin sisältöä kuin lapset. Ei kaikki silti ripustaudu, vaikka kotona lapset hoitaakin. Se on todellakin sääli jos lapsen pitää muovata oma elämänsä äitin mielipiteen mukaan. Turha kuitenkaan yleistää.
nykyiset nuoret naiset ovat jo eri asemassa kuin ikäiseni? Jo se että heillä on yleensä hyvä koulutus takana, se takia myös että he kykenevät pitämään itsensä ajan tasalla siellä kotonakin.
Luulen että käsitys juuri siitä mitä on kotiäitiys, vaihtelee paljonkin. Vanha malli on, ettei naisella ole lainkaan omia tuloja. Nythän on mahdollisuus saada kodinhoidontukea, jota minulla ei ollut mahdollisuus käyttää. Toki oli äitiyspäiväraha, mutta se oli aika pieni, koska sekin määräytyi tulojen mukaan. Samoin lapsilisä, mutta edelleenkään se kovin hääppöinen ole, tuskin riittää lapsen menoihin. Näistä vain ei kerry eläkettä.
Se että varautuu pahan päivän varalle, ei ole lapsellisuutta. silloinhan kaikennäköiset vakuutuksetkin olisivat lapsellisuutta? Emme me koskaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Jos ei puoliso häviä, niin sairaudet, vammautumiset ja kuolemat ovat todellisuutta. Ikävä kyllä, nuo erot nyt ovat niitä tavallisempia. Niihin naisiin se koskee, jotka ovat eläneet miehen tuloilla, eikä kouluja ole käyty – heitä on ikäisissänikin naisissa vielä paljon. 50v uuden elämän aloittaminen ei ole helppoa. Näiden naisten pelko saattaa olla joskus suurempi kuin häpeä että mies pettää?
Tuota olen pohtinut usein, että jotkut vaativat ettei lapsia hankittaisi, ellei se puoliso ole oikea. Kuinka sen voi yleensä tietää? Kun hankkii lapset nuorina, niin ei sitä kykyä arvioida oikein ole. Ainakin minä arvioin väärin omat voimani, kuvittelin jaksavani vaikka sisulla. Uskoin vakaasti että kyllä se rakkaus siitä vahvistuu aikaa myöten. Ei vain käynyt niin. Olen hankkinut niin monta lasta kuin arvelin itse jaksavani kasvattaa ja elättää, eli kolme.
Enemmän jo olisi vaatinut siltä mieheltä suurempaa panosta, eli vankempaa sitoutumista. Jos mies käyttäytyy kuin ”ottolapsi” ja sen perään pitää koko ajan katsoa, niin eihän siitä tule mitään. Ikävä kyllä, olen tavannut aika vähän niitä miehiä, jotka todella ovat aikuisia vastuullisia olentoja jo nuorina. Kyllä heitä on, mutta ihan liian harvassa.
En tiennyt että ensimmäinen kääntää kelkkansa arvojensa suhteen, en tiennyt toinen käy väkivaltaiseksi. Todella odotin että toinen aviomieheni olisi ollut se mies, jonka kanssa olisin saanut elää perheenä. Toivoin että olisin saanut enemmän lapsia kuin kolme tai olisin halunnut sijoituslapsia lisäksi. Ei vain löytynyt sellaista suurperheen miestä! Nyt olisi, mutta lastenteko ikä on jo takana : ) Eli olisiko minultakin kielletty äitiys vain siksi että en onnistunut löytämään ”oikeaa” miestä kyllin ajoissa?
En halunnut luopua äitiydestä vain siksi, että kerta kaikkiaan osaa elää vain muille. Jokaisella ihmisellä on vain yksi elämä, se on lahja. Olen kiinnostunut ja innostunut monesta, eikä yksi ihmisikä riitä millään toteuttamaan kaikkea mikä kiinnostaa. On ollut pakko tehdä arvovalintoja, ja minulle ne ovat olleet toisenlaisia. Ei kiitos velkavankeus, ei kiitos ettei saa oppia uutta ja ei kiitos marttyyrius. Lapset ovat osa elämää, ihana lahja mutta eivät koko elämä. Nyt kun he ovat aikuisia, on ollut mielenkiintoista kuunnella mitä he ovat mieltä.
Poroporvarillinen elämä ei ole minua varten. Minä puolestani koen että tuo ”pullantuoksuinen äiti” on juuri sitä suorittamista, elämä eletään valmiin kaavan mukaan.
On pelkästään hyvä, jos nykyajannaiset tiedostavat tilanteensa. Etteivät he rakenna oma elämäänsä ja elä turhan luottavaisia toisen ihmisen varassa. Toivon totisesti että se on pieni osa naisia, jotka hakevat sitä ”isää”, joka huolehtii heistä, ettei itse tarvitse kasvaa aikuiseksi.
Mutta todella mielenkiintoista on oppia tämäkin, että nykyiset naiset katsova asiaa toisin kuin ennen. Kiitoksia hyvistä kannanotoista!!
Tulee sattumaan erityisen paljon ja hartaasti. Kuvittelet ukkos rakkauden kestävän, ja kun se sit uuden toosan jostain nappaa, niin siinä olet samassa jamassa kuin muutkin naiset konsanaan.
Sit sulle joku sanoo, että, ei niitä lapsiakaan kannattaisi tehdä, jos ei puoliso tunnu oikealle. hhehehehhe
Opit vielä. Siihen asti pidä suu suokeammalla, ettet laisin itteäs munaa julkifoorumilla.
hienoa, että sinulla on noin lapsen usko asioihin ,sinulla ei varmaan ole mitään lapsellisia vakuutuksiakaan
kun et sinä aja kolaria eikä sinun päällesi ajeta, eikä sinun talosi pala, etkä sinä ja lapsesi sairastu saatikka kuole koskaan..Miehesi ei kuole saatikka teille tulis ero .Sinun ei tarvii varautua mihinkään, pahaa päivää ei sinulle tule.
lasten isä niitä pystyy hoitamaan kuin äitikin. Ei ne lapset äidin yksin ole. Ja jos äidillä korkeampi koulutus ja kovapalkkaisempi työ, niin eiköhän ole järkevääkin että se mies niitä muksuja hoitaa. Harva nainen käy 20 vuotta kouluja jotta voi vaihtaa vaippoja. Tämä on siis argumentti jota monet miehet ovat käyttäneet. Mutta nyt vain on niin että naiset tuppaavat kouluttautumaan pidemmälle ja paremmin. Eli sopeutumisen paikka isukeillekin jos niitä lapsia tahtoo.
"Harva nainen käy 20 vuotta kouluja jotta voi vaihtaa vaippoja."
Yleisesti esitetty ajatus.
Jos olisit miljardöörin perijä, menisitkö kouluun? Opettelisitko kirjoittamaan? Kiinnostaisivatko vieraat kielet? Olisiko biologiasta iloa? Voisitko edes ajatella väitöskirjan tekemistä?
Ihminen ei mene kouluun, varsinkaan yliopistoon, (pelkästään) työtilaisuuksien takia, vaan kehittääkseen itseään. Koulutettu ihminen on mielenkiintoisempaa seuraa, valistuneempi äänestäjä, valveutuneempi kaupankävijä ja monella tavalla parempi kasvattaja. Onko rokotuksista hyötyä vai haittaa? Miten tunnistan lapseni mielialaongelmat? Miten partitiiveja käytetään ranskassa? Miksi maailmassa on sotia? Miksi isä on työtön?
Ja jos jää vaikka leskeksi, koulutuksesta voi olla apua työnhaussa.
Ilmeisesti ateisti ja vanha täti kommentoi minun kirjoitustani? Ei minulla sentään ihan lapsen uskoa ole. Vakuutuksia meidän perheestä löytyy kyllä, vaikka kolaria en ite kyllä aja, kun ei ole korttiakaan.. :D Pahoja ´päiviä tulee, hyvässäkin suhteessa. Mutta ihan en kyllä ymmärrä tuota katkeruutta mikä vanhalta tädiltä paistaa kirjoituksessa, samoin jonkinlainen loukkaantuminen myös ateistilta.
Myöhemmin mummomuorille jo selvensin mitä tarkoitin sillä ettei lapsia kannata tehdä jos mies ei ole oikea. Kertauksena, en ymmärrä miks tehdä lapsi(a), jos jo siinä tekovaiheessa suhde tuntuu huonolle ja ero pyörii mielessä.
Mitenhän te ajattelette parisuhteiden toimivan?? Jos olen hurjan lapsellinen ja sinisilmäinen kun luotan mieheeni ja siihen että perheeni pysyy koossa. Toistaiseksi ei ole aihetta ajatella toisinkaan. Pitäisikö minun silti katsella miehiä "sillä silmällä" ja valita jo varamies, jos ensimmäinen vaikka jättääkin?? Varautua siihen että ero tulee? Oletteko te tehneet niin? Ei ihme jos suhde kariutuu, eihän tuossa ole mitään järkeä. Tai ovatkos ateisti ja vanha täti töissä?? Varmaan on silti työnhaku päällä koko ajan, ja itseasiassa jo sovittunakin uusi työpaikka, jos se nykyinen päättyykin potkuihin..
Anteeksi vaan, voin olla naiivi ja lapsellinen, mutta en mie haluu elää koko elämääni peläten ja varautuen joka ikiseen asiaan. Perheeni voi hyvin, meillä on vilkkaat iloiset pojat, mies on töissä ja minä kotona. Nautimme elämästä. Voi voi jos kateeksi käy, mutta en ala ottamaan minkäänlaista stressiä siitä mitä ehkä-sitten-joskus-tulevaisuudessa-voi-olla-kenties-ehkä tapahtuukaan.
haluat nyt käsittää väärin , en tarkoittanut että pelossa eletään vaan aina voi tapahtua vaikka mitä ja siihen voi varautua, täysillä tottakai eletään, eihän sitä koskaan tiedä sitä viimeistä päivää.
Jos ero tulee joko eroamalla tai kuolemalla niin sillon pitää olla asiat siten, että pystyy yksin viemään perhettä eteenpäin, ei siinä mitään uutta miestä heti tarvita.
Töissä ollaan eikä uutta työpaikkaa kärkytä kokoajan, mutta senverran olen varautunut ,että kuulun työttömyyskassaan ja liittoon, jos työ menee alta niin saa edes ansiosidonaista päivärahaa.Ihan tyhjän päälle on kauhiaa jäädä velkoineen, velassakin on hyvä olla takaisinmaksuturva.
Näinä aikoina ei varmaan heti töitä saa.
ja molemmille osapuolille nykyään. Naiset ovat Suomessa koulutetumpia kuin koskaan historiassa, mutta silti naisen "hyvyys" ja "tarpeellisuus" katsotaan keittiössä ja miehen mittapuulla?
Toistan; lasta ei nainen yksinään tee, mies on aivan yhtä kykeneväinen hoitamaan lasta ja kotia siinä kuin nainenkin. Ei sitä taloa vi¤ulla siivota, eihän...???
Eikä niitä lapsia tisseillä syötetä, eikä niitä tartte ite ees tehdä,nehän voi ostaa markkinoilta!
Eikä oikeesti tarttes ees sitä kotia yrittää leikkiä! helvettiin koko avioliitot ja yhteenmuutot!
Ei muutakuin enempi tätä itsekästä omahyvästä paskaa kehiin!! naiset ja miehet VIHAA toisiaan tulevaisuudessa vielä enemmän kuin nyt!!
Miksi helvetissä menette edes yksiin,kun sitten tappelette jostakin helvetin panopenskojenne hoidoista ja paskahuussin pesuista elämänne tappiin asti!!!
Edellä oli ymmärtääkseni ihan asiaa. Myös miehellä saa olla mahdollisuus jäädä kotiin, kun se parille sopii. Miksi ei? Onko se isän rakkaus jotenkin noin halveksittavaa…
Mikä sinua noin suututtaa siinä, että nyt on mahdollista valita erilaisista vaihtoehdoista?
Joissakin tapauksissa naisella ei ole muuta "ammattia" kuin olla jonkun palveleva vaimo. Naimakauppa on ainut realistinen elinkeino. Jos noissa kulttuureissa yhteiskunta takaisi eronnelle naiselle toimeentulon, eikä naisen tarvitsisi pelätä kasvojen menettämistä, niin kyllä sielläkin avioeroluvut lähtisivät räjähdysmäiseen kasvuun. Aloitus on naivia hehkuttelua ja loukkaa kyseisissä pakkotilanteissa olevia naisia. Tosin ei sellaista maata onneksi olekaan, missä tuo tilanne olisi vakio.
Ihannetapauksessa pariskunnalla olisi vapaus valita oma elämäntyylinsä. Esimerkiski siskoni haluaisi olla pullantuoksuisena kotiäitinä kahden lapsensa kanssa, mutta sitä ei perheen budjetti kertakaikkiaaan salli.
Itse asun Saksassa, missä valinnan varaa on ihan eri lailla. Kotirouvan aviomies saa valtavat verohelpotukset, mikä sallii naisen valitsemaan työn ja kotiin jäämisen välillä. Molempia ei tarvitse yhdistää, jos ei itse halua. Saksa onkin kotirouvien luvattu maa. Jos työelämässä oleva nainen tulee raskaaksi, niin pidetään lähes itsestäänselvyytenä, ettei hän enää palaa äitiyslomalta töihin, vaan jää kotiin perhettään huoltamaan. Koskahan tämä valinnanvapaus saataisiin EU:n kattavaksi?
Ja vaihtoehtoja tulee aina olla. Suomessa 'kotirouva' tai 'kotiäiti' on suorastaan haukkumasana niinkuin neekerikin. Kotiäitejä vihataan ja loisiksi haukutaan kun eivät ryve uraputken rännissä ja suorita samalla 'miehistä mallia' jonka palkkiona on näennäinen tasa-arvo.
Näennäinen siksi että perhesurmilta, pettämisiltä ja pahoinpitelyiltä ei nainen välty akateemisella tutkinnolla. Ja kotiäitiys ei todellakaan ole synonyymi aivottomuudelle. Hektisessä työelämässäkö sitä 'syvällistä pohdintaa' muka voi harrastaa? Kahvitauoilla juoruaminenko on jotenkin 'lennokasta'-?
En tajua miksi naisella ei saa olla vaihtoehtoa Saksan tapaan; eikös tulevien veronmaksajien kasvatus ole muka arvokasta työtä jos oikein materialistisesti halutaan ajatella?
Vaihtoehdot ovat hyvä asia
mutta ei sentään kotiäitiys pelasta kaikelta maailman pahalta?
Miksi ajattelet että kotiäitejä vihataan? Ainakin itse olen huolissani, en vihaa. Olen ollut kotona itsekin jonkin aikaa, mutta en ole vain osaa ajatella että olisin ollut kotiäiti. Sillä vain on niin iso tunnelataus ja se herättää varmasti erilaisia mielikuvia.
Pitäisi varmaan luoda joku muu käsite kuin tuo? Sen historiallinen paino on vain niin monimutkainen. Ennen kotiäidiksi jäivät ne jotka olivat parempiosaisia. Heillä oli muuten kotiapulaiset vielä tekemässä ne ikävät kodin työt. Sitten ovat ne naiset, jotka tosiaan hakevat elättäjää itselleen.
Oikeastaan se, että jos on olemassa miehiä, joilla on oikea asenne, on ratkaisevaa. Jotenkin tuntuu että sellaisia miehiäkin on vähemmän? Ylemmässä keskiluokassa oli ennen jotenkin kunnia asia, että mies hankki niin paljon ettei, naisen tarvinnut "alentua" töihin. Toteutettiin sen ajan ideaaleja, se erotti hyväosaiset köyhistä. Työ oli naiselle häpeä. Uskon että nykyään on toisin.
Miten saisimme luotua tätä ihannekuvaa miehille? Että se on miehinen mies joka pitää perheestä huolta ja kunnioittaa sitä vaimoaan? Ei uhmaa, ei mollaa eikä petä?
Ehkä nyt ei koeta naisen työssä käyntiä alentavana, eikä se ole miehen mitta kuinka hyvässä asemassa hän on? Eikä mies käytä asemaansa väärin? Uskon että on miehiä, jotka todella rakastavat vaimojaan ja perhettään, ja ajattelevat heidän parastaan. Jotenkin vain nykyajan arvomaailma ei tue tätä miehisyyttä. Jos luette näitä mielipiteitä, niin joissakin näkyy aikamoinen naisen alentaminen – hän on vain kodinrakentaja miehelleen ja miehen pitäisi saada harrastaa ulkopuolista seksiä vain huvikseen.
Itse käyn työssä saadakseni leipää ja opiskelen toteuttaakseni itseäni. Olen koska tahansa valmis hyppäämään tuosta kelkasta ulos, jos se taloudellisesti on mahdollista. En vain ole löytänyt sitä rakosta, kuinka elää ilman rahaa! Enkä ole tavannut niin suurituloista miestä, joka elättäisi minua. Haaveilen siis lottovoitosta, joka on ainoa mahdollisuus että pääsen tekemään enemmän sitä, mitä tahdon. Tai viimeistään eläkkeellä saan opiskella ja tehdä omaa työtäni.
Kyllä, se olisi hyvä malli jossa äiti tai isä voisi jäädä kotiin lasten ollessa pieniä. Kumpikaan ei hukkaisi mahdollisuutta lähteä toteuttamaan unelmiaan kun lapset kasvavat. Se että jokainen saisi tehdä perheestä sen oman juttunsa, eikä mitään klooneja jostain ideaalista. Kaikkein parasta olisi jos löytyisi tapa tehdä töitä siellä kotona ja elää ja olla lasten kanssa samalla!
Mutta kysyin tuolla edellä että oletteko te oikeasti ajatelleet kenen etu on se, että naisetkin käyvät töissä?
Mummomuorille haluan vielä vastata, etten jättäisi väärää mielikuvaa. Kun sanoin, ettei lapsia kannattaisi hankkia ellei puoliso ole oikea, en todellakaan siis tarkoittanut ettei saisi erota jos mies muuttuu oleellisesti. Viittaukseni oli suunnattu viesteihin, joissa jo lähtökohtaisesti oletetaan, että ero tulee. Mielestäni siis ei ole järkeä hankkia lapsia, jos mies tai oikeammin suhde tuntuu jo silloin huonolle, ja eroasiat pyorii mielessä.
Ehkä oma äitini oli sitä sukupolvea jolle jankattiin naisten itsenäisyyttä ja työssä käymistä ja sen vuoksi hän teki omat ratkaisunsa. Edelleen painotan, että puhun ajasta, jolloin lapset ovat pieniä, ja tarvitsevat aikuisen tukea enemmän. En minäkään varmastikaan enää päiviäni kotona vietä sitten kun lapset ovat jo teini-ikäisiä. Mutta aikansa kutakin, sanoisin. On aika tehdä opiskella ja tehdä töitä, ja on aika panostaa perheeseen ja sen huoltoon. Loppujen lopuksi, se aika minkä lapset ovat pieniä menee nopeasti ohi. Jää minulle aikaa työntekoonkin vielä.
OnnellinenVaimo = ..pitikin nimimerkil, otsikkona siis voi taivas
Meillä ns. perinteisempi parisuhde ja mieheni on perheenpää ja minä naisena olen ollut nyt lasten kanssa kotona ja kotiäitinä. Luin tätä keskustelua ja en jaksa ihan jokaiseen kirjoitukseen vastata. Totean vain, että suomalaisessa yhteiskunnassa on jo hyvän aikaa näköjään pidetty miltei itsestäänselvyytenä sitä, että nainen on kuin toinen mies parisuhteessa ja samoista asioista pitää molempien selvitä sukupuoleen katsomatta. Jos osoitat olevasti naisena naisellisempi, heikompikin kenties, ja olet ns. perinteisempi nainen, niin heti tulee haukkuja siitä miten olet tyhmä, lapsellinen, avuton tmv. jos vastaavasti mies haluaa olla perheenpää ja miehinen mies, niin sovinistihan se on automaattisesti joidenkin mielestä. Asiat halutaan nähdä hyvin mustavalkoisina. Minulla on mies joka osaa olla perheenpää ja tuntee vastuunsa ja kohtelee minua vaimoaan ja lapsiaan hyvin. Vastaavasti minä vaimona huolehdin mieheni ja lasteni hyvinvoinnista. Meille tämä sopii ja pidämme tästä järjestelystä. Kyllä mies osaa kohdella naista halutessaan hyvin ja arvostaa naisellisuutta, ei se ole aina sitä alistamista, miksi se keskutelu tästä asiasta usein käännetään. Arvostan myös miestäni ja se molemminpuolinen kunnioitus näkyy suhteessamme. Osa suomalaisnaisista haluaa olla ns. hyviä jätkiä ja se heille sallittakoon. Kaikki miehet eivät vain halua näille hyville naispuolisille jätkille aukoa niitä ovia ja kohdella naisellisesti ja jos se harmittaa niin turha itkeä. Omalla käytökselläänkin voi vaikuttaa asiaan. Tässä asiassa saa sitä mitä tilaa.
kysymys.
Olen aina tuntenut olevani nainen. Sen sijaan käsite ”naisellisuus” on jo hämärämpi. Toki olen oppinut siitä jo jotain.
”…on jo hyvän aikaa näköjään pidetty miltei itsestäänselvyytenä sitä, että nainen on kuin toinen mies…”
En ole huomannut että naisella ja miehellä olisi jotain sellaista, joka eroittasi heidät jopa ihmisinä toisistaan? Eli molemmat ovat ihmisiä, joilla vain on toisenlaiset sukupuolielimet. Ei edes tiede ole kyennyt löytämään järin suuria eroja.
”… samoista asioista pitää molempien selvitä sukupuoleen katsomatta…”
Niin, miksi ei? Miten se että saa leipää suuhun ja katon päälleen voi olla toisella vaikeampaa vain siksi, että jalkojen väli on erilainen? Eikös se ole ollut suomalaisen naisen mitta? On kyettävä tarttumaan ”auran varteen”, ellei mies ole siihen kyennyt? Ettei mies voi olla niin avuton ettei itselleen saa evästä suuhun ja puhdasta päälle?
”…naisena naisellisempi, heikompikin kenties…”
Mitä se on tuo naisellisuus? Sitäkö ettei tarvitse osata, on oikeus laittaa se mies tekemään kun ei itse viitsi? Ainoa missä olen käytännössä todennut olevani meistä heikompi, on lihasvoima. Tosin tämän olen oppinut että kun heittäytyy tyhmemmiksi kuin onkaan tai osaamattomammaksi niin se herättää miehissä auttamisen tarpeen. Jotkut naiset käyttävät tätä tietoisesti kun haluavat että joku tekee jotain heidän puolestaan
”…haluaa olla perheenpää ja miehinen mies, niin sovinistihan se on…”
Ja höpö höpö. Sovinisti on mies joka ottaa vallan, vaikkei edes kykene siihen mihin nainen. Sovinisti ei anna naisen tehdä edes sitä mitä nainen osaa vaan kieltää ja pakottaa naisen tekemään sitä, mitä itse ei viitsi. Jos mies esim. juo rahat tai hölvää ne omiin ”kivoihin” juttuihinsa, tai pieksää naisen on kun ei ollutkaan kunnon pötyä pöydässä, silloin puhutaan sovinismista. Tai silloin kun miehesi juoksee vieraissa, mutta ei anna sinun käydä ulkona ettei muut miehet sinua alkaisi kiinnostaa. Mies joka ottaa vastuun ja todella hoitaa asiansa, on kunnioituksena ansainnut. Et ehkä ymmärrä että sellaisia miehiä on yhä vähemmän, koska se EI ole nykymiesten ihanne?
”…Kyllä mies osaa kohdella naista halutessaan…” No tästähän on juuri kysymys. Moni mies EI halua kohdella naista hyvin.
”…miehet eivät vain halua näille hyville naispuolisille jätkille aukoa niitä ovia ja kohdella naisellisesti…”
Hui hai. Se että on huonotapainen, on enemmän kasvatuksen tulosta. Vaikka olen ”naispuoleinen jätkä”, nämä herramiehet kyllä osaavat toimia. Olen jopa opettanut omat poikani tähän. Saan jostain kuuman syystä paljon kohteliaisuuksia, vaikken olekaan ”naisellinen nainen”. Koen sen vain ystävällisyytenä ja toisen IHMISEN huomioon ottamisena.
Vaikka nainen pärjää ja osaa, hän mielestäni ON nainen. Vaikka nainen ottaa vastuun ja tekee samoja asioita kuin mies, ei se naiseus mihinkään häviä. Samoin ei se mieheys häviä vaikka välillä sitä imuria tai luutuakin käyttelee. Minusta se on rikkautta kun voimme olla persoonia, eikä vain sukupuolielimiä. SE että SAA tehdä niitä asioita, jotka oikeasti innostaa. ei tarvitse kieltää tekemästä jotain vain siksi että on tietyt vehkeet.
Miksi naisellisuus on aina jotain ”heikompaa”, ”osaamattomampaa” tai jotain alempaa kuin ”mieheys”?
olen täysin samaa mieltä.
Tarkoituksesi on saada ilmeisesti keskustelua ja sitähän saatkin..kuluuhan se aika näinkin..
Itselleni karskahti korvaani tuo jotensakkin vähättelysi kotiäitiydestä..tyhmät,laiskat ja aivoilla ajattelemattomatko jää sinne kotiin? Pullantuoksu ei sun juttus..ei sillon arvokastako? Rahaa pitää tienata tunteakseen itsensä ihmiseksi? Muitakin on..mutta näistä nyt tälläkertaa..
Oletko ajatellut,että meistä siellä kotona olevista osa on ekoihmisiä,itse olen luontoihminen,tulen perheineni vähällä toimeen,kierrätän,ompelen paljon,saan elämääni tarkoitusta luonnon mukaisesti elellen. En tarvitse paljon rahaa,kulutan vähän,teen käsilläni enemmän..
Mieheni käy töissä,ja se riittää..meillä tuoksuu pulla viikoittain ja leipäkin usein..rakastan ruoanlaittoa ja teen sitäkin mahdollisimman paljon luontoa kunnioittaen..
Ulkona elämäni suola ovat linnut,joita ruokin talvisin ja muutkin eläimet..voin unohtua luonnonhelmaan seurailemaan eläinten puuhia tuntikausiksi ja saan siitä varmasti enemmän iloa ja virikkeitä,kun jossain hikisessä duunissa ja sen kahvituntien juorupiirissä.. Jokaiselle vuodenajalle on omat puuhani,ja nautin elämästäni..Kerskakulutus ja tuhlaaminen ei ole minun juttuni,luonnonsuojelu taas on..
Teen monenlaista käsilläni,eikä tarve saada rahaa ole päälimmäinen ajatus,vaan mielihyvän saaminen..
Luen paljon ja käytän tietokonetta,olen siis sivistyksessäkin kiinni..mutta missään nimessä en koe olevani turha ihminen..olen hyvä ihminen ja tuotan paljon hyvää läheisilleni ja muillekkin..enkä tarvitse siihen rahavirtoja,teennäistä muovimaailmaa, krääsää ,pieni-tai suuripalkkaista tylsää työtä enkä masennusta..
Nautin elämän jokapäivästä ja olen onnellinen kotiäiti!
"Nautin elämän jokapäivästä ja olen onnellinen kotiäiti!"
Ei siinä nauttimisessa ole mitään pahaa, mutta useimmat ihmiset tekevät työnsä, koska työ pitää tehdä, eikä se läheskään aina ole herkkua. Kotiäitiys on tärkeä vakanssi, mutta ei pidä kuvitella, että kotiäitiys automaattisesti johtaa äidin onneen.
Vaimoni on kotiäiti; hän on sanojensa mukaan "ihan tyytyväinen" mutta ei kai varsinaisesti onnellinen. Minä taas käyn ansiotyössä enkä voi sanoa, että olisin aina edes tyytyväinen.
kyllä ilmaisit.
Ensinnäkin kuinka tuo liittyy naisellisuuteen?
Et ehkä ole lukenut noita edeltäviä kirjoituksiani ihan ajatuksella?
Ekologinen ajattelutapa on tuttua. Olen tehnyt niin lasteni vaatteet, ruuan ja leivät kotona useita vuosia. Olen kierrättänyt ja osallistunut monenlaiseen muuhun toimintaan, jossa ideana on turhan kulutuksen lopettaminen. En vain kytkenyt sitä "kotiäityiteen".
Olen luontoihminen, vietän kesät ja syksyt melkein joka vapaa-aika metsässä. Olen ollut sitä lapsesta saakka. Haaveena on piilopirtin löytäminen ja luonnonrauhassa eläminen niin paljon kuin mahdollista. Se vain ei onnistu, ellei ole rahaa ostaa em. paikkaa!
Olen työssä siksi että nautin saadessani toteuttaa myös muita kiinnostuksen kohteitani. Olen sanonut itseni jo parista hyväpalkkaisesta vakiduunista irti ja vaihtanut sen osa-aikaiseen työhön. Vaikka tämäkin on vakituinen työ, ei sitä tiedä mihin vielä pääsen. Siksi olen opiskellut että saan tehdä työtä josta pidän. En minä köyhyyttä pelkää, sekin on koettu juttu.
Tunnen monia vaihtoehto ihmisiä, myös naisia jotka ovat kotona. He toisin tekevät muutakin, eli ovat monessa toiminnassa mukana, välillä sitten myös palkkatyössä. He eivät edes etsi vakitöitä, vaan tykkäävät elää pätkätöillä. Heidän miehensä elävät samalla tavalla (eli miehet eivät uhraudu niihin mainitsemiisi ”tylsiin ja masentaviin” töihin). Se takaa sen että talous pysyy hyvänä ja he saavat olla vapaampia.
PS. ensimmäisestä miehestä otin eron juuri sen takia että hän olisi tahtonut minun menevän noihin ”hikisiin” töihin tienaamana, että olisi saatu omakotitalo, uusi auto ja mitä muuta vielä. Minä laitan rahani mieluummin vaikka kirjallisuuteen tai opintoihini, se taas ei ”herralle” sopinut.
Hienoa että nautit, niin nautin minäkin. Nautin siitäkin aikoinaan kun olin kotona ja sain tehdä samalla muutakin. Ellen olisi tehnyt niin se olis ollut minulle se "hikinen pakkotyöpaikka".
Siinä se taas nähdään, naisellinen ajatustaso. Kyllä hymyilin lukiessani tekstiäsi. Onnee vaan sullekin, valitsemallasi tiellä.
Minun täytyy tunnustaa etten tunne ainuttakaan joka olis KUNNOLLISESTA vakiduunista lähtenyt haahuilemaan mersään etsimään köyhyyttä ja luonnonrauhaa, mutta niitä tunnen useita, jotka saatuaan fudut ovat niin joutuneet tekemään elintason kavetessa. Toki hekin nätisti sanovat että itse sitä haluavat, -vaan kuka uskoo?
Kaikista ei vain ole työntekoon vaan vain jonkin asteiseen puuhasteluun, ja toki palkka on sen mukainen. Ja niin se olla pitääkin.
Kuulutkin ihmisiin,jotka eivät mitään näköjään ymmärrä..onnea masennuksen kauteesi,eiköhän se sieltä kohta kohdallesi saavu..tuolla ajatusmentaliteetilla..HUOH!
Jaa..johtuiskohan sen vaimosi tyytymättömyys jostain muusta kuin siitä kotiäitiydestä?
Olisko teillä keskenään tullut se arki suhteeseen..
Monet äitit on onnellisia siellä kotona,ennen kuin mies avaa ulko-oven..
Itse kerran kotiin tullessa satuin vilkaisemaan ikkunasta ja huomasin vaimon nauravan lasten kans ja kaikki olivat niin onnellisen oloisia! Minä kun tulin sisään,tuli hiljaisuus..Siinä paikassa oli kyllä peiliin katsomisen paikka..
ajattelehan kaksi kertaa. Entä jos olen nyt sellaisessa työssä josta saa ihan kunnon palkkaa?
Niin, sehän on juuri sitä elämänpelkoa, ettei tehdä siihen omaan arkeen niitä muutoksia. Kun arki hiertää, etsitään sitten niitä seksiseikkaluja? Minä taas tunnen montakin, jotka ovat tehneet hypyn tuntemattomaan. Eikä elintaso ole laskenut vaan päinvastoin noussut! Samalla olen voinut nostaa myös elämisen tasoa.
Ethän tarkoittanut että se kotiäidin osa johtuu siitä ettei heistä ole työntekoon ja he vain puuhastelevat siellä kotona?
Olinkin kiinnostunut ajatuksistasi tältä minunkin kantilta ajateltuna.. Sinulla on kuitenkin paljon hyviä kommentteja,osaat ajatella asioita monella tavalla..Hassua,kun halusin sinulta mielipidettä elämäntavalleni,niin turhautuneet,epäuskoiset ja suoraansanottuna tyhmät ukot ilmoittelevat kantojaan,vaikka ei voisi vähemmän kiinnostaa!! Jos haluan hyvää keskusteluseuraa ja kritiikkiä mieheltä, niin minulla on ihana mies niitä kommentoimassa kotona..
Olisi mukava,mummonmuori, keskustella tavallasi ajattelevan ihmisen kanssa ja pohtia elämän kummallisuuksia joskus täällä luonnon rauhassa omenapuiden katveessa ja nauttia vaikka tekemääni omenaviiniä omista omenoista,olikin hyvä omenavuosi..
kuulostaisi oivalta, ehkä kuitenkin kesemmällä :) Mutta jospa saan sen oma "omenatarhan" jo ensi kesänä...
väärään kulttuuriin, nykysuomessa kun arvot ovat todella viksallaan. Olisi ollut kiva omata hyvä ja perheelleen omistautunut mies ja kymmenen lasta, mutta ei, kolmeen on tyydyttävä, kun ei yksin itse enempää jaksa rahoittaa ja huoltaa.
Miehet eivät tahdo nykypäivänä lapsia, eivätkä arvosta perhettä, miksi?
Ei ihme että kadut pyörii täynnä mummunpotkijoita,kun kukaan ei kotiäitiyttä edes arvosta..paitsi se pieni kotiäitien piiri.. Kukaan muu ei oikeesti kasvata enää lapsia! Pukataan ne yhteiskunnan vastuulle,kun itsellä on niin kiire tienaan niitä miljoonia..
Rahaa vaan pitää tienata,se on näitten työssäkäyvien elämän suola..Vähä raha ei riitä,vaan sitä pitää olla kaiken maailman höpötyksiin,mitä ilmankin pärjäis!
Sitten jos joku kotiäiti vielä uskaltaa olla onnellinen,niin se mollataan kokonaan ja naureskellaan sille,vaikka se on vain ihminen,joka on tehnyt oman valinnan ja hypännyt oravan pyörästä pois! Siis uskaltanut tehdä sen!
Paneekin miettiin,ettei olisikin kateutta joillakin tuo..vai paneeko miettiin niitä elämän oikeita arvoja jos joku uskaltaa elää ilman tavaran palvontaa..
taivaan tosi, että täällä Härmässä ei pärjää ilman rahaa, ja rahaa saadaan työtä tekemällä ja myös näillä leveysasteilla on pakko olla jonkinmoinen asumus, ja syödäkin on pakko, ettei käy niinkö mustalaisen hevoselle, kun se oppi oleen syömättä niin se kuoli.
Ilman työtä täällä pärjää ainoastaan mustalaiset ja pakolaiset, sun muut mutiaiset.
elättää, ei siitä työstä, vaikka olis kuinka arvokasta ,saa rahallista korvausta.
Minä duunarina en mitään miljoonia saa koskaan elämäni aikana, enkä mitään hömpötyksiä, kunhan saan palkkani riittään asuntoon ja jokapäiväiseen ruokaan ja laskuihin, käyn työssä ihan vaan sen vähän rahan takia, kun ei tässä yhteiskunnassa pärjää ilman rahaa, ja kukaan ei mua elätä. Valitettavasti tykkäänkin työstäni.
Eihän tässä ollutkaan esim.yksinhuoltajista kyse vai? Enpä tunne yhtään kotiäitiä,joka olisi yksinhuoltaja..Eikä varmaan olisi varaakaan,kotona ollaan ehkä työttömyyskorvauksilla tms. mutta töihin pitää mennä,kun käsky käy.
Mutta se kotiäitiys on tietenkin parin oma sovittu asia ja kyse olikin siitä,voiko elää vähemmällä krääsällä ja elää vaatimattomammin ja olla vielä onnellinenkin! Se tuntuu täällä olevan ilmeisesti näköjään miehenpuolikkaille ihmetyksen asia!
Oletetaan, että se kotona mököttävä eukko on tyytymätön siihen kotona "olemiseen" eikä edes mietitä,että jospa se onkin se parisuhteen tyhjyys se ongelma?
Siis tässähän olikin kyse kotiäideistä,mies tietenkin tienaa ja on tyytyväinen,jos rahat riittää vaatimattomaan elämiseen..Eipä tulis mieleenkään katella jotain ukonrähjäkettä persettä raapimassa sohvalla!Niin että oo sä vaan siellä töissä!
Paitsi jos hoidat kodin ja lapset yhtähyvin kuin naiset ja sun muijas käy töissä! Toisen tietenkin pitää käydä töissa!! Mistään sosiaalipummeista puhuta..höh!
mene
Ei lastenkasvatus niin yksioikoista ole. Ei mikään kotiäitiys ole vakuutus sille, että lapsesi menestyisivät ja jaksaisivat säilyttää uskon elämään.
Minuun sattuu aina kun äitejä syyllistetään siitä, etteivät lapset jaksa elää ja rakentaa omaa elämää uskoen parempaan tulevaisuuteen. Ne äidit jotka ovat menettäneet lapsensa huumeille, uskonlahkoille, erilaisiin fanaattisiin yhteisöihin tai kuolemalle, tuo on ilkeää tekstiä. Muista, että heidän joukossaan on myös naisia, jotka ovat olleet kotiäitejä!
Se että sinä olet voinut hypätä oravanpyörästä pois, on vain ja ainoastaan mahdollista, että sinulla on toinen aikuinen joka ”elättää” sinua”. Eli aikuinen joka joutuu olemaan sinun takiasi siellä oravanpyörässä. Olisitko yksinhuoltajana uskaltanut?
Toivon lämpimästi, että ymmärrät antaa miehellesi arvon että olet päässyt etuoikeutettuun asemaan, sillä ilman häntä et ehkä voisi elää tuolla tavoin? Ja oppisit arvostamaan myös heitä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta samaan vaikka halua olisi ollut!
"Toivon lämpimästi, että ymmärrät antaa miehellesi arvon että olet päässyt etuoikeutettuun asemaan, sillä ilman häntä et ehkä voisi elää tuolla tavoin?"
Kotiäitiys ei ole kotiäidin valinta vaan molempien puolisoiden. Kumpikin tekee työnsä, eikä kumpikaan ole kummallekaan velkaa. Keskinäinen arvostus, toivottavasti ansaittu, on tietysti hyvä asia.
"Ja oppisit arvostamaan myös heitä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta samaan vaikka halua olisi ollut!"
Jos on pakko poiketa ihanteesta, sille ei voi mitään. Mutta onko 99%:lle Suomen perheistä kotivanhemmuus taloudellisesti mahdotonta? Tuskin. Pikemminkin kotivanhemmuus on hävinnyt harkittujen mahdollisuuksien joukosta.
Juuri näin!" Ei niminerkki " kirjotat asiaa! Onneksi on kuitenkin niitä,jotka tietoisesti sen valitsevat tässä nykyään niin väärien arvojen maailmassa!
Ja tuolle mummonmuorille,ei tosiaankaan kotiäidin tarvitse muille mistään kiitollinen olla!!
Mies varmasti voittaa siinä,jos vaimo valitsee kotiäitiyden menoäitiyden tilalta!
oivaltaneet.
Vaikka kyse olisi ”molempien” valinnasta”, niin edellytys sille että juuri sinä saat olla kotona, on se että toinen ansaitsee elannon Teille molemmille. Hänen on tehtävä tuota ”halveksimaasi” ansiotyötä. Jos hetkeksi osaat asettua miehesi asemaan, varmaan ymmärrät? Miten paljon vaihtoehtoja miehellesi jää?
Entä jos hän sairastuu vakavasti? Tai sairastuu työuupumukseen? Haluaa vaihtaa työpaikkaa, jossa saa ehkä vähemmän palkkaa mutta työ on mielekkäämpää? Irtisanotaan työstään eikä uutta työtä löydy ihan heti? Kenties uusi työ löytyy toiselta paikkakunnalta? Entä jos miehesi haluaa kehittää itseään, vaihtaa ammattia ja lähteä vaikka opiskelemaan muutamaksi vuodeksi? Ehkä hän haluaa pitää huilivuoden ja olla itsekin kotona? Tai vammautuu onnettomuudessa lopuksi elämäänsä? Miten sinä olet valmis puolestasi tekemään miehesi eteen?
Kyllä, monelle on mahdotonta elää yhden ihmisen palkalla. Teillä ei tunnu olevan realismi olevan hanskassa? Väitän näin, koska olen ollut yksin se perheen huoltaja. Lasten takia on oltava aina tietty elintaso, vaikka vaatimaton. Toki aikoinaan nuorena unelmoin minäkin että voisin jäädä vapaaksi taiteilijaksi ja kotiin. Sen vain esti se, että nälkä ja vilu olisivat kiusanneet lapsiakin. Ei olisi miehen silloiset tulot riittäneet. Ja mikä vielä pahempaa, en olisi voinut itse päättää mihin rahani laitan. Ikävä kyllä, minulla ei röyhkeys riitä siihen että vain ottaisin toisen pussista rahaa omiin menoihini. Se olisi ollut paluuta lapsuuteen ja lapsen asemaan.
Toinen mahdollisuus on yrittää elää erilaisten sosiaalitukien avulla, mutta ei sekään raha järin paljoa ole. Näitä kotiäitejä tiedän muutaman, mutta se edellyttää lapsen synnyttämistä kolme vuoden välein, ettei ”joudu” työnhakijaksi. Suurin osa ovat näennäisiä kotiäitejä, sillä he nauttivat työttömyyspäivärahaa.
Toki moni eläisi vähemmälläkin. Tämä vain vaatisi entistä enemmän mm. vuokra-asuntoja. Omistusasuntoon ja etenkään omakotitaloihin olisi harvalla varaa, puhumattakaan uusista autoista (saati kahdesta), atk laitteista, nettiliittymistä, urheiluharrastuksista, jokavuotisista uusista vaateista, kampaajista, kännyköistä jne.
Kiittämättömyys on mielestäni osoitus aikamoisesta itsekkyydestä. Se minkä elämä on opettanut, on kiitollisuus. Mikään ei tässä maailmassa ole itsestään selvää tai ”oikeutettua”. Tuo on aika kovaa miehelle, joka tekee työn Teidän eteenne, jotta teillä olisi hyvä. Miksi Te vain nakkelette niskojanne ja halveksitte miehenne uhrauksia?
Missä nainenkin on ihminen, kiitos kun jaksoit muistuttaa kuinka hyvin Suomessa asiat on.
Säälittävän moni nainen joutuu syntymään kultuureihin missä tyttölapsella ei ole ihmisarvoa.