Sain syksyllä ihan hyvään hintaan maastopyörän aihion, josta tuli sitten oikein viimeisen päälle itse rakennettu paketti. Jopa runko on siinä mielessä uniikki yksilö, että se on käsityönä jauhemaalattu. Tässä paketin palikat:
-runko: Mongoose rockadile 2002
-kiekot: Spectran maastokiekot, navat Spectralta (kiekot vaihtuvat Mavicin levynavallisiksi kiekoiksi)
-vivut ja kahvat STX-RC
-jarrut: v-jarrut (Shimano STX-RC) myös Shimano STX-RC paloilla, metallikehikot paloille
-etuvaihtaja Deore
-takavaihtaja Deore XT
-keula: Sr Suntour Epicon ilmavaimeinteinen
-satula: Aim
-satulaputki: Mongoosen omaa tuotantoa
ohjainkannatin: FSA
-tanko: Mongoosen alkuperäinen osa
Kammet ja eturattaat: Duro shimano yhdistelmä
takarataspakka: Shimano XT
renkaat: Moto Vader 2.4 tuumaa leveät
Sen verran teen vielä työtä pyörään lisää, että vaihdan v-jarrut hydraulisiin levyjarruihin. Nyt talvilenkeille pyörään tulee kokeeksi mekaaninen levyjarru kaverin varastosta.
-runko: Mongoose rockadile 2002
-kiekot: Spectran maastokiekot, navat Spectralta (kiekot vaihtuvat Mavicin levynavallisiksi kiekoiksi)
-vivut ja kahvat STX-RC
-jarrut: v-jarrut (Shimano STX-RC) myös Shimano STX-RC paloilla, metallikehikot paloille
-etuvaihtaja Deore
-takavaihtaja Deore XT
-keula: Sr Suntour Epicon ilmavaimeinteinen
-satula: Aim
-satulaputki: Mongoosen omaa tuotantoa
ohjainkannatin: FSA
-tanko: Mongoosen alkuperäinen osa
Kammet ja eturattaat: Duro shimano yhdistelmä
takarataspakka: Shimano XT
renkaat: Moto Vader 2.4 tuumaa leveät
Sen verran teen vielä työtä pyörään lisää, että vaihdan v-jarrut hydraulisiin levyjarruihin. Nyt talvilenkeille pyörään tulee kokeeksi mekaaninen levyjarru kaverin varastosta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Raami: FELT SIX LTD.
Haarukka: Ritchey WCS Carbon mtb.
Jarrut: Avid Ultimate (v-jarrut) Mavicin paloilla.
Jarrukahvat: TRP ML950 carbon.
Kammet: SRAM XX
Ketjut: Shimano dura-ace9 7701.
Kasetti: Shimano dura-ace9 26-11.
Vanteet: Reynolds MTN UST Carbon 24p.
Renkaat: Schwalbe FuriousFred evolution UST 26", 2.0.
Takavaihtaja: XTR Shadow 09
Vivut: SRAM X-0 Twistshifter.
Etuvaihtaja: SRAM XX.
Vaijerit ja kuoret: XTR STI.
Ohjainlaakeri: crank brothers cobalt xc sl.
Stemmi: FSA os-99 CSI 09.
Tanko: Truvative NOIR World Cup carbon.
Satulatolppa: FSA K-Force.
Gripit: Ritchey WCS foam.
Satulatolpan panta: Control Tech.
Satula: Selle Italia CX ZERO.
Painoa koko kokoonpanolle tulisi aika grammalleen: 7247g.. Ja jokainen gramma fillarissa on suunnilleen euron arvoinen.. Siitä sitten rakentamaan..
7247g on jo maasturille aika sopiva paino:) Oma maantiepyörä painaa esitteen mukaan 7,8 kiloa! Alle 10 kilon täysjousto kelpaisi itsellekin! Harmi kun vaan peukalot on niin keskellä kämmentä, että rakentajaksi ei ole ja tuommoisen hinnat kaupassa ei oikein sovi kukkarolle! Tilailetteko osat muuten maailmalta? Suomessahan nuo osien hinnat on tähtitieteellisiä, kun lyödään veroa veron päälle!!!
Rakentamalla itse tai kaverin kanssa pyörän osista saa täysin sellasen pyörän kun itse haluu tosin miinuksena on sitten noi osien hinnat Suomessa joten pyörälle voi tulla paljonkin hintaa.
Itse en osaa kasata vaan ostan valmiin tai "muutetun" pyörän liikkeestä mutta hintaakin on sitten.
Itse omista vielä tällähetkellä Cannondale Rush 6 -09 pyörän ja kuten aikasemmin sanoin minun on pakko ostaa suoraan kaupasta koska itse en osaa tehdä ...jos osaisin tehdä noita luultavasti en siten kaupasta ostaisi.
Olen kuitenkin päättänyt myydä pyörän ja ostaa samanlaisen mutta hiilikuiturunkoisen ja jos kyseinen pöyrä kiinnostaa tossa linkki http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=124311671
..tilailen. Edellämainitsemalleni paketille tulisi hintaa Suomessa enemmän kuin uudelle Ladalle. Eikä suurinta osaa noista palikoista ole kotimaisissa liikkeissä saatavana. Hyvä jos ovat edes kuulleet joistakin tuon listan palikoista. Varsinkin, runko, kiekot, jarrukahvat ja haarukka voi olla aika kiven alla.
Valmiit fillarit ovat sitten huomattavasti, itse kasattuja halvempia. Ongelma on vain siinä, että kovin harvalla on enää täysjäykkiä XC-pyöriä valmistusohjelmassaan. Rungotkin ovat lähes kaikki semmoisia, joiden kulmat on tarkoitettu 80-100mm, jousitetun haarukan kanssa pelaamaan parhaiten. Feltin rungon valitsin juuri kulmien takia. Orbeakin olisi ollut myös hyvä vaihtoehto tämmöiseen projektiin.
Reilu 7 kiloa on tosiaankin varsin köykäinen paketti. Jos tohon olisi laittanut rokkarin ilmakeulan tuon jäykän tilalle, niin paino olisi noussut vain hieman vajaalla kilolla. n8200 grammaa on sekin vielä reilun kilon vähemmän, kuin Orbean J.Absalon editioni.. Koneistamalla saisi varmaan tuon ylimääräisen 200grammaakin tuolta pois tunnelmaa latistamasta.. Tiedä sitten miten kävisi kestävyyden..
Tosin, miltei 100g häviäisi jo hankkimalla S.Ilosen Satula&Tolppa -kombinaatio. Että mitäpä siinä koneistelemaan..
...aivan normaalia, että fillarivarasporukat vaihtavat pyörien osia keskenään tunnistettavuuden vaikeuttamiseksi.
Olisiko rakentelijoilla hyviä vinkkejä millä saisi pyörän painoa pudotettua? Pyörä siis Cannondale Rush 1000 vm -06 ja painoa peruskunnossa 13 kiloa.
Pyörivien massojen keventämisellä saavutetaan varmasti suurimmat hyödyt jälkeenpäin tehdyistä muutoksista fillariin, koska kiekkojen ja kumien päivityksien tuomat edut eivät rajoitu vain vaa-an antamiin pienempiin arvoihin. -Pyörä rullaa ja kiihtyy paremmin kuin aikaisemmin. Lisäksi tarvittavat toimenpiteet eivät vaadi järin suurta osaamista. Renkaiden vaihto- ja vanteiden irroitus & kiinnitys onnistuu oikeastaan keneltä tahansa.
Alkuselittelyjen jälkeen itse asiaan: -Kiekkojen ja renkaiden päivittämisellä voisi lähteä jopa kilo. Cannarissasi on vissiinkin Mavicin crosslandit? Painoa varmaankin yht n2100g? Ellen väärin muista.. Noi on hyvät kiekot, mutta ehkä hieman järeät? Riippuen tietysti siitä missä ja miten pyörällä ajat. -Monet ajaa tolla Suomessa jopa trailia..:D. Pitäisi tosin ensin tarkasti määritellä se, mikä niin litteässä maassa, kuin Suomi onkin, on allmountainia/trailia.. Täällä riittää kyllä polkuja, muttei vuoria.. -Ja mitä on tarkalleen se niin paljon puhuttu trailipyöräily? All-mountainista puhumattakaan..
Maratonpyörästä kun on kerran kyse, niin joku kepeämpi xc-kekkosetti voisi tulla kysymykseen. Painoltaan jotain 1500-1600g parilta. Ne eivät tulisi maksamaankan aivan tähtitieteellisesti, verrattuna pari-kolmesataa grammaa kevyempiin ja tuplasti hintavempiin kuitukiekkoihin.
Renkaiksi laittaisin vaikkapa Contin RaceKingit tai SpeedKingit, molemmat alle 500g kpl. Schwalbelta löytyy myös renkaita alle puolen kilon. Sisäkumitkin ovat vuosien saatossa kehittyneet niin mittavasti, etten pitäisi sitä enää kovin suurena ongelmana.(lisäpainona) -Tuubittomat renkaat ja kiekot maksavat enemmän kuin tavalliset.
Ketjut ja pakat on myös hyvä kevennyskohde. Sitten kun edelliset ovat lopussa, hommaa vähän kevyempää tilalle. Shimanon maantie- ja maastopalikat ovat yhteensopivia keskenään. Maantiepakat ja ketjut ovat usein kevyempiä, kuin samanhintaiset maastoon tarkoitetut osat. Itse en ole havainnut mitään eroa kestävyydessä, joten suosittelen joitain Shimanon voimansiirron maantieosia maastopyöräänkin.
Kannattaa myös miettiä minkälaisia välityksiä oikeastaan tarvitsee. Suuret ketjupyörät pakassa tuovat tietenkin paljon lisäpainoa, ja varsinkin jos niitä ei tule käytettyä, tai hyvin harvoin, niistä voi hyvin luopua. -siispä vähän pienempi limppu liian ison tilalle. Takavaihtajan häkinkään ei tarvitse tällöin olla se pisin SGS, -Jos jousitetun pyörän perän liikeradan pituus sen vielä sallii.
Sama pätee myös voimansiirtopuolen etupäähän. Vaikkapa tähäntapaan:
-Kampisetti tehdasasetuksilla: 22h, 32h, 44h. -kolme ratasta edessä on ainakin omasta mielestäni hieman turhaa, joten vaihtoehto B voisi tulla paremmin kysymykseen: 26hammasta pienemmässä ja vaikka 36 isommassa. -yht 2 lehteä. Tässä tapauksessa saadaan maavaraakin keskiön kohdalta hieman korotettua, jolloin isoin ratas ei karahda vaikeissa paikoissa kiviin niin helposti. Jos keskiö ei ole integroitua mallia(hollovtech, GXP, yms..) sekin voidaan vaihtaa hieman kapeampaan malliin, jolloin grammoja saadaan taas tiputettua. Lisäksi etuvaihtajan voi vaihtaa tällöin myös häkiltään pienempään ja kevyempään, lisäksi kaksi lehteä ei vaadi niin suurta liikerataa etuvaihtajalta, jolloin vaihtajan nivelkin voi tällöin olla pienempi ja kevyempi.
Miinuspuolena voimansiirto-osien karsimisessa on se, kun välitykset ovat tällaisen päivityksen jälkeen, edessä; 26h ja 36h, sekä takana vaikkapa 28h-11h, niin ei niillä enää mitään vuorinousuja tehdä, eikä isoimmalla vaihteella mennä suoralla niin kovaa kuin, alkuperäinen 11h x 44h mahdollistaisi. Kyse on siitä, että ovatko ne voimansiirron ääripäät tarpeellisia? -Jos ovat, jättäisin ne kyllä suosiolla rauhaan ja keskittyisin ainoastaan vertailemaan niiden hyviksi havaittujen välitysten vastaavien komponenttien vaaka-arvoja keskenään. Jo pelkästään silläkin päästään varsin hyvään painonsäästöön.
Muut kilkkeet:
Jos omistaa ja kun omistaa säämiskähousut, itse satula voi olla hyvinkin askeettinen. Mitä askeettisempi, yleensä myös sitä kevyempi. Pätee ihan kaikkeen, ei pelkästään satulaan.
Liian pitkä satulatolppa lisää painoa yllättävänkin paljon. Joko voi ostaa sopivan mittaisen tai tehdä itse vanhasta sopivan. Sama pätee ohjaustankoonkin, jos se on liian leveä. Maantietanko on miltei aina käyttäjän hartioiden levyinen. XC-maastotanko on 3,5-4,5cm leveämpi kuin kuskin hartiat, lukuunottamatta nousukahvoille vaadittavaa tilaa.
Jatkuu...
Jatkoa edelliseen.
Ylimääräinen kruunuputken pituus lisää myös painoa ja stemmistä ylimääräinen tila aiheuttaa tarvetta spacereille ja spaceritkin painaa. Korkea ohjaustangon sijainti helpottaa laskuissa, muttei nousuissa. Voi itse miettiä kumpaa haluaa, mutta tähän vaikutetaan yleensä vain stemmin kulmalla. Ei spacereillä. Jos spacerit ja pitkä kruunuputki, stemmin korkeasta kulmasta huolimatta on välttämätön, johtuu se joko kuskin tottumattomuudesta, tai vääränkokoisesta rungosta, tai muusta pyörän kuskilleen epäsopivuudesta.
Keula ja takapumppu:
Ilma on terästä kevyempää, jolloin ilma joustoelementtinä on keveyden suhteen parempi vaihtoehto, kuin teräsjousi.
Keulan ja perän joustonpituus on myös iso painonlisääjä pyörässä. Tässäkin kannattaa ajatella millaiset tarpeet itsellä on joustomatkojen suhteen ja mitoittaa ne sitten sen mukaan. Jos pyörä on vasta hankinta-asteella, voi harkita, tarvitaanko pyörässä edes jousitusta, tai vain edessä, riippuen ensisijaisesti tietysti siitä millaiseen ajoon fillari sitten tulee.
Jarrut: Vaijerivetoiset vannejarrut ovat pääsääntöisesti edelleen kevyimmät jarrulaitteet, mitä fillariin voi tänäpäivänä laittaa. Tosin hydraulisetkaan eivät jää enää kauas. Hyvä esimerkki tästä on Formula Oro:n R1.
Iso jarrulevy painaa enemmän, kuin vähän pienempi. Jarrulevyn koko määräytyy kuskin painolla, ja sillä kuinka painovoimapainotteisessa ympäristössä pyörällä ajetaan. Isommassa levyssä on suurempi momentti. Uusien hydraulijarrujen teho ei tosin ihan helposti lopu kesken. Kummastakin päästä voi tiputtaa aika huoletta 20mm pois jarrulevyn halkaisijasta. Jarrulevyä voi muös lisäksi koneistaa, ihan niin paljon, kuin pää kestää niillä ajamista.. En kuitenkaan itse suosittele. Pienemmän levyn avulla myös jarrusatulan adapteri yleensä pienenee ja samalla kevenee. Jarrulevyn kiinnitys napaan on myös oleellinen juttu. Shimanon patentoima Centerlock -kiinnitys on useimmissa tapauksissa halvin ja kevyin.
Vaijerit ja kuoret kannattaa laittaa oikean mittaisiksi. Usein tehtaalta valmiissa pyörissä näkee hillittömän pitkiä vaijerinkuoria, joissa lyhennysvaraa riittää. Painon vähennys tällaisilla toimilla on kuitenkin aika minimaalista, mutta samalla myös vaijerinkuorten tuottama kitka vähenee ja vaihtaminen on entistä herkempää ja nopeampaa.
Materiaaleista: Hiilikuitu on kevyt, kestävä ja kaikilta ominaisuuksiltaan hyvä materiaali polkupyörässä, mutta ei välttämättä pakollinen vaikka tavoitteena olisikin äärimmäinen keveys. Jopa teräksestäkin saadaan aikaan erittäin kevyitä komponentteja fillariin. Teräksestä voidaan tehdä myös yhtä kevyt runko lähes samoilla ominaisuuksilla, kuin hiilikuidusta, mutta ongelmaksi muodostuu lähinnä niin kevyen teräsrungon paljon suurempi hinta. Sama pätee myös alumiiniin ja titaaniin, Siksi hiilikuitu ja muut komposiitit ovat jo lähes syrjäyttäneet erilaisten metallien käytön suuremmissa ja rakenteeltaan yksinkertaisemmissa komponenteissa.
-Ja lopuksi. Ennenkuin harkitsee lähteä äärimmäiselle hipoilulinjalle pyörän painon suhteen, kannattaa käydä läpi myös ne kuskin päällä ja mukana olevat asiat. Sieltä päästä tiputtaminen on usein huomattavasti halvempaa ja helpompaa kuin fillarin laihdutuskuurille pistäminen.. Oikeastaan suurimmat vaikuttavat tekijät painoon ja ajomukavuuteen pyörässä ovat;
1: -fillari on oikean kokoinen. Ylimitoitetun suuri pyörä painaa paljon enemmän, kuin sopiva fillari.
2: -Jos pyörässä on säätövaraa, säätövara usein myös painaa. Samoin painavat myös kaikki lukuisat, periaatteessa ylimääräiset adapterit, mitä fillarissa nyt voikaan olla.
3: -Kiekot ja renkaat: -Suurin yksittäinen painonvähennyskohde pyörässä, joka ei pelkästään vaikuta vaakalukemiin.
Että siitä sitten säätämään.. Tulipahan tännekin yksi vuodatus aiheesta.
XC ...lähetätkö mulle sähköpostia olis vähän asiaa ns. henkilökohtaisesti.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]
Korjaus osoitteeseen (painovirhe): [email protected]
Vastattu@.
Kiitoksia näistä. Joo voimansiirto saa kyllä kestää entisellään sillä tulee koluttua kaikennäköisiä polkuja mukaanlukien paikallinen laskettelurinne ja ainakaan toistaiseksi ei ole reidessä niin paljoa hapekasta verta, etteikö joutuisi käyttämään koko vaihdearsenaalia läpi. Tuo kiekkosetti se olisi varmasti se helpoin ja nopein tie onneen. Voishan ton Leftyn tietysti vaihataa hiilikuituiseen versioon:)
Et vissiin ole koskaan kuullut ihan rehellisestä toiminnasta? Eli kaveri ostaa hifimmän osan pyöräänsä, jolloin vanha osa jää ylimääräiseksi hyllyyn pölyttymään. Itse kasasin pyöräni ostamalla nimenomaan kavereiden ylijäämätavaraa, joka kelpasi minulle. Keulan kävin ostamassa pyöräliikkeestä uutena osana suoraan hyllystä, samoin ulko- ja sisärenkaat.
Kerhotoimintakin on ihan hyvä tapa saada kavereita ja hankkia kohtuuhintaisia osia pyörään. Itse ajelen maastopyöräkerhossa mukana.
Ihan kaikkia osia ei tarvitse ostaa kalleimmasta mahdollisesta sarjasta. Kun kerran kaverin varastosta löytyi Shimano XT takavaihtaja, se kelpasi minulle. Samoin Deore etuvaihtaja.
Harrastajien syyttäminen pyörävarkaiksi on törkeää. Jos omat taitosi eivät riitä pyörän rakentamiseen (se muuten ei ole mitään rakettitiedettä), älä silti syyttele toisia varkaiksi.
Itse en osta yhtäkään valmispakettia jonka joku pyöräliike koettaa "halvalla" myydä. Rakentamalla itse pyörän saa ensinnäkin sellaisen pyörän johon voi luottaa ja toiseksi saa sellaisen pyörän jonka haluaakin. Valmispaketeissa on aina joku pullonkaula. Miksi ostaisin pyörän, joka on lähtökohtaisesti huono?