josta kukaan ei voisi loukkaantua? Sellaista kaikin puolin hyväntahtoista, mutta silti todella nauruhermoja kutkuttavaa? Joskus tuntuu, että vaikka tekisin pilaa puhtaasti itsestäni, niin silti joku toinen voi ottaa itseensä. Vai onko huumorissa - hyvässä sellaisessa - aina se totisempi puoli?
Onko olemassa huumoria
naisen logiikkaa...
20160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei siis varmaankaan, koska kaikilla ihmisillä on niin erilaiset huumoritajut...taikka ei kaikilla mutta on niin erilaisia huumorintajuja..=o)
joillaki ei ole semmosta sitten taas ollenkaan, kun huumorintaju..se on kaikista valitettavin olemisen muoto mitä ihmisiellä saattaa olla..=o(
*ranteet auki olotila*..jos huumori uupuu tykkänään..
ei täälläkään muutes saa tehä pelleä ittestään..siitä saapi palautteen, koska tämä ei ole sirkusteltta vaan keskustelupalsta..=o)))
ei suinkaan huumorien tartte aina kohatakkaan..kunhan toimitaan sääntöjä noudattaen ja hyvänmaun mukaan (huomioikaa erilaiset maut)hankalaa..nii eipä luulis olevan muusta ko sitte enäi jokasen omasta suvaitsevaisuudesta kii...mulle on ainaki iha sama jos joku tahtoo tehä ittestään pellen, niin tehkööt..mun motto kummiskin on et..
*jollet osaa/pysty nauramaan itellesi..elä naura muillekkaan*
huumorilla vaa pääse paljo paremmin ihmisten kanssa yhteyksiin, kun totisella jörjukka asenteella..paitsi et kyllähän jöröjukatkin toisensa löytää...huumori kummiski yhdistää laajemmin must ihmisiä, kun pelkkä jöröttäminen..ihmisillä on vakavia asioita muuteki elämä täynnänsä..miks naaman tarttisikaan aina olla kun piimäsangon..hapan ja ryhdissään..???
mutta seki olis ettei kaikki vain osaa ja pysty relaamaan, niin että osaisi heittäytä vaan huumorille ja naurulle edes välillä...kaitpa siinä on se luonne taustalla..mikä sanelee onko hörö-jukka vai jörö-jukka..=o)
päiviä ettei huumori ole juuri silloin oikein sopivaa, mutta katsokoon silloin muualla. Vaihteleva huumori on kaikkein parasta, ei pelkästään yhteen asiaan kohdistettu. Itsestään saa jokainen tehdä huumoria vaikka minkalaista, mutta pitää olla senverran hienotunteinen ettei pitäisi ainakaan mennä henkilökohtaisuuksiin, se ei tunnu kivalta, ei ainakaan niinä "pahoina päivinä", niitä kun sattu jokaiselle joskus.
Itse ainakin pystyn nauramaan monenlaiselle huumorille ja joskus on käynyt niinkin ettei toiset ole sitä ymmärtäneet ja olen saanut itsekin siitä joskus palautetta. Siksipä ajattelen varovaisuutta joissakin asioissa. He jotka minut tuntevat tietävät varmaankin sen että vitsailen silloin tällöin.
Riipuu toisinaan mielialasta jaksaako huumori nauratta/ saako nauramaan.
jokaisella on huonokki päivänsä..mutta oikiasti voiko kaikki rupee elämään jonku huononpäivän mukaan..???...voiko naapuria syyttää siitä jos itse on ylittänyt saldonsa..??..voiko autoa syyttää, jos rengas pyhkeaa..??..ne on vaa semmosia asioita joissa jokaselta vaaditaan omien rajojen tunnistamista ja sietokykyä kestää se, ettei kaikki ole samassa mielentilassa juuri sillä hetekellä kun itse on..=o)
ei mitenkään ole mahdollista myötäelää kaikkia huonoja taikka hyviä päiviä...siksi must ennen kaikkea ihmisestä itsestään on löydyttävä kyky sopeutua..=o)
mulla voi olla vaikka muori kuollu ja joku tekee juur vitsiä siinä jostaki mummo aiheisseta..nii mistä se sitä tietää et mun mummo kuoli ja mulla on tunteet pinnassa..ei voida mitenkään tämmösessäkään paikassa jokaisen henkilökohtasia suruja elää päivästä toiseen..sillon ko joku saitilla loukkaa..nii pysyy pois itse..kun ei kerta jaksa..=o)
kaikista helpointa silleen..
Tarpeeksi väsyneenä tyhmätkin vitsit naurattavat.
Jopa puujalkavitsit.
Mies meni kauppaan. Kirves!
Tilannekomiikka. Kun ei piruilla kellekään vaan asioille, tilanteille, tapahtumille ja revitään huumoria niistä. Parhaimmillaan todella hauskaa.
huumori tosiaan tekee elämästä kevyempää, ainakin siis niille, joita se aidosti huvittaa. Ja huumorintajukin vaihtelee: minulla oli aikoja, jolloin mikään ei naurattanut, en todellakaan nähnyt missään mitään hauskaa. Ja muistan vieläkin, kunka sitten kerran satuin katsomaan jotain tv-sarjaa ja minä nauroin, nauroin pitkästä, pitkästä aikaa. Mieleenpainuva asia. Sitten aloinkin nähdä elämää muutenkin vähän valoisampana.
Luonnekysymyskin, kyllä.
Mietin vain, olisiko vitsiä, jossa ei naureta kenenkään kustannuksella, ei ruotsalaisille, ei vanhaselle, ei blondeille, ei miehille.... Muistankin muuten yhden vitsin, jossa on vaan yksi sana, ja se vitsi onkin juuri siinä, että se ei liity mihinkään. Tai siis en taidakaan muistaa, mikä se sana oikein oli...
ano etteikö hienotunteisuutta tarttis kans joteki päi ees hallita..ja hyviä tapoja..siit tuos säännöissäki on kyse...muutehan sit vois olla ko apina tarhassa ja loikkia seinästä toiseen...mut kunhan muistetaan ettei me ihmisien persoonia voida muuttaa...ja ruveta muokkaamaan siks vaan kun mä en pidä sun tyylistä...
tms..tottakai liika on liikaa..mutta minkäs teet jos se joka menee yli ei itse tunnista omia rajojaan..???..niin sanotaan taas elä ruoki..jne..kuka on keneki herra...?? kuka voi sanella toiselle missä kohassa nauraa..???..
nii..hankalaa..siksipä jälleen peräänkuulutan maa kykyä sopeutua taikka vaihtaa maisemaa..otetaan töistäkin lopareita, koska paikka ei sopinnut pirtaan..
siis kaikkia kun ei voi muokata mieleisekseen voi joko sopeutua taikka poistua..mä ainaki aattelen et jos en saa jotain asiaa itse hallintaan..mä yritän sitten sitä sietää ja tulla sen kanssa jotekipäi toimeen..jollen kerta itekkään ole valmis häippäsemään siitä paikasta...
uskosin et suurimmillaan kaikessa on kyse sopeutumisesta..
ja eteki omat mokat on huvittavia..xo)
ei oikee kivoja ole semmoset mitkä kohdistuu ihmisiin itteensä taikka kenekään arkoihin kohtiin..semmoset menee musta sen hyvänmaun yli..jollei tavallaan ole ihmiseltä itseltä saatu sitä lupaa hohittaa sille..eli jos ihminen itse nauraa vaikka omalle perunanenälleen..niin miksi sillon ei muutki voi nauraa..mulle ainakin saa nauraa..=o)
mä nauran itekkin itelleni enemmän, kun koskaan kellekkään toisille..=o)
palstoilla näy kun olen huonolla tuulella tai minulla on muuta suremista, on päiviäkin etten kertakaikkiaan osaa mitää sanoa mihinkään asiaan, vaikka ajatuksissani olisikin jotain sanottavaa.
Jos pitää potkia nurkkaa, niin ei se tule sen kummemmaksi vaikka toisille siitä piruilisikin. Siis potkasee ja antaa olla silleen, se joskus helpottaa, joskus ei.
ihan niin se on tehtäväkin, kun tuntuu et mihin omat voimat sillä hetkellä riittää...tavallaan kun täälläkin sen aistii ja huomaa, että jopa toisten hyvästä mielestä ollaan kateellisia...koska itellä saattaa olla elämässä jotakin juur semmosta mikä verottaa rankasti omia voimia..hmm..mutta musta se on väärä tie alkaa kadehtimaan muiden hyvää tuulta..kyllähän jokainen käsittää sen, ettei kaikkien tarvitse olla samassa pyörteessä...
vaan silloin on itsen hyvä murehtia murheensa rauhassa...taikka yrittää hyppiä asioiden yli mitkä pännii...kyllä mä senki käsnää että se on joskus vaikeeta ite kullekkin...mäkin välillä ärähtelen..ja pärähtelen..mutta sitten taas vaikka mulla ois mitenkä vaikeeta mä en koskaan oikeen luovu huumorista...esimerkkinä mä hymyilin lääkärin vitsille leikkauspöydälläkin, kun multa poistettiin munanjohdin ja sen mukana meidän ehkä ainoa tilasuus saada lapsi..eli se pikkunen ihmisen alku...mutta itkin sitten myöhemmin..mutta se vitsi oli vaan niin hervoton..etten voinnu kun hytkyä ja nauraa..=o)
..huumori on mulla voimavara..
ja ainahan voi sanoa että nyt mua ei huvita..joko toine käsittää taikka ei..turhaan sitä muille vittuilee omista rankoista kokemuksistaan..ei se niitä poista eikä lievitä yhtään..mikä eteen tulee se tulee..ja se on kestettävä sen mukaan kun kestää..
on kausia tosiaan kun vitsit on vähissä...mullakin on ollu semmosta joskus useempi vuosikin peräkkäin...kun oli aika vaisua huumorin suhteen..pikkasen rankkaa terveyden ja ihmisushteiden saralla...nauru kuulosti paskalle korvissa..ja virnuilevat ihmiset näytti jotenkin typerille..=o)
..mutta jostakin se elämänilo ja nauru taas sitten löytyi...meillä on kausia tosiaan kun jaksaa enempi ja vähempi..
Ei.
toisenlaisen kuvan ja kuvittelee itseironiastasi, että olet toisenlainen.
Suuttumalla tuo esille omaa turhamaisuuttaan?
minun aivoituskiemurani eivät vain aukea toiselle. Olisi mukavaa olla ymmärretty, vaan se ei taida kehittyä kuin vain harjoittelemalla. Ja kyllä minäkin olen "leikistä suuttunut" jonkun kerran ja ainakin minulle se on aina sellainen pienoinen itsetutkiskelun paikka: miksi otin itseeni, miksi suutahdin?
Ja kiitti, tuo kauppaanmenovitsi oli juuri se, mitä muistelin. Olihan siinä kyllä useampikin sana, muistin väärin... ja mua taitaa tyhmät puujalkavitsit naurattaa, vaikka ei olisi erityisen väsynytkään... :)
Vaikeaa keksiä vitsiä, josta joku ei loukkaantuisi. Mutta ehdä voi olla hienovaraista tilannekomiikkaa, mikä ei välttämättä loukkaa ketään.
Ei varmastikaan ole olemassa, sillä hyvässä huumorissa tosiaan on aina se totisempi puoli. Se ei välttämättä loukkaa tai sohi arkaan paikkaan, mutta on kuitenkin liian
Minun mielestäni kuitenkin huono ja lepsukin huumori on usein loukkaavampaa. Siis otetaan nyt joku South Park - mielestäni hyvää huumoria, ja ronskiudestaan huolimatta siitä on oikeastaan vaikea loukkaantua (vaikka monet tietysti loukkaantuvat ihan periaatteesta edes katsomatta yhtään jaksoa) koska siinä tehdään pilaa ihan kaikesta tasapuolisesti. Aika mielenkiintoinen juttu on, että tuossa sarjassa nauretaan sille mikä on naurettavaa, mutta kohdellaan silti esim. vammaisia ja naisia ihmisinä eikä stereotyyppeinä. Karikatyyrikin voi olla yllättävä ja inhimillinen, jos se ei ole sama vanha stereotyyppi.
Sitten taas joku todella lepsu ja tylsä amerikkalainen sitcom voi olla loukkaava huomaamattaan, silkkaa laiskuttaan. Mitään ei kyseenalaisteta. Laiskalla tavalla hyväntahtoinen (tai mitäänsanomaton) komedia vanhenee siksi nopeimmin.
minusta tuntuu, että ohjaaja Neil Hardwickin tuotannossa on ylletty lähelle sitä tavoitetta. - Tankki täyteen, Reinikainen, Parempi myöhään jne. - ovat olleet juuri sellaista hyväntahtoista huumoria, jota katsellessa ei yleensä tarvinnut ajatella, että voi kauheeta mitä joku toinen tästäkin ajattelee tai että "uskaltaako" tälle edes nauraa, kuten joitakin muita viihdeohjelmia katsellessa. - Ehkä kaikki henkilöönkäypä huumori, jopa itseironia onkin vähän herkempää huumorin lajia ja kuulija saattaa kiusaantua, koska ei tiedä uskaltaako k.o. vitsille nauraa vai pitäisikö kieltää, että ethän sinä nyt tuollainen ole. - Vaikea tietää mikä on itselleen naurajan lopullinen tavoite.
aika paljon henkilöön suunnattua huumoria...
Luulen, että kaikki ovat törmänneet mieheen tai naiseen, joka on ostanut jotain, koska se nyt vaan sattui olemaan halpaa ja tästä sitten on hyväntahtoisesti (tai vähemmän) heitetty Sulo-huumoria...
ihmisestä, joka ostaa, tai ainakin jonka tekee mieli ostaa tarpeellista tavaraa, jos sitä saa halvalla ;)
Totta tuokin. - Nykyäänhän muuten sen kuvauksissa olleen, mutta aikaa sitten puretun huoltoaseman tontti on "Sulo Vilenin puistoa", joten Sulon henki elää ;)