Moi,
Vähän taustatietoa: Olen ollut naimisissa vajaan vuoden ulkomaalaisen naisen kanssa. Tavattiin suomessa meidän yhteisen kaverin kautta, joka on saman maalainen kuin oma naiseni. Ennen suomeen tuloa hän kertoi että ei tule toimeen tämän meidän yhteisen kaverin kanssa, ja tämä on hänelle iso ongelma. Hän oli erittäin huolissaan, että minä en pidä hänestä tämän takia. Mua asia haittasi vain vähän ja sanoin että ymmärrän, ei tarvitse nähdä häntä.
Nyt kuitenkin 10 kk jälkeen hän sanoi että ei kestä enää koko asiaa, että on kaksi vaihtoehtoa, joko hän lähtee takaisin kotimaahansa, koska sillä tavalla hänen ei tarvitse nähdä / kuulla tästä henkilöstä mitään.
Tai sitten minä lopetan kaverisuhteen hänen kanssaan. Ongelma kuitenkin on, että soitan samassa bändissä tämän kaverin kanssa, ja bändi on minulle todella tärkeä harrastus, siis todella.
Olen vähän niinkuin umpikujassa. Musta tuntuu pahalta, että nyt minä kärsin tässä välissä asiasta (tottakai vaimo tuntuu kärsivän paljon enemmän).
Mun mielestä tämä vaimon ongelma, ei ole enään "normaalia", vaan hän on tehnyt asiasta omassa päässään liian ison ongelman .Kuitenkin, hän ei ole nähnyt kyseistä henkilöä n.6 kuukauteen, mm. bileisiin ja häihin ei kutsuttu tämän takia yms.
Yritin ehdottaa että hän puhuisi jollekkin asiasta, terapiaa yms. TAI sitten kohtaisi tämän henkilön ja yrittäisivät selvittää ongelman. Kummatkin ideat eivät ottaneet tulta alleen.
Parisuhdeterapiaan tms. yhdessä jossain käyntiin hän suostui.
Kuullostaako koko juttu aivan hullulta?
Mitä ihmettä pitäisi tehdä.
Vai onko vaihtoehto että sysään kaveruuden ja rakkaan harrastuksen syrjään, josta ehkä syytän häntä koko loppuelämäni? Tähän moni voi kommentoida, että bändejä menee ja tulee, mutta aina ei ole niin, bändeissä itse soittavat tietävät asiasta kenties enemmän.
Ongelmaa varmasti pahentaa se, että naisellani ei ole työtä / opiskelua, joten hän istuskelee paljon kotona, ja on paljon aikaa miettiä.
Vähän taustatietoa: Olen ollut naimisissa vajaan vuoden ulkomaalaisen naisen kanssa. Tavattiin suomessa meidän yhteisen kaverin kautta, joka on saman maalainen kuin oma naiseni. Ennen suomeen tuloa hän kertoi että ei tule toimeen tämän meidän yhteisen kaverin kanssa, ja tämä on hänelle iso ongelma. Hän oli erittäin huolissaan, että minä en pidä hänestä tämän takia. Mua asia haittasi vain vähän ja sanoin että ymmärrän, ei tarvitse nähdä häntä.
Nyt kuitenkin 10 kk jälkeen hän sanoi että ei kestä enää koko asiaa, että on kaksi vaihtoehtoa, joko hän lähtee takaisin kotimaahansa, koska sillä tavalla hänen ei tarvitse nähdä / kuulla tästä henkilöstä mitään.
Tai sitten minä lopetan kaverisuhteen hänen kanssaan. Ongelma kuitenkin on, että soitan samassa bändissä tämän kaverin kanssa, ja bändi on minulle todella tärkeä harrastus, siis todella.
Olen vähän niinkuin umpikujassa. Musta tuntuu pahalta, että nyt minä kärsin tässä välissä asiasta (tottakai vaimo tuntuu kärsivän paljon enemmän).
Mun mielestä tämä vaimon ongelma, ei ole enään "normaalia", vaan hän on tehnyt asiasta omassa päässään liian ison ongelman .Kuitenkin, hän ei ole nähnyt kyseistä henkilöä n.6 kuukauteen, mm. bileisiin ja häihin ei kutsuttu tämän takia yms.
Yritin ehdottaa että hän puhuisi jollekkin asiasta, terapiaa yms. TAI sitten kohtaisi tämän henkilön ja yrittäisivät selvittää ongelman. Kummatkin ideat eivät ottaneet tulta alleen.
Parisuhdeterapiaan tms. yhdessä jossain käyntiin hän suostui.
Kuullostaako koko juttu aivan hullulta?
Mitä ihmettä pitäisi tehdä.
Vai onko vaihtoehto että sysään kaveruuden ja rakkaan harrastuksen syrjään, josta ehkä syytän häntä koko loppuelämäni? Tähän moni voi kommentoida, että bändejä menee ja tulee, mutta aina ei ole niin, bändeissä itse soittavat tietävät asiasta kenties enemmän.
Ongelmaa varmasti pahentaa se, että naisellani ei ole työtä / opiskelua, joten hän istuskelee paljon kotona, ja on paljon aikaa miettiä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ystäväni lopetti kauan harrastamansa soittamisen kavereiden kanssa,kun hänen eukkonsa ei sietänyt koko bänditouhua!! Tässäkin tapauksessa eukko oli vaan turhautunut omaan tyhjään elämäänsä ja ootti,että ukon pitäisi järjestää jotain kivaa yhteistä tekemistä heille!!
No, arvaappa helpottiko elämä! Höpön höpön! Eukko vinkuu nykyään milloin mistäkin!! Ostoksilla pitäis vaan kulkee ja sillai.. Kaverini on enemmän sille niinku likkakaveri hössötyksineen!! Elämäntäyttäjä!
Ystäväni ei ole onnellinen..kaverit jäi bändin myötä..elävät vain naisen ehdoilla.
Nyt hän purkaa minulle tuntojaan salaa puhelimessa ja aikoo jättää eukon kohtapuoleen..muuten joutuu kuulemma harkitsemaan lääkitystä itselleen.. Alun rakkaushuumakin on kadonnut aikaa sitten..
Tulet tosiaan syyttämään eukkoasi jossain vaiheessa,jos jätät omat juttusi!
Eukkosi käyttää tykästymistäsi hyväkseen ja kiristää sinua! Älä ala siihen! Käske sen hommata töitä ja omat harrastuksensa! Tai jätä se ennen pilleripurkkia!!!
Haluatko parisuhteen vai omistussuhteen? Niillä on ISO ero!!
Taitaa tietää tämä kaverisi jotain tästä muijastasi? ehkä tulenarkaa? ja muijasi pelkää koko ajan,että paljastuu..olisko ollu seksi suhde keskenään..vaikuttaa siltä.
Unohdin tosissaan mainita, että tämä kaveri on nainen ja samasta maasta kuin vaimoni.
Kansallisuutta en ala paljastaan, sen verran pienet piirit suomessa.
Mutta siis, mä en voi käsittää sitä ongelmaa, että minkä takia tämä ongelma kaverista on näin suuri.
Tiedän, että tämä minun bändikaveri on ollut aika ilkeä vaimoa kohtaan, (kyselin tätä vaimolta, ja vihdoin paljasti tämän) ja aika monella muulla ihmisellä on hankaluuksia tulla hänen kaa toimeen (on vähän hankala ihminen) mutta kuitenkin. Nyt hänen ei ole tarvinnut nähdä tätä kaveria pitkään aikaan. Tietty, joskus hänestä puhun.
Miksi se ongelma on niin suuri? vai onko se päässä kehitetty liian suureksi?
Yritän olla syyttämättä vaimoa, mutta väkisinkin tulee semmonen olo monesti, koska joudun itse hankalaan tilanteeseen monesti.
Vaimon mielestä "välimatka" ja ongelman poissulkeminen ratkaisisi kaiken.
Ja sille joka sanoi, että sano vaimollesi että hankkii töitä, voin sanoa, että eipä niin vaan sanotakkaan maahanmuuttajille, kun ei ole kyse suomi-naisesta. Ihan sen takia, että työnhaku ja saaminen on ERITTÄIN hankalaa maahanmuuttajille, eikä yksin onnistu. Tommosista kommenteista lähinnä loukkaantuisi. Mutta siis, on töitä haettu ja kursseja joita "pitäis" kohta alkaa että saa tekemistä.
maahanmuuttajat on muuten töissä vaikka "onseniinkamalanvaikeeta" saada Suomesta töitä. Ei muuten ole, jos on mitään osaamista tai ahkeruutta (eli kelpaa joku tarjoilijan tai siivoojan työ). Mutta tietty näitä patalaiskoja "puolisoita" sekä miehet että naiset roudaavat tänne muiden elätettäviksi, että kiitti vaan.
Ai sinä maksat verot?
Mun puoliso ei ole saanut PENNIÄKÄÄN tähän mennessä valtiolta, että pikkasen pistää vihaksi lukea tämmöstä tekstiä. Kielikursseilla on käynyt, jotka olemme itse maksaneet. Siis itse.
Tiesitkö, että esim.oleskeluluvan odottaminen kestää 6kk, ja silloin ei saa mitään rahaa mistään, eikä saa myöskään tehdä töitä tämä aikana.
Ja myöskään työttömyyskorvausta yms. ei saa koska mun tulot (ja yleensä kaikkien) ylittävät tulorajan.
Eli eletään yhden hengen veroprosentilla, ja tuloilla.
Kysy varovasti mikä se oikea syy on. En tiedä mistä maasta on kysymys, enkä tiedä todellakaan mikä on ongelma, mutta mulla tulee yksi varovainen ongelma mieleen, koska hän noin suuresti vihaa sitä toista ihmistä. Ainoa syy, miksi itse olen välttänyt ja vihannut erään ystäväni miespuolista ystävää on se, että hän teki seksuaalista väkivaltaa minulle nuorena, enkä uskaltanut puhua kenellekään siitä (enkä edelleenkään puhu) ja laitoin välit poikki, koska en halua törmätä ihmiseen, joka vihaan ja joka ei ole ihmisarvoinen edes silmissäni. Enkä voi ymmärtää miten tämä toinen vaan mainostaa, miten kiva kaveri on ja onpa siinä mies: ja ei niin sokea voi edes olla, saunan taakse ja luoti päähän. Ainoa syy, miksi olen näin täysin vältellyt ketään tuolla samalla tavalla, selvittämättä asiaa, on tämä, ja se mulle nyt tästäkin mieleen tulee. Että se sun kaveris ei olekaan niin kiva.
(Ja ei, sitä ei nää päälle, eikä tunnusteta, eikä ne miehet näytä erilaisilta ja ne voi olla ihan"kunnollisia" joista "ei ikinä uskois")
Mutta semmoista syytöstä ei parane turhaan tehdä, ja siksi juttelisin vaimon kanssa hienovaraisesti johdatellen, ettet syötä mitään, siltä varalta, että hän onkin vanoharhainen ja alkaa itse uskoa tarinaasi. Etkä voi mieheltä kysyä: jos hä ei ole, se ystävyys menee siinä, ja jos on, hän ei ikinä, siis IKINÄ tunnusta vaan syyttää vaimoasi, jos ei kiistä kokonaan ja tee sinusta sitä hullua. Tuskin, koska vaimoa vastaan hänen olisi saatava sinut kääntymään, jos hän pelkäisi kiinni jäämistä.
Enpä osaa muuta sanoa. Niin, ja siis, juurikin siksi, että näistä asioista on niin vaikeaa puhua, eikä niitä ole helppo tunnustaa, niin ei kerrota. En mäkään, ennemmin hylkäsin ystäväni, kun kohtasin asiaa: ja tekisin niin edelleen.
Olen keski-ikäinen nainen ja elämää nähnyt. Älä anna naisesi määräillä ketä tapaat tai mitä harrastat. Jotenkin kuvaisin, että naisesi on jotenkin "sairas", ote pikkusormeen vie koko käden..... Jos todella rakastat häntä ja hän sinua, on hänen hyväksyttävä myös sinun ystäväsi.!!!!!!!!!! Ketään ei voi omistaa ja jotenkin rivien välistä naisesi yrittää sinua hallita...
Harrastus on elämän suola, joten älä ainakin niitä jätä...
Eikö sitten olisi mahdollista, jos tämä "kaveri" siirtyisi johonkin toiseen bändiin? Pystyykö sitä hoitamaan jotenkin hienovaraisesti? Voisiko syynä tähän ongelmaan olla mustasukkaisuus, pelkääkö vaimo että tämä kaveri vie sinut häneltä. On varmasti hankalaa kun oma aviomies kaveeraa ns. vihollisen kanssa. Tällaiset asiat eivät selviää vain tapaamalla ja selvittämällä, ne ottaa aikaa. Valitettavasti jos tilanne jatkuu tällaisena, se voi päätyä eroon, tai siihen että jompikumpi joutuu kärsimään hyvin paljon.
Olen miettinyt tätä asiaa myös, että josko vaihtoehto olisi erottaa kyseinen kaveri bändistä ja kokeilla jollain toisella kokoonpanolla tms.
Vaimo sanoi, että hän lähtisi takaisin kotimaahansa, koska ei halua olla minun "taakkana" tämän asian takia, että voin jatkaa omaa elämää rauhassa. Kuitenkin en haluaisi tämmöistäkään ratkaisua, kuitenkin naimisissa ollaan ja en jaksaisi/haluaisi aloittaa kaikkea uudestaan jonkun toisen kanssa.
Jotenkin vaan pelkään, että josko lopettaisin tämän bändijutun / tekisin ratkaisun sen kautta, kohta jokin toinen vastaava asia olisi ongelmana. Tai sitten, että tämän asian "piiloon" laittaminen, ei pitäisi sitä piilossa kuiténkaan.
Olen kysynyt vaimolta, että onko hän mustasukkainen, mutta väittää että ei ole.
Nyt tuntuu että tilanne on kärjistynyt niin pahaksi, että pelkään että vaimo tekee jotain itselleen.
Sanoin kyllä bändikavereille, että nyt on treenit paussilla jonkun aikaa (ja mainitsin tämän vaimolle), mutta tilanne ei tunnu helpottavan.
Jos nyt lopetat tämän bändikuvion, mikä on seuraava asia, josta joudut luopumaan. Ongelma on pitkälti vaimosi korvien välissä. Ei bändin jäseniä vaihdeta sen takia, että jonkun vaimo ei tykkää jostain. Vaimosi on jostain aivan muusta syystä onneton. Ehkä hän haluaa palata oikeasti kotimaahansa ja käyttää tätä vain tekosyynä. Lopeta asian pyörittäminen vaimosi kanssa. Elä mahdollisimman normaalisti ja katso mitä tapahtuu. Jos vaimosi lähtee, hän olisi luultavasti lähtenyt vaikka olisit luopunut bändistäkin.
Keskustele vaimosi kanssa siitä onko hän onnellinen ? Mikä hänen tilanteensa muuten on ?
Juteltiin tästä, ja hän ei ole onnellinen. Pitkän aikaa itseä on vaivannut se, että hän on todella huonolla tuulella ja ei viihdy täällä, maahanmuutto kun on vaikeaa. Asiaa ei auta yhtään se, että hänellä ei ole ollu lähiaikoina mitään tekemistä, kurssia tai työtä yms.
Minun hermoja on kiristänyt tämä asia, että hän on ollut vähänväliä onneton / vihainen ja se on saanut minut vihaiseksi myös, turhankin usein.
Mutta nyt yhtäkkiä hän sanoi, että tämä asia on suurin syy ongelmiin, muitakin ongelmia on, mutta ei ole näin vakavia. Ehdotin että hän menee käymään kotimaassaan, mutta sekään ei kuulemma auta nyt enää.
Anyway, ajattelin että nyt tilanne on sen verran paha, että jätän bändihomman ainakin pariksi viikoksi tauolle.
Vieraaseen maahan muuttaminen ei ole koskaan helppoa. Hänellä ei ole mitään muuta kontaktia suomeen kuin sinä, ja luonnollisesti hän laittaa sinuun korkeita odotuksia. Oletko auttanut häntä etsimään jotain kurssia, vaikka kerran viikossa tapahtuvaa harrastuskurssia jostakin josta hän pitää? Pienet asiat voivat olla suuriakin. Siellä hän pääsisi tapaamaan muitakin ihmisiä ja ehkä saamaan ystäviäkin.
Jos bändikaveri on hänelle ilkeä, olisi sinun luonnollista puolustaa omaa kumppania. Ehkä tämä on se pääsyy, miksi teidän välinne ovat huonot. Vaimo on täällä kokonaan sinun armoilla, sinä olet asunut täällä koko elämäsi, hänelle kaikki on vierasta. Ja nainen voi olla naiselle sillä tavalla ilkeä mitä miehet ei ymmärrä koskaan. Tuo vihaisuus ei ole hyvä ennuste suhteen jatkumiselle.
Ensimmäisiä ihmisiä jotka ymmärtää hieman maahanmuttajan tilannetta :)
Yritetään juuri keksiä jotain tekemistä, mutta useat harrastukset ja kurssit alkavat vain tiettyyn aikaan vuodesta. Toivottavasti hän pääsee kurssille nyt tammikuussa, josko suomen valtio tukisi edes sen verran (byrokratia kuviot tämmösissä tilanteissa vain hankaloittavat asiaa).
Harrastusta ei tarvitsisi lopettaa kokonaan, löytyy myös toinen bändi. mutta ongelma tässä on se, että tässä bändissä olen ensimmäisen kerran päässyt toteuttamaan itseä kunnolla ja homma on ihan eri tasolla kuin toinen, ns. kellaripumppu.
Ajattelin nyt vielä yrittää puhua rauhallisesti hänelle siitä, että mitä on oikeasti heidän välillään tapahtunut yms. Ja mitä hän haluaa tehdä että on onnellinen. Ja sitten tietysti minäkin sanon mitä minä haluan ja katsotaan mihin päädytään. Mietin sitäkin joskus, että pitäisikö mun puhua tämän kaverin kanssa asiasta, mutta minun mielestä se ei kuulu mulle tehdä tätä, ja se olisi ainakin varmaan tämän kaveruuden loppu myös, koska edelleen, ehkä kumpikaan ei tunnusta täysin mitä on käynyt tai sitten jos asia on vaan toisen luonteen takia, kukaanhan ei myönnä siinä olevansa väärässä.
Joittenkin ehdottama "ehdottomuus" eli sanoo että on tultava minun kanssa toimeen tai tämän asian kaa toimeen, tuskin tässä tilanteessa auttaa. Ainakin muissa asioissa, ei ole toiminut koskaan, päinvastoin pahentanut tilannetta.
Mutta joo, itseä ärsyttää myös se, että tulen asiasta vihaiseksi, ja tekisi mieli sanoa että nyt se on vaan tultava toimeen tämän kaverin kanssa, mutta se tuskin on oikea ratkaisu, vaan olisi aika varmasti tämän suhteen loppu.
Miksi ihmeessä hän ei sitten tule sun kaverin kanssa toimeen? Sä puhut myös siihen tyyliin, ihan kuin sun täytyisi lopettaa sun musiikkiharrastus ihan kokonaan. Mutta joo, sanot hänelle, että joko yrittää tulla sun kanssa toimeen, tai sitten teidän suhteenne alkaa vetelemään viimeisiään.
Oliskohan syynä mustasukkaisuus? Tällä sun naispuolisella kaverilla kenties pullat paremmin uunissa? Sun nainen pelkää, että bändikaveri alkaa olemaan sun silmissä kiinnostavampi.
Ei vaimo ainakaan myönnä tätä.
Jos totta puhutaan, niin tämä kaveri on kyllä "upeamman" näköinen kuin oma vaimo, joka on kaunis myös, mutta kuitenkin. mm. monilta muilta miehiltä kuullu että ompas hyvän näköinen mimmi.
Itsekkin tätä hommaa epäillyt, tai yleensä naiskateutta juuri tämmöisestä ulkonäköasiasta. Miehethän ei hirveemmin välitä vaikka kaveri olis vaikka kuinka kaunispoika, kunhan on hyvä tyyppi, mutta naisillahan tämä on aivan eri.
Entä sitten jos: kokeilisit järjestää vaimollesi jotain hommia teidän bändin kanssa. Ihan mitä vaan, roudausta tms.. Onko hän koskaan mukana harjoituksissanne? Ehkä yksi ratkaisu voisi olla, että tekisit tästä bändiharrastuksesta teidän molempien yhteisen jutun. Ettei se ole toiselta pois.. Ja eikö suhteessa haluta jakaa hyviä asioita keskenään?
Mutta miksi pelkäät puhua asiasta tämän kaverin kanssa?
SItten tähän kurssiasiaan, työväenopistossa ainakin alkaa tammikuussa uusia kursseja, eikä niihin menoon tarvitse mitään suurta byrokratiaa eikä ne ole kalliita. Toivottavasti saatte asian järjestykseen.
Mikähän hitto se pani sutki sen heti naimaan? Nyt sitten ihmettelet,että tuommonenko se onki!!
Paa se maitojunalla meneen takasin omiensa luo,jos ei täällä viihdy!
Tekee kohta sulle penskan ja sen kans sitte häippäsee..
En kyllä alkais harrastuksia eukon takii lopettaan..entäs kun kyllästyt se hiuksia vatvoon,mitä tilalle? Bändiin et ehkä pääse edes takasin..
Naiset on muutenki vaikeita,pitäs ensin opetella tunteen vähän paremmin toinen,eikä suuna päänä mennä yhteen.. Tais äitis neuvot unohtuu,ukkoparka..
Kaukosuhteissa on tämmöset päätkökset tehtävä aika piakkoin, ihan sen takia jos toisen kanssa haluaa olla, se ei oikein muuten ole mahdollista.
Ei ole mukana harjoituksissa yms. koska ongelmana on juuri tämä asia, että hän ei voi sietää tätä kaveria, eikä halua tätä nähdä. Mikäs sen mukavampi jos olisi mukana, silloin tällöin, treeneissä tms. Tiedä sitten pitäisikö muut asiasta :D
Jotenkin tulee semmonen fiilis, että jos puhun tästä kaverin kanssa, siitä ei hyvää seuraa. Eli joko hän alkaa kääntämään minua vaimoani vastaan (kuka myöntää olleensa väärässä?) tai sitten kaverisuhde loppuu siihen.
Järkkää teille kolmistaan keskusteluhetki.Puhukaa,mikä siinä mättää! sano eukolles,että täällä ruukataan puhua asiat selviksi!
Niistähän saattaa tulla hyvätkin kaverit,kun on ensin nostettu se kissa pöydälle!!
kun tuossa aloituksessa kerroit, että olet tutustunut vaimoosi nimenomaan tämän bändikaverin kautta, heidän on siis täytynyt olla jollakin tavalla tekemisissä keskenään ja nyt vaimosi ei enää halua kuulla kaveristanne sanaakaan. Mitä mieltä bändikaverisi on vaimostasi? Oletko jutellut hänelle tästä teidän ongelmastanne, ehkä häneltä löytyy joku vastaus..
En minäkään suosittele harrastuksen lopettamista vaimon tai kenenkään muunkaan käskystä, mutta toki toisen mielipiteitä pitää kuunnella ja kunnioittaa, ja yrittää ratkaista asia niin, että kaikki olisivat jokseenkin tyytyväisiä. Ja niistä töistä/harrastuksista maahanmuuttajille niin onhan täällä suomalaisiakin kotirouvia, jotka ovat hyvinkin tyytyväisiä elämäänsä.