Hyväksikäytetyn kanssa parisuhteessa

hyväksikäytöstä mahd. kumppanille koska pelätään toisen reaktioita, muuttuuko toisen silmissä likaiseksi ja iljettäväksi jos kertoo esim. olleensa seksisuhteessa lähisukulaisensa kanssa lapsena/nuorena. Taitaa olla aika harvassa ne jotka pystyvät minkäänlaiseen läheiseen ihmissuhteeseen tuollaisten juttujen jälkeen. Monet tuommoiset eivät edes jaksa elää vaan tekevät itsarin jo ihan nuorena.

Hyväksikäytetyn näkökulmasta voin vakuuttaa, että sellaisessa parisuhteessa riittää haastetta ihan alkuajoista lähtien. Ihme on jos kenelläkään riittää kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä niin paljon. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että toista saattaa ahdistaa jo samassa suljetussa tilassa oleminen kumppanin kanssa. Täytyy tapailla kauan aikaa jossakin yleisessä paikassa, että oppii tuntemaan olonsa turvalliseksi kumppanin kanssa ennen kuin voi edes ajatella menevänsä kumppanin asunnolle kahden kesken oleilemaan. Ei voi noin vain alkaa koskettelemaan vaan on parempi totutella kosketukseen ihan pieninä annoksina ja pyytää ensin lupa koskettamiseen. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkällle mutta tarkoitus oli vain valaista minkälaiseen projektiin lähtee jos kumppani on hyväksikäytön uhri. Vaikka olisikin käynyt terapiassa niin siltikään ei ole mitään terapiakumppaneita käytettävissä joilla voisi turvallisesti opetella toisen läheisyyttä ja luottamusta. Parisuhteeseen lähtijän on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että joutuu tavallaan pakosti toimimaan samalla myös eräänlaisena terapeuttina hyväksikäytetylle.

Itse olen pienenä lapsena joutunut äitini hyväksikäyttämäksi. Mitään muistoja minulla ei aiheeseen liittyen ole. Saatan kyllä vielä tarvita aikaa ja terapiaa asian käsittelyyn, kunhan muistot joskus tulevat pintaan. Olen toisessa vakavassa parisuhteessani. Ensimmäinen suhde kaatui ylitsepääsemättömiin kommunikaatio-ongelmiin, ei esim. mihinkään luottamukseen tai seksuaalisuuteen liittyvään, kuten voisi helposti ajatella. Ko. suhde kesti 3 ja puoli vuotta. Minulla ei ollut vaikeuksia luottaa kumppaniini, päinvastoin. Sen sijaan minun oli ja on yhä vaikea ajatella tulevaisuutta ylipäätään, ei pelkästään parisuhteen osalta. Se voi johtua tosin mistä tahansa muustakin asiasta menneisyydessäni, joka ei ole ollut tosiaan helpoimmasta päästä elää. No, kovin hyvä itsetunto minulla ei ole esim. oman ulkomuotoni tai muun sellaisen suhteen, mutta tämäkin voi olla useiden tekijöiden summa. Nykyisessä suhteessani ongelmat liittyvät lähinnä tulevaisuuden suunnitteluun ja arjen vaikeuteen. En ole kaivannut nk. totuttelua läheisyyteen, olen pikemminkin hyvin nopea lähentymään ja luottamaan. Olen huomannut kaipaavani muita enemmän tukea ja olen melko epävarma ja ehkä jonkin verran ihmisriippuvainen. Että tällaista.

Tuntenut miehen pitkään ja ajatellut ennen että on vaan persoonallinen tyyppi ylihygienisyyden ja struktuurien suhteen. Koti on pyhä ja esim naiset ei saa jättää sinne mitään. Suhteet lyhyitä ja enemmänkin naisen tapaamiseen naisen kotona päättyviä. Huolehtii omasta tyttärestä äärimmäisen hyvin yhteishuoltajuus lapseen, eikä ole edes ajatellut alkujaankaan jakaa elämää lapsen äidin kanssa. Nyt yllättäen kotiin ilmestynyt kirjallisuutta pojasta, joka oli lapsena hyväksikäytetty. Yhtäkkiä seksi ei ole kovin helppoa ja aloitteet ja signaalit olleet ristiriitaisia, "haluaa, kun tietää, että ei ehkä saa,ja ei halua, kun sitä on tarjolla". Jokin ero kuitenkin juuri nyt, eli vanhat jutut ilmeisesti aktualisoituneet oman esikouluikäisen tytön kautta. On muuttanut kotimaastaan pois ja käynyt harvoin kotonaan, jos kysyy, milloin viet tyttäresi tutustumaan perheeseeis, näen kehon kielestä, että jännittyy. On rakentanut muurin ympärilleen, mutta osoittaa hvyin monin muin tavoin kunnioitasta ja arvostusta ihana isäntä ja loistava kokki, joka antaa vieraalleen tunteen, että on tervetullut.Minun suhde häneen on ollut "sexbuddies" ja kaverisuhde, olisin halunnut enemmän, mutta tuo muuri on mahdoton ylittää. En myöskään tiedä, miten voisin tukea häntä. Olen kuullut hyväksikäytöstä muita väyliä pitkin jo vuosia sitten, mutta vasta nyt alan sen ymmärtää ja nähdä hänessä kun hän on sen yli 40v iän mennyt yli.

Sain vähän aikaa sitten tietää, että tyttöystävääni oli seksuaalisesti hyväksikäyttänyt ja hänet oli raiskannut säännöllisesti hänen miespuolinen vanhempi serkkunsa tyttöystäväni ollessa ala-aste-yläaste ikäinen. Olen ainoa ihminen, jolle hän on tämän paljastanut. Hyväksikäyttöä kesti pitemmän aikaa, noin 5 vuotta.
Tyttöystäväni vaikutti suhteen alusta asti aivan normaalilta, iloiselta henkilöltä ja seksissä ei ollut mitään vikaa. Vasta kun aloimme keskustella seksistä henkilökohtaisemmin, huomasin, että aihe on hänelle erittäin hankala ja siitä on vaikea puhua. Näin alkoi vyyhti purkautua ja lopulta sain tietää tämän synkän salaisuuden.
En voi vieläkään käsittää miten hän on voinut pitää tuollaista salaisuutta vuosikausia.... puhumatta kenellekään. Luulen, että hän koki itsensä jotenkin syylliseksi tapahtumiin ja ehkä sen takia häpesi kertoa mitään.
Pidän tyttöystävääni erittäin vahvana ihmisenä, koska jos itselleni olisi käynyt vastaavanlaisesti olisin todennäköisesti joko kuollut tai täysin mentaliteettisesti sairas. Hän sanoo, että on saanut asian itsekseen käsiteltyä, mutta huomaan monesti, että asia yhä painaa häntä, ja hän ei esim. muista juuri mitään koko kouluajastaan.

Vannoin tyttöystävälleni, etten kerro asiaa kenellekään, mutta haluaisin kuulla, jos jolla kulla toisella on kokemusta siitä, että omaa kumppania on seksuaalisesti hyväksikäytetty. Mitä teit kun sait tietää sen? Missä tilanteessa olette nyt? Oliko kumppanisi saanut hoitoa, vai suostuttelitko hänet hoitoon?

Rakastan häntä yhä täydestä sydämestäni, eikä se fakta, että joku sairas paskiainen teki hänen nuoruudestaan helvetin, muuttanut asiaa.

Minua on myös hyväksikäytetty lapsena. Parisuhteessa ei koskaan luottamusongelmia. Pystyn puhumaan avoimesti kokemastani sillä päätin aikoinani jatkaa elämääni masentelematta. Se joka teki minulle mitä teki, on mielestäni se jonka kuuluisi hävetä. Itse en ole tehnyt mitään väärää, miksi minun pitäisi vaieta asiasta. En ole tarvinnut myöskään terapiaa sillä olen puhunut läheisilleni. Tuollaista asiaa ei pitäisi salata ystäviltään. Kaikki te joita on joskus hyväksikäytetty, en mitenkään sano nyt alentavasti/loukkaavasti näitä asioita. Tämä on oma kantani, ja ymmärrän että kaikki käsittelevät asian omalla tavallaan. Itse päätin vain jatkaa elämää ja olla miettimättä, minulle se oli helppoa kun vain päätin niin.

Se riippuu ihan siitä onko toista OIKEESTI hyväkskäytetty esim. pikkulapsena (alle 10v), ja millaisesta teosta on ollut kyse (ukki pessyt saunassa alapäätä tai joku oikeasti raiskannut?)

Vai onko kyse teineistä jolla on ollut suhde vanhempaan omasta halustaan, mutta kiinni jäätyään väittää tulleensa hyväksikäytetyksi?

Lapset ja teinit ovat hyvinkin seksuaalisia jo yli 10-vuotiaasta lähtien, ja usein seksuaaliset fetismit syntyvät jo nuorena. (Poika tyydyttää itseään äidin nahkasaappaisiin, jolloin saa nahka/kenkä fetismin).

Suuri osa teineistä ihastuu ja jopa seksuaalisesti kiihottuu vanhemmista. Esim. opettajista, valmentajista, isä/äitipuolesta, kavereiden vanhemmista, jne.

Kun tälläisesstä suhteesta jää kiinni, ja siitä tulee oikeusjuttu, niin se koko ruljanssi on se mikä traumatisoi, ei välttämättä itse tapahtuma.

Jos teini on ollut pari/seksisuhteessa vanhempaan osapuoleen pitempään ja sitten yhtäkkiä vanhemmat/sossu/poliisit tulevat sanomaan "olet hyväksikäytetty", se vaikuttaa ennenkaikkea nuoren omaan seksuaalisuuteen, siten että hän tuntee häpeää omista (normaaleista) seksuaalisista tunteistaan. Tämä saattaa traumatisoida.

Nuori kokee muiden ajattelevan seksuaalista haluaan jotenkin pervona, vaikkei se tietenkään oikeasti ole. Se että on parisuhteessa vanhempaan ihmiseen, ei tee suhteesta pervoa, vaikka se Suomen lain mukaan olisikin rangaistavaa.

Mutta tottakai kaikki ne sossun, poliisin ym. viranomaisten kuulustelut traumatisoivat puhumattakaan oikeudenkäynneistä. Ei kukaan varmaankaan haluaisi kertoa omia intiimejä parisuhde ja seksi kokemuksiaan lukuisille vieraille ihmisille? Se traumatisoisi iästä riippumatta.

Heinäkuussa 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan 20 % suomalaislapsista aloittavat seksin jo alle 14-vuotiaina:
5 % alle 12-vuotiaana
2 % 12-vuotiaana
11 % 13-vuotiaina

Prosenttiosuudet kasvavat mitä vanhemmasta teinistä on kyse.

Tutkimuksen mukaan 12-17 vuotiaat teinit ovat nettiPORNON SUURkuluttajia.

Väestöliiton tutkimus paljasti, että jo ALAkoululaiset katsovat pornoa internetissä lähes joka päivä!

Saman tutkimuksen mukaan melkein KAIKKI 14-16-vuotiaista kertoo katsovansa pornoa säännöllisesti kotitietokoneillaan tai matkapuhelimillaan.

Tutkimuksesta selvisi myös että yli 90% teineistä on katsonut pornoa.

Ensimmäiset pornon katselukokemukset olivat keskimäärin n. 11-vuotiaana.
Eli jopa alle 10-vuotiaatkin siis katsovat pornoa.

Sama tutkimus kertoi että tytöt katsovat pornoa lähes yhtäpaljon
kuin pojat eli myös tyttärenne todennäköisesti katsovat nettipornoa.

Teinit katsovat yli puoltoista tuntia pornoa viikossa, useat huomattavasti enemmän.

Alakouluikäisten kokemukset pornosta ovat lisääntyneet merkittävästi 2000-luvulla.

Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan 8–10-vuotiaiden lasten nettipornoon liittyvät yhteydenotot ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvun alusta.

Ilta-Sanomat uutisoi muun muassa, kuinka netin keskustelupalstoilla vanhemmat ovat järkyttyneinä kertoneet jopa 10–11-vuotiaiden seksipuuhista.

Moni lapsi katsoo nettipornoa ja harrastaa seksiä päivittäin vanhempien tietämättä.

Nykyteinit aloittavat seksihommelit jo esimurrosikäisenä jolloin parikymppinen on ehtinyt jo pitkälle toistakymmentä vuotta harrastaa seksijuttuja usein lukuisten kumppanien kanssa.

Saattaakin olla että tuo NUOREMPI osapuoli on seksuaalisesti paljon KOKENEEMPI kuin vanhempi.

Välttämättä ei siis kyse ole siitä että olisi väkisin tehty jotain, vaan siitä että hän on ollut itsekin kiinnostunut seksistä serkkunsa kanssa? Varsinkin kun suhde kesti yli 5 vuotta.

Tottakai se on noloa että hommailee jotain seksuaalista, jo pelkästään masturboimisesta kiinni jääminen vanhemmille nolottaa, saati sitten seksin harrastamisesta serkkunsa kanssa, jossa vanhemmat kokevat sen jopa insestisenä suhteena, mitä se ei ole koska Suomessa serkun kanssa saa mennä naimisiinkin.

Miksi ylipäätään seksuaalisesta nautinnosta tehdään niin suuri numero?

Aviomieheni joutui veljensä hyväksikäyttämäksi ollessaan ala-asteikäinen. En tiedä tietääkö miehen muu perhe edes koko asiasta mitään tai jos tietää, niin kuinka asia on käsitelty vai onko sitä käsitelty mitenkään. Veljekset ovat kuitenkin nykyään suht hyvissä väleissä keskenään. Mies on sanonut, ettei tarvitse terapiaa, mutta itse olen eri mieltä. Tietysti se vähän hankaloittaa asioita, kun ei toista voi mihinkään pakottaa. Miehellä on kuitenkin monia psyykkisiä ongelmia, jotka selkeästi johtuvat tuosta lapsuuden traumasta: hän on nuorempana käyttäytynyt melko holtittomasti seksisuhteissaan, on epävarma, kärsii huonosta itsetunnosta, pakenee ongelmiaan ahmimiseen jne. Toki on parempia ja huonompia kausia. Yleensä menee aika tasaisen hyvin, mutta ajoittain tulee niitä masennuksen puuskia, kun huomaa että ongelmat puskevat taas pintaan. Varsinkin silloin, jos elämässä on muitakin vastoinkäymisiä esimerkiksi töissä tai parisuhteessa. Itse en vaimona tiedä mitä pitäisi tehdä? Haluaisin ottaa hyväksikäytön ja sen aiheuttamat ongelmat puheeksi, mutta en tiedä kuinka asiasta voisi alkaa puhua? Mies on itse muutaman kerran asiasta minulle oma-aloitteisesti puhunut sen jälkeen kun ensimmäisen kerran paljasti tulleensa hyväksikäytetyksi ja nykyään on selvästi jo avautunut sen suhteen, että tiedostaa tämän trauman jo paremmin, mutta en vain itse tiedä miten voisin auttaa. On vaikeaa kun ei tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua ja miten toista voisi tukea tunkeilematta ja painostamatta, mutta kuitenkin niin, että hän pääsisi elämässään eteenpäin ja saisi tämän asian käsiteltyä. Tämän vuoksi sitä terapiaa kannatankin, mutta vaikeaahan se on, kun ei toista voi mihinkään pakottaa. Aika neuvottomalta joskus tuntuu, mutta päivä kerrallaan edetään.

Tuo nimimerkki "Riippuu tapauksesta" 10.10 2012 on ainastaan ja vain ÄLLÖTYS. Saasta. Roska. Häpeämätön. Miten voi vähätellä lapsen/nuoren kokemaa seksuaalisuhteeseen houkuttelemista/pakottamista viittaamalla lapsen omaan suostumiseen? Voi saasta.