Onko se naiselle niin helvetin vaikeaa edes vähän auttaa asiaa eteenpäin? Oon mies, josta naiset tykkää. Tuntemattomat naiset tervehtii minua ihan keskellä päivääkin. Baarissa (josta muuten juuri tulin kun sain tarpeekseni) naiset tulee yleensä kiehnaamaan itseään minua vasten.
Mutta kun mä en yksinkertaisesti OSAA viedä asiaa eteenpäin. Kaikki naiset, joita mulla on ollut, on vieneet juttua itse eteenpäin. Nämä vaan harvemmin ovat olleet mitään hyvätasoisia. Nätisti ilmaistuna ovat sellaisia, joiden kanssa ei synkkaa yhtään henkisellä tasolla.
Miksi ei ihan tavallinen nainen voi vaikka tarjota puhelinnumeroaan tai kysyä mun numeroa? Tai kysyä baarista mukaansa? Muualla kuin Suomessa tämä kyllä toimii.
Onneksi matkustelen paljon. Alan nimittäin olla jo pisteessä että heitän pyyhkeen täysin kehään Suomityttöjen kanssa.
Mutta kun mä en yksinkertaisesti OSAA viedä asiaa eteenpäin. Kaikki naiset, joita mulla on ollut, on vieneet juttua itse eteenpäin. Nämä vaan harvemmin ovat olleet mitään hyvätasoisia. Nätisti ilmaistuna ovat sellaisia, joiden kanssa ei synkkaa yhtään henkisellä tasolla.
Miksi ei ihan tavallinen nainen voi vaikka tarjota puhelinnumeroaan tai kysyä mun numeroa? Tai kysyä baarista mukaansa? Muualla kuin Suomessa tämä kyllä toimii.
Onneksi matkustelen paljon. Alan nimittäin olla jo pisteessä että heitän pyyhkeen täysin kehään Suomityttöjen kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis et ITSE osaa viedä asiaa eteenpäin ja se on sitten naisen syy! Johan se kiehnääminen ym. on asian vientiä eteenpäin, nainen on jo tehnyt jonkinlaisen aloiteeen, sitten on sinun vuoro. Mikset itse pyydä numeroa? Haloo, vähän miehelle housuun jotain täytettä kiitos.
Ei kukaan tosissaan voi tuollasta kirjoittaa... vai pitäiskö se mies raiskata siinä baaritiskillä, että tulisi tarpeeksi vietyä eteenpäin.
No, postitiivista tässä on se, että minä olen aina luullut, että meillä suomitytöillä on helpon panon leima ulkomailla..
Jotain postitiivista, jos ulkomaan tytöt ovat vielä rempseämpiä.
Joskus tuntee niin tavattoman syvää myötähäpeää niistä kännisistä kanssasisarista, jotka ihan häpeilemättä toilailee niin täällä kuin ulkomaillakin..
Kiva, että joku mies on sitä mieltä, että olemme liian viileitä.
siis jos et osaa, sun ei tarvii?
eikö se niin mene, ainakin muilla ihmisillä, että jos ei osaa, niin opetellaan? tai sitten ollaan ilman.
mistä tiedät, kuinka paljon toiset ihmiset joutuu yrittämään, menemään "itsensä yli"?
Joo, kyllähän se oppimisen takana on tämäkin asia.
Aiemmin kuvittelin itsekin että multa tosiaan puuttuu vain munaa ja pelkään, joten yritin hankkiutua peloista eroon. Mutta tulin lopulta siihen tulokseen että minä vaan en osaa. Oon nimittäin käyttänyt tähänastisen elämäni ja energiani taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen. Ei siinä oo juuri jäänyt aikaa suhteille...
Johtuneeko sitten tästä vai mistä, mutta mulle esim puhelinnumeron pyytäminen (niinkuin kaikki muukin pyytely) tuntuu samalta kuin kerjäisin kadunkulmassa almuja.
Niin noista "helpoista" naisista sanoisin ensinnäkin että miten määritellään "helppo"? Eikö me kaikki yritetä täällä vain siirtää geenejämme menestyksellä eteenpäin? En ainakaan oo vielä tavannut ihmistä jolla olisi jokin muu motiivi. Huonon itsetunnon omaavat naiset vaan tarvii kemikaaleja rohkaisuksi tähän.
Kokemukseni mukaan latinonaisilla on paras itsetunto. Johtuu siitä että latinokulttuureissa kasvatetaan lapset siten että he tuntevat olevansa riittäviä ihan sellaisena kuin ovat. Toisin kun Suomessa jo melkein taaperoilta aletaaan kysellä että: "Mikä sinusta tulee isona?" (= mitä aiot tehdä että sinut hyväksytään yhteiskunnassa?)
Olisi tosi vaikea kuvitella että kun latinomimmi aistii geenit, joita se haluaa, hän alkaisi ajatella: "Mitähän kaverit ajattelee jos lähden tuon matkaan"
Kolikolla on tosin (aina) myös toinen puoli: Latinot eivät ponnistele siten kuin länsimaiset koska he eivät tarvitse yhtä paljon krääsää itsetuntonsa pönkittämiseen. Tämä pitää valtiot köyhinä.
Mulla on ihan samanlainen "pikku" "Ongelma", juuri olen taloudellisesti omillani tuleva ja velaton jne...
"terve" yms... kaikki asiat olen osanut hoitaa ja puljua pyörittää ja palkkojakin ajallaan maksella,
senkin opin että ketään ei kannata etsiä väkisin, no sitten se oikea tulikin suoraan pyytää
mua työpöytäni äärestä luokseen, päiväkaljalle jne... 3kk vastasin, että en voi, kerkiä yms...
kunnes tajusin että toihan on juuri se oikea...no nyt kun kohta on 2 vuotta kulunut,
myös hän on omillaan toimeentuleva, olemme keski-ikäisiä, kumpikin pelkäämme että jokin
menee pieleen tai tulee torjutuksi tai että kiintyy liikaa ja saa monoa....
olemme jopa nukkuneet saman peiton alla ja meidän on hyvä olla yhdessä
mutta mun pelko toteutui pari viikkoa sitten kun pistin sohvalle hänen viereensä
iltapäivä unille maate hämpä kimpaantui, että tarvitsee yksityisyyttä ja etten voi
olla koko ajan kyljessä kiinni.
Mulla palo käämit, pakkasin kamat ja lähdin...nyt on ollut joulukuu hiljaista.
Tämmösissä jutuissa jos kumpikin on ujo niin vaikeeta on.
Helppo sanoa, teidän pitää puhua avoimesti :(
Onko sua lykästänyt latinonaisten kanssa paremmin, kun heitä noin ylistät?
Enivei, jos kerran olet tähänastisen elämäsi käyttänyt taloudellisen aseman turvaamiseen, ja siihen on mennyt kaikki aika, niin:
1) miksi oletat, että sulla olisi jatkossa jotenkin enemmän aikaa sille naiselle, josta ainakin välillisesti seuraa:
2) miksi haluat siitä saavuttamastasi taloudellisesta riippumattomuduesta ehdoin tahdoin eroon sen naisen kautta? Näihän se menee: eron jälkeen omaisuus puolkkiin...
Mutta eihän kukaan tuollaista huoli. Ekaksikin, sillä on jo liikaa ikää, (ja kaikki mahdolliset tarttuvat sp-taudit maailmalta) Tokaksi, se ei osaa pyytää???? Ei siis osaa neuvotella, ihme sälli, on tottunut komentelemaan, eikä sitä muuten kukaan nainen hyvällä katsele. Ei semmonen joka omia geenejään hinkuisi siirtämään.
Kaikkea ei vain tässä maailmassa voi saada, hyväksy se, ja keskity edelleen noihin maksullisiin hempukoihin, joita voi todellakin komennella.
Mitenkäs tässä tuleekin kans mieleen yksi taksikuski, joka kans ei oikein ollu kai tottunut pyytämään?
Tässä vaiheessa tarvitaan psykologisen kieltämisen lopettamista. Kyse ei ole osaamisesta, vaan siitä, että pelkäät, että et osaa. Kiellät itseltäsi sen, että pelkäät. Ja pelko on tukahduttava ja ahdistava voima, joka lamaannuttaa ihmisen lopulta täysin. Jos voit olla rento oma itsesi ilman pelkoa, niin osaat viedä asiaa eteenpäin. Nyt syyllistät naisia siitä, että he eivät pyydä numeroasi, eli kyseessä on psykologinen projektio. Projisoit naisiin oman pelkosi, ettet uskalla pyytää numeroa. Psykologinen kieltäminen (denial) ja projektio ovat vahvoja egon suojelukeinoja depressiolta ja surulta. Mutta "parantuminen" alkaa kun suojamuurit saa purettua.
Kun myöntää, että pelkää ja on epätäydellinen eli lopettaa psykologisen heikkouksiensa kieltämisen ja projektion, niin homma alkaa toimia.
Itsellä tämä prosessi vielä kesken
Joo, ergoSum, tänks. Sä vaikutat olevan perillä tämmöisestä.
Ehkä mä sitten jollain syvemmällä tasolla pelkään. Ehkä juuri surua. Yhteen aikaan ajattelin että tuhoan menestystäni tiedostamatta, eli että olen jollain tasolla itsekunnioitusta vailla.
Ego on mulla ongelma. Oon yrittänyt vaientaa sitä. Tollet ja Zenit, muut meditaatiot ja itsehypnoosit on kokeiltu. Se vaan ei niin helpolla kuole...
Oletko itse koulupykologian tuntija vai miten oot omaa prosessias vieny eteenpäin?
laita joku email kehiin ehkä voin olla avuksi;)
[email protected]