Seurustelimme poikaystäväni kanssa 8 kk. Aluksi kaikki oli ihanaa, mutta neljä kk:ta sitten hän sairastui masennukseen (on sairastanut kaksi kertaa aikaisemminkin). Hän aloitti lääkkeet ja lupailee menevänsä terapiaan edelleen. Ongelma on, että lääkkeet veivät häneltä kaikki tunteet (tämä hänelle tuttua jo aikaisemmista masennuskerroista). Tunteiden puuttuessa hän on jättänyt minut varmaan kymmenen kertaa ja sanoo ettei pysty seurustelemaan. Kuitenkin aina päädymme takaisin yhteen. Tiedän että lääkkeet terapia varmasti auttavat ja haluan saada suhteemme toimimaan taas, koska tämä tunteettomuus on selvästikin seuraus vain lääkkeistä. Ongelma on miten saan mieheni vakuuttumaan siitä että olen hänen tukenaan ja jatkamaan suhdettamme ns. "pahimman yli". Tiedän että olemme toisillemme "ne oikeat", mutta masennus on niin rankka sairaus. Kaikki asialliset vinkit ja apu tervetulleita.
Masennus ja ero
Surusilmäinen82N
31467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan oman kokemukseni perusteella eivät ne lääkkeet niitä tunteita vie, vaan masentunut ihminen ei pysty keskittymään toisen ihmisen tunteisiin ja huomioimiseen niin paljoa oman sairauden keskellä.. Kuullostaisi ihan siltä, että "roikut" kumppanissasi, joka ei ole tarpeeksi vahva vain jättämään sinua sairautensa takia vaikka muuten sitä haluaisi.
Aika raju tuomio sinulta. Perustatkohan sen tietoon vai luuloon?
Ensinnäkin masennuslääkkeitä on erilaisia, perustuen erilaisiin mekanismeihin. Lisäksi kaikille näille lääkkeille on tyypillistä hyvin henkilökohtainen vaikutustapa. SRSI-lääkkeet auttavat tyypillisesti leikkaamalla tunteista huiput pois, niin huonoista kuin hyvistäkin. Omasta mielestäni nuo lääkkeet ovat melkein placeboja. Itse käytän aktivoivampaa mirtatsapiiniin perustuvaa lääkettä ja minulle se on antanut suuren avun. Se aktivoi ja energisoi. Sekään ei ole ihan ongelmaton lääke. Se on perin tarkka annostukselle. Unohtaminen tuo yleensä hyvin mukanaan hyvin levottoman yön.
Vakavan masennuksen läpikäyneenä ja uusiutumista koko loppuelämän pelkäävänä osaan sanoa vain sen, että lääkkeet ja terapia ovat vain oireiden hoitoa. Asioiden muuttaminen luo perustan todellisille paranemiselle. Elämän säännöllisyys, työ, opiskelu, urheilu tai mikä tahansa vastaava voi ratkaista masennuksen syyn.
Itselleni liikunnalla on ollut erittäin hyvä vaikutus. Sanoisin jopa suurempi vaikutus kuin lääkityksellä, erityisesti pitkällä tähtäimelle. Raskas aerobinen harjoittelu tuo mukanaan hyvänolontunteen, joka kantaa hyvin seuraavaan iltaan asti. Liikunta myös edesauttaa nukkumista. Osa masennuksen oireissta liittyy levon huonouteen.
Masennuksella on syy. Korjatkaa syy. Mutta myös masentuneen täytyy osallistua syyn korjaamiseen. Kuoppaan on niin kovin helppo jäädä, koska yksinkertaisesti ei ole uskoa siihen, että sen ulkopuolella olisi jotain vähänkään arvokasta tarjottavaa. Itselläni asia ei alkanut parantua terveyskeskuslääkärin taidoilla, vaan lopulta tarvittiin psykiatrin arviota lääkityksestä. Tervesykeskuslääkärin on niin helppo kirjoittaa SRSI-lääkitys ja luulla, että asia hoituu sillä. Niin ei ole. Masennuksesta selviää vain korjaamalla sen perussyyn. Siihen tarvitaan voimia, jota voidaan saada onnistuneesta lääkityksestä, terapiasta ja liikunnasta.
Jättää masentunut ystävä... Hinta voi olla niin kova, ettei enää koskaan ole sovussa itsensä kanssa.
Erittäin hyvä kirja masentuneelle ja hänen läheiselleen on Aku Kopakkalan "Masennus", Edita, Mieli-sarja, isbn 978-951-37-5471-6
Toivotan sydämestäni voimia ja rohkeutta teille kummallekin
Vakavan masennuksen3v. sitten..Masennus vei minulta täydin oman ajattelykyvyn , ja tunteet.Sairastin sitä
vuoden ajan ja ellei vaimoni olisi ymmärtänyt minua ero olisi tullut. Olin niin vakavasti ,etten ollut halukas
mitään tekemään. Ruuankin laitto oli raskasta puhumatta muusta työstä.Olin sairaslomalla vuoden ,tämäkin
oli työstä johtuva mase. Onneksi vaimoni ymmärsi ja meillä on ollut aina ihana liitto.Tällä hetkellä olen
terve ja rakkaus loistaa. jälkeenpäin olen miettinyt ,kun asioita yritti tehdä ,mutta oli kuin joku veti aina
pois,ja se oli masennus.. Moni aliarvioi sairauden ,mutta se on niin paha sairaus ,kuin olla voi..
AP:lle toivottavasti ymmärrät sulhasta ,ja odotat toipumusta..