Mitä tapahtui, kun kaverukset Jonna ja Marika pistivät internetiin seuranhakuilmoitukset? Mitkä olivat ensivaikutelmat, täyttyivätkö sähköpostilaatikot seksiehdotuksista ja löytyikö heila netistä?
Klik, klik. Netistä saa kesäseuraa ja vaikka aviopuolisonkin parilla klikkauksella. Netistä löytyvät ne fiksut ja kirjoitustaitoiset ihmiset, joilla ei ole halua eikä kiireisen työn takia aikaakaan roikkua känniläisten kansoittamilla terasseilla Käytsä täällä usein -latteuksia laukomassa. Niinhän?
"Ei se noin yksinkertaista ole, ei todellakaan! Netistä saa helposti seuraa, mutta meno virtuaalisilla ihmissuhdemarkkinoilla on tosi raakaa", kertovat Jonna, 27, ja Marika, 24, ja luonnehtivat ensimmäistä nettideittailukokemustaan hämmentäväksi.
Kaverukset päättivät testata internetin treffipalveluja alkukesästä. Kumpikin laittoi internetiin lyhyen ja neutraalin, "nätti tyttö etsii kivaa poikaa" -tyyppisen ilmoituksen, ja lisäksi Jonna kokeili myös villimpää ja vihjailevampaa ilmoitusta. Tyttöjen sähköpostilaatikoihin alkoi välittömästi tipahdella mitä erilaisimpien miesten vastauksia.
Ensivaikutelma: ylitarjontaa ja raakaa peliä
"Jos määrä korvaa laadun, on netti oiva kanava etsiä seuraa", kiteyttää Jonna ensi ajatuksiaan nettideittailusta. Hän sai vuorokaudessa yli parikymmentä vastausta kumpaankin ilmoitukseensa."Aluksi olin tyytyväinen, kun ensimmäiset vastaukset olivat pitkiä ja asiallisia. Sitten aloin epäillä. Miten kukaan voi kirjoittaa näin nopeasti näin hyviä kirjeitä? Ei voikaan: kirjeet olivat kopioita. Huomasin sen, kun samat tyypit vastasivat molempiin ilmoituksiini. Silloin oli pakko soittaa Marikalle, ja kas kummaa, samat miehet olivat kirjoittaneet myös hänelle!"
Tytöt suhtautuvat miesten innokkaaseen tuplaviestintään sekä ymmärtäen että torjuen. "Ymmärrän kyllä, että onnistumisprosentti on sen parempi mitä useampiin ilmoituksiin vastaa, mutta pitääkö viestien olla kopioita", arvostelee Marika. Hänkin sai parissa vuorokaudessa kymmeniä yhteydenottoja. "Miehestä tulee pakostakin aika laskelmoiva kuva, kun saa selville, että hän lähettää monelle tyypille saman kirjeen, joka alkaa En yleensä vastaa ilmoituksiin."
Jonnaltakin heruu sympatiaa vain niille tuplaviestijöille, jotka lähettivät sentään eri vastaukset eri ilmoituksiin. "Suorat kopiot lähinnä pelottivat minua. Ovathan ihmissuhdepelit aina raakoja, mutta netissä raakuus korostuu, kun muutamassa minuutissa ja parilla klikkauksella voi kosiskella samanaikaisesti monta tyyppiä."
Suoraan asiaan
Vaikka osa tyttöjen saamista vastauksista olikin asiallisia esittelykirjeitä, mahtuu joukkoon myös monia suorasukaisia ehdotuksia. Lievemmissä tapauksissa niissä ehdotettiin heti tapaamista tai esitettiin kutsu esimerkiksi juhannuksen viettoon.
"Ehdotukset eivät tuntuneet kovinkaan imartelevilta, vaan lähinnä tunkeilevilta ja kärsimättömiltä. Miten joku voi haluta viettää viikonlopun ihmisen kanssa, josta hän tietää vain muutaman rivin pituisen ilmoituksen verran? Eiväthän ihmiset ole yleensä livenäkään näin rohkeita. Ehkä nettimiehet eivät teekään ehdotuksia tosissaan", pohtii Marika.
Varsinkin suoremmat toimintaehdotukset pistivät tytöt ihmettelemään miesten motiiveja. Jonna sai muutaman vastauksen, joissa etsittiin seksiseuraa. Ainakin pari seksiseuran etsijää kertoi olevansa naimisissa. Marikalle ei tehty suoria ehdotuksia, mutta muutama mies kertoi hänelle seksifantasioistaan. Kuvaukset olivat useiden sivujen pituisia.
Vaikka baaristakin voi päätyä vieraaseen sänkyyn yöksi, ei seksistä eikä varsinkaan fantasioista puhuta yleensä ainakaan ensi tapaamisella ääneen. "Kuka niihin vastaisi ja miten?" Marika ihmettelee seksitarjouksia.
Mutta löytyikö virtuaaliheilaa?
Nettimiesten käytös kauhistutti tyttöjä kuitenkin vain hetken. Ensi hämmennyksestä toivuttuaan he kertovat havainneensa, etteivät he itsekään olleet toimineet täysin vilpittömästi virtuaalimarkkinoilla.
"Ei miesten vertailuakaan voi ihan viattomana toimintana pitää tai sitä, että laittaa itse kaksi ilmoitusta nettiin", tytöt tunnustavat. "Ja mistä me tiedämme, vaikka miesten ilmoituksiin vastailevat naiset olisivat vielä miehiäkin suorasukaisempia ja laskelmoivampia? Kyllä kai kuka tahansa nettideittaaja on jollakin tavalla tarkoitushakuisesti liikkeellä. Itse jouduimme laskelmoimaan kovasti ainakin pudotuspelin aikana, kun seuloimme jyvät akanoista ja päätimme, kenelle vastaisimme. Siinä raakattiin ylimielisimmät, törkeimmät ja epätoivoisimmat tapaukset heti kättelyssä."
Karsinnan jälkeen Jonna päätyi kirjoittamaan kahdelle nettimiehelle ja Marika yhdelle. Jonna suhtautuu asiaan varovaisesti eikä tiedä, haluaisiko lähteä treffeille netissä tapaamansa miehen kanssa treffeille. Marikan kirjeenvaihtokaveri taas vaikuttaa niin mukavalta, että tapaaminen on kuulemma hyvinkin todennäköinen.
"Eikö virtuaaliheilastelu sittenkään ole kamalaa? Voiko netistä sittenkin löytää seuraa?", tenttaan tyttöjä. "Voi - mutta se vaatii kovaa työtä ja asennetta", Jonna ja Marika vastaavat.
Jenni Saarilahti / A4 Media Oy, Helsinki
http://www3.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2208,1982_31529,00.html
Klik, klik. Netistä saa kesäseuraa ja vaikka aviopuolisonkin parilla klikkauksella. Netistä löytyvät ne fiksut ja kirjoitustaitoiset ihmiset, joilla ei ole halua eikä kiireisen työn takia aikaakaan roikkua känniläisten kansoittamilla terasseilla Käytsä täällä usein -latteuksia laukomassa. Niinhän?
"Ei se noin yksinkertaista ole, ei todellakaan! Netistä saa helposti seuraa, mutta meno virtuaalisilla ihmissuhdemarkkinoilla on tosi raakaa", kertovat Jonna, 27, ja Marika, 24, ja luonnehtivat ensimmäistä nettideittailukokemustaan hämmentäväksi.
Kaverukset päättivät testata internetin treffipalveluja alkukesästä. Kumpikin laittoi internetiin lyhyen ja neutraalin, "nätti tyttö etsii kivaa poikaa" -tyyppisen ilmoituksen, ja lisäksi Jonna kokeili myös villimpää ja vihjailevampaa ilmoitusta. Tyttöjen sähköpostilaatikoihin alkoi välittömästi tipahdella mitä erilaisimpien miesten vastauksia.
Ensivaikutelma: ylitarjontaa ja raakaa peliä
"Jos määrä korvaa laadun, on netti oiva kanava etsiä seuraa", kiteyttää Jonna ensi ajatuksiaan nettideittailusta. Hän sai vuorokaudessa yli parikymmentä vastausta kumpaankin ilmoitukseensa."Aluksi olin tyytyväinen, kun ensimmäiset vastaukset olivat pitkiä ja asiallisia. Sitten aloin epäillä. Miten kukaan voi kirjoittaa näin nopeasti näin hyviä kirjeitä? Ei voikaan: kirjeet olivat kopioita. Huomasin sen, kun samat tyypit vastasivat molempiin ilmoituksiini. Silloin oli pakko soittaa Marikalle, ja kas kummaa, samat miehet olivat kirjoittaneet myös hänelle!"
Tytöt suhtautuvat miesten innokkaaseen tuplaviestintään sekä ymmärtäen että torjuen. "Ymmärrän kyllä, että onnistumisprosentti on sen parempi mitä useampiin ilmoituksiin vastaa, mutta pitääkö viestien olla kopioita", arvostelee Marika. Hänkin sai parissa vuorokaudessa kymmeniä yhteydenottoja. "Miehestä tulee pakostakin aika laskelmoiva kuva, kun saa selville, että hän lähettää monelle tyypille saman kirjeen, joka alkaa En yleensä vastaa ilmoituksiin."
Jonnaltakin heruu sympatiaa vain niille tuplaviestijöille, jotka lähettivät sentään eri vastaukset eri ilmoituksiin. "Suorat kopiot lähinnä pelottivat minua. Ovathan ihmissuhdepelit aina raakoja, mutta netissä raakuus korostuu, kun muutamassa minuutissa ja parilla klikkauksella voi kosiskella samanaikaisesti monta tyyppiä."
Suoraan asiaan
Vaikka osa tyttöjen saamista vastauksista olikin asiallisia esittelykirjeitä, mahtuu joukkoon myös monia suorasukaisia ehdotuksia. Lievemmissä tapauksissa niissä ehdotettiin heti tapaamista tai esitettiin kutsu esimerkiksi juhannuksen viettoon.
"Ehdotukset eivät tuntuneet kovinkaan imartelevilta, vaan lähinnä tunkeilevilta ja kärsimättömiltä. Miten joku voi haluta viettää viikonlopun ihmisen kanssa, josta hän tietää vain muutaman rivin pituisen ilmoituksen verran? Eiväthän ihmiset ole yleensä livenäkään näin rohkeita. Ehkä nettimiehet eivät teekään ehdotuksia tosissaan", pohtii Marika.
Varsinkin suoremmat toimintaehdotukset pistivät tytöt ihmettelemään miesten motiiveja. Jonna sai muutaman vastauksen, joissa etsittiin seksiseuraa. Ainakin pari seksiseuran etsijää kertoi olevansa naimisissa. Marikalle ei tehty suoria ehdotuksia, mutta muutama mies kertoi hänelle seksifantasioistaan. Kuvaukset olivat useiden sivujen pituisia.
Vaikka baaristakin voi päätyä vieraaseen sänkyyn yöksi, ei seksistä eikä varsinkaan fantasioista puhuta yleensä ainakaan ensi tapaamisella ääneen. "Kuka niihin vastaisi ja miten?" Marika ihmettelee seksitarjouksia.
Mutta löytyikö virtuaaliheilaa?
Nettimiesten käytös kauhistutti tyttöjä kuitenkin vain hetken. Ensi hämmennyksestä toivuttuaan he kertovat havainneensa, etteivät he itsekään olleet toimineet täysin vilpittömästi virtuaalimarkkinoilla.
"Ei miesten vertailuakaan voi ihan viattomana toimintana pitää tai sitä, että laittaa itse kaksi ilmoitusta nettiin", tytöt tunnustavat. "Ja mistä me tiedämme, vaikka miesten ilmoituksiin vastailevat naiset olisivat vielä miehiäkin suorasukaisempia ja laskelmoivampia? Kyllä kai kuka tahansa nettideittaaja on jollakin tavalla tarkoitushakuisesti liikkeellä. Itse jouduimme laskelmoimaan kovasti ainakin pudotuspelin aikana, kun seuloimme jyvät akanoista ja päätimme, kenelle vastaisimme. Siinä raakattiin ylimielisimmät, törkeimmät ja epätoivoisimmat tapaukset heti kättelyssä."
Karsinnan jälkeen Jonna päätyi kirjoittamaan kahdelle nettimiehelle ja Marika yhdelle. Jonna suhtautuu asiaan varovaisesti eikä tiedä, haluaisiko lähteä treffeille netissä tapaamansa miehen kanssa treffeille. Marikan kirjeenvaihtokaveri taas vaikuttaa niin mukavalta, että tapaaminen on kuulemma hyvinkin todennäköinen.
"Eikö virtuaaliheilastelu sittenkään ole kamalaa? Voiko netistä sittenkin löytää seuraa?", tenttaan tyttöjä. "Voi - mutta se vaatii kovaa työtä ja asennetta", Jonna ja Marika vastaavat.
Jenni Saarilahti / A4 Media Oy, Helsinki
http://www3.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2208,1982_31529,00.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
....ja tämäkin on kopio ...?
Pitkää kirjoitustasi on pakko kommentoida.
Ensinnäkin tahdon huomauttaa, että kattavaa tutkimustulosta ei saada kahden kokemattoman ja asiaa ennestään tuntemattoman testaajan avulla. Saattoivat omata johdattelevan ennakkoasenteenkin.
Minulla on runsaasti kokemusta nettideittailusta. Koin sen keinon itselleni sopivimmaksi, koska en välitä viinasta, kapakoista enkä tanssista. Olen ihan tavallinen, normaali ja hyvätapainen.
Aluksi vastasin vain yhdelle naiselle kerrallaan. Useimmiten ei tullut mitään vastausta, joskus vastaus tuli kahden viikon tai jopa kuukauden kuluttua. Kyllästyin turhaan odottamiseen. En aluksi ymmärtänyt, että naiset saavat paljon vastauksia eivätkä osaa päättää kenelle vastaisivat. Niinpä aloin pikkuhiljaa vastata useammalle sopivan tuntuiselle naiselle samaan aikaan. En kuitenkaan kenelle tahansa, vaan niille, joiden ilmoituksesta aistin, että saattaisivat sopia minulle. Kirjeet heille olivat väkisinkin samankaltaisia, koska en osaa kirjoittaa samoja asioita moneen kertaan eri sanoin. Jokaisen sähköpostiyhteydenoton lähetin kuitenkin ajatuksella, en tunteettomasti kopioina.
Suuremmassa liemessä kuin monille vastannut on kuitenkin ilmoittaja, jolle tulvii vastauksia, joita on mahdoton vertailla. Parin rivin sähkösanomatyylinen vastaus kun ei lähettäjästään paljon kerro.
Minusta tuntuu, että useimmille nettideittailun luonne on hyvin selvillä. Netistä saadun kirjallisen tiedon perusteella on mahdoton tietää, synkkaavatko kemiat ollenkaan, joten on pakko tavata useita vastakkaisen sukupuolen edustajia, ennen kuin edes likimain sopiva löytyy. Se on yksinkertaisesti vain rationaalinen toimintatapa, muussa tapauksessa ei ihmisikä riitä kumppanin löytymiseen. Nähdäkseni naisten ja miesten välillä ei käyttäytymisessä ole suuria eroja.
Jos ilmoittaja edellyttää, ettei vastapuoli ole vastannut kenellekään muulle kuin juuri hänelle, se on sama kuin menisi ravintolaan olettaen, että sinne on päästetty vain yksi muu asiakas, juuri minua odottamaan. Absurdia.
Mitenkö kävi?
Noin kolme vuotta jouduin etsimään. Vastasin kymmenien naisten ilmoituksiin. Ilmoitin itseäni kolmesti, ja sain yhteensä noin 200 vastausta. Olen tavannut ehkä satakunta naista. Mutta sinnikkyyteni palkittiin lopulta. Nykyisin olen naiseni kanssa onnellinen, ja pysyn erossa nettien treffipalstoista. Kokemukseni kautta olen monasti ajatellut kirjoittavani nettiseittailun käsikirjan, mutta lykännyt ajatusta, koska omakin kokemukseni on kovin yksipuolista.
Kyllä netistäkin siis sen oikean voi löytää, mutta ei varmastikaan muita keinoja helpommalla. Helpoin keino on edelleenkin puhdas sattuma.