Olen miespuolinen ja hämmästelen nyt tätä tunnetta, mikä velloo tällä hetkellä pääkopassani. Eli olen lapsesta asti kuljeksinut samoissa piireissä erään kaverin kanssa ja näin ollen tunnemme toisemme varsin hyvin. Hän on minua pari vuotta vanhempi. Pyörittiin tosiaan samoissa ympyröissä opiskeluaikoinakin siihen saakka, kunnes molemmat löydettiin kauneimman puolen edustajat kumppaniksemme.
No tästä sitten lähti tiet erkanemaan, eli hän ryhtyi rakentamaan omaa elämäänsä ja minulla sama homma, mutta en unohtanut häntä. Eli tarkoitan sitä, että hänestä ei välillä kuulu viikkoihin yhtään mitään, välillä ei edes vastaile jos kyselen kuulumisia. Aiemmin meillä oli tapana käydä lenkillä tai salilla tms. urheilemassa, niin nykyään ehkä jos kerran pari kuukaudessa käymme pelaamassa. Kävimme myös usein parilla tuopilla, mutta nyt sekin on jäänyt todella vähemmälle. Viimeksi kun tapasin hänet, hän kertoi että ovat saamassa ensimmäisen lapsen ja että ensi vuoden alkupuoliskolla tämä taapero syntyisi. Toki minä olin onnellinen hänen puolestaan, mutta silti sisimmässäni mietin, että miksi hän ei ole siitä hiiskunut yhtään aiemmin? Kuitenkin tämän 8-9 kuukauden aikana ollaan tavattu. Muutenkin tuntuu, että hänestä on tullut aikojen myötä paljon "hiljaisempi", eli ei puhele itsestään vapaaehtoisesti. Vaivihkaa vastaa, jos kysytään.
Minulla ei ole tapana unohtaa kavereitani vaikka mikä olisi. Mielestäni en ole tunkeileva enkä liian utelias, vaan pidän sitä itsestään selvyytenä ystävyydessä, että toiselle kerrotaan huolet ja murheet jne. jne. Näin ollen en kyllä jätä kaveria, kun kerran lapsuuden ajoilta asti ollaan pidetty yhtä! Mutta pitääkö hän enää minua ystävänään?
No tästä sitten lähti tiet erkanemaan, eli hän ryhtyi rakentamaan omaa elämäänsä ja minulla sama homma, mutta en unohtanut häntä. Eli tarkoitan sitä, että hänestä ei välillä kuulu viikkoihin yhtään mitään, välillä ei edes vastaile jos kyselen kuulumisia. Aiemmin meillä oli tapana käydä lenkillä tai salilla tms. urheilemassa, niin nykyään ehkä jos kerran pari kuukaudessa käymme pelaamassa. Kävimme myös usein parilla tuopilla, mutta nyt sekin on jäänyt todella vähemmälle. Viimeksi kun tapasin hänet, hän kertoi että ovat saamassa ensimmäisen lapsen ja että ensi vuoden alkupuoliskolla tämä taapero syntyisi. Toki minä olin onnellinen hänen puolestaan, mutta silti sisimmässäni mietin, että miksi hän ei ole siitä hiiskunut yhtään aiemmin? Kuitenkin tämän 8-9 kuukauden aikana ollaan tavattu. Muutenkin tuntuu, että hänestä on tullut aikojen myötä paljon "hiljaisempi", eli ei puhele itsestään vapaaehtoisesti. Vaivihkaa vastaa, jos kysytään.
Minulla ei ole tapana unohtaa kavereitani vaikka mikä olisi. Mielestäni en ole tunkeileva enkä liian utelias, vaan pidän sitä itsestään selvyytenä ystävyydessä, että toiselle kerrotaan huolet ja murheet jne. jne. Näin ollen en kyllä jätä kaveria, kun kerran lapsuuden ajoilta asti ollaan pidetty yhtä! Mutta pitääkö hän enää minua ystävänään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Selvä juttu. Naisystävä käskenyt keskittyä häneen koska hän on etusijalla blah blah blah.. ja unohtaa ystävät.
Täytyy nyt kyllä antaa vähän negatiivista palautetta arvon naisille siitä, että tahtoovat liian hanakasti puuttua miestensä ympyröihin. Eli tässä tapauksessa kaveripiiriin. Tein omalle puolisolleni aikoinaan selväksi, että minullakin on kavereita ja aion pitää heihin yhteyttä ja olla heidänkin kanssaan. Viime aikoina vaimokkeeni onkin silloin tällöin kysellyt, että mitä sille ja tälle kuuluu. Mutta voihan se olla, että kaverini puoliso on tosiaan sanellut säännöt joita sitten täytyy noudattaa, tai muuten... Minä en kyllä ymmärrä sellaista lainkaan.
Minulle kävi noin 16 vuotta sitte, kyllä siellä on dominoiva super mustasukkainen omistushaluinen
akka takana, joka häätää kaverit ja sukulaiset pois, tekee sopivin väliajoin pari kolme kersaa,
niin saa ukon jumitettua,rakennuttaa taloa ja mökkiä.......mutta ystävyytenne ei katoa !!! Se jatkuu mihin on jäänytkin ja entistä parempana usko mua!
kun aika on kypsä, luultavasti sinäkin löydät hyvin pian oman puolisosi ja saatte lapsia,
......mutta kahden lapsiperheen yhteensovittaminen ei ole helppoa, akat keksivät vuorotellen,
miksi ei voi tulla kylään eivätkä luultavasti tule keskenään toimeen.
No sitten kun viime toukokuussa 16 vuoden (lue: kuudentoista) vuoden kuluttua lähdin
ensimmäisen uuden ystäväni kanssa "ulkoilemaan" työpäivän päälle,
vaimoni soitti aamulla 20 min työmatkani aikana 3 kertaa ja yritti estää menoni puhumalla
lapsista yms.
seuraus= laitoin kännykän kiinni,ryyppäsin 24H, sama toistui 2 viikon kulutta,muutin pois,
ja ryyppääminen jatkui uuden ystäväni kanssa ja vanha ystävä soittaa nykyään jatkuvasti
kun hänelläkin v:mainen akka.
Olen siis nainen mutta heti arvasin koska olen seurustellut naisen kanssa joka ei pitänyt kavereistani ja monia miespuolisia kavereita olen menettänyt näin. En mä vaan ymmärrä, jos itse seurustelisin miehen kanssa niin sehän olisi vaan mukavaa jos sillä olisi hyviä kavereita, olisi itsellekin välissä aikaa. Mutta enhän mä tietenkään voi tajuta.