Tuntuu tosi kummalliselta edes kysyä tätä, mutta tilanne tämä:
Ollaan oltu naimisissa jotain 2 vuotta, kihloissa jotain 6. Meillä on 1 lapsi ja toinen tulossa. Nyt olemma muuttamassa minun työn perässä toiselle paikkakunnalle ja ongelmaksi muodostuikin yllättäen omistussuhteet tulevaan taloon. Tällä hetkellä asumme miehen omakotitalossa, johon minä tietysti olen omalta osaltani maksanut kaikkea muuta paitsi asuntolainaa. Mies on nyt sitä mieltä, että uudessa talossa pitää minun ottaa lainaa 50% ja hän maksaa 50%. Kuulostaa aluksi ihan järkevältä. Mutta....
Aloin pähkäilemään, että kannattaako minun 30-v, ottaa enää lainaa 60 000-80 000e. Miksi suostuisin siihen, että mieheni ostaa puolet ja minä lainaan puolet, koska minulla ei ole varaa maksa tuommoisia lainoja pois? Mieheni kuitenkin voisi ostaa samoilla lainoilla/omaisuudella sen uuden talon omiin nimiinsä.
Onko siis mahdollista, että ostan omiin nimiin rivariasunnon avioliiton aikana? Ja siis kummallisinta siinä tulisi olemaan se, että asuisimme miehen kanssa eri osoitteissa avioliiton aikana, eri kunnissakin. Miten laki määrittää, onko kyseessä avioero, kun osoitteet ovat eri kunnissa vai voiko avioliiton aikana asua mikennat omissa asunnoissaan?
Tuli tällaisen keskustelun jälkeen mieleen, että voisin ihan hyvin lähteä kyllä lasten kanssa mäkeen.. Totta jos puhutaan!!
Ollaan oltu naimisissa jotain 2 vuotta, kihloissa jotain 6. Meillä on 1 lapsi ja toinen tulossa. Nyt olemma muuttamassa minun työn perässä toiselle paikkakunnalle ja ongelmaksi muodostuikin yllättäen omistussuhteet tulevaan taloon. Tällä hetkellä asumme miehen omakotitalossa, johon minä tietysti olen omalta osaltani maksanut kaikkea muuta paitsi asuntolainaa. Mies on nyt sitä mieltä, että uudessa talossa pitää minun ottaa lainaa 50% ja hän maksaa 50%. Kuulostaa aluksi ihan järkevältä. Mutta....
Aloin pähkäilemään, että kannattaako minun 30-v, ottaa enää lainaa 60 000-80 000e. Miksi suostuisin siihen, että mieheni ostaa puolet ja minä lainaan puolet, koska minulla ei ole varaa maksa tuommoisia lainoja pois? Mieheni kuitenkin voisi ostaa samoilla lainoilla/omaisuudella sen uuden talon omiin nimiinsä.
Onko siis mahdollista, että ostan omiin nimiin rivariasunnon avioliiton aikana? Ja siis kummallisinta siinä tulisi olemaan se, että asuisimme miehen kanssa eri osoitteissa avioliiton aikana, eri kunnissakin. Miten laki määrittää, onko kyseessä avioero, kun osoitteet ovat eri kunnissa vai voiko avioliiton aikana asua mikennat omissa asunnoissaan?
Tuli tällaisen keskustelun jälkeen mieleen, että voisin ihan hyvin lähteä kyllä lasten kanssa mäkeen.. Totta jos puhutaan!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
itse voit kyllä häippästä millon vaan......ei tullu mieleen että lapsilla on toinenkin puolisko ?
On se ihme teillä muutamilla että luulette omistavanne lapset yksin.
Eli onko tuo miehesi omistama talo avio-oikeuden alainen vai ei? Jos nyt ostatte oman uuden talon, se automaattisesti mielestäni on yhteistä omaisuutta, ellei avioehtoa ole. En ole varma, saatan erehtyäkin.
Ettekö te joka tapauksessa maksa siitä yhteisestä taloudesta noita lainoja? Teillä on elatusvelvollisuus toisiinne nähden. Käytännössä on ihan sama, kumman pussista se lähtee. Eli otatte lainan yhdessä ja yhdessä maksattekin, lopputulos on sama.
Miten se tulisi halvemmaksi teille, jos sinä yksin ostaisit asunnon? Kahdesta asunnosta on kahden asunnon menot. Eikös se olisi paljon rankempaa sinulle?
Avioliitto pysyy vaikka toinen asuisi kuussa, eikä ikänä näkisi toistaan, ellei erohakemuksia laitateta. Tosin avioliitto voidaan purkaa, mikäli voidaan näyttää toteen, ettei se ole ”toteutunut” lain vaatimalla tavalla.
Tarkennan hiukan mummomuorin vastausta. Jos aloittajalla ei ole avioehtoa, niin miehen omistama talo on avio-oikeuden alaista omaisuutta. Se ei ole yhteistä omaisuutta, kuten mummomuori sanoi, aloittaja ei siis avioliitossakaan omista talosta mitään. Mutta jos aloittajan avioliitto päättyy ilman avioehtoa, niin talo lasketaan miehen avio-oikeuden alaiseen varallisuuteen, ja aloittaja saa mahdollisesti tasinkoa.
Suomessa laki ei tunne muita avioliiton purkautumistapoja kuin avioeron tai puolison kuoleman. Mikään jenkkisarjoissa joskus näkyvä "toteutumattomuus" ei ole peruste avioliittolain mukaan. "Avioliitto purkautuu, kun toinen puoliso kuolee tai julistetaan kuolleeksi taikka kun puolisot tuomitaan avioeroon." (avioliittolaki, 3§). Eli avioliitto tosiaan pysyy, vaikka toinen asuisi kuussa, kuten mummomuori sanoi. Mutta jos asuu siellä kuussa keskeytyksettä kaksi vuotta, niin avioeron saa ilman harkinta-aikaa (ja riittää siihen ihan eri osoitteissakin asuminen, ettei tarvitse lähteä maata edemmäs kalaan).
Jos ei ole avioehtoa, on kaikki omaisuus yhteistä. Sama se kenen nimissä tai kenen lainoilla omaisuus on hankittu.
Äläpä puhu vastoin parempaa tietoasi. Voit varmistaa asian vaikka googlettamalla avioliittolain, mutta omaisuus on aina sen ja vain sen, jonka nimissä se on. Omaisuus säilyy avioliitossakin sillä, jonka nimi on omistuspaperissa. Avioeroon liittyvä laskenta avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen on ihan eri juttu.
Okt on miehen nimissä, hänellä oli se jo ennen kuin tapasimme ; olen kuitenkin sittemmin ottanut osaa lainojen lyhentämiseen remonttikuluihin. Heräsikin kysymys, että voiko hän minulta kysymättä myydä sen "tosta vaan" kesken avioliiton ja ilmoittaa, että nyt muija ja mukulat, talo meni kaupaksi ja painellaan kerrostaloon vuokralle?
Okei, vastasit puolitotuudella. Jokainen voi myös googlettaa tasingon. Eli kumpikin puoliso pitää omaisuutensa mutta maksaa erossa toiselle puolet omaisuutensa arvosta rahana. Jos omaisuus on velkainen, omaisuuden arvo katsotaan tasingossa nollaksi.
Tämä jälkimmäinen monimutkaistus on relevanttia alkuperäiselle kysyjälle. Jos kysyjä ottaa velkaa mutta puoliso omistaa, kysyjä saattaa jäädä eron sattuessa tappiolle. Parempi siis ottaa kummankin puolison nimi sekä velkaan että omaisuuteen.
En vastannut puoli- vaan ihan kokototuudella. Vastasin "vaimo minäkin" -nimimerkin väitteeseen, että omaisuus avioliitossa on yhteistä riippumatta siitä, kenen nimissä se on. Ja se ei pidä ollenkaan paikkansa, minkä jokainen voi tarkistaa laista. Hirveän monet sotkevat omaisuuden omistusoikeuden ja avioerossa mahdollisesti maksettavaksi tulevan tasingon (kuten myös "leski perii puolet" -ajattelijat asiaa sivuten tekevät), niin näyttää tekevän myös "vaimo minäkin".
Tasinkokaan ei mene noin, miten sanoit: "kumpikin puoliso pitää omaisuutensa mutta maksaa erossa toiselle puolet omaisuutensa arvosta rahana". Kumpikin puoliso tosiaankin pitää omaisuutensa. Mutta erossa vain se, jolla on enemmän, maksaa sille, jolla on vähemmän, sen verran mikä riittää tasaamaan puntit. Siis kumpikin ei maksa toiselleen, kuten väitit, ja rikkaampi maksaa toiselle puolet vain, jos toisella ei ole mitään. Ja vielä numeroina, jos A:lla on 500 rahaa ja B:llä 0 rahaa, niin A maksaa tosiaan 250 rahaa eli puolet omaisuudestaan. Mutta jos A:lla on 500 rahaa ja B:llä 400 rahaa, yhteispotti on 900 rahaa, mikä jaettuna puoliksi on 450 rahaa, joten A maksaakin vain 50 rahaa, jotta kummallakin olisi yhtä paljon. B ei maksa kummassakaan tapauksessa mitään. Aika iso ero sinun väitteeseesi.
En vastannut alkuperäiselle kysyjälle lainkaan, koska en oikein ymmärtänyt hänen logiikkaansa kahdesta eri asunnosta. Mutta sinä väitit, että "Jos omaisuus on velkainen, omaisuuden arvo katsotaan tasingossa nollaksi. ... Jos kysyjä ottaa velkaa mutta puoliso omistaa, kysyjä saattaa jäädä eron sattuessa tappiolle."
Jos alkuperäisen kysyjän puolisolla on omaisuutta se äsken mainittu 500 rahaa ja kysyjä ottaa velkaa, niin sehän vähentää kysyjän omaisuuden arvoa (varallisuus lasketaan varat-velat ja jos velkaa on enemmän, niin silloin tosiaan menee omaisuuden arvo laskennassa nollille). Silloinhan nimenomaan kysyjä saattaisi "voittaa" ollessaan velkainen, jos se on ap. kysyjän tavoite, mutta kuten sanottu, hänelle en vastannut. Sinun väitteesi mukaisesti homma ei kuitenkaan mene, eli jos toisella on pelkkää velkaa, tai velkamäärä vähentää hänen varallisuutensa arvoa, niin kyllä silloin voitolle jää erossa velkainen eikä velaton osapuoli (jos velattomalla kuitenkin on omaisuutta, mikä sinun esimerkkisi mukaan oli tilanne). Jos sen sijaan tarkoititkin ihan pöpiä tilannetta, että kysyjä ottaisi velkaa, mutta ei saisi osuutta asunnosta, niin silloin tietenkin, mutta kuka hupsu nyt sillä tavalla tekisi?
'Tasinkokaan ei mene noin, miten sanoit: "kumpikin puoliso pitää omaisuutensa mutta maksaa erossa toiselle puolet omaisuutensa arvosta rahana". Kumpikin puoliso tosiaankin pitää omaisuutensa. Mutta erossa vain se, jolla on enemmän, maksaa sille, jolla on vähemmän'
Jos tarkkaan ajattelet, huomaat, että sanoit ihan saman asian.
No ajattelen vaikka miten tarkkaan, niin se, että sanotaan "kumpikin puoliso ... maksaa erossa toiselle puolet omaisuutensa arvosta rahana" ei todellakaan ole sama asia kuin "erossa vain se, jolla on enemmän, maksaa sille, jolla on vähemmän'". Jos sanotaan sinun tavallasi, niin kumpikin puoliso Maija ja Matti maksaa toiselleen puolet omaisuutensa arvosta rahana. Ja jos sanotaan niin, kuinka minä sanoin ja kuinka tasinko menee, niin vain Maija tai Matti maksaa toiselle tasinkoa, se kummalla on enemmän. Tämä ei kai mitenkään käänny samaksi sinun ajatuksesi kanssa, vai kuinka?
Estääkkään et myyntiä voi. Kyllä nimesi myynti paperiin vaaditaan, jos siinä osoitteessa kirjoilla olet. Jos et laita, voit saada häädön, (esim, sinne kerrostaloon) ja sitten nimeäsi ei enää tarvita.
Kyllä Suomessa omaisuus on sen jonka nimissä se on. Ja se tehköön omaisuudellaan mitä tahtoo.
Mistä hitosta tuon hölynpölylauseen mahdoit ottaa että katsottaisiin nollaksi? Ei tasan katsota. Muutenhan olisi edullista pitää omaisuuttaan velkaisena. Ei koskaan tarttis maksella kelleen mitään. Ei se noin helppoa ole.
Jos matilla on se 500 ja maijalla 400, matti antaa puolet omastaan, eli 250 ja hänelle siis jää myös se sama 250 ja maija antaa omastaan sen 200 niin laskeppa yhteen, taasen molemmilla on se 450 joka on oikea summa.
Hauskaa lukea juttujanne, kun kinaatte keskenänne, ettekä pysty seuraamaan toistenne ajatusta. (luetun tekstin ymmärtämistä ?)
Nojoo. Myönnän hävinneeni. En tajunnut aiemmin keskustelevani periaatevänkääjän kanssa, koska tasinko tosiaan lasketaan niin, kuinka minä sanoin. Mutta saahan jokainen kierrättää rahaa taskusta toiseen niin monta kertaa kuin haluaa ja väittää sen jälkeen olevansa oikeassa siinä, miten koko homma oikeasti menee myös periaatteen tasolla. Oikeastihan esimerkin Maijalla ei ole velvollisuutta antaa Matille mitään, koska hänellä on valmiiksi vähemmän. Ja jos Matti antaa puolet (eikä sitä tasingon laskukaavan mukaista 50 rahaa, mikä hänen kuuluisi), niin lopputuloksena on, että Matille jää 250 ja Maijalle sen lisäksi, mikä hänelle kuuluu, 200 ylimääräistä rahaa, josta hän maksaa lahjaveron, mutta toteaa Matille, että "voi voi, kun mun ei vähemmän omistavana tarvi maksaa sulle mitään" eikä tietenkään maksa. Semmosia me ihmiset ollaan...
oman osuutensa, esimerkin matti väittäisi perustellusti, ja todistettavasti ettei ositusta vielä ole suoritettu.
Ositushan on AINA syytä tehdä kirjallisesti, ja rekisteröidä maistraattiin, jottei tule ongelmia sitten kun joku kupsahtaa ja tulee perinnönjaon aika. Sillä jos ositusta ei todistettavasti ole suoritettu, sitä voi vaatia vielä vuosikymmentenkin jälkeen suoritettavaksi.
Sinä olet siis ilmeisesti sitä mieltä että jotta ositus tulisi virallisesti tehdyksi niin molempien pitäisi ihan oikeasti maksaa puolet omaisuuksiensa arvosta toiselle? Siis ihan oikeasti eikä vain "ajatuksen tasolla"? Siis jos Maijalla on omaisuutta 100.000 e ja Matilla 200.000 e niin Maijan täytyy jostain hommata 50.000e käteistä ja antaa Matille ja Matin 100.000e käteistä ja siirtää Maijan tilille. Ja vasta sitten ositus olisi oikein ja virallisesti tehty?! Vai olisikohan kuitenkin niin että Matti vain siirtää 50000e Maijalle ja ositus on sillä selvä...
Miten Matti voisi väittää, ettei ositusta ole suoritettu, koska hän nimenomaan ei voi todistaa mitään? Tasingon määritelmään ei kuulu, että puolisot siirtelevät rahaa edestakaisin leikisti taskusta toiseen, vaan se, että varakkaampi maksaa köyhemmälle sen verran, että puntit ovat tasan. No, Matti sattui olemaan avokätinen herra ja maksoi hiukan ylimääräistä (koska se on sallittua ja siitä Maija siis ilomielin maksaa lahjaveron), mutta ei hän voi vaatia, että Maijan kuuluu maksaa hänelle erossa tasinkoa, koska Maija on alunperin köyhempi. Eikä köyhempi maksa varakkaammalle tasinkoa.
Totta toki, että puolisot olivat keskinäisesti tällaisesta kummallisesta kommervenkistä sopineet, koska matemaattiset pyörittelyt ja luetun ymmärtämisen koukerot houkuttivat heitä moiseen kokeiluun. Mutta koska noin hullusta sopimuksesta ei ole mitään paperilla, eikä laki sellaista tunne, niin Matti kaatuu omaan näppäryyteensä, koska hän ei voi todistaa mitään. Ja allekirjoittaa todennäköisesti kiiruusti ositussopimuksen ennen kuin joutuu vänkäämään vielä lisää epärehellisen vaimon kanssa (mutta jostain syystä heille ero on alunperin tullut, joten ehkäpä vaimon vilunkipeli olisi pitänyt olla arvattavissa?).
Omalta osaltani jätän mielenkiintoisen keskustelun ja toivottelen hyvät joulut!
Jos omaisuus on miinuksen puolella, ei tarvitse maksaa tasinkoa. Jos kummallakin puolisolla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, tasinkoja ei makseta kumpaankaan suuntaan.
Ei velka kuitenkaan edullista ole, koska se jää täysimääräisenä omiin nimiin eron jälkeen.
Hmm, en oikein ymmärtänyt, että miksi ET halua ostaa omaa puolikastasi asunnostanne? Itse en haluaisi ostaa asuntoa vain itselleni ja sitten kumppani tulisi siihen "siivellä" asumaan. Eikö miehesi voisi ostaa asuntoa ensin omiin nimiinsä ja sitten sinä maksaisit vaikka vuokran ominaisuudessa siitä hänelle takaisin, kunnes olisit maksanut puolet talon ostoarvosta ja siten omistaisitkin puolet? Näin välttyisitte pankin koroilta ja saisit lyhyemmän laina-ajan. Tietenkin tekisitte viralliset paperit omistussuhteista ennen ostoa.
Miksi ajattelet, että 30-vuotiaana ei enää kannata ottaa lainaa?! Silloin yleensä ihmiset niitä ottelevat... Eikä 60000€ NIIN paljon ole, ettet sitä pystyisi elinaikanasi maksamaan, jos olet työssä. Miksi et halua maksaa asumisestasi mitään? Ehkä miehesi on kyllästynyt maksamaan lainoja takaisin yksin sinun osallistumatta kuluihin. Olet kuitenkin valmis ostamaan itsellesi rivitalon muualta? Haluat siis erota? Mikä on oikea motiivisi olla ostamatta puolia yhteisestä asunnostanne?
laki ei vaadi puolisoita asumaan yhdessä, avioliitto on voimassa kunnes siihen haetaan/saadaan muutos (avioero tai kuolema).
Avioehdon voi tehdä myös avioliiton aikana ja molemmat voivat asua tahoillaan. Edes se etteivät aviopuolisot näe toisiaan ei pura avioliittoa ilman hakemusta.
Huomattavaa on että 2 vuotta eri osoitteessa ja avoieron saa heti ilman harkinta-aikaa jättämällä hakemuksen.
Suosittelen tekemään avioehdon jossa määritellään omaisuuden lisäksi lasten lähivanhempi / huoltaja(t) ja miten lasten elatus hoidetaan jos päädytte asumaan erillänne ilman avioeroa ja molemmat haluavat turvata oman omaisuuden.
Avioehdolla ei voi määrätä mistään muusta kuin siitä, onko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen vaiko ei. Sillä ei siis voi sopia lasten huoltajuudesta tai elatuksesta. Eikä avioehto vaikuta siihen, miten puolisot valitsevat käyttää omaisuuttaan avioliiton aikan riippumatta siitä, asuvatko he samassa vai eri osoitteissa. Avioliiton aikana kummallakin puolisolla on velvollisuus osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan (eri asia miten käytännössä toteutuu). Jos erilaisia papereita halutaan laatia, ne kannattaa laadituttaa asianajajalla, koska muuten tulee vaikka kirjanneeksi vääriä asioita avioehtoon, ja koska niistä ei avioehtopaperilla voi sopia, ne ovat mitättömiä ja toinen voi ne halutessaan kiistää.
Siis tä? sun ikä oli 30v. ja meinaat että enää ei kannata ottaa lainaa 60-80 000? kun töissäolo vuosia on vielä ehkä joku 35 vuotta jäljellä? Sori helsingissä moni sun ikäinen ottaa pariskuntana lainaa tuplat että saa edes jonkinlaisen asunnon jos perhettä aikoo perustaa... ihme hannailua. Ja sitten ootte olleet 2 vuotta naimisissa, ei aiemmin oo tullut mieleen että miten raha-asiat hoidetaan? Onko sinun mielestä REILUA maksattaa ukkos ja sunkin kämppä miehelläsi siitä syystä että sua ei nyt kiinnosta ottaa lainaa.. enää noin vanhana (ja ukollas on jotain kertyneitä säästöjä/omaisuutta, sunko se automaattisesti pitäisi olla?). Jospa miettisit et mitä hiivattia sit sinne toiselle paikkakunnalle oot muuttamassa jos maksuhalukkuutta ei löydy, vaikka työtä siellä olisikin. Mitäs jos vuokraisit sieltä ja maksaisit vuokran itse jos laina ei kiinnosta?
Ukkos todellakin pääsis halvemmalla kun tuollainen akka lähtis mäkeen.
JA EI TÄHÄN PÄIVÄÄN MENNESSÄ kukaan ole automaattisesti tullut eronneeksi vaikka olisi asunut eri osoitteissa kuinka kauan jollei eroa ole erikseen haettu.