Pitkässa avioliitossa petetyksi

varmasti kertoisin toisen pettäjän puolisolle. jos osaa ottaa riskin niin on hyväksyttävä seuraukset.

"Tulisko minun vaatia vaimoni rakastajaa kertomaan suhteesta omalle puolisolleen. Heilläkin on pieni lapsi. Oma mielipiteeni toistaiseksi on että jos minun perheeni kärsii niin miksei kärsisi myös toisen perhe."
Kaikesta huolimatta, sinulle ei kuulu enää vaatia mitään lisäkärsimyksiä eikä aiheuttaa sitä muille. Jos sinä kerran tiedät, mitä kärsimys on niin miten sä voit toivoa sitä muille? Kyllä mulla on päin vastoin, kun olen itse asioista kärsinyt, en toivoisi sitä kenellekään.
On heidän perheensä asia hoitaa asia, ja se toinen mies joko jää kiinni tai ei, mutta sinuna keskittyisin nyt omiin asioihin. Lisäksi yleensä ammutaan viestin tuoja, joten älä ole ollenkaan varma, ettei siitä koituisi kärsimyksiä lähinnä sinulle.

No, tässä kuitenkin jotain mietintöjä, jotka ehkä saattaa auttaa:
- Et ole yksin, pitkissä suhteissa noin puolet sortuu pettämään. Se on inhimillistä ja ihastuksia sattuu, joskus vaan ihminen erehtyy ja tekee totaalisen vääriä valintoja. Vaimosi on ollut ihastunut ja elänyt hetken elämää, mikä oli valheellista satua, mutta inhimillinen valhe.
- On paljon parempi, että vaimollasi oli tunteita, koska silloin hänelle sentään asiat merkitsevät jotain. Jos hän olisi tunteeton, hän olisi ehkä vain tapapettäjä, johon nimenomaan et voisi koskaan ehkä luottaa. Nyt hän ei ole pettänyt sinua "kenen tahansa" kanssa, vaan siinä on sentään ollut tunne. Itse ajattelen silloin, että sinäkin olet tärkeämpi ja hän valitsee sinut yli sen pienemmän ihastuksen. Mua itseäni loukkaisi tunteeton pettäminen enemmän: että suhteemme ei ole minkään arvoinen, kun sen voi riskeerata tunteettoman panon takia...
- Hän on tunnustanut, joten rehellisyydelle sentään voi jotain rakentaa. Hän siis kuitenkin otti härkää sarvista ja ryhdistäytyi: hän otti riskin myös erosta. En siis puolustele, että hän joku sankari olisi sinänsä, koska siis pettihän hän, mutta olisi pahempi jos hän voisi vaan katsella sinua silmiin ja jatkaa. Tai jos hän olisi vaan voinut olla kertomatta. Hän siis välittää kuitenkin ja haluaa olla rehellinen sinua kohtaan, vaikkei itselleen nyt tässä mitään mahtanutkaan. Näin mä itse ajattelisin. Mun on itseä petetty niin, että ei ole kerrottu, ja pahinta siinä oli se, että se ihminen katsoo silmiin, puhuu ja elää sun kanssa: ja valehtelee joka päivä ja koko ajan, eikä koskaan edes tule tarvetta kertoa. Eli ei siis paljon kalva. Mä olisin voinut antaa anteeksi, jos olisi ollut selkärankaa edes itse kertoa.
- Inhimillisiä virheitä ja vääriä valintoja tulee, kriisejä ja muuta, mutta se on todella hyvä, että teillä on perhe ja lapset. Koska niille on hyvä alkaa rakentaa ja teillä on jotain minkä eteen taistella! Teillä on jotain enemmän, kun hetken suhde tai ihastus. Teillä on perhe.

Teillä on kyllä paljon keskusteltavaa, joulua kannattaa ihan lasten takia viettää, kuten ennenkin ja ehkä antaa itselleenkin hieman vapaata: päättää vain hetkeksi unohtaa asia, ja päättää että sen ehtii ratkaista joulun jälkeenkin, kun shokki on ehtinyt hieman mennä ohi.
Jos vaan mitenkään pystyy, ja pystyy kun tahtoo. Ja nyt on varmasti shokki ja järkytys, ei silloin oikein pysty ajattelemaan selkeästi. Joten armahda itsesikin hetkeksi, jos vaan voit.

Teillä on ihan kaikki mahdollisuudet selvitä, koska säkin haluat antaa anteeksi ja rakkautta on edelleen. Nyt tuntuu kamalalta, mutta kyllä siitä voi selvitä.
Joulu tai ei, eihän pommille ole koskaan oikeaa aikaa. Aina on jotain ja kukaan ei koskaan hauaisi tuollaisia uutisia. Joulu tai pääsiäinen, ei sen väliä.
Mutta, uusikin joulu tulee taas, ja jos te onnistutte tämän asian selvittämään, se voikin olla että teillä on vahvempi suhde kuin koskaan, toivon ainakin näin. Toivon että onnistutte ja saatte jatkaa.
Paljon voimia sinulle!